Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaikki käytännössä yhteistä, avoliitossa tai avioliitossa olevat?
15.01.2017 |
En tarkoita nyt virallisen omistamisen näkökulmasta vaan käytännössä. Esim läppäri, jonka toinen on ostanut "itselleen", onko se kuitenkin yhteinen käytännössä niin että toinen voi sitä kysymättä käyttää? Tai auto, joka on toisen maksama ja sen maksajan nimissä, niin onko ok vain ottaa avaimet ja lähteä ajelemaan kysymättä lupaa? Tai vaikkapa jokin urheiluväline, joka on lähtökohtaisesti toisen omaan käyttöönsä hankkima, niin voiko toinen käyttää sitä puolisonsa urheiluvälinettä mitenkään erikseen kysymättä tai ilmoittamatta? Vai pitääkö kysyä lupa?
Kommentit (96)
Joku sanoi, että kaikki yhteistä, paitsi hammasharjat ja alusvaatteet. Minä olen lainannut miehen kalsareitakin joskus. Minun alusvaatteet ei mahdu miehelle, joten en tiedä, lainaisiko, jos mahtuisi :)
Hammasharjat on omia, mutta kun alettiin seurustelemaan ja yövyttiin toisen luona ekoja kertoja, lainattiin toisen hammasharjaakin.
Jotenkin elämä on alusta asti ollut sellaista, että kaikki on ollut yhteistä. Jos tarvitsee autoa, lähtee sillä, joka sattuu olemaan lämpimänä pihalla. Miehellä pöytäkone, minulla läppäri. Kumpaakin saa kumpikin käyttää tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa ollaan ja meillä on sillain suunnilleen yhteistä. Molemmilla tietty omat läppärit ja puhelimet, mutta jos nyt jostain syystä tarve tulee niin kyllä sitä toisenkin voi käyttää, mutta sanomaton sääntö on että pyydetään ensin lupa, tai siis ei mulle tulis mieleenkään ruveta miehen puhelinta yhtäkkiä räplään mitään sanomatta, max kellonajan voisin siitä katsoo tyyliin. Vaatteet ja kosmetiikat ja sellaset on toki 'omia', mutta voidaan kyllä käyttää toistemme jos siltä tuntuu :D Omat tilit on ja sit sellanen käteisvarasto (lahjoja) josta otetaan isompiin yhteisiin ostoksiin käteistä.
Rahat, luottokortit, puhelimet, läppärit ja pöytäkoneet eivät ole yhteisiä, mutta kaikki muu on jollei nyt esim. silmälaseja oteta lukuun. Laitteita saa käyttää luvan kanssa, jos oma on vaikka unohtunut jonnekin tai ei jostain syystä toimi.
Yhteistä tiliä emme ole pitäneet tarpeellisena. Olemme jakaneet laskut luottokorttilaskuja (itse maksan luottokortilla mm. nettiostokset) ja omiinnharrastuksiin liittyviä menoja lukuunottamatta karkeasti siinä suhteessa, mitä nettona ansaitsemme. Siis tyyliin toinen maksaa tämän ja toinen tämän laskun (eli ei ruveta jakamaan yksittäisiä laskuja). Jos jommalla kummalla on esim. paljon sairauskuluja tai muita pakollisia menoja, toinen sitten pistää enemmän rahaa laskuihin.
Vaatteet eivät voi olla yhteisiä, kun ei toinen niihin toisen vaatteisiin edes mahdu. Hattuja ja huiveja voidaan lainailla. Osa päivittäisistä lääkkeistä on samoja ja jos esimerkiksi verenpainelääkkeet pääsevät loppumaan, pummaamme niitä toisiltamme.
Miehen viinat ovat hänen ja niihin ei parane kysymättä koskea. Mutta sama pätee mun herkkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa ilman avioehtoa materia on periaatteessa yhteistä. Toki meilläkin on omat puhelimet ym, mut en loukkaantuisi vaikka mies päättäisi soittaa mun luurilla, jos omaa ei jostain syystä voisi käyttää. Ei mua haittais jos mies mun tietokoneellakin olisi, ei siellä mitään niin arkaluontoista ole. Kitkerään sävyyn voisin mainita jos veisi mun tavaran jota siis tarvitsisin just silloin, olis ollu fiksua kysyä ensin. Toisen autolla saa toki ajella kunhan kysyy ensin.
Meillä ei suurta merkitystä ole sillä, kumpi jonkun asian on maksanut, esim. asuntolaina menee mun tililtä kun mulla on isommat ja säännöllisemmät tulot, ei se tarkoita et mies ei saisi asua "mun" talossa :D Yhteisellä matkalla tässä ollaan!
ONko tämä sinun periaatteesi vai kenen? Lain mukaan avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole erikseen yhteiseksi nimetty tyyliin asunnon kauppakirjassa on molempien nimet.
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitossa ei asiat ole yhteisiä niin ei se mikään avioliitto edes ole.
Meillä toinen saa koskea mihin tahansa tavaraan ihan koska tahansa kysymättä lupaa. Tosin vaimo voisi ihmetellä jos menisin sen meikkejä tonkimaan mutta kuitenkin.
Toisen tavaroita saa käyttää niin paljon kuin haluaa ja jopa toisen lompakosta saa ottaa rahaa jos niin haluaa.
Teillä on tiukat säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.
Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.
Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.
Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)
Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.
Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?
Onko teillä tapana käyttää tilit tyhjäksi? Meillä ei, joten tileillä on aina rahaa.
Eli yksinkertainen yhteenlasku. Jos minä saan käteen 2500 euroa ja mies 2500 euroa. On yhteistä rahaa 5000 euroa. Jos kummallakin oma tili, kummallakin 2500 euroa ja sekin on yhteensä 5000 euroa.
Jos ostat 100 euron kengät tililtäsi, sinulla on 2400 euroa, miehellä 2500 euroa. Yhteensä 4900 euroa. Jos ostan yhteiseltä tililtä 100 euron kengät, meillä on rahaa 4900 euroa.
Eli jos on omat tilit, se ei lisää kummankaan tilillä olevaa rahaa ihmeellisesti, vaan sitä on käytettävissä ylinopeussakkoihin ja muihin ihan saman verran, vaikka olisi yhteiset rahatkin.
Oman tilini saldon tiedän reaaliaikaisesti aina ilman, että pitää tarkistaa. Miehen tileistä en tiedä mitään, koska ne eivät kuulu minulle. Joten kun ostan kengät, ei minun tarvitse miettiä, onko tilillä rahaa eli onko mies ostanut vaikka uuden television, josta alkuviikosta puhui. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä pääsyä toistemme tileille, joten jokainen hankinta tehdään omien tulojen puitteissa.
Esimerkissäsi käyttörahaa molemmille yhteensä on 5000 e/kk eli tavallaan voi elää huoleti yli varojensa, jos sille päälle sattuu. Meillä käyttöraha on vain oman tilin verran eli 2500 e/kk, jolloin sitä on tarkempi menoissaan.
No jotain imuria, lumikolaa, jääkaapin sisältöä ei erotella.
Puhelimet on omat, mies ei ole sinut älypuhelimen kanssa. Läppäriltä/netistä mies pyytää minua hakemaan jos joku juttu kiinnostaa, viimeksi kiinnosti talvirenkaat. Nettailu on enempi mun juttu ja tässä asiassa työnjako toimii pankkiasiointiin asti.
Rahat on omat, mutta yhteinen budjetti tehdään yhdessä.
Toisen autoa ei oteta sanomatta, mutta kieltoa ei koskaan tule. Enempi kyse siitä että kumpi tarvitsee kuljetuskapasiteettiä. Miehen cd-levyjä saatan kysymättä napata autoon nipullisen.
Fillrit ja muut...satulankorkeutta ei jaksa vekslata.
Kyllä me puhutaan ainakin viikottain asioista tyyliin "mä ajattelin tehdä sitä tai tätä", ei se varsinaisesti ole luvan pyytämistä vaan tiedotus toiselle mitä on tapahtumassa, mielipiteen kysely ja kohteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa ilman avioehtoa materia on periaatteessa yhteistä. Toki meilläkin on omat puhelimet ym, mut en loukkaantuisi vaikka mies päättäisi soittaa mun luurilla, jos omaa ei jostain syystä voisi käyttää. Ei mua haittais jos mies mun tietokoneellakin olisi, ei siellä mitään niin arkaluontoista ole. Kitkerään sävyyn voisin mainita jos veisi mun tavaran jota siis tarvitsisin just silloin, olis ollu fiksua kysyä ensin. Toisen autolla saa toki ajella kunhan kysyy ensin.
Meillä ei suurta merkitystä ole sillä, kumpi jonkun asian on maksanut, esim. asuntolaina menee mun tililtä kun mulla on isommat ja säännöllisemmät tulot, ei se tarkoita et mies ei saisi asua "mun" talossa :D Yhteisellä matkalla tässä ollaan!
ONko tämä sinun periaatteesi vai kenen? Lain mukaan avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole erikseen yhteiseksi nimetty tyyliin asunnon kauppakirjassa on molempien nimet.
Avioliiton purkautuessa omaisuus tasataan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle. Eli se periaatteessa on ihan oikea ilmaisu. Ainoastaan avioehto voi tätä muuttaa.
Käyttöoikeus on lähes kaikissa molemmilla, mutta omistajuus on lähes kaikessa jommalla kummalla. Pois lukien jotkut pienet käyttötavarat. Tietokoneet eivät ole yhteisiä, koska en päästä tietokoneelleni ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa elellään ja kaikki muu on yhteistä paitsi kummankin puhelimet ja rahat. Kaikki maksetaan puoliksi mutta ei tulisi mieleen käydä toisen lompakolla jos omassa ei olisi käteistä. Myös auton käytöstä ilmotan/kysäsen onko mitään vastaan koska papereissa auto on mieheni ja itse sitä harvoin käytän!
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitossa ei asiat ole yhteisiä niin ei se mikään avioliitto edes ole.
Meillä toinen saa koskea mihin tahansa tavaraan ihan koska tahansa kysymättä lupaa. Tosin vaimo voisi ihmetellä jos menisin sen meikkejä tonkimaan mutta kuitenkin.
Toisen tavaroita saa käyttää niin paljon kuin haluaa ja jopa toisen lompakosta saa ottaa rahaa jos niin haluaa.
Mä en voisi palkata sua meille töihin. Onneksi sellaista tilannetta ei nyt muutenkaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.
Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.
Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.
Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)
Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.
Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?
Onko teillä tapana käyttää tilit tyhjäksi? Meillä ei, joten tileillä on aina rahaa.
Eli yksinkertainen yhteenlasku. Jos minä saan käteen 2500 euroa ja mies 2500 euroa. On yhteistä rahaa 5000 euroa. Jos kummallakin oma tili, kummallakin 2500 euroa ja sekin on yhteensä 5000 euroa.
Jos ostat 100 euron kengät tililtäsi, sinulla on 2400 euroa, miehellä 2500 euroa. Yhteensä 4900 euroa. Jos ostan yhteiseltä tililtä 100 euron kengät, meillä on rahaa 4900 euroa.
Eli jos on omat tilit, se ei lisää kummankaan tilillä olevaa rahaa ihmeellisesti, vaan sitä on käytettävissä ylinopeussakkoihin ja muihin ihan saman verran, vaikka olisi yhteiset rahatkin.
Oman tilini saldon tiedän reaaliaikaisesti aina ilman, että pitää tarkistaa. Miehen tileistä en tiedä mitään, koska ne eivät kuulu minulle. Joten kun ostan kengät, ei minun tarvitse miettiä, onko tilillä rahaa eli onko mies ostanut vaikka uuden television, josta alkuviikosta puhui. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä pääsyä toistemme tileille, joten jokainen hankinta tehdään omien tulojen puitteissa.
Esimerkissäsi käyttörahaa molemmille yhteensä on 5000 e/kk eli tavallaan voi elää huoleti yli varojensa, jos sille päälle sattuu. Meillä käyttöraha on vain oman tilin verran eli 2500 e/kk, jolloin sitä on tarkempi menoissaan.
Näin arvelinkin. Yhteiset tilit ei sovi tuhlareille, joiden pitää koko ajan tarkistaa, onko tilillä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa ilman avioehtoa materia on periaatteessa yhteistä. Toki meilläkin on omat puhelimet ym, mut en loukkaantuisi vaikka mies päättäisi soittaa mun luurilla, jos omaa ei jostain syystä voisi käyttää. Ei mua haittais jos mies mun tietokoneellakin olisi, ei siellä mitään niin arkaluontoista ole. Kitkerään sävyyn voisin mainita jos veisi mun tavaran jota siis tarvitsisin just silloin, olis ollu fiksua kysyä ensin. Toisen autolla saa toki ajella kunhan kysyy ensin.
Meillä ei suurta merkitystä ole sillä, kumpi jonkun asian on maksanut, esim. asuntolaina menee mun tililtä kun mulla on isommat ja säännöllisemmät tulot, ei se tarkoita et mies ei saisi asua "mun" talossa :D Yhteisellä matkalla tässä ollaan!
ONko tämä sinun periaatteesi vai kenen? Lain mukaan avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole erikseen yhteiseksi nimetty tyyliin asunnon kauppakirjassa on molempien nimet.
Avioliiton purkautuessa omaisuus tasataan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle. Eli se periaatteessa on ihan oikea ilmaisu. Ainoastaan avioehto voi tätä muuttaa.
Olet väärässä. "Avioliitossa ilman avioehtoa materia on periaatteessa yhteistä" tarkoittaa sitä, että avioliiton aikana kaikki olisi yhteistä eikä näin ole. Vasta ero tai puolison kuolema tuo kuvioon mukaan avio-oikeuden. Siihen asti oma omaisuus on omaa ja sille saa tehdä mitä tahtoo lukuunottamatta perheen yhteistä kotia. Auton myyvä auton omistaja ei joudu kysymään puolisolta lupaa. Kun vaimo perii 200 000 e, on se hänen ja vain hänen ja hän saa käyttää sen juuri niin kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.
Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.
Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.
Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)
Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.
Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?
Onko teillä tapana käyttää tilit tyhjäksi? Meillä ei, joten tileillä on aina rahaa.
Eli yksinkertainen yhteenlasku. Jos minä saan käteen 2500 euroa ja mies 2500 euroa. On yhteistä rahaa 5000 euroa. Jos kummallakin oma tili, kummallakin 2500 euroa ja sekin on yhteensä 5000 euroa.
Jos ostat 100 euron kengät tililtäsi, sinulla on 2400 euroa, miehellä 2500 euroa. Yhteensä 4900 euroa. Jos ostan yhteiseltä tililtä 100 euron kengät, meillä on rahaa 4900 euroa.
Eli jos on omat tilit, se ei lisää kummankaan tilillä olevaa rahaa ihmeellisesti, vaan sitä on käytettävissä ylinopeussakkoihin ja muihin ihan saman verran, vaikka olisi yhteiset rahatkin.
Oman tilini saldon tiedän reaaliaikaisesti aina ilman, että pitää tarkistaa. Miehen tileistä en tiedä mitään, koska ne eivät kuulu minulle. Joten kun ostan kengät, ei minun tarvitse miettiä, onko tilillä rahaa eli onko mies ostanut vaikka uuden television, josta alkuviikosta puhui. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä pääsyä toistemme tileille, joten jokainen hankinta tehdään omien tulojen puitteissa.
Esimerkissäsi käyttörahaa molemmille yhteensä on 5000 e/kk eli tavallaan voi elää huoleti yli varojensa, jos sille päälle sattuu. Meillä käyttöraha on vain oman tilin verran eli 2500 e/kk, jolloin sitä on tarkempi menoissaan.
Näin arvelinkin. Yhteiset tilit ei sovi tuhlareille, joiden pitää koko ajan tarkistaa, onko tilillä rahaa.
Kun on omat rahat, saa enemmän säästöön, koska ei ole toisen rahoja "puskurina". Lisäksi yhteisillä rahoilla ostettu lahja toiselle ei oikeastaan edes ole lahja, koska se on yhdessä maksettu.
Yhteinen tili ei sovi tuhlareille eikä sijoittajille. Mieluummin raha poikimaan kuin makaamaan pankissa.
Meillä on avoliitossa kaikki käytännössä yhteistä. En kuitenkaan ota autoa käyttööni sanomatta mitään, vaan kysyn tietysti voiko sen ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa ilman avioehtoa materia on periaatteessa yhteistä. Toki meilläkin on omat puhelimet ym, mut en loukkaantuisi vaikka mies päättäisi soittaa mun luurilla, jos omaa ei jostain syystä voisi käyttää. Ei mua haittais jos mies mun tietokoneellakin olisi, ei siellä mitään niin arkaluontoista ole. Kitkerään sävyyn voisin mainita jos veisi mun tavaran jota siis tarvitsisin just silloin, olis ollu fiksua kysyä ensin. Toisen autolla saa toki ajella kunhan kysyy ensin.
Meillä ei suurta merkitystä ole sillä, kumpi jonkun asian on maksanut, esim. asuntolaina menee mun tililtä kun mulla on isommat ja säännöllisemmät tulot, ei se tarkoita et mies ei saisi asua "mun" talossa :D Yhteisellä matkalla tässä ollaan!
ONko tämä sinun periaatteesi vai kenen? Lain mukaan avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole erikseen yhteiseksi nimetty tyyliin asunnon kauppakirjassa on molempien nimet.
Avioliiton purkautuessa omaisuus tasataan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle. Eli se periaatteessa on ihan oikea ilmaisu. Ainoastaan avioehto voi tätä muuttaa.
Avioliiton purkauduttuapa ei avioliitossa enää ollakaan.
Tavoite meillä on esim. ruuan suhteen että molemmat kantaa vastuun ostamastaan ruuasta niin että ostaja itse on vastuussa että kaikki ostettu ruoka myös syödään.
Ruokahävikki on maailmanlaajuisesti valtavaa.
Jos kaikki on yhteistä niin rahankäyttö ja tuhlaaminen on isompaa koska ei sitä vastuuta mielletä vaan tilit kutakuinkin aina tyhjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.
Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.
Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.
Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)
Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.
Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?
Onko teillä tapana käyttää tilit tyhjäksi? Meillä ei, joten tileillä on aina rahaa.
Eli yksinkertainen yhteenlasku. Jos minä saan käteen 2500 euroa ja mies 2500 euroa. On yhteistä rahaa 5000 euroa. Jos kummallakin oma tili, kummallakin 2500 euroa ja sekin on yhteensä 5000 euroa.
Jos ostat 100 euron kengät tililtäsi, sinulla on 2400 euroa, miehellä 2500 euroa. Yhteensä 4900 euroa. Jos ostan yhteiseltä tililtä 100 euron kengät, meillä on rahaa 4900 euroa.
Eli jos on omat tilit, se ei lisää kummankaan tilillä olevaa rahaa ihmeellisesti, vaan sitä on käytettävissä ylinopeussakkoihin ja muihin ihan saman verran, vaikka olisi yhteiset rahatkin.
Oman tilini saldon tiedän reaaliaikaisesti aina ilman, että pitää tarkistaa. Miehen tileistä en tiedä mitään, koska ne eivät kuulu minulle. Joten kun ostan kengät, ei minun tarvitse miettiä, onko tilillä rahaa eli onko mies ostanut vaikka uuden television, josta alkuviikosta puhui. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä pääsyä toistemme tileille, joten jokainen hankinta tehdään omien tulojen puitteissa.
Esimerkissäsi käyttörahaa molemmille yhteensä on 5000 e/kk eli tavallaan voi elää huoleti yli varojensa, jos sille päälle sattuu. Meillä käyttöraha on vain oman tilin verran eli 2500 e/kk, jolloin sitä on tarkempi menoissaan.
Näin arvelinkin. Yhteiset tilit ei sovi tuhlareille, joiden pitää koko ajan tarkistaa, onko tilillä rahaa.
Kun on omat rahat, saa enemmän säästöön, koska ei ole toisen rahoja "puskurina". Lisäksi yhteisillä rahoilla ostettu lahja toiselle ei oikeastaan edes ole lahja, koska se on yhdessä maksettu.
Yhteinen tili ei sovi tuhlareille eikä sijoittajille. Mieluummin raha poikimaan kuin makaamaan pankissa.
Toki kukin käyttää rahojaan tottumustensa mukaan. Mutta jos käyttää rahaa tarpeeseen, eikä sen mukaan, että siellä on "toisen tili puskurina ja panenpas nyt tilin sileäksi ja tuhlaan", se toimii myös hyvin. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että yleensä rahaa kertyy yhteiselle tilille ja aina muutaman kerran vuodessa siirrämme ylimääräiset pois muualle säästöön tai sijoitukseen. Jos tilille jää rahaa, kun seuraava tilipäivä tulee, sitä ei heti tuhlata, kun Hei, siellähän on se puskuri ylimääräinen raha, se toisen tili, jee, heti kauppaan.
Mutta näistä on turha tingata. Olemme kokeilleet kummankin. Omat tilit ja yhteinen tili ja yhteiset rahat ja yhteiset rahat ovat toimineet paremmin kokonaistalouden hoidon kannalta. Talouden ja säästämisen suunnittelu on ollut helpompaa, kun on ollut koko ajan tiedossa talouden kokonaissumma, mitä tulee ja mitä on käytettävissä ja mitä on pakollisia menoja.
Ja uskon, että olemme tässä iässä sen verran aikuisia, että toiselle ostettu lahja yhteiseltä tililtä ei varmaan maailmaamme kaada ;)
Samoin ajattelen minä. Tämä tietenkin edellyttää myös yhteistä ymmärrystä siitä, mikä on normaali puskuri tilillä ja minkä kokoisista ostoksista pitää siten varmistaa toiselta. Meillä on normaalisti ylimääräistä noin 1000 € käyttötilillä, eli jos jompi kumpi kuluttaa enemmän kuin 500 € normaalia enemmän, kannattaa varmistaa, että tilillä on rahaa riittävästi. (Normaalistikin on varauduttu siihen, että pari sataa kuussa menee perheellä sekalaiseen. Eli 50-100 €:n kengät mahtuvat hyvin jo siihen.)
Hyvin harvoin tulee yli 500 €:n ostoksia, joten käytännössä hankinnoista ei keskustella kuin ehkä kerran pari vuodessa. Ja nekin menevät paremminkin ilmoitusasiana kuin neuvotteluna: Kumpikin on pääasiassa harkitsevia ja säästeliäitä rahan käyttäjiä, joten ei tarvitse neuvotella toisen kanssa, jos päätyy siihen ratkaisuun, että näkee järkeväksi käyttää 300 € takkiin tai 500 € tietokoneeseen.