Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?
Sunnuntain ratoksi tämmöinen ketju :).
Oma juttu tulee tässä.
Asumme omakotitalossa taajanan ulkopuolella ja talo on noin 60v vanha. Ollaan asuttu nyt 2v ja välillä sattuu ja tapahtuu. Tyypilliset portaiden narinat + askelten äänet on joka päiväisiä ja niihin ollaankin totuttu (osa selittyy toki lömpötilojen vaihtelulla ). Nyt jouluna tapahtui kuitenkin jotain joka on pakko huomioda ihan kunnolla. Meillä oli siskoni perhe kylässä ja siskoni poika 9v näki saunalla naisen ja nainen oli kutsunut häntä nimellä! Poika luuli että äitinsä tai tätinsä (minä) huhuilimme häntä. Vaan emme huhuilleet. Poika luonnollisesti tästä säikähti. Joku oli ensin lausunut hänen nimensä ja tämän jälkeen hän oli peilinkautta ikään kuin nähnyt jonkun hiippailevan.
Tämän jälkeen en ole mennyt saunalle yksin,hrrrr! Lisääkin juttuja on.
Kommentit (213)
Aikoinaan oltiin juuri muutettu n.15 vuotta vanhaan asuntoon.
Minä näin pari kertaa vanhempieni makuuhuoneen ovella tumman hahmon. Ei kasvoja tms. Vain hahmo. Se seisoi sellaisen korkean koristepuun takana. Olin 11 vuotias ja kyllähän tuo säikäytti joka kerta yhtä paljon. Tuli kuitenkin tunne ettei se hahmo pääse sieltä huoneen ovelta yhtään edemmäs. Se oli aina tasan samassa kohtaa.
Yhtenä päivänä näin kuinka äiti havahtui ja jäi tuijottamaan siihen samaiseen kohtaan. Kysyin että näetkö säkin sen? Oli kuulema nähnyt myöskin muutamia kertoja. Oltiin ihan sanattomia.
Äiti sai myöhemmin tietää samassa rapussa asuvalta naapurilta että joku oli tehnyt itsemurhan siellä huoneessa. Ei voitu enää muuttaa pois sieltä niin jouduttiin jakamaan koti sen hahmon kanssa peräti vähän yli 10 vuoden ajan. Se koristepuu oli siinä koko sen ajan, ei haluttu siirtää sen paikkaa jostain syystä.
Tottuihan siihen toki, eikä se koko aikaa siellä ollut mutta välillä yhäkin mietin näin 35 vuotiaana että miksei mun isäpuoli, veli tai sisko nähnyt sitä?
Tapaus Kauhavan tuijottaja kuunnelma nyt uusintajulkaisuna. https://www.youtube.com/watch?v=tfqk32q7qP0 🥶😱💀
Lisää tarinoita löytyy täältä. https://www.youtube.com/channel/UC4P-M0ScMXO_pWV8iVoFvqg
Hyvä ketju. Lisää kummitusjuttuja!
Vierailija kirjoitti:
Mummoni ja ukkini kertoilivat että heidän tilalla kummitteli. Milloin oli lehmiä päästetty ulos tai kaadettu ämpäreitä ja tehty muuta pientä jäynää.
Sielläpäin taisi teineillä olla pulaa rakentavista harrastuksista...
Lapsena olin äidin kanssa tätini luona kylässä, leikimme serkkuni kanssa hänen huoneessaan kun aikuiset joivat kahvia keittiössä. Äkkiä alkoi hirveä meteli kuin keilapalloja vierisi lattiaa pitkin törmäten seinään, tätini tuli vihaisena torumaan ettei saa melskata koska naapurit häiriintyy (kerrostalo) ja me huusimme kuorossa ettei tehdä mitään! Tätini paikallisti äänen omaan makuuhuoneeseensa ja kun avasi oven, ääni loppui.
Teininä kävin riparin vanhassa rakennuksessa metsän keskellä. Heräsin yöllä vessahätään ja kun katsoin huoneeni ikkunasta, näin kaksi pikkutyttöä käsi kädessä ikkunan takana. Kuin ne Hohto-elokuvan kaksoset. Kävin vessassa ja takaisin tullessa vältin katsomasta ikkunaan, ryömin vain nopeasti sänkyyn.
Aikuisena siivosin iltatyönä erästä kampaamoa. Alakerrassa oli henkilökunnan taukotilat ja vessa, sinne johti metalliset jyrkät kierreportaat. Kun kerran menin alakertaan haistoin voimakkaasti tuoreen hiuslakan, kuin joku olisi juuri suhauttanut lakkaa ilmaan. Palattuani yläkertaan kuulin miten joku juoksi portaita melkein ylös asti, kääntyi ja juoksi takaisin alas. Pimeään tyhjään alakertaan. Pelästyin ja poistuin enkä enää mennyt siivoamaan sinne.
Vierailija kirjoitti:
Menimme kaverin kanssa laivalle, kun olin 16. Harmikseni sairastuin kuumeenseen ja koko risteily meni hytissä sairaana maaten. Toivoin kovasti yöllä, että pääsisin kotiin potemaan. Mielessäni leijuin korkealle taivaalle ja näin ylhäältä meren ja laivamme Ruotsin ja Suomen välillä. Minusta meni laivaan hopeinen nauha, olin kuin leija, jos ymmärrätte. Lensin takaisin Helsinkiin, matkasin kotiin ja avasin kotioven, kiersin kotona ja tulin samaa tietä takaisin laivalle.
Kun tulin risteilyltä kotiin oikeasti, äiti sanoi että isä herätti hänet yöllä ja sanoi:”Maija on kotona!” Äiti oli vastanut, että höpsis, laivallahan se on. Isä sanoi, että oli kuullut oven käyvän ja minun askeleeni. Kerroin oman kokemukseni sitten heille.
Todella omituista.
Taisi olla joku toinen ketju, jossa tämä sama tarina on kerrottu siten, että poika makaa partioleirillä kuumeessa, liitelee leijan tavoin kotiinsa hopealankaa sekä alhaalla avautuvaa metsämaisemaa katsellen. Isänsä herää pojan askeliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan joulukuussa. Noin kaksi viikkoa ennen syntymää asunnossamme alkoi näkyä liikkuvia varjoja (kuin joku kävelisi ohi) ja pieni leijuva valopallo ilmestyi usein kun katselin vauvani liikkeitä vatsan päältä. Valopallo leijui hitaasti ilmassa vatsani yli ja se saattoi ilmestyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vauvan synnyttyä ilmiöt loppuivat nopeasti, mutta tuli mieleen että ehkä se oli toissavuonna kuollut isäni joka kävi moikkaamassa... Ilmiöissä ei ollut mitään pelottavaa eikä asunnon tunnelma koskaan tuntunut ahdistavalta. Näin isästäni myös todella usein unta raskausaikana, mutta nyt unet ovat loppuneet. Toivottavasti kummitus oli rakas isi!
Uskon että isäsi se oli ❤
Olen kuullut myös noista valopalloista,varmasti huikea kokemus! Mitä mietit kun näit sen pallon ensimmäistä kertaa? Yrititkö koskea sitä?En tullut ajatelleeksi siihen koskemista - ehkä siksi että se oli niin pieni, ehkä 3mm läpimitaltaan ja se ei koskaan pysynyt näkyvissä kauaa. Se siis ilmestyi äkkiarvaamatta, kirkastui, leijui vatsani yli ja hävisi. Kerran sain sen videolle, mutta poistin videon kännykästäni kun se tuntui jotenkin liian yksityiseltä kenellekään näytettäväksi. Äitini on myös nähnyt tyhjästä ilmestyneitä valoja isän kuoleman jälkeen, ja asumme eri maissa eli mistään paikallisesta luonnonilmiöstä tms. ei ole kyse. Se kyllä sopisi isäni luonteeseen ettei hän malttaisi olla hiukan kummittelematta jos siihen kerran on mahdollisuus :D
Tuo video olisi kannattanut säilyttää ja pitää todisteena. Sillä olisi voinut tienata hyvän summan rahaa. Olikohan James Randi joka lupasi muistaakseni 100 000 dollaria oikeasta paranormaalista ilmiöstä.
En ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen enkä usko nytkään mutta muistan nuoruudesta tapauksen joka aina joskus palaa mieleen vieläkin. Olen tainnut joskus kirjoittaa tämä muisteluksen johonkin muuhunkin keskusteluketjuun
Olin keskenkasvuinen poika kun vanha koiramme sairastui. Siihen aikaan ei maalla kotieläimiä eläinlääkäriin viety vaan lemmikit vain lopetettiin. Isäni ei tähän hommaan kyennyt koska kyseessä oli se oma metsästyskaveri-pystykorva ja tehtävän sai samassa kylässä asuva karja-asiamies jolla oli tehtävään sopiva ase.
Olin vinttihuoneessa kun pistooli paukahti ja odottelin sitten murheissani että veli saisi koiran mullan alle .
Äkkiä, siis aivan yllättäen irtosi lipaston seinään joskus liimattu koiraa esittävä tarra, ja leijaili lattialle. Joku varmaan muistaakin nämä eri koirarotuja esittävät tarrat.
Niissä oli varsin vahva liima ja tuokin tarra oli ollut paikoillaan vuosia ennen kuin täysin yllättäen irtosi.
Tämä asia jäi mieleeni niin voimakkaana että muistan sen vielä kymmenien vuosien jälkeenkin ja mietin aina tällöin että kävikö koira lähtiessään antamassa ikätoveri-pojalle viimeisen tervehdyksen.
Niitä ei ole. Kaikki ovat keksittyjä.
olen mun kaverin isossa yli 300 neliöinen ,siellä nyt ollut vuoden, hän töissä viikot muualla,olen sammalla kotivahtina ja oma asunto rakenteilla. joo täällä on henkimaailmaa. nukkuessani vedetään peittoa pois, päähän jopa lyöty, tönäisty ja olen kaatunut, askeleita, hälyttimet soi. nyt rauhoittunut,mutta jopa puheääntä kuulunut. olen komentanut siirtymään kohti valoa ja tämä ei ole enää teidän paikka, tulkaa jos pyydetään.
mun ystvä toinen taas sanoo heillä auttavia henkimaailman sakkia. varoitettu vaarasta,muistutettu, jos ei ratkaise jotain talon ongelmaa,tuntee kuin joku tulee vierelle, viileä virtaus.kuin suojelus päällä. hyvä fiilis. myös nähtyinä plasmahahmoina,siten että erottaa mies nainen jopa niin hyvin että jos näkisi valokuvan hänestä ,niin tunnistaisi. he ovat kuulema osa perhettä eikä kavahduta enää jos koskaan olikaan huono juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aavistuksia kuka tuo nainen voisi olla?
Pitäisi kysyä edellisiltä omistajilta. Tämän omisti siis sellainen vanhempi pari ennen meitä ja muuttivat lähemmäksi kaupunkiin.
moni henki jää roikkumaan kotiinsa, maatilallesiirtymävaiheessa jos paikka ollut rakas,ei osata haluta jättää. ovat rajalla minne kuuluvat. ei haittaakaan heistä, erikseen räyhähenget joiden johtaminen valoon onkin vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aavistuksia kuka tuo nainen voisi olla?
Pitäisi kysyä edellisiltä omistajilta. Tämän omisti siis sellainen vanhempi pari ennen meitä ja muuttivat lähemmäksi kaupunkiin.
Mitä edelliset omistajat voivat pojan mielikuvitukselle? Kai te tiedätte että kummituksia ei ole olemassa?
Jostain syystä näitä kummityksia näyttäytyy aina samoille ihmisille ja he ovat aina näihin taipuvaisia uskomaan ja kummitusukuvaisuus tarttuu myös lapsiin.
Monta elämää tkana inkarnaatioita, kehittynyt herkäksi meditatiiviesti, heillä usein selvänäkökykyä, enneunia jne. Ei mitään outoa kun asian tajuaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aavistuksia kuka tuo nainen voisi olla?
Pitäisi kysyä edellisiltä omistajilta. Tämän omisti siis sellainen vanhempi pari ennen meitä ja muuttivat lähemmäksi kaupunkiin.
Mitä edelliset omistajat voivat pojan mielikuvitukselle? Kai te tiedätte että kummituksia ei ole olemassa?
Jostain syystä näitä kummityksia näyttäytyy aina samoille ihmisille ja he ovat aina näihin taipuvaisia uskomaan ja kummitusukuvaisuus tarttuu myös lapsiin.
Monta elämää tkana inkarnaatioita, kehittynyt herkäksi meditatiiviesti, heillä usein selvänäkökykyä, enneunia jne. Ei mitään outoa kun asian tajuaa,
Kuka tahansa ihminen voi nähdä tai kuulla mitä tahansa. Ei siihen tarvita mitään uskoa. Kaikki eivät ole varsinaisesti edes mielikuvituksen asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista huuhaata sitä onkaan. Aaveita muka. Haha :D Naiset uskovat kaikenlaiseen hömppään.
Uskomme elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aavistuksia kuka tuo nainen voisi olla?
Pitäisi kysyä edellisiltä omistajilta. Tämän omisti siis sellainen vanhempi pari ennen meitä ja muuttivat lähemmäksi kaupunkiin.
moni henki jää roikkumaan kotiinsa, maatilallesiirtymävaiheessa jos paikka ollut rakas,ei osata haluta jättää. ovat rajalla minne kuuluvat. ei haittaakaan heistä, erikseen räyhähenget joiden johtaminen valoon onkin vaikeaa
Höpöhöpö tarinoita, kokemuksia voi olla ja tulla kaikenlaisia mutta on vain yksi totuus. Tarinoita voi kertoa kuitenkin monillakin tavoin. Pitäisin kuitenkin todelliset kokemukset selliaisina kuin ne ovat ilman että pitää analysoida hengen elämää.
Katsoin myöhään yöllä tv:tä,lapsia ei vielä ollut ja mies oli yövuorossa. Äkkiä kuulin keittiöstä ääntä kuin joku hakkasi tiskipöydän peltipintaa ja kilisyttäisi astioita. Oletin tietenkin jommankumman kissan siellä riehuvan ja huudahdin jotain sellaista kuin " rauhoitu!"
Vain tajutakseni,että molemmat kissat ovat nojatuolissa. Meteli keittiössä loppui samantien.
Nosto pimeän talvi-illan kunniaksi!