Onko teillä kaikki käytännössä yhteistä, avoliitossa tai avioliitossa olevat?

Kaikki muu on yhteistä paitsi rahat ja puhelimet. Saisin minä varmaan tuon toisenkin puhelinta käyttää, jos on tarvetta, mutta en ole vielä sellaista asiaa keksinyt, mitä en voisi omalla puhelimella hoitaa.

Auto on mun nimissä ja mun maksama, mutta sitä saa molemmat käyttää. Kämppä ja laina on 50/50. Rahat on yhteisiä ja molemmat saa käyttää rahoja kuten haluaa. Molemmilla on omat läppärit, mutta kummatkin saa käyttäö niitä miten haluaa. Sama tableteissa. Toki kummankaan henkilökohtaisia sähköposteja ei saa lukea. Ainoa mitä ei jaeta on duuniläppäri ja puhelin. Rajoitteet tulee firman puolelta.

Molemmilla omat autot puhelimet tabletit ja niitä ei toinen käytä kuin luvalla jos silläkäään. Omat rahat ja tilit ja lainat. Meillä myös useampi telkka joista kumpikin kattoo mitä haluaa. Omat vaatekaapit mutta eipä mua miesten vaatteet kiinnosta. Omat laatikot papereille. Pitkän liiton aikana vakiintunut oma paikka ruokapöydässä yms ja jos toinen mun paikalla en osaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yhteistä, mutta en kyllä antaisi miehen käyttää mun tietokonetta enkä puhelinta (eikä onnistuisikaan kun kysyy salasanaa). Tässä ei ole kyse rahasta vaan siitä että ne sisältää henkilökohtaista tietoa itsestäni jota en halua jakaa kenenkään kanssa, olkoonpa kuinka rakas hyvänsä. Auton käytöstä ilmoitetaan ennakkoon että toinen tietää milloin se ei ole vapaana. Urheiluvälineet ja sensemmoiset on molemmilla omat, mutta ihan siksi että meillä on niin valtava pituusero. Ei tuo hujoppi pysty työntelemään edes tavallista lumikolaa selkäänsä rikkomatta, kaikki pitää olla normaalia isompaa.

Rahat pidettiin vuosikausia erillään, mutta yhteisen asunnon ostamisen myötä todettiin että helpompi kun on yhteiset rahatkin. Hyvin on toiminut, molemmat ollaan säästäväisiä ja voidaan luottaa siihen että toinen ei tee mitään typeriä ostoksia huvikseen. Isoista hankinnoista neuvotellaan aina ennakkoon.

Mikä avioliitto se sellainen on että toiselle ei voi kertoa kaikkia omia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.

Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.

Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.

Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)

Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.

Molemmat autot on yhteisiä, vaikka ne itse asiassa on molemmat mun nimissä. En muista miksi. Mutta yhdessä maksettuja. On sellainen vakiintunut käytäntö, että minä ajan ns. ykkösautolla, koska kuskaan enemmän lapsia ja mies kakkosautolla, mutta ilman muuta vaihdellaan aina tarpeen mukaan, eikä siihen mitään lupia tartte, tosin kyllä mainitaan, jos ottaa eri auton kuin yleensä.

Talo ja sen velka on yhteisiä, kuten myös kaikki rahat.

Läppärit ja kännykät on omat, olis varmaan muutenkin, mutta molemmilla on noi työn puolesta eikä niitä lainailla.

Taloudessa on lisäksi pari padia ja niitä käyttää kuka mitenkin, myös lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä juu.

Tai esim. autojen osalta meillä on kaksi autoa, mä käytän toista 90% ja mies toista 90%, jos tästä tehdään poikkeus niin kysäistään, sopiiko mennä vai onko toisella jokin suunnitelma.

Rahat on tietty yhteisiä myös, ja toisen rahapussista voi ottaa käteistä jos siitä ilmoittaa toiselle.

Ainoa poikkeus on mun suklaat. VITTU JOS JOKU KOSKEE NIIHIN NIIN SAA KATUA!!

Meillä sama. Ja mun karkin on MUN karkkeja, miehen karkit on meidän yhteisiä :)

Perinteistä naisten logiikkaa. Minun omat rahat ja tavarat on minun. Miehen rahat ja tavarat on yhteisiä.

Alusvaatteet ja hammasharjat on omia muut yhteisiä.

Myös kännykkä on henkilökohtainen mutta ei tarvitse kysyä lupaa jos sillä soittaa jo vaikka omasta on akku loppu.

Säästötilistä olemme sopineet niin että pitää ilmoittaa toiselle jos sieltä ottaa mutta yhteiseltä tililtä saa käyttää ihan miten vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yhteistä, mutta en kyllä antaisi miehen käyttää mun tietokonetta enkä puhelinta (eikä onnistuisikaan kun kysyy salasanaa). Tässä ei ole kyse rahasta vaan siitä että ne sisältää henkilökohtaista tietoa itsestäni jota en halua jakaa kenenkään kanssa, olkoonpa kuinka rakas hyvänsä. Auton käytöstä ilmoitetaan ennakkoon että toinen tietää milloin se ei ole vapaana. Urheiluvälineet ja sensemmoiset on molemmilla omat, mutta ihan siksi että meillä on niin valtava pituusero. Ei tuo hujoppi pysty työntelemään edes tavallista lumikolaa selkäänsä rikkomatta, kaikki pitää olla normaalia isompaa.

Rahat pidettiin vuosikausia erillään, mutta yhteisen asunnon ostamisen myötä todettiin että helpompi kun on yhteiset rahatkin. Hyvin on toiminut, molemmat ollaan säästäväisiä ja voidaan luottaa siihen että toinen ei tee mitään typeriä ostoksia huvikseen. Isoista hankinnoista neuvotellaan aina ennakkoon.

Mikä avioliitto se sellainen on että toiselle ei voi kertoa kaikkia omia asioita?

Hyvä avioliitto. En ole tuo edellinen vastaaja, mutta sitä mieltä, että ei läheisiään pidä rasittaa kertomalla kaikki itsestään. Jotkut asiat on omia. Ehkä juuri siksi liitto onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä juu.

Tai esim. autojen osalta meillä on kaksi autoa, mä käytän toista 90% ja mies toista 90%, jos tästä tehdään poikkeus niin kysäistään, sopiiko mennä vai onko toisella jokin suunnitelma.

Rahat on tietty yhteisiä myös, ja toisen rahapussista voi ottaa käteistä jos siitä ilmoittaa toiselle.

Ainoa poikkeus on mun suklaat. VITTU JOS JOKU KOSKEE NIIHIN NIIN SAA KATUA!!

Meillä sama. Ja mun karkin on MUN karkkeja, miehen karkit on meidän yhteisiä :)

Perinteistä naisten logiikkaa. Minun omat rahat ja tavarat on minun. Miehen rahat ja tavarat on yhteisiä.

Meillä on myös näin :D Miehen sipseihin ei tosin ole koskemista.. Ollaan kaikki erilaisia ja sen mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.

Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.

Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.

Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)

Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.

Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yhteistä, mutta en kyllä antaisi miehen käyttää mun tietokonetta enkä puhelinta (eikä onnistuisikaan kun kysyy salasanaa). Tässä ei ole kyse rahasta vaan siitä että ne sisältää henkilökohtaista tietoa itsestäni jota en halua jakaa kenenkään kanssa, olkoonpa kuinka rakas hyvänsä. Auton käytöstä ilmoitetaan ennakkoon että toinen tietää milloin se ei ole vapaana. Urheiluvälineet ja sensemmoiset on molemmilla omat, mutta ihan siksi että meillä on niin valtava pituusero. Ei tuo hujoppi pysty työntelemään edes tavallista lumikolaa selkäänsä rikkomatta, kaikki pitää olla normaalia isompaa.

Rahat pidettiin vuosikausia erillään, mutta yhteisen asunnon ostamisen myötä todettiin että helpompi kun on yhteiset rahatkin. Hyvin on toiminut, molemmat ollaan säästäväisiä ja voidaan luottaa siihen että toinen ei tee mitään typeriä ostoksia huvikseen. Isoista hankinnoista neuvotellaan aina ennakkoon.

Mikä avioliitto se sellainen on että toiselle ei voi kertoa kaikkia omia asioita?

Hyvä avioliitto. En ole tuo edellinen vastaaja, mutta sitä mieltä, että ei läheisiään pidä rasittaa kertomalla kaikki itsestään. Jotkut asiat on omia. Ehkä juuri siksi liitto onnistuu.

Olen samaa mieltä. Emme ole toistemme omaisuutta ja itsenäinen ihminen on tavoiteltava ja tuo suhteeseen sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yhteistä, mutta en kyllä antaisi miehen käyttää mun tietokonetta enkä puhelinta (eikä onnistuisikaan kun kysyy salasanaa). Tässä ei ole kyse rahasta vaan siitä että ne sisältää henkilökohtaista tietoa itsestäni jota en halua jakaa kenenkään kanssa, olkoonpa kuinka rakas hyvänsä. Auton käytöstä ilmoitetaan ennakkoon että toinen tietää milloin se ei ole vapaana. Urheiluvälineet ja sensemmoiset on molemmilla omat, mutta ihan siksi että meillä on niin valtava pituusero. Ei tuo hujoppi pysty työntelemään edes tavallista lumikolaa selkäänsä rikkomatta, kaikki pitää olla normaalia isompaa.

Rahat pidettiin vuosikausia erillään, mutta yhteisen asunnon ostamisen myötä todettiin että helpompi kun on yhteiset rahatkin. Hyvin on toiminut, molemmat ollaan säästäväisiä ja voidaan luottaa siihen että toinen ei tee mitään typeriä ostoksia huvikseen. Isoista hankinnoista neuvotellaan aina ennakkoon.

Mikä avioliitto se sellainen on että toiselle ei voi kertoa kaikkia omia asioita?

Hyvä avioliitto. En ole tuo edellinen vastaaja, mutta sitä mieltä, että ei läheisiään pidä rasittaa kertomalla kaikki itsestään. Jotkut asiat on omia. Ehkä juuri siksi liitto onnistuu.

Yhtä hyvin onnistuu myös liitto, jossa kerrotaan kaikki. Nimim. 22 vuotta aviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.

Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.

Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.

Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)

Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.

Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?

En ole tuo aikaisempi kirjoittaja mutta meillä on tapana keskustella siitä, mitä täytyisi ostaa. Ollaan suht pienituloisia joten menot on suunniteltava tarkasti. Ei ole koskaan käynyt niin että toinen ostaa kaiken tarvitsemansa ja toinen jää ilman vaikka sitten niitä kenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pankkitilit ja niihin tulevat rahat on omia kummallakin. Laskut ja ruokaostokset hoidetaan yhteisen tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun mukaisesti. Tosin kummallakin on omia laskuja ja menoja, jotka ei kuulu toiselle. Esim. maksan omat harrastusmaksuni ihan omista rahoistani, eu tulisi mieleenikään maksattaa puolisolla. Samoin hän saa ostaa omilla rahoillaan vaikka pieniä kiviä, jos haluaa.

Puhelimet on omat, eikä kumpikaan saa koskea toisen puhelimeen. Siis ne on lukittu koodilla, mitä toinen ei tiedä. Perimmäinen syy tähä on se, että ne on työnantajan ja niissä on esim. työsähköpostit, joita ei saa näyttää kenellekään. Tietysti, jos joku tuttu soittaa, voi vastata, jos toinen on vaikka suihkussa. Tuntemattomiin numeroihin ja henkilöiden puheluihin ei, koska ne on todennäköisesti työjuttuja. Ihan jo työnantajat vaatii tätä. Sama juttu työläppäreidem kanssa. Molemmilla on omat tabletit myös.

Yhteistä on paljon, muttaon omiakin juttuja. Yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta jahyvin on toiminut. Ei ole riitoja rahasta tai sen käytöstä. Jos olisi kokonaan yhteiset rahat, niin ärsyttäisi kysellä, että saanko ostaa vaikka satasen kengät ja miettiä sitten, että kumpi käyttää rahaa enemmän. Minä olen muuten meistä se, joka käyttää omaa rahaansa enemmän ja just siksi haluan pitää omat rahat.

Mistä sinulla on sellainen kuvitelma, että yhteiset rahat meinaa, että pitää kysyä lupa kenkiin :)

Jos minä tarvitsen kengät, menen kauppaan ja ostan, vaikka yhteiset rahat.

Entä jos mies on tarvinnut kengät, uuden puvun, matkakortin ja maksanut ylinopeussakon ja yhteinen tili on tyhjä?

Onko teillä tapana käyttää tilit tyhjäksi? Meillä ei, joten tileillä on aina rahaa.

Eli yksinkertainen yhteenlasku. Jos minä saan käteen 2500 euroa ja mies 2500 euroa. On yhteistä rahaa 5000 euroa. Jos kummallakin oma tili, kummallakin 2500 euroa ja sekin on yhteensä 5000 euroa.

Jos ostat 100 euron kengät tililtäsi, sinulla on 2400 euroa, miehellä 2500 euroa. Yhteensä 4900 euroa. Jos ostan yhteiseltä tililtä 100 euron kengät, meillä on rahaa 4900 euroa.

Eli jos on omat tilit, se ei lisää kummankaan tilillä olevaa rahaa ihmeellisesti, vaan sitä on käytettävissä ylinopeussakkoihin ja muihin ihan saman verran, vaikka olisi yhteiset rahatkin.

Mun kengät on lähempänä 300 euroa kuin 100 euroa, joten pidän omat rahani itselläni ettei tarvitse selitellä. Rahan määrä ei miksikään muutu, mutta reilumpi näin, koska miehen kenkiin menevä raha vuodessa on murto-osa muhun verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita nyt virallisen omistamisen näkökulmasta vaan käytännössä. Esim läppäri, jonka toinen on ostanut "itselleen", onko se kuitenkin yhteinen käytännössä niin että toinen voi sitä kysymättä käyttää? Tai auto, joka on toisen maksama ja sen maksajan nimissä, niin onko ok vain ottaa avaimet ja lähteä ajelemaan kysymättä lupaa? Tai vaikkapa jokin urheiluväline, joka on lähtökohtaisesti toisen omaan käyttöönsä hankkima, niin voiko toinen käyttää sitä puolisonsa urheiluvälinettä mitenkään erikseen kysymättä tai ilmoittamatta? Vai pitääkö kysyä lupa?

Tietokoneet on yhteisesti käytössä samoin auto välillä neuvotellaan kuinka kumpikin autoa tarvitsee, mutta periaatteessa jos kumpikaan ei ole sanonut tarvitsevansa autoa johonkin aikaan on ok lähteä autolla lupaa kysymättä. Urheiluvälineissä aika monet on henkilökohtaisia, mutta esim. kahvakuulia tms voi molemmat käyttää vapaasti (en edes muista kumpi ne on maksanut). Henkilökohtaisiakin asioita tietysti löytyy puhelin, vaatteet jne. ja niiden käyttöön/lainaamiseen kysytään lupa.

Avioliitossa ilman avioehtoa materia on periaatteessa yhteistä. Toki meilläkin on omat puhelimet ym, mut en loukkaantuisi vaikka mies päättäisi soittaa mun luurilla, jos omaa ei jostain syystä voisi käyttää. Ei mua haittais jos mies mun tietokoneellakin olisi, ei siellä mitään niin arkaluontoista ole. Kitkerään sävyyn voisin mainita jos veisi mun tavaran jota siis tarvitsisin just silloin, olis ollu fiksua kysyä ensin. Toisen autolla saa toki ajella kunhan kysyy ensin. 

Meillä ei suurta merkitystä ole sillä, kumpi jonkun asian on maksanut, esim. asuntolaina menee mun tililtä kun mulla on isommat ja säännöllisemmät tulot, ei se tarkoita et mies ei saisi asua "mun" talossa :D Yhteisellä matkalla tässä ollaan!

Nyt 26 vuotta naimisissa ja aina ollut kaikki yhteistä. Tilit, rahat, autot, talo, mökki jne. Koskaan ei ole tullut mieleenkään alkaa erottelemaan omaisuutta.

Ei ole. Omaksi hankitut on omia ja yhteiseksi hankitut yhteisiä.