Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
Nyt on kyllä lapsellisen kuuloinen isä vauvalla. Kuulostaa sellaiselta ihmiseltä joka vain haluaa noukkia rusinat pullasta, eli harrastaa itse mitä tykkää, käydä välillä naisissa kun on "erottu" ja silti käydä välillä ihastelemassa vauvaa jota ei itse tarvitse hoitaa juuri yhtään. Sitten jossain sopivassa vaiheessa voi kenties taas palata yhteen mikäli vaimo on asettunut ruotuun eli ei enää jaksa vaatia osallistumista ja on vain yhtä hymyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
En minäkään ymmärrä ja olen nainen ja minulla myös 1 lapsi. Vauva on rauhallinen, mutta huono nukkumaan. Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta että 1 lapsen kanssa NIIIIN raskasta että koko ajan on ihan tapissa.. Hmm.. Millaistskohan elämää nämä ovat eläneet ennen, ei mitään vastuuta mistään?
Kertoo kyllä susta paljon se, että et ymmärrä ihmisten olevan erilaisia.
Teidän ei olisi kannattanut alunperin tehdä lasta yhdessä.
Jos teillä menee 30min sen puimiseen, että sanoit pahasti väärin jätetystä pyyhkeestä, kommunikointityylinne ja elämänasenteenne ovat yksinkertaisesti liian erilaiset.
Jos olet väsynyt, hae keskusteluapua. Kenenkään ihmisen, niin nykyisen tai entisen miehesi, edes lapsesi isän, tarkoitus ei voi olla likasanko jolle sinä saat vittuilla.
Ja kun erositte, mitä muuta odotit kuin että joudut kantamaan suuremman vastuun itse?
Kertomasi kuulostaa siltä, kun kaksi epäsopivaa ihmistä yrittää väkisin leikkiä kotia.
Hae neuvolasta apua jaksamiseesi. Ex-miehesi ei ole syypää väsymykseesi. Jos teille on taloudellisesti mahdollista, olisithan voinut pyytää miestäkin ottamaan vaikka palkatonta lomaa ja jäämään kanssasi kotiin. Mutta se ei kovin usein ole taloudellisesti mahdollista. Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Itse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?
Synnytyksen jälkeinen masennus, hae heti apua neuvolasta ja kerro läheisille että sinulla on varmaan se. Kauhean yleistä. Turha ero oli koska se paranee kyllä. Te olette ensikertalaisia molemmat joten mieskään ei tiedä eikä siksi ole osannut tukea sinua.
Siis toki, onhan vauvassa kiinni, mutta kylläpä se nelikuinen nyt vielä nukkuukin paljon... Suurin apu sinulle olisi siitä, että yrität saada päivään jonkinlaisia rytmittäviä rutiineja, esim. päiväunet vaunuissa suurinpiirtein samoihin aikoihin joka päivä. Silloin arjesta tulee jollain tavalla ennakoitavampaa ja voit suunnitella päivääsi paremmin. Se auttaa jaksamaan, kun tietää, että esim. ekojen päikkäreiden aikana siistit kodin ja laitat ruuan, toisten aikana nukut itsekin ja kolmansien aikana teet mitä huvittaa. Ja juu, tiedän kyllä, etteivät kaikki lapset ole samanlaisia, mutta yleinen päivästä toiseen vellominen on huomattavasti raskaampaa kuin edes jonkinlaisten rutiinien noudattaminen.
Terv. Kolmen lapsen äiti, nuorin nyt 6 vko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikahan on vielä helppoa, kun uusi tulokas ei muuta tee kuin syö, kakkii ja nukkuu. Taaperoiässä alkaa kunnon haasteet, varsinkin jos on hieman vilkkaampi tapaus.
Ei aina. Esim. meidän vauva ei nukkunut kuin pätkiä kerrallaan. Eikä viihtynyt sittereissä tai vastaavissa. Parivuotias sentään jo nukkui yöt ja välillä puuhaili omiaan.
No minä oon raskaana, ja kaikki on ollut helppoa kun taas toiset samoilla viikoilla olevat ovat ties miten väsyneitä ja vaivaisia. Sä imetät ja toivut synnytyksestä, oot täynnä hormoneja. Se miten toivut ja miten hormoneihin reagoit on yhtä yksilöllistä kuin raskaudetkin. Miten täällä voi olla äitejä, jotka eivät sitä ymmärrä?
Sen vielä tajuan, että miehet ei sitä ymmärrä mutta luulis naisten sentään. Joillakin on ilman lapsiakin pahemmat PMS - oireet kuin toisilla. Antakaa nyt armoa, ap on ollut vasta 4kk totuttelemassa äitiyteen ja toipumassa. Miten te ymmärtäisitte synnytysmasennuksesta kärsivää?
Jos mies jää yksin lasta hoitamaan, hän ei kuitenkaan koe hormoneja ym. Kyllä pitäis jo etukäteen ennen kuin lapsia hankkii niin ottaa vähän selvää ja miettiä, onko valmis olemaan tukena kun toinen uupuu ja mielialat heittelee. Elämässä voi tulla muitakin raskaita kausia, vaikka syöpä jonka kanssa masennusta. Aikuistukaa kommentoijat. Ja ap: Kesällä saatat olla jo vähemmän kireä jos saat jostain nyt apua ja mies päättäis olla sulle kuin kallio joka jaksaa vähän ottaa iskujakin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
Viettää paljon aikaa on eri asia kuin olla vauvassa kiinni 24/7.
No vaimo olisi voinut lähteä vaikka reissuun jonnekin, mutta ei halunnut luopua imettämisestä.
Ja välillä pitää käydä toissäkin, jotta rouva voi olla kotona lasten kanssa.
Siis ihan oikeasti, hae netistä tietoa synnytyksen jälkeinen masennus ja varaa aika neuvolaan pian. Älä anna siellä periksi ennen kuin joku lähtee tutkimaan asiaa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole mitään velvollisuutta enää sietää huonoa käytöstäsi.
Kyllä mammojen mielestä miehen kuuluu sietää hänen huonoa käytöstä. Itsekin annoin sinulle alapeukun väärästä mielipiteestäsi.
Liittynee myös usein vaikeaan synnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pue lapsi ulkokamppeisiin ja kun mies tulee, anna lapsi ja vaunut ja valmiiksi pakattu hoitolaukku ja sano, että palauta tämä huomenna klo 8.
Jos miehellä on asunto, niin kyllä hän voi ottaa vauvan sinne ja sinä saat nukkua.
On ihan turhaa muiden täällä huudella kuinka helppoa heillä on ollut oman vauvansa kanssa. Ihmisten kestokyvyissä on yksilöllisiä eroja. Jos ap on umpiuupunut (ja masentunut?) niin hän on sitä. Piste. Hän tarvitsee apua. Häntä ei auta se että joku muu jaksaa omaa elämäänsä.
Ap sinun tulee opetella pitämään suu kiinni väsyneenä ja vihaisena, jos ulos voi tulla vain valitusta tai ilkeitä kommentteja. Sanot vaikka että olet umpiväsynyt voidaanko olla hiljaa. Jos jostain asiasta täytyy toiselle ihmiselle huomauttaa, niin sen huomauttamisen voi tehdä vaikka päikkäreiden jälkeen rauhoittuneena.
Miehesi kuulostaa lapselliselta idiootilta, koska sinä kelpaat hänelle vain täydellisen jaksavana ja positiivisena. Hän ei kestä muiden heikkouksia. Miksi haluaisit palata yhteen tämän miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole mitään velvollisuutta enää sietää huonoa käytöstäsi.
Kyllä mammojen mielestä miehen kuuluu sietää hänen huonoa käytöstä. Itsekin annoin sinulle alapeukun väärästä mielipiteestäsi.
Jep... Koska hormonit. Miehelle voi huutaa, voi arvostella jokaisen lapsenhoitotoimenpiteen huonoksi. Vain koska hormonit. Veikkaisin että mieheltä ei nämä äidit sitten tuollaista käytöstä katsoisikaan.
Siis ovatko nämä "ei ihme että lähti jos ämmä on naama norsunvitulla koko ajan"-vastaajat miehiä vai trolleja? Naisen hormonitoiminta on viturallaan monta kuukautta raskauden jälkeen ja vauva-arki ensisynnyttäjälle on todella haastavaa ja stressaavaa, kun ei ole mitään aikaisempaa kokemusta vauvan hoitamisesta ja käytöksestä. Soppaan kun lisätään nitisevä, itsekeskeinen mies joka ei edes yritä ymmärtää äidin uupumista, niin sotku on valmis. Suomessa saisi tulla pakotettu vauvavapaa molemmille vanhemmille ettei vauvanhoito olisi aina vain naisen vastuulla samalla kun mies mankuu huomiota vauvan kanssa kilpaa kuin mikäkin pikkupoika. Neuvoloissakin isälle saisi painottaa enemmän isän roolia vauva-arjessa jotta nämä tietäisivät mitä on luvassa.
Huh mitä kommentteja, tuli niin huono olo tästä etten jaksa edes vastata mitään...kiitos kaikille jotka vaivatui vastaamaan, ja hyvää jatkoa! -AP
Idiootti miesvauvasi varmaan odottaa että sinulla olisi kahvit keitettynä ja tuoreet lämpimäiset pullat valmiiksi leivottuna kun hän tulee vauvaa KATSOMAAN. Sillä olethan ÄITIYSLOMALLA ja koko ajan KOTONA. Samalla kun hän kujertelee vauvan kanssa niin sinähän voisit ehtiessäsi pestä hänen pyykit. Ja jos et sitä tee niin sinä olet kamalan NEGATIIVINEN, miten ihmeessä oletkin noin rasittava ja itsekäs nainen. Eikös niin?
Helvetin itsekäs ja lapsellinen mies. Pärjäät paremmin itsenäisesti. Jos se on nyt jo tuota menoa, niin mitä se on myöhemmin.
Itse en katselis tollasta "tympeästä käytöksestä" loukkaantuvaa hienohelmaa päivää kauemmin.
Älä välitä miehen kettuilusta. Pyydä apua neuvolasta ja vaadi miestä pitämään vauvaa vähintään 1 vuorokausi viikosta, että saat levätä. Muuten vielä sekoat. Itse sain/saan edelleen paljon apua perhetyöstä.
Alue: Aihe vapaa
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.