Menetän kaiken, olen pulassa

Elämä on täynnä riskejä. Laitoit itsesi likoon ja sinulle jäi käteen tikku. Nyt erottaudut tuosta ja alat järjestellä omaa elämääsi kohta kerrallaan. Luultavasti kun olet saanut kaikki itse kokoon, miehesi haluaa takaisin, ole silloin lujana. Miehilläkin tulee näitä ikäkriisejä, itse selviämisen tarvetta. Kyllä sinä vielä löydät oman elämäsi uudelleen! Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.

Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.

Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.

Ap

On täysin jokapäiväinen ja arkinen asia mennä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ilman, että kukaan tulee mukaan kädestä pitämään. Tapasi kuvata sitä sanoilla 'menetän kaiken' on todella omituinen.

  On höpöhöpöä edes mainita lentokonetta kun on varaton opiskelija.  Oletko kertonut tässä missä koulussa olet, on jäänyt minulta väliin.

Saat soskusta avustusta sänkyyn, pöytään, ja sohvaan.  Siis mikäli et saa asuntoa valmiiksi kalustetusta opiskelija-asunnosta.  Sitäpaitsi kierrätyskeskuksesta saa halvalla pöydän ja sängyn (muista tarkistaa että ei ole luteita).  Ja kaappi kannattaa purkaa ja ottaa mukaan.  Kaapin hinnan muistat varmaan.  Jos kaversi ei maksa sinun maksamiasi esineitä niin ota ne mukaasi.  Minkä ikäinen olet kun olet aika avuton nyt kyllä.  Sinulla pitäisi olla joku miespuolinen ystävä joka auttaisi sinua kaapin purkamisessa osiin ja kuljetusasioissa ym.  Juuri tuon vuoksi mene sinne kotiseudullesi niin toivut paremmin ja kasvat aikuiseksi ja opit pitämään huolta asioistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.

Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.

Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.

Ap

On täysin jokapäiväinen ja arkinen asia mennä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ilman, että kukaan tulee mukaan kädestä pitämään. Tapasi kuvata sitä sanoilla 'menetän kaiken' on todella omituinen.

Mullekin pisti sama silmään. Tuo elämänvaihehan oli ihan paras, se vapauden ja itsenäisyyden tunne oli suorastaan huumaava! Ei olisi tullut mieleenikään, että olisin tarvinnut jonkun miehen siihen pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Missä pikkuisessa kylässä on AMK?

Kemi. Toisella puolella Suomea Helsingistä katsottuna, julkiset ei todellakaan kulje ja Helsinkiläisen mielestä varmasti älyttömän pieni paikka.

Vierailija kirjoitti:

Missä pikkuisessa kylässä on AMK?

Kankaanpää, Imatra, Rauma.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiniin kirjoitti:

Mieheni ilmoitti haluavansa erota.

Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.

Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.

Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.

Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.

Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.

Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.

Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.

Noin ei voi mennä, että toinen jää tyhjän päälle. Varaa aika asianajajalta ja hae ihmeessä tulotasoitusta. Näin miehesi mahdollisesti joutuu tasoittamaan tilannetta omilla varoillaan sinulle.

Mene kelan sivuille kohtaan perustoimeentulotuki ja soita siihen kiireisten asioiden numeroon. Voit saada toimeentulotukea aivan heti. Hae myös tulevalta paikkakunnalta asuntoa ja asuntotarjousta vastaan saat päivässä Kelasta päätöksen tukevatko vakuuden antamista. Yleensä tukevat kun syyt on pätevät ja etenkin kun on uhka jäädä asunnottomaksi.

Älä vaan mene kirjoille vanhemmillesi tai et saa asuntoa helposti kun katsotaan, että sinulla sellainen on. Jos kuitenkin kotiisi päädyt menemään niin tee äitisi kanssa vuokrasopimus kirjallisena ja siten olet kirjoilla asunnossa. Näin saat taloudellista tukea eikä äitisi ole sinusta elatusvelvollinen. Muuten on.

Myös vuokrasopimuksen voi laittaa päättymään tiettynä ajankohtana mihin mennessä sulla tulee olla oma asunto.

Mutta ensisijaisesti soita Kelaan ja kerro tilanteesi. Saat varmasti jotakin apua. Myöskään miehesi ei pääse pakenemaan vastuuta.

Tsemppiä!

Alapeukuttaja! Kerrohan nyt ihan perustelujen kera mitä kohtaa alapeukutat? Arvaan, että miehen vastuuta. :) Tämä on kuitenkin laissa mikäli puolisoiden tuloerot ovat suuret tai toinen on menettänyt tuloja toisen takia. Niin se vaan menee. Arvaampa vielä, että olet itse mies tai se varakkaampi osapuoli suhteessa. :) Se on sitä kun vapistaan omien eurojen perään eikä välitetä mitä ne omat ratkaisut toiselle tekee. Onneksi on laki ja oikeus. :)

Pahoitteluni jos olen epäilyjeni kanssa väärässä.

Minä alapeukutin jo tuon toisen virkkeen kohdalla, jossa neuvot ap:ta menemään asianajajan pakeille. Hänellä varmasti on tärkeämpiäkin rahanreikiä, jos tilillä on 50e ja tuloja ei kertomansa mukaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Muuta koulua takaisin omalle kotipaikkakunnallesi jossa sinulla on ystäviä ja sukulaisia.  Kyllä koulun vaihto onnistuu useimmiten.  Älä jää sinne vieraalle paikkakunnalle, josta et tunne juuri ketään.  Juuri aloitetut opiskelut voit sitten jatkaa toisessa koulussa ihan varmasti.  Nyt laita se elämäsi kuntoon.  On selvää että tämän nykyisen miehen kanssa on tie poikki.  Koska tämä tilanne  on jo aikaisemminkin oireillut ja nyt uudelleen, on asia selvä.  Sinulla on koko elämä edessäsi, älä siis jää siihen suremaan vaan ota niskasta kiinni nyt itseäsi ja tee päätökset.  Muuta takasin kotipaikkakunnallesi älä jää sinne korpeen jossa ei ole edes julkista liikennettä.  Elämäsi aukeaa taas uudelleen.  Väärä mies vain sattui valitettavasti kohdallesi.  Et häntä pysty väkisellä pitämään vaan jäät sinne yksin suremaan vieraalle paikkakunnalle ilman ystäviä.  Älä tee sitä vaan muuta heti pois.  Nyt.

Korkeakouluihin on tarkat hakuajat ja -prosessit ja kiintiöt opiskelijamäärille, joten korkeakou ei voi ottaa toisesta oppilaitoksesta tulevaa opiskelijaa tuosta vain sisään... Vain mikäli joku toinen on keskeyttänyt tai hakijoita ei ole ollut tarpeeksi... 

Kaikki vastaajat ovat jääneet omalle kotipaikkakunnalleen opiskelemaan ja asumaan? 30-vuotiaana on superrohkeaa muuttaa vieraalle paikkakunnalle? Öööööh....

Muutin itse alle 20-vuotiaana suureen kaupunkiin, josta en tuntenut yhtään ihmistä. Se oli mahtavaa, kaikki oli uutta ja ihmeellistä!!!  Opiskelujen kautta tutustui ihmisiin, asuessa tutustui naapureihin ja töissä työkavereihin. Mikä on siis ap:n ongelma? AMK ei ollut ap:n pikkukylässä vaan kaupungissa kahden tunnin ajomatkan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sellainen asia jota en ymmärrä. Suomalainen nainen luottaa niin suureesti mieheen että ei huolehdi että omat asiat ovat aina niin että eron sattuessa on omilla jaloillaan. Mä olen asunut Suomen ulkopuolella jo kauan ja useammassa maassa ja huomannut että muissa maissa fiksut nuoret naiset opiskelevat aina ensin eivtkä koskaan miehen/poikaystävän kustannuksella. Yleensä opiskelujen ajan asutaan vieläpä eri osoitteissa. Yhteenmuuton jälkeen kumpikin käyvät töissä ja maksavat laskunsa itse ja säästävät ja kun rahaa on tarpeeksi niin aletaan perustamaan perhettä ja hankitaan oma koti. Se monelta suomalaiselta naiselta jää tajuamatta kun puhutaan siitä että muualla maailmassa naiset jäävät kotiäideiksi kun tulee lapsia. Heillä on kuitenkin oma pesämuna tehtynä eron sattuessa ja säästöjä reilusti olemassa ja mies vieläpä joutuu maksamaan sen päälle jos ovat naimisissa ja/tai lapsiakin on. 

Pitääkö tästä vetää johtopäätös että suomalaiset naiset eivät olekaan niin fiksuja eivätkä osaa hoitaa asioitaan. Jos mies ei ole huolehtimassa niin sitten yhteiskunta:/ suomalainen nainen ostaa kaiken maailman materiaa eikä mitään jää säästöön vaikka kävis vähän töissäkin:/

Tässähän mies huolehti vain naisen rahojen viemisestä:

naisen opintotuet ja muut rahat menivät asunnon kalusteisiin ja muihin kuluihin. Sen jälkeen mies sitten tyytyväisenä osoittaa ovea, että HÄN jää siihen asumaan!

Järkyttävä loinen tämä ukko.

Ilman kuppaavaa miestä naisella olisi kyllä ollut riittävästi kapitaalia, ei asunnottomuuden uhkaa eikä pelloa luottotietojensa menettämisestä.

Useimmilla naisilla luottotiedot ja omaisuus menevät nimenomaan kieron ja ahneen miehen touhujen takia.

Tämän voi selvittää lakituvassa. Ap:lle asianajaja on ilmainen, koska ukko on kupannut hänet tyhjiin.

Avio- ja avoeroissa otetaan huomioon se, miten paljon ulosheitettävä osapuoli, usein vielä lapsi kainalossa,

on ennen ulosajamista maksanut asunnosta ja omistavan osapuolen veloista ja muidta kuluista. Ap tulee kyllä saamaan hyvitystä miehensä omaisuudesta, mutta Kelaan tai sosiaalitoimeen hän ei voi luottaa. Itse en ole hirveässä umpikujassakaan saanut sieltä äyriäkään.

Et menetä muuta kuin kulissisi. Pelkäät sitä että et saa kavereita ja sitä mitä tuntemattomat ihmiset siellä sinusta ajattelevat. Muutenhan sinulla on asiat ihan hyvin, sinulla on oikeita ystäviä joille voit puhua, eihän sillä ole väliä millä paikkakunnalla he ovat. Sinulla on olemassa perhe. Olen itse viettänyt pitempiäkin aikoja opiskelupaikkakunnalla, ja vaikka siellä kavereita olikin niin niin olisin kaivannut enemmän oman kaltaistani seuraa enkä pinnallisia kaveruuksia. Perhe oli kaukana. Kyllä sen jaksaa kun tietää että joskus pääsee pois. Sinun sossuun menemisesi ei ole kenenkään muun asia. 

Olen tälläkin hetkellä työssä vieraalla paikkakunnalla, jossa kyllä on työkavereita mutta en edes jaksa hankkia täältä mitään kavereita kun tiedän että en jää loppuelämäksi. Sanon vaan että en jaksa työn päälle enää harrastaa ja sosialisoida, enkä kyllä jaksaisikaan. Vuosi menee nopeaa, mutta se että on jossain kiinni ja saa rahaa näyttää cv:ssä hyvältä. Se on se miksi täällä olen. 

Kyllä se niin menee että jokainen ihminen vastaa vain itsestään, kun hän ei ole mikään sinun omaishoitajasi vaan olet aikuinen terve ihminen. Miehellä ei ole mitään velvollisuutta auttaa sinua mitenkään, eikä varsinkaan jäädä suhteeseen vain sen takia että sulla olisi helpompaa. Tämän takia ei koskaan saa suostua tilanteeseen jossa on toisesta riippuvainen. EI. KOSKAAN.

Et menetä kyllä mitään muuta kuin miehen, tilanteesi kuulostaa suorastaan ihanteelliselta, kaikki ovet avoinna.

Tiesitkö että monet ihmiset käyvät pääkaupunkiseudulla töissä ja asuvat jossain muualla. Lähtevät vain viikonlopuksi pois. Joskus on sellaisia elämäntilanteita että on vähän enemmän sumplimista. Jos haluat sen koulutuksen niin valmistaudu sinnittelemään. Jos taas tulee sellainen tunne että olet kyllä nyt ihan väärässä paikassa niin lähde pois. Älä tee valintaa kuitenkaan paniikissa vaan rauhoitu ja sitten kun tulee sellainen varmuus siitä mikä olisi oikea vaihtoehto niin toimi sen mukaan. Se oikea vaihtoehto ei ole aina sellainen joka saa hihkumaan riemusta, vaan sellainen joka toimii pidemmällä tähtäimellä. 

Toimisin sinuna näin:

1) Päätä haluatko jäädä asumaan ja opiskelemaan kyseiselle paikkakunnalle vai muutatko takaisin kotipaikkakunnalle? Jos jäät, tee vuokra-sopimus mahdollisimman halpaan asuntoon koulun läheltä, jos et niin vuokra-sopimus kotipaikkakunnalle.

2) Kelaan vuokra-sopimuksen allekirjoitettuasi: Asumistukihakemus ja toimeentulotukihakemus (voi tehdä netin kautta) Siellä voi lomakkeessa valita että haet muuttoavustusta ja vuokravakuutta.

3) Muuta. Jos palaat kotipaikkakunnalle, soita paikkakuntasi vastaavaan oppilaitokseen, kysy onko tilaa ja jos ei ole niin mene alan työkokeiluun, hae kevään yhteishaussa.

Hyvää vuotta 2017 sinulle.

Tyypillinen narsistinaisen tarina, jossa syy on kaikessa muualla ja itse uhri kaikkeen. Miehesi on vihdoin herännyt ja sinun on tullut aika niittää kylvetty sato.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sellainen asia jota en ymmärrä. Suomalainen nainen luottaa niin suureesti mieheen että ei huolehdi että omat asiat ovat aina niin että eron sattuessa on omilla jaloillaan. Mä olen asunut Suomen ulkopuolella jo kauan ja useammassa maassa ja huomannut että muissa maissa fiksut nuoret naiset opiskelevat aina ensin eivtkä koskaan miehen/poikaystävän kustannuksella. Yleensä opiskelujen ajan asutaan vieläpä eri osoitteissa. Yhteenmuuton jälkeen kumpikin käyvät töissä ja maksavat laskunsa itse ja säästävät ja kun rahaa on tarpeeksi niin aletaan perustamaan perhettä ja hankitaan oma koti. Se monelta suomalaiselta naiselta jää tajuamatta kun puhutaan siitä että muualla maailmassa naiset jäävät kotiäideiksi kun tulee lapsia. Heillä on kuitenkin oma pesämuna tehtynä eron sattuessa ja säästöjä reilusti olemassa ja mies vieläpä joutuu maksamaan sen päälle jos ovat naimisissa ja/tai lapsiakin on. 

Pitääkö tästä vetää johtopäätös että suomalaiset naiset eivät olekaan niin fiksuja eivätkä osaa hoitaa asioitaan. Jos mies ei ole huolehtimassa niin sitten yhteiskunta:/ suomalainen nainen ostaa kaiken maailman materiaa eikä mitään jää säästöön vaikka kävis vähän töissäkin:/

Tässähän mies huolehti vain naisen rahojen viemisestä:

naisen opintotuet ja muut rahat menivät asunnon kalusteisiin ja muihin kuluihin. Sen jälkeen mies sitten tyytyväisenä osoittaa ovea, että HÄN jää siihen asumaan!

Järkyttävä loinen tämä ukko.

Ilman kuppaavaa miestä naisella olisi kyllä ollut riittävästi kapitaalia, ei asunnottomuuden uhkaa eikä pelloa luottotietojensa menettämisestä.

Useimmilla naisilla luottotiedot ja omaisuus menevät nimenomaan kieron ja ahneen miehen touhujen takia.

Tämän voi selvittää lakituvassa. Ap:lle asianajaja on ilmainen, koska ukko on kupannut hänet tyhjiin.

Avio- ja avoeroissa otetaan huomioon se, miten paljon ulosheitettävä osapuoli, usein vielä lapsi kainalossa,

on ennen ulosajamista maksanut asunnosta ja omistavan osapuolen veloista ja muidta kuluista. Ap tulee kyllä saamaan hyvitystä miehensä omaisuudesta, mutta Kelaan tai sosiaalitoimeen hän ei voi luottaa. Itse en ole hirveässä umpikujassakaan saanut sieltä äyriäkään.

Tämä on niin naurettava kommentti ettei rajaa. Eihän ap ole töissä eikä hänellä ole tuloja vaan hän muutti nimenomaan miehen hoiviin uuteen kaupunkiin ja opiskelee sieltä käsin. Minusta tuntuu että aplta on nyt jäänyt kertomatta jotakin olennaista. Heillä on ollut vaikeaa jo aiemmin mutta ap on silti muuttanut miehen perässä. Ap ei ilmeisesti pysty huolehtimaan itsestään ja jo aiemmin yksinjääminen olisi ollut katastrofi. Ei kukaan tervejärkinen muuta miehen mukana jonka kanssa on sukset ristissä muutenkin. Tuosta sepustuksesta sai sen käsityksen että mies oli valmis yrittämään vielä kerran tuota yhdessä asumista. Mikä mahtaa olla ap:n ongelma josta ei sitten ole päässyt eroon muuton jälkeen.

Opiskelijat on lähes kaikki tuossa tilanteessa: uusi kotikaupunki, vähävaraisuus ja uusia ystäviä ja harrastuksia joutuu etsimään ja ehkä ottamaan opintolainaa. Kun aloitin yliopistossa, oli ihan sama juttu. Vieras kaupunki josta en tuntenut ketään ja soluasunto. Se on kuitenkin ihan hyvää elämää koska siinä tavoittelee mieluista tutkintoa ja etenee elämässään.

Sinä selviät kyllä 😊

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat on lähes kaikki tuossa tilanteessa: uusi kotikaupunki, vähävaraisuus ja uusia ystäviä ja harrastuksia joutuu etsimään ja ehkä ottamaan opintolainaa. Kun aloitin yliopistossa, oli ihan sama juttu. Vieras kaupunki josta en tuntenut ketään ja soluasunto. Se on kuitenkin ihan hyvää elämää koska siinä tavoittelee mieluista tutkintoa ja etenee elämässään.

Sinä selviät kyllä 😊

Eivät muuten ole. Sopiva kotikaupunki jo valmiiksi ja työt ohella, niin ei tarvitse lainaa. Opiskelijaelämä on yliarvostettua. On ihan hirveää panostaa ensin parisuhteeseen vuositolkulla ja sitten valmistuttuaan mies toteaakin, että haluaa nähdä vielä muita vaihtoehtoja. Morjens.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä pikkuisessa kylässä on AMK?

Pori? :D En mäkään sinne jäis.

Iisalmi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat on lähes kaikki tuossa tilanteessa: uusi kotikaupunki, vähävaraisuus ja uusia ystäviä ja harrastuksia joutuu etsimään ja ehkä ottamaan opintolainaa. Kun aloitin yliopistossa, oli ihan sama juttu. Vieras kaupunki josta en tuntenut ketään ja soluasunto. Se on kuitenkin ihan hyvää elämää koska siinä tavoittelee mieluista tutkintoa ja etenee elämässään.

Sinä selviät kyllä 😊

Eivät muuten ole. Sopiva kotikaupunki jo valmiiksi ja työt ohella, niin ei tarvitse lainaa. Opiskelijaelämä on yliarvostettua. On ihan hirveää panostaa ensin parisuhteeseen vuositolkulla ja sitten valmistuttuaan mies toteaakin, että haluaa nähdä vielä muita vaihtoehtoja. Morjens.

Ero on aina surullinen juttu. Lähinnä ajattelin, että itse muuttaessani yliopistopaikkakunnalle oli kyseessä vieras kaupunki ja pieni soluhuone. Jos Ap nyt muuttaisi sinne koulun lähelle niin kyllä siellä monia olisi samassa tilanteessa, että vähän kämänen solu ja tiukka toimeentulo. Ei se aina helppoa ole rahallisesti tai uusi kaupunki mut ei mahdotontakaan ja omaa unelmaani kuitenkin koin toteuttavani. Ap voisi ensisijaisesti hakea solua/kalustettua solua sieltä koulun läheltä. Ei kaikki mutta moni opiskelija siinä tilanteessa on, että kaikki uutta ja tiukkaa. Myös Ap voi siitä selvitä, kuten nyt vaikka minäkin tein hankkiessani unelma-ammatin opintojen kautta. Asiat järjestyy ja hoituu opiskelijanakin. Ei se aina herkkua ole mutta ei epätoivoistakaan. Sekin täytyy muistaa ja siihen jaksaa uskoa.