Koiranpentu tuli taloon -> en jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pennut purevat pässisti tuolinjalkoja. Niiden hampaita kutittaa ja noin viiden kuukauden iässä vaihtuvat maitohampaat pysyviksi hampaiksi. Tuhoihin saat varautua tuonne vuoden parin ikään saakka.

Minä olen opettanut pentukoirat olemaan purematta niitä sivelemällä niille kevyesti omatekoista vahvaa chili-valkopippuri-cayenneöljyä. Tulista, mutta ei vaarallista (ja vettä on saatavilla). Osa huonekalujaloistani on metallisia. Lisäksi pennulle pitää antaa purtavaa. Ydinluut on turvallisia. (En pidä kaupallisista solmuluista, niihin on tiettävästi koiria kuollut). Jos tyhjän pitkän ydinluun sisälle sivelee maksamakkaraa, siinä on koiralle aivojumppaakin poissaolon ajaksi.

Meillä toinen koira puri ovenkarmia joskus kun sitä ketutti ettei päässyt mukaan. Ei siis ollut ahdistunut, viihtyi hyvin yksin silloin kun hänelle itselleen sopi. Jos olisi halunnut mukaan eikä päässyt, osoitti mieltään.. Meidän kokeilimme tuota valkopippuri-cayenne-seosta. Teimme tahnan, sivelimme karmiin ja annoimme koiran haistaa kupista. Koira nuoli kupin ja ovenkarmin ja halusi lisää hyvää tahnaa. Ei ollut apua ei..

:O eikä...? Rotukohtaisia eroja? Meillä kyllä toimiiii mutta niillä onkin saksalainen makuaisti. Enpä arvannut että joidenkin mielestä hyvääkin vielä....

terv. saksanpaimenkoirien omistaja

Vierailija kirjoitti:

Pehmeä makuualusta johon päivällä oppiimenemän nukkumaan ja lepäämään.  Vettä aina.  Ruokaa vain ruoka-aikoina.  Mutta ongelma pitkä työpäivä jolloin pienen koiran pitäisi saada ruokaa päivälläkin......  8-10 tuntia on liian pitkä aika pennulla olla ilman ruokaa.  Pitäisikö jättää nappuloita syötäväksi kuitenkin???  Periaatteessa penturuokaan pitäisi laittaa jotakin esim kermaviiliä tms sekaan.  Jos jättää pienen aterian, niin nukkuuko pentu paremmin päivällä eikä hauku.

Nukkuu, ruuan päälle koirat yleensä nukkuvat. Pieni pentu syö aika tiuhaan, ja vasta noin puolivuotias pärjää kahdella aterialla/päivä. 3 kk vanhalla pitää olla 4 normiateriaa vielä päivässä ja siitä pikkuhiljaa lasketaan, 6 kk ikäinen pärjää jo kahdella aterialla (tähän ei lasketa kerjättyjä suupaloja..). Pentu kasvaa ja energiaa kuluu. Jos ruokit liian vähän, sillä taitaa olla päivällä ja yöllä nälkä!

Meillä kasvattaja neuvoi pentupuuron seokseksi aikoinaan (tämä oli siis 80-lukua) piimää, kalkki- ja monivitamiinitabletteja ohjeen mukaan jauheena, raakaa kananmunaa, kaura/ohrahiutaleita/keitettyä riisiä ja runsaalla kädellä raakaa jauhelihaa/keitettyä kalaa, lisäksi loraus ruokaöljyä. Mössö on hirveän näköistä, mutta ah niin herkkua koirasta. Jotain laadukkaita nappuloita voi laittaa sekaan, mutta jos käyttää pelkkiä nappuloista, niitä pitää kostuttaa ja laittaa piimää/kermaviiliä, ettei ne turpoa sitten mahassa ja aiheuta tappavaa suolenkiertymää. Mutta  miten ruokitkin, niin kasvavan pennun pitää saada monta ateriaa päivässä.

Tämän oman seoksen jätin päiväksi ja illalla se oli hävinnyt. Annan nykyisinkin sitä pennuille, moni saku on vilja-allerginen ja haluan, että ovat terveitä. Piimä vaan on laktoositonta. Lisäksi totuta koira hampaanpesuun. Säästyt monelta eläinlääkärilaskulta, kun pidät sen hampaista huolta.

Toisekseen kysyn: koira on laumaeläin. Miksi olet noin pitkien työpäivien rinnalle ottanut koiran? Oletko miettinyt asiaa koirasi kannalta, millaista on olla 8-10 tuntia yksin?

terv. saksanpaimenkoirien omistaja

Lue Pertti Vilanderin pentuneuvola

Vierailija kirjoitti:

Lue Pertti Vilanderin pentuneuvola

Tämä on kyllä hyvä kirja! Toinen on Salme Mujusen Pennun polku puolivuotiaaksi.

Ei tässä nyt mitkään oppikirjat auta. Pentu on vaan auttamatta liian pieni olemaan yksin. Se kokee olevansa "yksin" myös öisin, kun ei ole leimaantunut sinuun.

Ikävää, kun koiran paras pentuaika on tuollaista, teille kummallekin. Sinun kuuluisi olla iloinen ja onnellinen, kun viimein olet saanut haaveesi toteutettua. Koiralle tämä pitäisi olla uuteen kotiin sopeutumisen aikaa.

Meille ei ole montakaan koiraa tullut pentuna, mutta sitäkin useampi lähtenyt. Oikeaan aikaan luovutettu koira kotiutuu parissa päivässä uuteen paikkaan. 

Mikä meni väärin?

Rotu voi olla väärä, sillä pystykorvilla on tapana haukkua, olipa se sitten hieno rotuspitz  tai pihapiski. Ei tietenkään turhaan! Ei se ole koiran vika, jos ei ihminen ymmärrä, että jonkun on vahdittava yölläkin ja ilmoitettava kaikesta.

Olet saanut sen väärään aikaan. Vaikka kirjojen ja papereitten mukaan oli oikea luovutusikä, juuri tälle pennulle se ei ollut oikea. Pennulla on hirmuinen hätä, kun on ypöyksin vieraassa paikassa. Olisi ollut parempi ottaa sellaiseen aikaan, kun sinä olisit voinut viettää sen kanssa useamman viikon.

Tavallisen koiran vatsa toimii jokseenkin säännöllisesti. Kun oppii seuraamaan pentua, milloin sillä on hätä ja vie sen ulos, se oppii vähintään asioimaan oven vieressä olevan lehden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin tätä, haaveillaan jostain söpöstä pikku karvaturrista ja hankitaan koira ilman että osataan kouluttaa koiraa ja vielä pahempi edes ymmärtää koirista mitään. 

Vaikuttaa siltä, ettei ap ole ymmärtänyt, mitä eroa on pehmolelulla ja elävällä eläimellä. Lieneekö jostain pentutehtaasta?

Eivät kaikki, riippuu ihan koulutuksesta... Mutta yleisesti ottaen kaikki pystykorvarotuiset koirat ovat kovia haukkumaan.

koulutuksesta kiinni kirjoitti:

Eivät kaikki, riippuu ihan koulutuksesta... Mutta yleisesti ottaen kaikki pystykorvarotuiset koirat ovat kovia haukkumaan.

Siis eivät kaikki kleinspitzit hauku.

Sitten kun oppii sisäsiistiksi niin ei sitä aikaa enään muista kun silmät verestäen  raahatui vähillä unilla töihin.  Pentu ei vaan hallitse rakkoaan. Se pitää juomisen ja syömisen rytmittää niin että ruuan jälkeen väännetään tortut ja aina juomisen jälkeen mennään pihalle. Kerrostalossa tämä sisäsiisteyden opettaminen on raskasta.  Hommaa halpoja räsymattoja niihin koira kuseskelee ilomielin eikä kovalle lattialle.

Hmmmm, tuli vain mieleen, että koirat on niin yksilöitä niinkuin ihmisetkin, luonne-erot ovat suuria. Se mikä ohjeista ja neuvoista pätee yhteen yksilöön, ei pädekään toiseen ja saman rodun yksilöissäkin on isoja eroja. Paljon voi tulla yllättäviä asioita eteen esim. Koiran reagoinnissa erilaisiin tilanteisiin, se missä toinen ei säikähtele mistään, toinen on pupu pöksyssä pienistäkin asioista, asioista joita ei oikein itse edes huomaa. Minulla on ollut seitsemää eri rotua ja saman rodun edustajiakin ja aina tulee niitä ylläreitä eteen, jossa joutuu miettimään, miksi koira reagoi noin ja miten ongelma ratkaistaan tai miten sen kanssa eletään jne. Paljon varmaan hyviä ohjeita olet saanut, toivon sinulle ja koirallesi onnistumisen hetkiä.

Vuosia sitten sain tollerin pennun. Otettiin se parin viikon joululoman aikaan, asuttiin kerrostalon 3. Kerroksessa, sieltä sitten kuskattiin sitä ees sun taas ulos vuorotellen miehen kanssa pennun syöntien juontien, leikkien Ja heräämisten jälkeen, ulko-oven edessä oli paperia, välillä teki siihen. Loman loputtua mummi tuli hoitamaan pentua muutamaksi viikoksi vähitellen pennun yksinoloaikaa lisäten.Oppi aika nopeasti sisäsiistiksi. Keväällä koiralle näytti tuottavan vähän pään vaivaa se, kun lumet suli pois, että minne sitä nyt pissataan, viimeiseen asti yritti pikkulumilänteille tehdä tarpeensa, mutta pakkohan sen oli sitten lopulta hyväksyä lumeton maa.

koulutuksesta kiinni kirjoitti:

koulutuksesta kiinni kirjoitti:

Eivät kaikki, riippuu ihan koulutuksesta... Mutta yleisesti ottaen kaikki pystykorvarotuiset koirat ovat kovia haukkumaan.

Siis eivät kaikki kleinspitzit hauku.

Eivät niin, vanhemmillani oli kleinspitz, eipä sen juuri kuullut haukkuvan sen enempää rivarissa kuin maaseudullakaan.

I feel you. Meillä koira vielä kasvaessaan tuhosi aivan kaiken, ja rajoitti menemiset minimiin. Jos on työpäivät yksin, niin ilta ollaankin sitten kotona, kesäviikonloppuisin ei voi olla kavereiden kanssa terassilla ja tulla vasta yömyöhään kotiin jne.

Onhan se sellaista.