Onko teillä kaikki käytännössä yhteistä, avoliitossa tai avioliitossa olevat?
En tarkoita nyt virallisen omistamisen näkökulmasta vaan käytännössä. Esim läppäri, jonka toinen on ostanut "itselleen", onko se kuitenkin yhteinen käytännössä niin että toinen voi sitä kysymättä käyttää? Tai auto, joka on toisen maksama ja sen maksajan nimissä, niin onko ok vain ottaa avaimet ja lähteä ajelemaan kysymättä lupaa? Tai vaikkapa jokin urheiluväline, joka on lähtökohtaisesti toisen omaan käyttöönsä hankkima, niin voiko toinen käyttää sitä puolisonsa urheiluvälinettä mitenkään erikseen kysymättä tai ilmoittamatta? Vai pitääkö kysyä lupa?
Kommentit (96)
Kaikki ap.n kuvailema on meillä yhteistä.
Jos avioliitossa ei asiat ole yhteisiä niin ei se mikään avioliitto edes ole.
Meillä toinen saa koskea mihin tahansa tavaraan ihan koska tahansa kysymättä lupaa. Tosin vaimo voisi ihmetellä jos menisin sen meikkejä tonkimaan mutta kuitenkin.
Toisen tavaroita saa käyttää niin paljon kuin haluaa ja jopa toisen lompakosta saa ottaa rahaa jos niin haluaa.
Mulla on meidän ykkösauto ja sen käyttöön miehen kyll täytyy pyytää lupa. Muuten taitaa olla kaikki kamat yhteisessä käytössä, raha-asiat on tiukasti erillään kuitenkin.
Tietokoneet ja puhelit ovat henkilökohtaisia, autot yhteisessä käytössä, mutta jos lähtee sillä toisen autolla, siitä mainitaan erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on meidän ykkösauto ja sen käyttöön miehen kyll täytyy pyytää lupa. Muuten taitaa olla kaikki kamat yhteisessä käytössä, raha-asiat on tiukasti erillään kuitenkin.
... tarkoittaa kuitenkin sitä että tietenkin puhelin on henkilökohtainen, samoin sähköpostit, niitä ei saa tutkia eikä kyllä tulisi kummallekaan mieleenkään.
Käytännössä juu.
Tai esim. autojen osalta meillä on kaksi autoa, mä käytän toista 90% ja mies toista 90%, jos tästä tehdään poikkeus niin kysäistään, sopiiko mennä vai onko toisella jokin suunnitelma.
Rahat on tietty yhteisiä myös, ja toisen rahapussista voi ottaa käteistä jos siitä ilmoittaa toiselle.
Ainoa poikkeus on mun suklaat. VITTU JOS JOKU KOSKEE NIIHIN NIIN SAA KATUA!!
Ihan kaikki on yhteistä. Tosin kummallakin on tietysti omat tabletit/läppärit ja puhelimet, mutta niitäkin voi toinen käyttää jos tarvii. Tiedetään toistemme salasanat yms
Lähes kaikki on omaa. Lautasissa ja laseissa ei mietitä, kenen se on, mutta auto, puhelin, läppäri, fillari, vene, kesämökki jne. on omia eikä niitä lainailla. Toisen yksityisyyttä kunnioitetaan myös tavaroiden osalta, ei vain oman ajan. Meillä tämä on toiminut yli 20 vuotta ilman mitään ongelmia, joten en keksi ainuttakaan syytä, miksi tavaroista tai rahasta pitäisi tehdä yhteistä. Mutta huom! - jos jostain syystä tarvitsen miehen autoa akuutisti (vaikka siksi, että oma ei käynisty ja lapset pitää hakea asemalta) niin voin kysyä mieheltä mielipidettä siitä, että hakeeko hän lapset, haenko minä hänen autollaan vai laitanko viestiä, että tulkaa taksilla. En siis yksioikoisesti sano, että otan autonsa lainaan.
Ap kyselee siksi, että perjantaina olin suunnitellut, että tullessani töistä kotiin teen läppärillä yhden homman. Se on minun ostama läppäri, miehen ostama läppäri on huonompi eikä siinä ole niitä ohjelmia joita tarvitsen siihen kyseiseen hommaan. Mies oli kuitenkin ilmoittamatta ottanut mukaansa koko illaksi sen minun läppärin ja kyllä ärsyynnyin, vaikka periaatteessa toki hän saa sitä käyttää jos haluaa. Mietin vain tässä että olinko pikkumainen kun suutahdin vai?
Suurin osa yhteistä, mutta en kyllä antaisi miehen käyttää mun tietokonetta enkä puhelinta (eikä onnistuisikaan kun kysyy salasanaa). Tässä ei ole kyse rahasta vaan siitä että ne sisältää henkilökohtaista tietoa itsestäni jota en halua jakaa kenenkään kanssa, olkoonpa kuinka rakas hyvänsä. Auton käytöstä ilmoitetaan ennakkoon että toinen tietää milloin se ei ole vapaana. Urheiluvälineet ja sensemmoiset on molemmilla omat, mutta ihan siksi että meillä on niin valtava pituusero. Ei tuo hujoppi pysty työntelemään edes tavallista lumikolaa selkäänsä rikkomatta, kaikki pitää olla normaalia isompaa.
Rahat pidettiin vuosikausia erillään, mutta yhteisen asunnon ostamisen myötä todettiin että helpompi kun on yhteiset rahatkin. Hyvin on toiminut, molemmat ollaan säästäväisiä ja voidaan luottaa siihen että toinen ei tee mitään typeriä ostoksia huvikseen. Isoista hankinnoista neuvotellaan aina ennakkoon.
Meillä kaikki on jomman kumman omaa, paitsi ei-herkutteluruoka. Jos joskus lainaan miehen järkkäriä niin kysyn kyllä luvan. Kumpikaan ei käy toisen lompakolla/käsilaukulla/puhelimella/tietokoneella.
Tämä on tullut meiltä luonnostaan ja linja on ollut alusta asti sama. Emme koskaan riitele näistä asioista. Yhdessä asuttu 7 vuotta.
Autot on molemmilla omat ja molemmat ovat maksavat oman autonsa kulut itse. Kysymällä luvan voi toinen lainata. Halutaan niin erilaiset autot, että tämä lähinnä sen takia.
Käytännössä kaikki muu on yhteistä paitsi vaatteet ja muut henkilökohtainen. Saan kyllä miehen vaatteita lainata vaikka pihahommiin kun kysyn, että mitkä saisin ottaa ja mies valkkaa mulle hyvät vaatteet.
Mutta meillä on omat läppärit mutta kumpaakin saa toinen käyttää ihan ilman lupaa. Molemmilla on myös omat autot muttei kumpikana kysy lupaa jos lähtee toisen autolla jonnekkin.
Suurinosa huonekaluistakin on minun, mutta kyllä mies saa niitä käyttää ja kuluttaa. Jos jakaisimme kaiken niin ettei toinen saisi käyttää toisen tavaroita, mies istuisi omassa vaatepinossaan läppäri sylissä.
Yhteinen läppäri on ja kotisähköposti tyyliin matti ja maija. Kummallakin on työsähköpostiosoite, mutta sitä nyt pääasiallisesti käytetään vain työasioissa. Yhteinen auto on, mutta se on lähinnä mökkimatkoja varten, arkena käytetään julkisia tai kävellään/pyöräillään.
Rahat ovat yhteiset eli kaikki tulot menee samalle tilille, josta maksetaan kaikki menot. Fillarit on omat, mutta voi niitä toinenkin käyttää, jos säätää satulan takaisin. Vaatteet ja hammasharja on tietenkin omia, mutta kaikki muu sitten onkin yhteistä. Meillä on kylppärissä vain yksi dödö, saippua, shampoo, hammastahna ja rasvapurkki. Niitä voi käyttää kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä juu.
Tai esim. autojen osalta meillä on kaksi autoa, mä käytän toista 90% ja mies toista 90%, jos tästä tehdään poikkeus niin kysäistään, sopiiko mennä vai onko toisella jokin suunnitelma.
Rahat on tietty yhteisiä myös, ja toisen rahapussista voi ottaa käteistä jos siitä ilmoittaa toiselle.
Ainoa poikkeus on mun suklaat. VITTU JOS JOKU KOSKEE NIIHIN NIIN SAA KATUA!!
Meillä sama. Ja mun karkin on MUN karkkeja, miehen karkit on meidän yhteisiä :)
Käytän kallista merkkikosmetiikkaa ja kalliita kampaamotuotteita. Haluan palkastani panostaa itseeni ja ulkonäkööni, koska minulla on siihen varaa. Mies kuitenkin käyttää näitä tuotteitani, laittaa käsiinsä sitä sadan euron kasvovoidettani, jos tarvii "käsirasvaa". Ja kuluttaa viidenkympin shampooni pesemällä tukkaansa joka päivä niillä. Hän ei IKINÄ itse osta kalliita kosmetiikkatuotteita, ennen tapaamistamme käytti halvinta markettishampoota ja vaan kärsi niistä kuivista käsistä. Ärsyttää kyllä, että kuluttaa nuo tuotteeni loppuun tuolleen. Vaikka tavallaanhan kotona kaikki on yhteistä. Mutta ei se reilulta silti tunnu.
Joo, kaikki on yhteistä. Ollaan kumpikin sen verran persaukisia että rahoja yms. ei eritellä.
Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.
Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.
Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.
Kaikki on 50/50 virallisesti ja epävirallisesti, talo, mökki, autot, padit, puhelimet jne. Kummalla tahansa autolla saa lähteä ja millä tahansa puhelimella soitella.