Lue keskustelun säännöt.
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Kyllä me on muutkin eronneet sieltä noustu. Itsesääli ainakaan ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun viereen. Pienellä paikkakunnalla on usein halpoja asuntoja. Sitten voit hakea uutta opiskelupaikkaa vaikka vuoden sisällä. Koeta löytää iltatöitä jotta saat rahaa uuden elämän suunnitteluun. Epäreilu on miehesi mutta minkäs teet. Itse jäin eri paikkakunnalle kuin mies koska hän oli psyykkisesti epävakaa enkä löytänyt pikkupaikkakunnalta töitä. Varmaan hyvä niin koska nyt elätän itseni ja lapsen kun erosimme. Koskaan ei saa rakentaa toisen varaan. Minulle sanoi vaistoni tämän. Tsemppiä!!!
Ja opiskelu ei ole jokapäiväistä vaan työn ohessa, koululla ei ole asuntoja etäopiskelijolle. Sieltä ei siis kavereitakaan tule saamaan kun ei ole omaa opiskeluryhmää jonka kanssa päivittäin näkisi. Tietenkin työpaikka mahdollisuus tutustua ihmisiin, mutta nyt tuntuu aivan järkyttävältä ajatukselta että lähtisin sinne paikkakunnalle yksin etsimään töitä, asuntoa, uusia ihmissuhteita...aloittaisin elämäni oikeasti rikkinäisenä nollasta. Nythän kyse ei ole siitä että olen itse päättänyt tehdä näin ja hyvillä mielin lähtisin uuteen alkuun, vaan siitä että täysin lamantuneena minun olisi osattava toimia järkevästi ja rakentaa kaikki asiat alusta ilman ystävien tai mieheni tukea, kun hän päättää haluta erota yllätten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lähtökohdat ovat todella huonot, sillä minulla ei ole MITÄÄN kohta, ei rahaa eikä asuntoa, ei ystäviä, perhettä, harrastuksia. Luovun kaikesta, ehkä sen jollain voimalla ja pakon edessä pystyy tekemään, mutta mitä sen jälkeen?
Jahas, johonkin siis hävisivät tässä matkalla myös ne aloitusviestissä mainitut ystävät ja perhe, se sun oma tukiverkosto.
Annas kun arvaan, muutto etäännytti teidät täysin. Ei enää mitään välejä ystäviin, puhelimet ei toimi jne.
Siis onhan ne ystävät ja perhe olemassa siellä toisella puolella Suomea, sinne siksi ehkä muuttamassa, jotta en jäisi täällä aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ja opiskelu ei ole jokapäiväistä vaan työn ohessa, koululla ei ole asuntoja etäopiskelijolle. Sieltä ei siis kavereitakaan tule saamaan kun ei ole omaa opiskeluryhmää jonka kanssa päivittäin näkisi. Tietenkin työpaikka mahdollisuus tutustua ihmisiin, mutta nyt tuntuu aivan järkyttävältä ajatukselta että lähtisin sinne paikkakunnalle yksin etsimään töitä, asuntoa, uusia ihmissuhteita...aloittaisin elämäni oikeasti rikkinäisenä nollasta. Nythän kyse ei ole siitä että olen itse päättänyt tehdä näin ja hyvillä mielin lähtisin uuteen alkuun, vaan siitä että täysin lamantuneena minun olisi osattava toimia järkevästi ja rakentaa kaikki asiat alusta ilman ystävien tai mieheni tukea, kun hän päättää haluta erota yllätten.
Kovasti sinä nyt yrität saada kaikki muutkin paheksumaan sitä miestäsi ja voivottelemaan kanssasi, miten paska jätkä se on.
Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin otettava ihan itse vastuu omista valinnoista ja lakattava syyttelemästä muita. Sattuu tämän hetkinen tilanne varmasti joo, mutta et sinä ole mikään virran mukana menevä heinänkorsi. Olet tehnyt elämässäsi päätöksiä, joiden seuraus on nyt tämä. Mennyttä et voi muuttaa, joten ota opiksesi ja anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen lisäyksenä että ymmärrän että masentaa. Välillä tulee turpiin elämässä ja tuntuu että on luottanut väärään ihmiseen. Mutta elämä kantaa ja löydät uusia ystäviä ja uuden miehenkin varmasti jossain vaiheessa!!!
Ihmiset varmaan ehdottelee täällä niitä käytännön juttuja, koska niitä tunnut panikoivan. Ne täytyy myös saada kuntoon ennen kuin voit alkaa rakentaa itsetuntoa uudestaan ja kunnolla parantelemaan haavoja. Miehen luokse sinun ei kannata enää jäädä, jos tämä kerran on jo toinen kerta kun ilmoittaa haluavansa erota.
Voiko opiskelemaasi alaa opiskella missään muualla? Oletko selvittänyt mahdollisuutta siirtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän ap:ta hyvin. Tilannehan on aivan kamala! Miehen takia muuttanut jonnekin korpeen, jonne ei muuten muuttaisi ja jossa ei ole mitään "omaa". Siis ei omaa työtä, ei mahdollisuutta kulkea itse kun ei ole julkista liikennettä, ei omia ystäviä. On siis parisuhteensa eteen uhrannut valtavan paljon ja joustanut valtavan paljosta. Ja mies kiittää asiasta haluamalla eroa ennen kuin elämä on edes kunnolla uudella paikkakunnalla asettunut uomiinsa. Sanoisin, että ap on tullut huijatuksi ja pahasti.
Sympatiat sinulle AP mutta sanoithan että opiskelet nyt AMKssa alaa jota et aiemmin päässyt opiskelemaan - eli ei voi sanoa ettei APllä olisi tuolla mitään! etsi AP opiskeluasunto + opiskelut valmiiksi + aloita se ihan oma itsenäinen elämä + koita saada jotain osa-aikaista hommaa. Kyllä tuo mies roikuttaa sinua löysässä hirttosilmukassa koska 'hän voi' . Älä alistu äläkä uhriudu!!!
Vierailija kirjoitti:
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.
Idiootti!!! Ihan tuosta noin vaan hommaat asunnon jonka maksat millä?! Laina käytetty, sossusta ei tipu apua koska laina huomioidaan silti jne. Sun valopään ratkasu tähän lienee et sit vaan HOMMAAT työpaikan, pieneltä paikkakunnalta. Että helppo nakki, itsestä kiinni vaan jne. Voi nuo onnistua tai sitten ei. Tunteettomat torvelot. Tsemppiä ap, kyllä kaikki jotenkin lopulta järjestyy. Yritä olla miettimättä liikaa ja mene päivä ja hetki kerrallaan ettet ala luomaan turhia kauhukuvia. En siis tarkoita etteikö asioita pidä hoitaa mutta yritä olla miettimättä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kiitos hyvistä ja ilkeistäkin viesteistä! Avaavat kyllä silmiä ja muistuttavat, että ihmiset ovat usein todella kylmiä, näköjään miehenikin kuuluu tähän ryhmään, kun kaiken jälkeen pystyy tekemään näin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kovin pieni kylä jos siellä amk on...
Pitkin Suomea näitä on. Tamperelaisena muistelen esim. Mäntässä ja Ikaalisissa olleen amk-yksiköitä. Ei tuon kokoisilla paikkakunnilla ole esim. julkista liikennettä niin, että sen varaan voisi arkensa liikkumiset laskea. Jos työ/opinnot ja jotain harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiniin kirjoitti:
Olen käyttänyt opintolainan toisessa opinnossa aikaisemmin, rahaa olen saanut tekemillä töitä ja säästöistä, jotka käytin loppuun kun muutimme, piti hankkia uusia huonekaluja ym.
Uudet opinnot ovat niitä joihin en aikaisemmin päässyt, nyt täällä pääsin kouluun. (Amk)
Tiedän, että olen vastuussa omasta elämästä, tuntuu vain järkyttävältä, että mies on tietäen sen halunnut olla osallisena näissä suurissa päätöksissä ja nyt hän ei sitten jaksa enää seurustella ja musertaa kaiken.
Ap
Selvitä mahdollisuus siirtyä toiseen oppilaitokseen elämäntilannesyistä - lähemmäs sitä tukiverkkoasi.
Minä en käsitä millään, että tukeudut ja haet lohtua tuollaiselta vätykseltä. Hän on pitänyt sinua ihan heittopussina. Minuun ei koskisi pitkällä tikullakaan. Nukkuisin omissa oloissani, tekisin omat safkani (vaikka sitten puuroa). Selvittäisin tilanteeni - ja puf! Häipyisin. Ei olisi puhuttavaa edes tuollaiselle. Jos on sitoutunut, on sitoutunut. Se ei muutu, jos nyt vaan ri huvitakkaan.
Nimim. 20 vuotta naimisissa
Kuinka voit vaatia, että ihminen ei saisi muuttaa mieltään? Ei ketään voi pakottaa pysymään yhdessä vasten tahtoaan. Jos olet jo lähempänä kolmeakymppiä ja käsityksesi sopimuksista ja lupauksista on idealistisella teinitasolla, olet varmaan ollut muutenkin hankala kumppani ja vielä hankalampi jätettävä. Uhriutuminen on myös tosi epämiellyttävää. Surkuttelet jo etukäteen sitä, kuinka ihmiset tulevat sinua yksinäistä säälimään. Suosittelen, että haet keskusteluapua vaikkapa koulun kautta, jos sinulla on taipumus tällaiseen ajatteluun.
Asuntolassa asuminen voisi kasvattaa ihmisenä. Jos ei sellaista sun AMK:ssa ole (mikä olisi ihme), ei kun etsimään yksiötä tai vuokrahuonetta lähimmästä kaupungista. Kouluun kulkee pakosti jokin julkinen kerran päivässä, samoin sieltä pois. Pummaa kyytiä koulukavereilta, pyöräile, liftaa. Kävin itse AMK:n pienellä paikkakunnalla ja voin vannoa, ettei kukaan koulukavereista lentänyt koulumatkojaan, vaikka kaukaa tulivat. Oli tosiasiat ja oma talous hallussa :D
Hyväksy se, ettet tule saamaan elämässä kaikkea, mitä haluat. Samoin kannattaa sisäistää ajatus kaiken katoavaisuudesta. Voit menettää kaiken monta kertaa elämäsi aikana. Tai voit nähdä asiat niin, että saat monta uutta mahdollisuutta. Ainakin nyt maailma yrittää tarjota sulle tilaisuutta henkiseen kasvuun ja aikuistumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pitkä suhde teillä on ollut? Ja kuinka suuri ikäero?
Vaikutat ap todella epätasapainoiselta ihmiseltä niin vilpittömästi ehdotan että käyt juttelemassa ammattiauttajan kanssa. Ero masentaa kyllä, mutta ei kukaan voi olla symbioosissa puolisonsa kanssa vaan täytyt olla myös yksilö o olla oikea ihminen joka pärjää ja kykenee. Et ole enään mikään nuori tyttö jos kolmeakymmentä lähentelet niin eksäsi taisi tehdä vaan palveluksen jättäessään sinut että voit kasvaa kokonaiseksi aikuiseksi ihmiseksi. Kaikki muutkin ihmiset pärjäävät myös yksin, etkä ole yhtään huonompi tai erilaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kovin pieni kylä jos siellä amk on...
Kyllä amk-kouluja on niin pienillä paikkakunnilla, että keskusta on pienen kirkonkylän kokoinen.
Ja vielä 53 jatkaa. Kaikki sympatiat puolellasi, minusta miehesi on pitänyt sinua heittopussina. Minä ilmaisin hänelle tuon, miltä tuntuu ja miten sitouduttiin. Sen jälkeen sanoisin, että kainalossa makuut jne. loppuivat nyt, järjestän asiani ja lähden. Ja ei, en hakisi mitään tukea tai helpotusta mieheltä. Kamat mukaan tai korvaus niistä, sinä tarvitset sen rahan. Ja sitten:
https://opintopolku.fi/wp/ammattikorkeakoulu/siirtohaut-ammattikorkeako…
Puhu opinto-ohjaajan kanssa.
Kun on paha olo, puhu ystävälle, perheelle, terveydenhoitajalle, seurakunnan diakonille. Ei miehelle.
Näistä sinun kirjoituksista saa sen kuvan ettet haluakaan järjestää omia asioitasi.
Haluat vaan roikkua miehessä etkä pysty hyväksymään että suhde on loppu.
Et ole edes mikään teini vaan aikuinen nainen joten en ymmärrä miksi et pärjäisi jos vain haluat ja Suomessa saa kyllä apua jos sitä osaa hakea.
Sydänsurut kuuluu elämään ja ei elämä voi eikä saa olla yhdestä miehestä kiinni.
Jos sulla on opintotukikuukaudet loppu niin saat asumistukea ja toimeentulotukea.
Muutat koulupaikkakunnalle. Keskityt tekemään opinnot loppuun vaikka ekstranopeasti jos se on ala mitä haluat.
Vaikka koulu on etäopetusta, voit silti löytää koulustakin kavereita.
Sulla on jotain harrastuksia aiemmista viesteistä päätellen, niin harrastusporukoista löytyy kavereita.
Netistäkin löytyy saman paikkakunnan ryhmistä kavereita.
Nyt vaan elämässä ohjat omiin käsiin ja mietit mikä on tärkeintä. Se oma koulutus?
Taloudellisesti tulet kyllä selviytymään. Aiempiin opintoihin nostettua opintolainaa ei katsota sulle mitenkään nykyisiksi tuloiksi. Jos opintotukikuukausia on jäljellä niin siinä tapauksessa voit nostaa myös lisää lainaa.
Kouluttaudu ja pyri jo koulun ohessa kiinni työelämään harjoitteluiden ja pienten keikkojen avulla. Sieltä niitä kavereitakin alkaa löytyä.
Muuttoavustus myönnetään kelalta nykyään ja saat sen ihan sillä perusteella että on pakko muuttaa koulun kaupunkiin. Opiskelu on pätevä syy muutolle.
Mieti itsellesi tilanne; olet avoliitossa, teillä on yhteinen tulevaisuus, työtä/opiskeluja ja yhteiset harrastukset, mukava arki, paljon yhteisiä hankintoja. Asutte kivassa asunnossa, joka kuitenkin on miehen nimissä, samoin auto. Koti on pienessä kylässä, alle 1000 henkilöä. Eräänä aamuna olet keittämässä aamukahvia, mies tulee keittiöön ja sanoo, että ei halua enää suhdetta vaan erota ja että sinun on muutettava pois asunnosta kuukauden sisällä, mutta voit ottaa kodista esimerkiksi sohvan, kirjahyllyn ja matot, ja tietenkin omat vaatteet ym. Mitä tekisit, minne menisit, keneen tukeutuisit?
Miksi naiset vielä 2017 laskevat elämänsä miehen varaan? Onhan se nyt ahdistavaa miehestäkin olla ainoa kiintopiste naisen elämässä.