Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Oli semmoinen perus sateinen pimeähkö syysilta ja odotin illan viimeistä bussia kaupungin laitamilla, kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja koska pitkällä suoralla ei näkynyt ristin sielua hieman tanssin yksinäni pysäkillä pysyäkseni lämpimänä. Näin silmäkulmasta liikettä oikealla puolellani, autotien toisella puolen ja käännyin nopeasti katsomaan että oliko siellä kuitenkin ollut joku koiranulkoiluttaja todistamassa hienoja moovejani. Mutta ei siellä ketään toista myöhäisillan liikkujaa ollutkaan, vaan näin kuinka sieltä metsänlaidasta asteli esiin sotilas. Siis sellaisessa tuntemattoman sotilaan tyyppisessä asussa, ja joka oli hieman läpikuultava mutta kuitenkin erittäin selkeä muuten. Mies näytti olevan kävelemässä minua kohden, mutta kun hän astui suoraan katulampun valoon hän katosi. Samaan aikaan näin vasemmalta lähestyvän bussin valot, joten aloin kiireessä ja hämmentyneenä kaivamaan bussikorttia taskusta ja viittilöimään bussia pysähtymään. Äkisti minut valtasi sellainen jääkylmä tunne, ja pieni järjen ääni sanoi että älä nyt vaan käänny, mutta kuitenkin oli pakko kääntää päätä ja katsoa olan yli. Tämä sotilas käveli aivan minusta ohi, jos olisi ollut kiinteä olkapäät olisivat kolisseet yhteen, ja tämä näky oli niin selkeä että olisin pystynyt laskemaan silmäripsetkin miehen kasvoilta. Sen sekunin sadasosan verran tuntui kuin hän olisi katsonut suoraan minuun ja tiedostanut minun läsnäoloni, mutta jatkoi kuitenkin määrätietoista kävelyään minusta ohi pimeään ojaan ja metsikköön samalla kun bussi pysähtyi ottamaan minua kyytiin. Alueella on käyty taisteluja sisällisodan aikaan ja eräs silloin tuttuni asui lähistöllä kertoen että heidän kotonaan samoin kuin naapureilla saattoi joskus näkyä joku vieraita miehiä vanhanaikaisissa vaatteissa, kävellä suoraan seinän läpi tms.

Olen aina ollut erittäin herkkä aistimaan henkien läsnäolon mutta tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun olen nähnyt yhden näin selvästi.

En mitenkään halua epäillä kokemustasi, mutta korjaan tai pyydän tarkennusta: sisällissodan aikana (1918) ei voinut sotilas kulkea ”tuntemattoman sotilaan tapaisessa asussa”, koska ko. elokuva kertoo Suomen jatkosodasta, jota käytiin 1941-45. Lisäksi silläkin on eroa, onko sotilaan yllä kesä- vaiko talvivarusteet.

Olisiko näitä kummallisia tarinoita lisää? Kertokaa please!

Unia

Sattumia

Näkyjä

Kummituksia

Poltergeisteja

...

Nostellaanpas. 

Itselle on tapahtunu sellasii, et jos pistäisin ne ny tänne, nii joko ne ppistettaisiin, tai sitte teil tuli paskat ja kuset housuihin.

Tulin koirani kanssa kävelylenkiltä, kun kerrostaloni pohjakerroksen yleisestä vessasta kuului oudon kimeä huudahdus. Ovi oli raollaan ja koirani meni nuuskimaan tarkemmin mistä ääni oli lähtenyt. Itse tässä vaiheessa ajattelin tietenkin, että joku naapuri oli unohtanut laittaa oven kokonaan kiinni ja vedin koiraa poispäin. Sanoin äänen "suljen sinulle tämän oven", mutta vastausta ei kuulunut. Hetken epäröidessäni päädyin varovasti kurkkaamaan ovesta, eikä piemässä vessassa ollut ketään. Tilanne muuttui pelottavaksi, sillä huuto oli ollut karmaiseva. "Paskat housuissa" harpoin asuntooni niin nopeasti kuin kintuistani pääsin, koko matkan kylmiä väreitä kokien. 

Asumani kerrostalo on entinen mielisairaala.

Kertokaapa lisää?

Turun kaupunginkirjaston vanhassa osassa on tapahtunut paljon  selittämättömiä, googlettamallakin löytyy. Kerran eräs miespuolinen kirjastonhoitaja oli mennyt kellarivarastoon etsimään asiakkaan kysymää kirjaa "Döden kallar" eli Kuolema kutsuu. Sitä ei löytynyt. Seuraavana päivänä kirjastonhoitaja oli mennyt uudelleen katsomaan, jos kumminkin löytyisi. Silloin oli hyllystä ojentunut kyseinen kirja näkymättömän käden pitelemänä. Kalpeana oli mies palannut kirja kädessään yläkertaan.

En tiedä, mutta luulen että se ei ollut ainakaan mikään aave...

En tiedä, mutta luulen että se ei ollut ainakaan mikään aave...

Mulla oli kerran semmonen aave juttu kun olin mun mummilassa ja kävelin ihan vaan normisti ja hiljaa ylös niin yht äkkiä huomasin, että olin edelleen ykkös kerroksessa vaikka olin jo melkein viimeisessä kerroksessa. En ensin uskonut näkyyn, mutta sitten huomasinkin, että en ollut ainut joka saman kokesi. Se oli siskoni. Hän tietenkin sanoi että aave oli tehnyt tämän,mutta mitä luulette uskoinko? Silloin lähdin kävelemään ylös. Siskoni oli kadonnut. Joku huusi ylhäältä, se kuulosti valitukselta. En kuitenkaan koskaan saanut tietää mitä oli tapahtunut, mutta luulen, että siskoni oli alussa puhunut aivan totta!

Olin yötä ystävälläni ja nukuin olohuoneen lattialta,  minulla oli suora näkyvyys keittiön ovelle. Näin ystäväni kävelevän keittiöön mitä en ihmetellyt, kohta perässä käveli hänen miehensä ja  aloin  tässä vaiheessa kummasstella  kuin keittiöön ei syttynyt valoa eikä kulunut mitään ääntä . Mutta sitä pelästyin helkutisti kun keittiöön käveli kolmaskin , kookas mieshahmo vaikka asunnossa ei muita pitänyt olla kuin me kolme! Mietin että pitäisi mennä katsomaan, mutta sydän kurkussa vain makasin ja vahdin sitä keittiön ovea kunnes väsymys voitti.

Huhuu

.

Olimme yhden ystäväni mökillä. Seisoin olohuoneen oviaukolla ja ystäväni istuivat keittiön pöydän ääressä. Yhtäkkiä takanani ollut telvisio räpsähti päälle. Ruudulla näkyi mustavalkoista lumisadetta. Vanha telkkari, joten ajattelimme että nuo nyt menee päälle ihan itsekseen jos on jäänyt virtakatkaisin huonosti ja johto seinään. Myöhemmin istuessani keittiön pöydän ääressä ystäväni haistoi oudon pahan hajun, jota me muut emme haistaneet, ja toisella puolen hänen käsivarttaan tuntui todella kylmä kohta. Tuossa talossa on kummitellut ennenkin, joten ystävä veikkasi erästä entistä naapuria tulleen moikkaamaan henkimaailmasta. Samassa paikassa on myös nähty pieni lapsi polkemassa kolmipyörällä keskellä pihaa, vaikka talossa ei asu enää ketään ja lähimmät naapuritkin asuvat jokusen matkan päässä. Parissa talon muussakin huoneessa on sanottu näkyneen tummia ja pelottavan oloisia hahmoja.

Vierailija kirjoitti:

Oli semmoinen perus sateinen pimeähkö syysilta ja odotin illan viimeistä bussia kaupungin laitamilla, kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja koska pitkällä suoralla ei näkynyt ristin sielua hieman tanssin yksinäni pysäkillä pysyäkseni lämpimänä. Näin silmäkulmasta liikettä oikealla puolellani, autotien toisella puolen ja käännyin nopeasti katsomaan että oliko siellä kuitenkin ollut joku koiranulkoiluttaja todistamassa hienoja moovejani. Mutta ei siellä ketään toista myöhäisillan liikkujaa ollutkaan, vaan näin kuinka sieltä metsänlaidasta asteli esiin sotilas. Siis sellaisessa tuntemattoman sotilaan tyyppisessä asussa, ja joka oli hieman läpikuultava mutta kuitenkin erittäin selkeä muuten. Mies näytti olevan kävelemässä minua kohden, mutta kun hän astui suoraan katulampun valoon hän katosi. Samaan aikaan näin vasemmalta lähestyvän bussin valot, joten aloin kiireessä ja hämmentyneenä kaivamaan bussikorttia taskusta ja viittilöimään bussia pysähtymään. Äkisti minut valtasi sellainen jääkylmä tunne, ja pieni järjen ääni sanoi että älä nyt vaan käänny, mutta kuitenkin oli pakko kääntää päätä ja katsoa olan yli. Tämä sotilas käveli aivan minusta ohi, jos olisi ollut kiinteä olkapäät olisivat kolisseet yhteen, ja tämä näky oli niin selkeä että olisin pystynyt laskemaan silmäripsetkin miehen kasvoilta. Sen sekunin sadasosan verran tuntui kuin hän olisi katsonut suoraan minuun ja tiedostanut minun läsnäoloni, mutta jatkoi kuitenkin määrätietoista kävelyään minusta ohi pimeään ojaan ja metsikköön samalla kun bussi pysähtyi ottamaan minua kyytiin. Alueella on käyty taisteluja sisällisodan aikaan ja eräs silloin tuttuni asui lähistöllä kertoen että heidän kotonaan samoin kuin naapureilla saattoi joskus näkyä joku vieraita miehiä vanhanaikaisissa vaatteissa, kävellä suoraan seinän läpi tms.

Olen aina ollut erittäin herkkä aistimaan henkien läsnäolon mutta tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun olen nähnyt yhden näin selvästi.

Myöhempien sotien kentälle jäänyt palaamassa kotiin

Vierailija kirjoitti:

en ole onneksi kokenut mitään selvästi yliluonnollista, jotain outoja pikkujuttuja vain .esim. kuullut kissa sylissä miten tiskit kilisevät tiskialtaassa, vaikka keittiössä ei pitänyt olla ketään.. 

Mulla tulis varmaan löysät housuun, ja kissalla kans.

Olen kotona kuullut muutaman kerran naisen sanovan nimeni. Ketään ei ole ollut paikalla sanomassa sitä.

Lisäksi usein kun makaan sängyssäni, kuulen jonkun kävelevän ullakolla. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsestään ja portaat narisevat.

Kerran näin ihmisen varjon huoneessa jossa ei ollut ketään - ja seisoin eri puolella valoa.

Joskus valot ovat syttyneet itsestään, joskus sammuneet.

Aika pitkään uskoin kuvittelevani, mutta sitten tulin miettineeksi, että voivatko nämä kaikki asiat olla sattumaa - tulin siihen tulokseen, että ei. Seurattuani hetken Aavedataa, vakuutuin siitä, että henkiä tosiaan liikkuu maan päällä. Tavallaan olen uskoni kautta tämän aina tiennyt, mutta vasta silloin asia realisoitui minulle. Henget ovat täällä - ja kotini on kummitustalo.

En tykkää ajatella asiaa kovin usein, onhan se tavallaan aika pelottava. Mutta toisaalta: mitä pelättävää kuolleissa on? Pitääkö sinun kadulla pelätä jokaista vastaantulevaa? Eivät kaikki ihmiset automaattisesti ole pahoja, joten eivät kaikki kuolleetkaan ole automaattisesti pahoja.

Vanhahkon talon talonpoika

up

Olin yksin kotona ja istuin vessassa kun kuulin ovelta TUMTUMTUM ääntä kuin joku löisi ovea rukkaset kädessä, mietin että kuka sieltä tulee kun en vieraita odottanut. Lapset olivat koulussa ja  mies töissä, itse olen työtön.  Ajattelin että olkoot kuka hyvänsä, olen pytyllä! mutta  pyyhkiessäni sama vaativa koputussarja toistui ja  hämmentyneenä  kiirehdin ovelle (joo kädet jäi pesemättä, ällöttävää tiedän) että onko siellä jollakulla hätä...eikä ovella ollut ketään.

Toi on ihan selvästi satulinnan tarinasta