Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaikki käytännössä yhteistä, avoliitossa tai avioliitossa olevat?
15.01.2017 |
En tarkoita nyt virallisen omistamisen näkökulmasta vaan käytännössä. Esim läppäri, jonka toinen on ostanut "itselleen", onko se kuitenkin yhteinen käytännössä niin että toinen voi sitä kysymättä käyttää? Tai auto, joka on toisen maksama ja sen maksajan nimissä, niin onko ok vain ottaa avaimet ja lähteä ajelemaan kysymättä lupaa? Tai vaikkapa jokin urheiluväline, joka on lähtökohtaisesti toisen omaan käyttöönsä hankkima, niin voiko toinen käyttää sitä puolisonsa urheiluvälinettä mitenkään erikseen kysymättä tai ilmoittamatta? Vai pitääkö kysyä lupa?
Kommentit (96)
Ei avioliitto mikään kolhoosi ole. Molemmat huolehtivat omista tavaroistaan. Toisen tavaroihin kysytään lupa. Eihän nyt toisen autoa voi ilman toisen tietämättä voi mennä ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kyselee siksi, että perjantaina olin suunnitellut, että tullessani töistä kotiin teen läppärillä yhden homman. Se on minun ostama läppäri, miehen ostama läppäri on huonompi eikä siinä ole niitä ohjelmia joita tarvitsen siihen kyseiseen hommaan. Mies oli kuitenkin ilmoittamatta ottanut mukaansa koko illaksi sen minun läppärin ja kyllä ärsyynnyin, vaikka periaatteessa toki hän saa sitä käyttää jos haluaa. Mietin vain tässä että olinko pikkumainen kun suutahdin vai?
Kyllä meillä läppärit ja puhelimet ovat henkilökohtaisia. Kyse ei ole rahasta tai omistamisesta vaan ihan käytännön syistä. Ne ovat työ- ja opiskeluvälineitä, joten niiden täytyy olla omistajansa käytössä silloin kun niitä tarvitsee. Parisuhteessa täytyy mielestäni olla myös henkilökohtainen alue. Itse esim. harrastan luovaa kirjoittamista enkä halua kenenkään, edes mieheni, katselevan keskeneräisiä teoksia.
Mun tavarat, rahat ja ruuat on mun, tolla toisella on omansa, ja näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto mikään kolhoosi ole. Molemmat huolehtivat omista tavaroistaan. Toisen tavaroihin kysytään lupa. Eihän nyt toisen autoa voi ilman toisen tietämättä voi mennä ottamaan.
Meillä on kaikki autot molempien nimissä, omistajia ollaan. Että siitä vaan valkkaamaan millä kiesillä tällä kertaa lähtee liikenteeseen.
Meillä on kaikki yhteistä, 20+v naimisissa. Minä teen yleensä ruokaostokset, Aikanaan lasten vaatteet, lääkkeet, lahjat jne ja mies maksaa laskut (siis hänellä on mahdollisuus maksaa niitä myös minun tililtäni ). Olemme suunnilleen samanlaisia tuhlailun suhteen joten ei ole ollut ongelmaa.
Silti on selvää että on 'miehen auto / läppäri / kännykkä / fillari / jääkiekkomaila / laskettelusukset / canada goose' ja minun vastaavat myös, eikä tulisi mieleenkään vain luvatta ottaa lainaan toisen tavaraa. Minusta se on peruskäytöstapoihin kuuluvaa, että pyytää lainaksi JA myös antaa lainaksi.
Eli APn kysymykseen, olisin ollut todella hiilenä jos minun mieheni olisi häipynyt jonnekin minun läppärini kanssa ilman 'pyytämistä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaikki erikseen. Vihaan erityisesti sitä jos joku lainaa autoani. Mieheni ei ole varmaan koskaan edes ajanut sillä. Itse olen kerran ajanut mieheni autolla. Muuten saa kyllä käyttää läppäriäni ja vaikka puhelintanikin vapaasti. Kohta 20-v. yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen läppäri on miehen ja minun on minun. Kummallakin on ohjelmia, joita tarvitsee ja käyttää ja joita toisen koneella ei ole. Joten ei käytetä toisen konetta. Siksi toisekseen kumpikaan ei ole niin tyhmä, että kertoisi salasanojaan kenellekään.
Myös kännykät on molemmilla omat, ihan jo senkin takia että molemmilla on kännykässä oman lisäksi myös työliittymä.
Autoa voi periaatteessa käyttää toinenkin, mutta jos mies vaikka lähtisi minun autollani töihin, täytyisi turvaistuin ja rattaat siirtää hänen autoonsa, että pääsen sillä tarvittaessa liikenteeseen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.
Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.
Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.
Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)
Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.
Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?
Onko teillä tapana käyttää tilit tyhjäksi? Meillä ei, joten tileillä on aina rahaa.
Eli yksinkertainen yhteenlasku. Jos minä saan käteen 2500 euroa ja mies 2500 euroa. On yhteistä rahaa 5000 euroa. Jos kummallakin oma tili, kummallakin 2500 euroa ja sekin on yhteensä 5000 euroa.
Jos ostat 100 euron kengät tililtäsi, sinulla on 2400 euroa, miehellä 2500 euroa. Yhteensä 4900 euroa. Jos ostan yhteiseltä tililtä 100 euron kengät, meillä on rahaa 4900 euroa.
Eli jos on omat tilit, se ei lisää kummankaan tilillä olevaa rahaa ihmeellisesti, vaan sitä on käytettävissä ylinopeussakkoihin ja muihin ihan saman verran, vaikka olisi yhteiset rahatkin.
Oman tilini saldon tiedän reaaliaikaisesti aina ilman, että pitää tarkistaa. Miehen tileistä en tiedä mitään, koska ne eivät kuulu minulle. Joten kun ostan kengät, ei minun tarvitse miettiä, onko tilillä rahaa eli onko mies ostanut vaikka uuden television, josta alkuviikosta puhui. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä pääsyä toistemme tileille, joten jokainen hankinta tehdään omien tulojen puitteissa.
Esimerkissäsi käyttörahaa molemmille yhteensä on 5000 e/kk eli tavallaan voi elää huoleti yli varojensa, jos sille päälle sattuu. Meillä käyttöraha on vain oman tilin verran eli 2500 e/kk, jolloin sitä on tarkempi menoissaan.
Näin arvelinkin. Yhteiset tilit ei sovi tuhlareille, joiden pitää koko ajan tarkistaa, onko tilillä rahaa.
Sulla on outo ajatusmaailma, että heti on kyse tuhlaamisesta. Teilläkö kummankin palkka jää tilille? Itse jätän korttitilille vain vähän, osa menee laskuihin, osa ruokatilille, jolle on oma kortti, osa suoraan eri sijoituksiin. Minä haluan tietää, kuinka paljon minulla on rahaa käytettävänä. En halua keskustella omista ostoksistani miehen kanssa, sillä jos jotain tarvitsemaani tulee vastaan, ostan sen, jos tilillä on tarpeeksi.
Me ollaan pienituloisia, teillä rikkaillahan on ihan sama, jos toinen ostaa uuden auton joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona pääsääntöisesti kaikki on yhteistä. Kännykät on toki täysin omia ja toisen tietokonetta voi käyttää ilman lupaa, mutta sitä ei ole lupa viedä pois kotoa ilman,että se sopii toiselle. Säjköpostehin yms. emme tiedä toistemme salasanoja, eikä kuulukaan.
Auto on minun, joten jos olen kotona, mies kyllä kysyy luvan auton käyttöön. Jos en ole kotona, hän sa käyttää sitä ilman lupaa, koska en sitä selvästikään itse silloin tarvitse.
Työnantajan maksamat läppärit ja puhelimet ei ole yhteisiä (jo työpaikan turvallisuussyistä) mutta kaikki muu on. Autoista otetaan se mikä halutaan tai sopii paremmin ko tilanteeseen, pesuaineita ei ole erikseen mutta kummallakin on oma hajuste, dödö ja kasvovoide (vain siksi että pidämme eri tuoksusta/merkistä). Mies tuskin myöskään käyttää mun meikkejä tai vaatteita mutta kiellettyä se ei ole:) Eli henkilökohtaiset jutut on omia, kotiin liittyvät yhteisiä.
Lompakolla saa käydä ja tileillä myös, isommat hankinnat toki sovitaan erikseen. Mutta ei kukaan kysele perään jos ottaa toiselta muutaman kympin.
Yhdessä ollaan oltu kohta 21v.
Meillä on kyllä ystäväperheitä joissa tiedetään tarkasti mikä on miehen sohva ja naisen lipasto sen mukaan kumpi sen on kotiin maksanut. Talon rakennusvaiheessakin splittasivat kulut tosi tarkkaan. En voi kuin ihmetellä. Mutta onhan se hyvä että eron tullessa tietää valmiiksi mitä vie mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki on periaatteessa yhteistä. Eli kun kaksi tyhjätaskua meni yhteen, niin kaikki omaisuus on siitä lähtien ollut yhteistä. Palkat menee yhteiselle tilille, josta kaikki menot maksetaan. Eikä koskaan ole ollut sellaista tilannetta, että toinen olisi tyhjentänyt tilin tms. Olemme hyvin samanlaisia maltillisia rahankäyttäjiä ja isompia ostoksia harkitaan pidempään (paitsi se kaikkein isoin, talo ostettiin käytännössä hetken mielijohteesta).
Autoja on kaksi, molempien nimissä mutta mä käytän uudempaa dieseliä kun työmatkani on yli 100 km päivässä miehen 20 km vastaan. Toistemme puhelimien, tablettien ym pinkoodit ja salasanat tiedetään, työläppäreitä lukuunottamatta. Kaupassa käydessä kyllä huomaa, että se joka käy, ostaa enemmän omaan makuun ruokaa, mutta onneksi käydään vuorotahtiin, niin eipä haittaa.
Kaksi yhteistä lasta ja yhteisestä kassasta maksetaan myös heidän kulunsa.
Molemmilla on omat pankkitilit + yksi yhteinen. Kummankin tulot menevät omalle tilille josta siirretään rahaa yhteiselle. Kaikki tilit ovat yksien pankkitunnusten takana ja minä maksan laskut kaikilta tileiltä. Molemmilla on omat kännykät ja läppärit, ei käytetä ristiin. Molemmilla on omat autot, saa lainata ilman kysymistä, ilmoittaa vaan minkä auton ottaa pihasta. Työmatkat hoidetaan omalla autolla.
Talo on kalustettu/sisustettu yhdessä mutta miestä harvoin kiinnostaa hankinnat. En huutele perään jos mies on ostanut jotain tarpeellista autotalliin tai varaosia autoihin, hän taas ei puutu siihen jos pihana tulee uusi kasvi tai kotiin uudet verhot. Isot hankinnat ilmoitetaan tai keskustellaan yhdessä. Lasten hankintoja hoitaa molemmat, jos minulla pienempipalkkaisena on tili melkein tyhjä niin voin siirtää miehen tililtä rahaa omalleni ja mennä ostamaan lapsille kengät tms.
Kaikki omaisuus on yhteistä/hankittu yhteiselon aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen läppäri on ja kotisähköposti tyyliin matti ja maija.
Ihan käsittämätöntä, onko kaikki asiat ja kaverit esim. yhteisiä? Mun silmissä aivan omituista.
Käytännössä kaikki merkityksellinen tavara on yhteistä, mutta pelisäännöt sovittu miten tavaroita käytetään. Molemmilla on omat läppärit, niihin ei toinen koske. Vaimo sopii etukäteen, milloin autoa käyttää, muutoin minulla.
Meillä tavarat on omia ja hankaluus tuli siitä, kun pojan tyttöystävä ei tätä ymmärrä. Tulivat meillä käymään ja tyttöystävä ryhtyi kyselemään, että missä on auton avaimet, he lähtevät käymään kaverillaan. Me katsoimme miehen kanssa toisiamme ja totesimme, että omalla autollasi saa ajella niin paljon kuin tahdot, mutta meillä ei ole vuokra-autopalvelua. Tai kun olisi pitänyt saada lainaan läppäri, vierashuoneeseen televisio jne. Oli pakko sanoa, että kun on meillä käymässä, niin toimii meidän säännöillä.
Tietysti henkilökohtaisia asioita on jota toinen ei käytä koska siihen ei ole toisella mitään tarvetta mutta kyllä kaikki on käytännössä yhteistä...
avopari
Meillä on lähes kaikki omaa. Miehellä on läppäri ja pöytäkone, jota käytän itse satunnaisesti omalla tunnarilla ja silloin kysyn luvan. Itsellä tabletti ja läppäri. Kumpaakaan mies ei ole käyttänyt. Lisäksi yhteinen läppäri, jota käytetään lähinnä mediakoneena olkkarissa, siihen on molemmilla omat tunnarit. Toisen puhelimeen ei vastata kuin pyydettäessä.
Lisäksi herkut on omia, mies ei saa syödä mun suklaita enkä minä miehen sipsejä. Jos on pakko, niin sitten ostetaan uudet tilalle, ennen kuin toinen huomaa. Sama koskee hätävararuokia, joita hankitaan esim. kotitoimistopäivien tai sairastumisen varalle.
Tyynyt ja peitot on myös omia. Kaikki kosmetiikka on omaa. Pyörät on omat. Autoja ei ole. Harrastusvälineet on kiinteä osa kodin kalustusta eli niitä saa toinenkin käyttää, mutta omistaja niilläkin on. Huonekalut on yhteisiä.
10 vuotta yhdessä ja aina ollut näin. Ei mitään ongelmaa :)
On. Meillä on omat autot, mutta kyllä se on ilmiotusasia, jos välillä haluaa käyttää toista autoa. Yleensä niin pän, että mies sanoo käyttävänsä minun autoani. Tosin meillä ei enää ole tarvetta kahdelle autolle, kun työmatka ei enää ole minulla pitkä, joten pian on vain miehen auto yhteiskäytössä. Minä maksan siitä kyllä kuluja sitten.