Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu tuli taloon -> en jaksa enää
14.01.2017 |
Olen 23-vuotias työssäkäyvä nuori nainen. Olin haaveillut omasta koirasta ihan pienestä pitäen, mutta vanhempieni allergian vuoksi siihen ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta. Kuukausi sitten suurin unelmani täyttyi, ja luokseni kotiutui kleinspitzin pentu.
Koiranpentu on ollut minulla nyt kuukauden ajan. Olen aivan rättiväsynyt joka päivä. Rakastan tietysti pientä pentuani, mutta väsymys vaikuttaa elämääni liikaa. Pentu on ollut ongelmallinen tapaus, joka haukkuu öisin (ja muutenkin koko ajan), sillä on eroahdistusta ja se ei ole oppinut tekemään asioitaan edes sanomalehdelle vaan kämppä on aina täynnä pissaa ja ulostetta. Käytän koiraa ulkona parin tunnin välein ja yöllä herään yleensä 3-4 aikaan viemään koiraa ulos. Töissä olen univajeen seurauksena väsynyt, ärtynyt ja päätä särkee. En tiedä, mitä tehdä. :( Koen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja tuntuu pahalta edes ajatella, että ajattelen tällaisia asioita. En oikeasti jaksa enää. Haaveilin tästä niin monta vuotta, mutta en osannut kuvitella pennun omistamisen olevan ihan näin rankkaa.
Kommentit (233)
Tää on niin tätä, haaveillaan jostain söpöstä pikku karvaturrista ja hankitaan koira ilman että osataan kouluttaa koiraa ja vielä pahempi edes ymmärtää koirista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Pian saat riesaksesi myös raivostuneet naapurit.
Lol, tätä se on kun nuoret 'aikuiset' touhuaa.
Ota yhteyttä koirasi kasvattajaan. Häneltä saat varmasti koulutusvinkkejä ongelmiinne ja ehkä hän voisi väliaikaisesti myös hoitaa koiraa? Asiallinen kasvattaja on kiinnostunut kasvattiensa hyvinvoinnista, eikä siinä ole mitään hävettävää että tarvitset neuvoja ja apua.
Pyöriiköhän sun elämä vähän liikaa pennun ympärillä? Yleensä ottaen, mitä enemmän niiden kanssa hössötetään sitä työläämpiä ne ovat. Etenkin kovapäiset pystykorvat omaksuvat hyvin nopeasti ajatuksen, että sinä olet palvelemassa sen tarpeita ja palvomassa sitä ja se käyttää tilanteen hyväkseen. Parasta on, jos pentu vaan "menee siinä sivussa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on sen vesta paha että ottamaan vain yhteyttä koirakouluttajaan. Maksaa mutta sellaista se on
Spitzit on sietämättömiä räkyttäjiä😣jotta onnea vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän kyllä. Minullekin tuli viime keväänä pentu pitkästä aikaa (ei ole ensimmäinen) ja olin myös todella väsynyt, kun pentu vikisi, kitisi, haukkui ja kiljui jatkuvasti. Kusta ja paskaa nurkat väärällään, joka päivä. Tuntui että mikään ulkoilu ei riittänyt, vaan aina oli jossain kasa ja lätäkkö. Rätin kanssa tuli kyyristeltyä lattiatasossa ja paskaa siivosin enemmän kuin ikinä. Harvasepäivä kotona haisi köntsälle kun tulin rättiväsyneenä töistä.
Nyt melkein vuosi myöhemmin koira on sisäsiisti, äänetön ja ennen kaikkea helppo!
Joten kyllä se siitä. Pennuilla kestää yksilöstä riippuen kauankin että sisäsiisteysasiat menee jakeluun. Koulutus auttaa eroahdistukseen. Mikäli olet saanut pennun 7 tai 8 viikon ikäisenä ja nyt kuukautta myöhemmin on "ongelmia", en usko vielä kyseessä olevan eroahdistus. Nyt vaan kovaa työtä ja jos et tiedä mitä teet niin ole yhteydessä osaavaan kouluttajaan.
Vierailija kirjoitti:
Pyöriiköhän sun elämä vähän liikaa pennun ympärillä? Yleensä ottaen, mitä enemmän niiden kanssa hössötetään sitä työläämpiä ne ovat. Etenkin kovapäiset pystykorvat omaksuvat hyvin nopeasti ajatuksen, että sinä olet palvelemassa sen tarpeita ja palvomassa sitä ja se käyttää tilanteen hyväkseen. Parasta on, jos pentu vaan "menee siinä sivussa".
Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin kannattaisi olla hiljaa. Pätee sinuun täysin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on nyt vähän jälkiviisautta, mutta jos itse ottaisin koiran, niin sijoittaisin kesälomani (ja mahdollisesti myös talvilomani) niin, että meillä kummallakin olisi mahdollisuus tutustua toisiimme ja totutella uuteen elämäntilanteeseen.
Pennun kanssa se on rankkaa ja se vaatii paljon aikaa arjessa ja siihen pitää panostaa ensimmäisinä vuosina. Sinulle ehkä sopisi paremmin jo aikuinen koira, sellainen n. 2-vuotias valmiiksi perustaidot omaava. Tai sekin on ihan ok myöntää että koira on nyt tähän elämäntilanteeseesi liian hankala yhdistää. Haaveet on sellaisia että ne kannattaa pyrkiä toteuttamaan, mutta todellisuus ei aina ole ihan yhtä mukava kuin haave ja silloin vastuullinen ihminen vain tunnustaa että meni pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Minäkin muistan tuon vaikean koiranpentuajan. Se on oikeasti helvetin rankkaa, ihan yhtä rankkaa kuin vauva-arkikin. Kyllä se siitä vuoden iässä rupeaa kuule helpottamaan kummasti. Lemmikin pitäminen ei ole mitään lastenleikkiä, se kannattaisi jokaisen muistaa. Varsinkin nuo alkuajat on vaativia. Tosiaan sanoisin että tuohon vuoden ikään kun tullaan niin helpottaa ja sitten alkaa jo yhä enemmän nauttia koirastaan. 🙂
Onko pentu yksin työpäivien ajan? Enpä ihmettele jos pistää hulinaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Ei kuulosta siltä, että olisit vielä perehtynyt oikein siihen, miten koiraa koulutetaan. Itse en ikinä ottaisi koiraa yksin, ymmärrettävää että väsyttää.
Onpas taas ilkeitä vastauksia.
Koira tuli siis kuukausi sitten, oliko silloin siis juuri tullut luovutuikään? Jos, niin on nyt ihan pieni vielä. Ei ole siis mikään ihme, jos ei vielä ole sisäsiisti, et ole siis epäonnistunut :) Lukisin sinuna muutamia koirakirjoja (oletkin varmaan jo lukenut?), ottaisin yhteyttä kasvattajaan ja/tai koirankouluttajaan. Niin saataisiin puututtua ajoissa noihin ongelmiin, eli haukkumiseen/eroahdistukseen ja saisit vinkkejä tuohon sisäsiistiksi opettamiseenkin. Nämä perus palkinto ulos pissaamisesta ym. olet varmaan kokeillutkin?
Minulla on ollut monia koiria ja kissoja ja rehellisesti sanottuna ensimmäinen vuosi-pari on välillä aika rasittava. Onhan ne pennut ihania, mutta kyllä hyvin koulutettu aikuinen on mielestäni paljon mukavampi asumiskumppani ja se alku enemmänkin 'välttämätön paha'. Eli kun jaksat vaan tämän vaiheen olla johdonmukainen ja keskittyä koulutukseen, niin se palkitaan sitten seuraavaksi 10-15 vuodeksi!
Minusta tuntuu, että nää kädettömät kasvattajat valitsevat koiransa vain söpöyden perusteella, eivätkä perehdy riittävästi siihen, minkä luonteinen koira sopii juuri hänelle ja hänen elämäntilanteeseensa. 😢
Vierailija kirjoitti:
tämä on nyt vähän jälkiviisautta, mutta jos itse ottaisin koiran, niin sijoittaisin kesälomani (ja mahdollisesti myös talvilomani) niin, että meillä kummallakin olisi mahdollisuus tutustua toisiimme ja totutella uuteen elämäntilanteeseen.
Tämä nyt on ihan turhaa saivartelua.
Omien kokemusten perusteella näistä "kuukauden loma kun pentu saapuu taloon" -koirista on ollut omistajilleen huomattavasti enemmän vaivaa kuin niistä pennuista, jotka joutuvat opettelemaan yksinolot heti uuteen kotiin saavuttuaan.
Nämäkin kyllä niin yksilö- ja omistajakohtaisia juttuja. Meillä ei ole yksikään neljästä koirasta tullut silloin kun ollaan lomalla ja hyvin ovat sopeutuneet ja tutustuneet meihin ja lauman muihin koiriin.
Tuire Kaimion kirjaa tulin minäkin suosittelemaan. Hanki se nyt heti käsiisi, löydät avun.
Olisiko kannattanut perehtyä Tuuren kirjaan jo ennen pennun saapumista taloon...
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu ei opi tekemään asioitaan paperille vaan se OPETETAAN tekemään tarpeet sinne minne omistaja haluaa. Voisiko tässä olla ongelma? Osaatko kouluttaa koiria ja opettaa pois eroahdistuksesta?