Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Näin unta että ystävälläni oli tyttövauva. Kk kuluttua ystäväni ilmoitti olevansa raskaana.

Olin menossa tapaamaan serkkuani, kun näin mielessäni vision, jossa serkku puolisoineen kävelee keväällä vauvanvaunuja työntäen ja siellä nukkuu vaaleakiharainen poika. Kerroin tavatessamme hänelle tästä. Serkku oli aivan ällikällä lyöty, sillä hän oli tehnyt edellisyönä positiivisen raskaustestin. (En ollut yhtään tietoinen, että yrittävät vauvaa :-)) Seuraavana keväänä syntyi vaaleatukkainen poika, yhteisen mummomme syntymäpäivänä.

Terveiset serkulle, jos lukee tätä ja tunnistaa :-D

Menetin äitini vauvana,  ala-asteella kuvioihin  tuli äitipuoli jota en sietänyt yhtään.  Ei lyönyt minua tai ollut ilkeä, mutta oli niin kertakaikkisen huumorintajuton, totinen tapaus ja vielä syvästi uskossa, en vieläkään ymmärrä mitä humoristinen tapakristitty isäni tässä naisessa, sanotaan vaikka  Maijassa, näki!

No kuitenkin, ollessani lukiossa toisella paikkakunnalla Maija kuoli yllättäen ja menin isän henkiseksi tueksi hautajaisiin sekä jäin pariksi yöksi kotiin , isäni ja Maijan pari vuotta aikasemmin ostettuun rivitalo-kolmioon joka ei ollut minusta ikinä tuntunut oikein kodilta. Ja sittenhän alkoikin tapahtua!

Jäin jumiin kahdesti,  ensin  takapihalle tupakalla ollessani, ovi vain loksahti lukkoon   ja sitten kodinhoitohuoneena toimineeseen kakkosmakkariin, vaikka ovessa ei edes ollut lukkoa! Kahvipannu halkesi yhtäkkiä kun olin ottamassa kahvia ja kaiken huippuna minulta räjähti umpisuoli, tulin siihen tulokseen että Maija ei oikein pitänyt läsnäolostani ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aavistuksia kuka tuo nainen voisi olla?

Pitäisi kysyä edellisiltä omistajilta. Tämän omisti siis sellainen vanhempi pari ennen meitä ja muuttivat lähemmäksi kaupunkiin.

Mitä edelliset omistajat voivat pojan mielikuvitukselle? Kai te tiedätte että kummituksia ei ole olemassa?

Jostain syystä näitä kummityksia näyttäytyy aina samoille ihmisille ja he ovat aina näihin taipuvaisia uskomaan ja kummitusukuvaisuus tarttuu myös lapsiin.

Tiedätkö miksi? Tarvitaan herkkä ihminen, joka aistii henkisetkin asiat. Usein se periytyy suvussa. Ja kun näitä juttuja kokee, niitä jakaa perheen kesken ja lapsista se tuntuu ihan normaalilta. Minun mieheni aluksi naureskeli ja vähätteli kokemuksiani, mutta kun kerroin unistani hänelle ja ne tapahtuivat, kuten ennalta kerroin, hänkin alkoi ymmärtää että jotakin muuta on olemassa.

Minun mummoni on ollut henkimaailman juttuja kokenut uniennäkijä ja hän kertoili paljon näistä kokemuksistaan, miten niissä viestittiin ja miten ne toteutuivat. Hänen äitinsäkin oli tällainen (ja enonsa oli tunnettu parantaja ja verenseisauttaja).

Kun minulla alkoi uniennäkö teini-iässä, koin sen ihan normaalina, kun olin kuullut mummoni juttuja ja oma äitinikin näitä juttuja koki samalla tavalla. En pelkää, koska niissä kokemuksissa ei ole ollut mitään pelättävää. Kuolemaa ei ole.

Paskan marjat. Näin eilen juhana vartaisen lentävän, sillä oli todellakin siivet. Olen niin herkkä ja luova, että koen tälläisiä juttuja jatkuvasti. Näin myös kerran metsässä kaksisarvisen kissan.

Sua korpeaa, kun olet erilainen. Mulla on ihan oikeasti ollut näitä kokemuksia, aistin esim. rakennuksissa tai huoneissa tunnelmia, mitä siellä on tapahtunut ja näen enneunia.

Se on aivan samanlaista, kuin että kuulisit tai näkisit silmilläsi jotakin, ei kummempaa. Miksi se sinua ärsyttää, en tiedä. Luuletko, että joku teeskentelee tai yrittää nostaa itseään muita paremmaksi näillä asioilla? Kun ei näille mitään voi ja kyllä, kun on jotakin outoa kokenut, niistä kiinnostaa etsiä lisää tietoa ja muiden kokemuksia. Olen täysin terve, älykäs ja skeptinen ihminen ja etsin tietysti järkisyytä, kun jotakin koen. Näistä asioista vain ei oikein voi puhua tavallisessa kahvipöydässä.

Toivon, että sinullekin tapahtuisi jotakin selittämätöntä, niin et olisi noin aggressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Taliaivot. Ei kuolleet ilmesty kenellekään!

Eipä niin. Meidän välissä on juopa. Ne ovat pahoja henkiä.

Muistan vieläkin kun olin lapsuudenkodissani, ehkä joku n.10-11v, nukuttiin siskojen kanssa yläkerrassa ja vanhemmat alakerrassa. Veljellä oli oma huone meidän huoneen vieressä ja hänen huoneessaan ei ollut ovea.

Heräsin siis kerran keskellä yötä siihen että kuulin rappusten narisevan aivan kuin joku olisi tulossa yläkertaan. Kävin kurkkaamassa että kuka siellä keskellä yötä liikkuu, ei näkynyt ketään. Kurkkasin myös veljen huoneeseen, hänkin nukkui sikeästi sängyssään.

Kyllä säikäytti niin paljon tuo tilanne että muistan sen edelleen yli 25 vuotta jälkeenpäin. Siskoille joskus kertonut tästä niin he eivät muista ollenkaan tuota tapausta. Taisin olla ainut joka heräsi niihin rappusten narinaääniin.

Sitten aikuisempana mulla on käynyt ainakin pari kertaa niin että kun illalla/yöllä makoilen sängyllä niin yhtäkkiä tulee tunne että ihankuin joku/jokin yrittäis nostaa mua jaloista ilmaan. Ei mitään käsien tuntua tms. mutta selvä tunne siitä että vartalo meinaa ruveta leijailemaan.

Eka kerta säikäytti mutta sen jälkeen ei oo enää säikyttänyt niin paljon kun oon huomannut että se olo menee itsestään ohi. Oisko jonkinlaista unihalvauksen tyylistä, en tiedä. Mutta kohtauksen tullessa tunnen olevani ainakin kokonaan hereillä.

Sitten aikuisempana useammin oon kuullut etiäisiä. Meidän kotikadulta kuulunut sellaista renkaiden rapinaa hiekkatiellä että ihankuin mies olis tulossa töistä kotiin. Tunnistan jo sen äänen ja hyvin kuuluu kun ikkuna on auki.

Siis useasti oon kuullut tuon etiäisen ennenkuin mies tulee vähän ajan päästä. Ensin kuuluu se renkaiden rapina ja sitten vasta vähän ajan päästä mies tuleekin autolla oikeasti kotiin.

Menimme kaverin kanssa laivalle, kun olin 16. Harmikseni sairastuin kuumeenseen ja koko risteily meni hytissä sairaana maaten. Toivoin kovasti yöllä, että pääsisin kotiin potemaan. Mielessäni leijuin korkealle taivaalle ja näin ylhäältä meren ja laivamme Ruotsin ja Suomen välillä. Minusta meni laivaan hopeinen nauha, olin kuin leija, jos ymmärrätte. Lensin takaisin Helsinkiin, matkasin kotiin ja avasin kotioven, kiersin kotona ja tulin samaa tietä takaisin laivalle.

Kun tulin risteilyltä kotiin oikeasti, äiti sanoi että isä herätti hänet yöllä ja sanoi:”Maija on kotona!” Äiti oli vastanut, että höpsis, laivallahan se on. Isä sanoi, että oli kuullut oven käyvän ja minun askeleeni. Kerroin oman kokemukseni sitten heille.

Todella omituista.

Tämä tapahtui vuosia sitten.

Olin ajamassa töihin pimeänä talvisena aamuyönä maaseudulla. Tie kulkee hautausmaan ohi. Hautausmaan portin kohdalla mulle tuli kylmä. Siis ihan kuin olisin seissyt ulkona pakkasessa, sellainen kylmä. Vaikka olin autossa ja lämmöt täysillä. Samalla tuli tunne, että mun on vaan nyt pakko ajaa ja olla katsomatta taustapeiliin. Tunne oli todella omituinen, en voinut muuta tehdä kuin tuijottaa tietä ja ajaa ja mulla oli vaan kylmä. Erään talon kohdalla tuo tunne hävisi yhtä pian kuin oli tullutkin. Se talo oli mieheni lapsuudenkoti. Kyseisessä talossa on kuollut kaikkiaan kolme ihmistä, eri aikoihin tosin ja kaikki heidät on haudattu samaan sukuhautaan juuri sille hautausmaalle, jonka ohi ajoin. Kysymys kuuluukin, että voiko henget tuolla lailla "liftata" auton kyytiin ja jos voi, niin kuka näistä hengistä kyytiläisenäni mahdollisesti oli; anoppi, appi vaiko talossa kuollut pikkutyttö.

Aamulla kun katsoin peiliin, siellä oli joku vanha äijä.  Ihan oikeesti. Ja ilmassa oli ihmeellinen spriin haju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani syntyi jouluna. Mieheni mummu oli kuollut tästä noin kuukausi aiemmin.

No olimme kotiutuneet sairaalasta ja poika nukkui illalla makuuhuoneessa yksin ja minä olin viereisessä huoneessa, itkuhälytin (josta näkee vauvan) oli päällä. Se toimii siten että äänet "eivät ole päällä" jos vauvan puolelta ei kuulu mitään, mutta ne menevät päälle heti kun sieltä kuuluu ääntä. Tuijotin tuota kameraa tietenkin herkeämättä ja äänet menikin yhtäkkiä päälle vaikka vauva ei äännellyt eikä liikkunut. Mitään en kuulunut. Lisäksi kuvassa näkyi semmonen leijaileva pallo (no pölyä se kai oli mutta tiedä sitten). Ensimmäisenä tuli mieleen että mummu kävi katsomassa lapsenlapsen lastaan.. Olin aika herkkistuulella juuri synnyttäneenä, mutta oli ihan kivakin ajatella tuollaista vaihtoehtoa ja ajattelen sen edelleen niin.

Tästä tulikin mieleen eräs karmiva tapaus, joka sai loogisen selityksen (Redditissä joku kertoi tämän käyneen hänelle itselleen + puolisolleen, aiheena muistaakseni itkuhälyttimiin liittyvät karmivat tapahtumat). Tuoreilla vanhemmilla oli samanlainen tuommoinen kuvallinen itkuhälytin. Yhtäkkiä hälyttimestä kuului naisen hyräilyä ja kuvassa näkyi, miten kädet nostivat vauvan sängystään. Vanhemmat ryntäsivät lapsen luokse, mutta tämäpä nukkui ihan rauhallisesti sängyssään. Myöhemmin selvisi, että naapurilla oli samanlainen laite (sama malli ja merkki), ja kertojan laite oli napannut signaalin naapurista.

70-luvun alussa luin jostain lehdestä että jonkun miehen autoradiosta kuului kehotus siirtää auto, kirjoittaja selitti miten pääsi samalle aaltopituudelle.

Todistettu myös tämän tyylistä radiohäirintää.

Kaikki häirityt eivät tajunneet että oli luonnollinen selitys.

Kangasalla on vanha lepokoti josta voi vuokrata huoneita yöksi, ja olimme ystävän kanssa kuulleet että siellä kummittelisi joten lähdettiin yhdeksi yöksi katsomaan onnistutaanko näkemään tai kuulemaan mitään. Talon alakerta oli varattu yhdelle porukalle, mutta saimme olla rauhassa toisessa kerroksessa jossa meidän lisäksi ei ollut muita vieraita. Yläkerrassa on siis muutama makuuhuone sekä työhuone, kirjasto jne joissa vietimme illan lukemalla vanhoja kirjoja ja tutkimalla antiikkiesineitä. Vaikka alakerrassa oli väkeä ja kuulimme heidän keskustelunsa se ei selittänyt kaikkia kuulemiamme ääniä, mm. ullakolta kuului jonkin painavan esineen raahamista, kaverin huoneen seinää hakattiin voimakkaasti ja samaan aikaan viereisessä huoneessa iso astiakaappi alkoi helistä itsekseen. Meillä oli vastakkaiset huoneet ja olimme kumpikin melko haluttomia menemään nukkumaan koska kaikki ne äänet olivat kuitenkin saaneet meidät hieman pelästymään. Lopulta menimme huoneisiimme, pistin oven lukkoon avaimella, laitoin avaimen yöpöydälle ja käperryin sänkyyn varmana siitä etten nukahda koko yönä.

Kuitenkin olin nukahtanut saman tien, koska seuraavaksi havahduin siihen että huoneessani oli joku vanha mies. Aloin huutamaan ja kiroilemaan että mitä ihmettä joku vieras äijä tekee minun huoneessani, painukoon hemmettiin, koska siinä unenpöpperössä ajattelin alakerran vieraita ja että joku heistä on tunkenut yläkertaan. Mies pahoitteli hirveästi ja yritti rauhoitella, sanoi että halusi vain tulla katsomaan että minulla on kaikki hyvin ja huoneessa on tarpeeksi lämmin (oli syksy ja meillä oli huoneita lämmittämässä pyörillä olevat lisäpatterit). Ärisin ja kiroilin miehelle niin paljon että hän pahoitellen poistui, ja painuin takaisin peiton alle vain hypätäkseni hetkeä myöhemmin täysin hereillä pystyyn, että mitä ihmettä juuri tapahtui. Huoneen ovi oli kiinni ja avain edelleen pöydällä, vaikka miehen ollessa huoneessa ovi oli ollut auki ja olin nähnyt siitä kaverini huoneeseen. No, hetken olin hämmentynyt mutta koska kaikki oli niinkuin piti, jatkoin unia aamuun asti.

Aamulla kun avasin huoneeni oven näin että kaverini oli myös avannut oman ovensa ja oli hereillä, ja siinä kun oltiin hyvät huomenet toivotettu hän sanoi nukahtaneensa saman tien kun pisti päänsä tyynyyn vaikka oli ollut jännityksestä virkeänä sitä ennen, ja nähneensä todella hämmentävää unta jossa hänen huoneeseensa oli tullut vanha mies! Mies oli kysellyt oliko kaverilla tarpeeksi lämmin ja onko kaikki hyvin, ja tämä oli kohteliaasti kiitellyt huolenpidosta ja sanonut että kyllä lämpöä piisaa, jonka jälkeen mies oli jättänyt hänet nukkumaan. Siinä sitten hämmentyneenä änkytin että minunkin huoneessani kävi mies samalla asialla. Vasta siinä tajusin että eräs talon vanhoista asukkaista oli ollut mies nimeltä Hugo jonka vieläkin sanotaan kulkevan talossa, ja menin sitten katsomaan Hugon muotokuvaa ja siinähän se mystinen yövieras oli :D Taisi raukka pelästyä itse pahan kerran sitä minun kiroilua ja huutoa, kun yritti vain varmistaa että vierailla oli hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Kangasalla on vanha lepokoti josta voi vuokrata huoneita yöksi, ja olimme ystävän kanssa kuulleet että siellä kummittelisi joten lähdettiin yhdeksi yöksi katsomaan onnistutaanko näkemään tai kuulemaan mitään. Talon alakerta oli varattu yhdelle porukalle, mutta saimme olla rauhassa toisessa kerroksessa jossa meidän lisäksi ei ollut muita vieraita. Yläkerrassa on siis muutama makuuhuone sekä työhuone, kirjasto jne joissa vietimme illan lukemalla vanhoja kirjoja ja tutkimalla antiikkiesineitä. Vaikka alakerrassa oli väkeä ja kuulimme heidän keskustelunsa se ei selittänyt kaikkia kuulemiamme ääniä, mm. ullakolta kuului jonkin painavan esineen raahamista, kaverin huoneen seinää hakattiin voimakkaasti ja samaan aikaan viereisessä huoneessa iso astiakaappi alkoi helistä itsekseen. Meillä oli vastakkaiset huoneet ja olimme kumpikin melko haluttomia menemään nukkumaan koska kaikki ne äänet olivat kuitenkin saaneet meidät hieman pelästymään. Lopulta menimme huoneisiimme, pistin oven lukkoon avaimella, laitoin avaimen yöpöydälle ja käperryin sänkyyn varmana siitä etten nukahda koko yönä.

Kuitenkin olin nukahtanut saman tien, koska seuraavaksi havahduin siihen että huoneessani oli joku vanha mies. Aloin huutamaan ja kiroilemaan että mitä ihmettä joku vieras äijä tekee minun huoneessani, painukoon hemmettiin, koska siinä unenpöpperössä ajattelin alakerran vieraita ja että joku heistä on tunkenut yläkertaan. Mies pahoitteli hirveästi ja yritti rauhoitella, sanoi että halusi vain tulla katsomaan että minulla on kaikki hyvin ja huoneessa on tarpeeksi lämmin (oli syksy ja meillä oli huoneita lämmittämässä pyörillä olevat lisäpatterit). Ärisin ja kiroilin miehelle niin paljon että hän pahoitellen poistui, ja painuin takaisin peiton alle vain hypätäkseni hetkeä myöhemmin täysin hereillä pystyyn, että mitä ihmettä juuri tapahtui. Huoneen ovi oli kiinni ja avain edelleen pöydällä, vaikka miehen ollessa huoneessa ovi oli ollut auki ja olin nähnyt siitä kaverini huoneeseen. No, hetken olin hämmentynyt mutta koska kaikki oli niinkuin piti, jatkoin unia aamuun asti.

Aamulla kun avasin huoneeni oven näin että kaverini oli myös avannut oman ovensa ja oli hereillä, ja siinä kun oltiin hyvät huomenet toivotettu hän sanoi nukahtaneensa saman tien kun pisti päänsä tyynyyn vaikka oli ollut jännityksestä virkeänä sitä ennen, ja nähneensä todella hämmentävää unta jossa hänen huoneeseensa oli tullut vanha mies! Mies oli kysellyt oliko kaverilla tarpeeksi lämmin ja onko kaikki hyvin, ja tämä oli kohteliaasti kiitellyt huolenpidosta ja sanonut että kyllä lämpöä piisaa, jonka jälkeen mies oli jättänyt hänet nukkumaan. Siinä sitten hämmentyneenä änkytin että minunkin huoneessani kävi mies samalla asialla. Vasta siinä tajusin että eräs talon vanhoista asukkaista oli ollut mies nimeltä Hugo jonka vieläkin sanotaan kulkevan talossa, ja menin sitten katsomaan Hugon muotokuvaa ja siinähän se mystinen yövieras oli :D Taisi raukka pelästyä itse pahan kerran sitä minun kiroilua ja huutoa, kun yritti vain varmistaa että vierailla oli hyvä olla.

Mikä tämän paikan nimi on?

Mieheni oli päivänokosilla ja näki minusta unta, ennen kuin tapasimme. Kuulemma aivan minun näköiseni tyttö: pitkät vaaleat hiukset, hoikka ja samanlaiset vihreät silmät.

Minulla taas oli ihmeellinen olo ennen kyseistä iltatapahtumaa, jonne olin menossa kavereiden kanssa. Tiesin, että se ilta on merkittävä ja jotakin suurta tulee tapahtumaan.

Tavattiin ja päädyttiin heti yhteen. Ollaan kuin sielunsisarukset, aina tunnettu toisemme. Yhdessä olemme olleet jo kohta 30 vuotta.

Ensimmäisen omani kotini lähellä oli hiekkatie ja  jyrkkä alamäki, tai jyrkkä ylämäki riippuen kummasta suunnasta tuli  .D, tien molemmilla  puolilla vanha hautausmaa. Tuosta tiestä puhuttiin "raiskaustienä", mutta minä en osannut pelätä raiskaajia ja vielä vähemmän kummituksia! Ajoin usein tietä  myöhään illalla ja öisin, se kun oli lyhyin ja suorin reitti kotiin. Kerran sitten palasin jostain  bileistä enkä ollut hirveässä kännissä edes, se aika kuusta  näet ja oli niin turvonnut sekä huono olo ettei  edes viina maistunut... klo oli ehkä 2.00 ja elettiin loppukesää tai alkusyksyä, muistan että oli pirun kylmä pelkässä narutopissa ja minihameessa!  Kylmyyden ja kusihädän vuoksi päätin taluttaa mäen alas, kun näin edessäni hahmon joka astui tieltä hautausmaalle, se näytti naiselta jolla oli pitkä silmillä roikkuva tukka sekä pää kumarassa ja kävelykeppi. En ensin  reagoinut naiseen sen kummemmin, kunnes tajusin että A. siinä kohdassa oli tiheä pensasaita, mummelin oli täytynyt kävellä suoraan sen läpi ja B. kuka nyt käy muistelemassa omaisia yöllä?! Lisäksi hahmossa oli jotain vikaa, jota en sen kummemmin osannut määritellä. Pysähdyin ja "mummo" pysähtyi myös, katsoi minuun ja  LOIKKASI  tien yli kadoten näkyvistä . Vaikka halusinkin polkea hitonmoista kyytiä pois ,sillä jättiloikkia ottava ja tyhjään katoava mummo oli jo liikaa, pakkohan se oli tsekata ettei mummo ollut tuupertunut tienposkeen !  Eipä näkynyt ketään. Joo, kiiti, moikka ja hyvää yötä, meitsi häipyy! Noustessani takaisin pyörän päälle alkoi pensasaidan takaa karmea, rääkyvä nauru joka oli kuin  suoraan jostain leffasta, semmoinen Jokeri-tyyppinen mielenvikainen  hekotus. Poljin kuin hullu kotiin  ja otin lonkeron jotta rauhoittuisin enkä käyttänyt sitä reittiä enää öisin, päivälläkin hirvitti.

Olen kertonut tämän joskus ennenkin näihin ketjuihin, mutta menköön.

Mummuni kertoi täysin totena, että olivat ystäväporukalla tulleet nuorena tansseista valoisana kesäyönä. Kävelivät siinä rinnakkain hiekkatietä, kun vastaan tuli pyöräillen tuttu nuorukainen. He tervehtivät häntä ja väistivät, että hän mahtuu ohittamaan heidät. Kun he vilkaisivat taakseen, oli tuo nuorimies kadonnut kuin maan nielemänä. He ihmettelivät, sillä suoraa tietä jatkui eteen ja taakse. Ei ollut ojassa, eikä muuten jatkunut pyöränjäljetkään hiekkatiessä.

Parin viikon kuluttua tuli tieto, että tuo poika oli menehtynyt keuhkotautiin. Taisi kaveri olla aave tai etiäinen.

Kun olin lapsi, asuin vanhempieni kanssa omakotitalossa, jossa äidin vanhemmat olivat asuneet ennen kuolemaansa. Siellä tapahtui välillä outoja pikku juttuja. Äiti koki, että ne olivat vain hänen vanhempiaan, jotka ilmoittivat itsestään, mutta minä en ihan ymmärtänyt, että jos tilanne oli niin, niin miksi heidän piti aiheuttaa hämmennystä.

Esimerkiksi: talin alakerrassa oli takkahuone, jossa oli metallinen palo- ovi portaikkoon. Kerran kun olimme koko perhe alakerrassa ja takassa oli tuli, näimme kaikki, että palo-ovi hieman avautui ja oven ja karmin välistä portaikon puolelta loisti valoa noin 40 cm lattiasta ylöspäin.

Se ei ollut pelottavaa, mutta kukaan meistä ei osannut sitä selittää. Outo valoilmiö avaa metalliovea muutaman senttimetrin verran auki. Tavallisesti portaikko oli pimeä.

Sen verran se ehkä pelotti, ettei kukaan meistä sännännyt ilmiötä tutkimaan. Hetken päästä ovi sulkeutui ja kaikki oli kuten normaalisti.

Itse koen olevani näiden asioiden suhteen melko skeptinen, mutta tykkään silti kovasti lukea tällaisia tarinoita. Pienenä näin olevinaan vaikka mitä, mutta sekin meni varmaan lapsuuden herkkyyden piikkiin. Kuitenkin tämä pisti muistelemaan kämppää, jossa asuin muutamia vuosia sitten, ja jossa tapahtui muutamia kummallisuuksia. Jokainen tehköön tarinasta sitten johtopäätöksensä, en ainakaan itse mene sanomaan asiasta juuta enkä jaata. Saattoi hyvin liittyä vain sen aikaiseen mielentilaan, yksinäisyyteen ja ympäristöön, joka pisti mielikuvituksen laukkaamaan.

Talo oli aika vanha ja asuin itsekseni useamman huoneen asunnossa, joka oli pitkälti alkuperäiskunnossa. Oikeastaan jo asuntoa katsomassa käydessä siitä tuli jotenkin tosi kummallinen fiilis. Asunnossa asunut perhe selitti minulle kämppää esitellessään noin 10-vuotiaan poikansa patjan olevan oman huoneen sijasta vanhempien makuuhuoneessa toistaiseksi sen takia, että poika on kärsinyt yöllisistä kauhukohtauksista. Vuokraisäntäkin tuli maininneeksi että asukkaat ovat vaihtuneet kämpässä melko tiuhaan, mikä epäilytti hieman (tosin silloin vielä ihan asunnon kuntoon liittyvistä syistä). No päätin tietenkin silti ottaa asunnon, koska kyseessä oli vain väliaikainen muutto. 

Ensimmäiset pari kuukautta asustelin siellä aika lailla rauhassa huolimatta siitä, että asunnossa oli koko ajan hieman levoton olo. Jossain vaiheessa minua alkoivat vaivaamaan kämpän pitkähkössä eteiskäytävässä toisinaan kuulunut lattian narahtelu, minkä pistin varmaan sen piikkiin että se vanha lattia vaan paukahtelee itsestään tai naapurista kuuluu vaan meteliä. Myös eteiskäytävän varrella ollut yksi ovi oli pompannut joskus auki itsestään kahvan ollessa ihan kiinni asti painettuna. Saman jutun todistin tapahtuvan myöhemmin ihan omin silmin, ja kokonaisuudessaan ovi ponnahteli auki varmaan kymmenisen kertaa koko tuona aikana. Liekö sekin sitten johtunut sen vanhuudesta tai jotain, olihan se vähän löysä.

Omituisin asia oli ehkä se kun kerran yöllä käytävän päässä olleessa kylpyhuoneessa ollessani kuulin käytävästä askeleet, jotka kuulostivat ja tuntuivat jotenkin ihan siltä kuin joku oikea henkilö olisi lähestynyt ovea sen ulkopuolelta. Tapahtuma loppui siihen, että oven kahva narahti niin kuin joku olisi laskenut käden sille ja sitten ei enää mitään. Sama kuvio toistui kerran myöhemmin, sekin suunnilleen samaan aikaan yöstä. Muita pikku juttuja olivat esimerkiksi olohuoneessa toisinaan tuntunut omituinen ympärille kietoutuva kylmyys sekä keittiössä kilisevät astiat ja siivouskomeron hyllyltä ryminällä alas tulleet tavarat (hyllyn ollessa edelleen paikallaan). Bonuksena minua vaivasivat vielä yllättävän usein iskeneet unihalvaukset, joiden aikana uneksin elävästi näkeväni ympärillä huoneessa vaikka mitä. Kaikesta tästä huolimatta en kuitenkaan ikinä oikeastaan varsinaisesti pelännyt tuolla ollessani, kun olin jo jotenki tottunut tuohon meininkiin. Vasta sieltä pois muutettuani huomasin jotenkin, miten kaikki se outo fiilis vain loppui. Kärsin kyllä kieltämättä tuolloin stressaavasta elämäntilanteesta, ja sieltä paikasta lähdettyäni unihalvauksetkaan eivät ole vaivanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kangasalla on vanha lepokoti josta voi vuokrata huoneita yöksi, ja olimme ystävän kanssa kuulleet että siellä kummittelisi joten lähdettiin yhdeksi yöksi katsomaan onnistutaanko näkemään tai kuulemaan mitään. Talon alakerta oli varattu yhdelle porukalle, mutta saimme olla rauhassa toisessa kerroksessa jossa meidän lisäksi ei ollut muita vieraita. Yläkerrassa on siis muutama makuuhuone sekä työhuone, kirjasto jne joissa vietimme illan lukemalla vanhoja kirjoja ja tutkimalla antiikkiesineitä. Vaikka alakerrassa oli väkeä ja kuulimme heidän keskustelunsa se ei selittänyt kaikkia kuulemiamme ääniä, mm. ullakolta kuului jonkin painavan esineen raahamista, kaverin huoneen seinää hakattiin voimakkaasti ja samaan aikaan viereisessä huoneessa iso astiakaappi alkoi helistä itsekseen. Meillä oli vastakkaiset huoneet ja olimme kumpikin melko haluttomia menemään nukkumaan koska kaikki ne äänet olivat kuitenkin saaneet meidät hieman pelästymään. Lopulta menimme huoneisiimme, pistin oven lukkoon avaimella, laitoin avaimen yöpöydälle ja käperryin sänkyyn varmana siitä etten nukahda koko yönä.

Kuitenkin olin nukahtanut saman tien, koska seuraavaksi havahduin siihen että huoneessani oli joku vanha mies. Aloin huutamaan ja kiroilemaan että mitä ihmettä joku vieras äijä tekee minun huoneessani, painukoon hemmettiin, koska siinä unenpöpperössä ajattelin alakerran vieraita ja että joku heistä on tunkenut yläkertaan. Mies pahoitteli hirveästi ja yritti rauhoitella, sanoi että halusi vain tulla katsomaan että minulla on kaikki hyvin ja huoneessa on tarpeeksi lämmin (oli syksy ja meillä oli huoneita lämmittämässä pyörillä olevat lisäpatterit). Ärisin ja kiroilin miehelle niin paljon että hän pahoitellen poistui, ja painuin takaisin peiton alle vain hypätäkseni hetkeä myöhemmin täysin hereillä pystyyn, että mitä ihmettä juuri tapahtui. Huoneen ovi oli kiinni ja avain edelleen pöydällä, vaikka miehen ollessa huoneessa ovi oli ollut auki ja olin nähnyt siitä kaverini huoneeseen. No, hetken olin hämmentynyt mutta koska kaikki oli niinkuin piti, jatkoin unia aamuun asti.

Aamulla kun avasin huoneeni oven näin että kaverini oli myös avannut oman ovensa ja oli hereillä, ja siinä kun oltiin hyvät huomenet toivotettu hän sanoi nukahtaneensa saman tien kun pisti päänsä tyynyyn vaikka oli ollut jännityksestä virkeänä sitä ennen, ja nähneensä todella hämmentävää unta jossa hänen huoneeseensa oli tullut vanha mies! Mies oli kysellyt oliko kaverilla tarpeeksi lämmin ja onko kaikki hyvin, ja tämä oli kohteliaasti kiitellyt huolenpidosta ja sanonut että kyllä lämpöä piisaa, jonka jälkeen mies oli jättänyt hänet nukkumaan. Siinä sitten hämmentyneenä änkytin että minunkin huoneessani kävi mies samalla asialla. Vasta siinä tajusin että eräs talon vanhoista asukkaista oli ollut mies nimeltä Hugo jonka vieläkin sanotaan kulkevan talossa, ja menin sitten katsomaan Hugon muotokuvaa ja siinähän se mystinen yövieras oli :D Taisi raukka pelästyä itse pahan kerran sitä minun kiroilua ja huutoa, kun yritti vain varmistaa että vierailla oli hyvä olla.

Mikä tämän paikan nimi on?

Ihan siis simppelisti Kangasalan lepokoti, googlella löytyy kotisivut ja lisää tietoa.

Sisko oli pitkässä leikkauksessa/nukutuksessa ja tietysti huoli oli iso, että kaikki menee hyvin ja herää. Siinä tietoja odottaessa tuolista ponnahti itsestään eteisessä iso nuppi äänekkäästi suoraan ylöspäin ja lensi kauas lattialle. Tarkastimme jälkeenpäin, että sisko oli tullut tajuihinsa juuri samalla hetkellä sairaalassa.

Tuttavani sai tekstiviestin kännykkäänsä yöllä samaan aikaan, kun hänen isänsä sairaalassa todettiin kuolleeksi. Tekstari tuli tuntemattomasta numerosta ja oli tyhjä. Tuttu totesi vain, että isä lähetti viimeisen viestin, että perille on päästy. (On näyttänytkin sen minulle.)

Oli semmoinen perus sateinen pimeähkö syysilta ja odotin illan viimeistä bussia kaupungin laitamilla, kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja koska pitkällä suoralla ei näkynyt ristin sielua hieman tanssin yksinäni pysäkillä pysyäkseni lämpimänä. Näin silmäkulmasta liikettä oikealla puolellani, autotien toisella puolen ja käännyin nopeasti katsomaan että oliko siellä kuitenkin ollut joku koiranulkoiluttaja todistamassa hienoja moovejani. Mutta ei siellä ketään toista myöhäisillan liikkujaa ollutkaan, vaan näin kuinka sieltä metsänlaidasta asteli esiin sotilas. Siis sellaisessa tuntemattoman sotilaan tyyppisessä asussa, ja joka oli hieman läpikuultava mutta kuitenkin erittäin selkeä muuten. Mies näytti olevan kävelemässä minua kohden, mutta kun hän astui suoraan katulampun valoon hän katosi. Samaan aikaan näin vasemmalta lähestyvän bussin valot, joten aloin kiireessä ja hämmentyneenä kaivamaan bussikorttia taskusta ja viittilöimään bussia pysähtymään. Äkisti minut valtasi sellainen jääkylmä tunne, ja pieni järjen ääni sanoi että älä nyt vaan käänny, mutta kuitenkin oli pakko kääntää päätä ja katsoa olan yli. Tämä sotilas käveli aivan minusta ohi, jos olisi ollut kiinteä olkapäät olisivat kolisseet yhteen, ja tämä näky oli niin selkeä että olisin pystynyt laskemaan silmäripsetkin miehen kasvoilta. Sen sekunin sadasosan verran tuntui kuin hän olisi katsonut suoraan minuun ja tiedostanut minun läsnäoloni, mutta jatkoi kuitenkin määrätietoista kävelyään minusta ohi pimeään ojaan ja metsikköön samalla kun bussi pysähtyi ottamaan minua kyytiin. Alueella on käyty taisteluja sisällisodan aikaan ja eräs silloin tuttuni asui lähistöllä kertoen että heidän kotonaan samoin kuin naapureilla saattoi joskus näkyä joku vieraita miehiä vanhanaikaisissa vaatteissa, kävellä suoraan seinän läpi tms.

Olen aina ollut erittäin herkkä aistimaan henkien läsnäolon mutta tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun olen nähnyt yhden näin selvästi.