Vilan myyjän, onko ihan oikeasti pakko tuputtaa

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta on, että tyrkytyskulttuuri on tänä päivänä rantautumassa ihan joka alalle, ei pelkästään vaatekauppoihin. Minulle on vaateliikkeiden lisäksi tuputettu esimerkiksi apteekeissa ja postissa, joka on mielestäni ihan käsittämätöntä. Menen apteekkiin hakeakseni lääkkeitä, en saadakseni luennon ja tuputusta jostain luontaistuotteista tai mitäliemömmöistä ja postiin viedäkseni lähetyksen, en ostaakseni puuhelmiä, suklaata, selviettejä tms. krääsää.

Kuinka voi enää kohta missään luottaa, että saat sinulle parhaimman ratkaisun/avun asiantuntijalta, kun tarkoituksena vaikuttaa olevan vain mahdollisimman suuren summan nylkeminen ihmiseltä ja voiton tavoittelu?

Tästä päästäänkin siihen asiaan, että oksettava tyrkytyspakkosyöttö näkyy myös työntekijöitä etsivissä ilmoituksissa. Enää ei riitä, että olet pätevä, työsi tunnollisesti hoitava, asiallinen asiakaspalvelija, vaan sinun on oltava ihme pelle, jota kuvaillaan sanoilla "nälkäinen", "tuloksentekijä", "positiivisen hengen luoja" ja "yrittäjähenkinen".

Kiitos tästä!! Piti jo kurkata päiväyskin, että olenko kirjoittanut tähän ketjuun aiemmin- mutta ei, se olikin sielunsisareni. :D  

Olin kymmenen vuotta sitten myyjäharjoittelussa pienessä luontaistuotekaupassa, rakastin työtäni ja vaikka olinkin vain palkaton harjoittelija siihen aikaan, minut laskettiin työvahvuuteen kokonaisena kuten muut töissä olevat ammattilaiset. Se teki iloiseksi; "tämän minä osaan!". Asiakkailta tuli kiittävää palautetta ja tykkäsin työssä erityisesti siitä, että työ tuntui muiden AUTTAMISELTA; kerro minulle vaivasi, niin minä voin ehkä tarjota siihen juuri sinulle sopivaa ratkaisua. Koskaan ei ollut pakko myydä, meidän myymäläpäällikkö näki lähitulevaisuutta pidemmälle: hyvä, henkilökohtainen palvelu tuo asiakkaat takaisin, ei epämääräinen tyrkytys tai epätoivolta haiskahtavat myyntipuheet. (Meillä se palvelu oikeasti oli henkilökohtaista, esim. printtasimme valtavasta tietokannastamme erilaisia taulukoita, tutkimuksia, Eviran kannanottoja jne. aina asiakkaan empiessä/pyytäessä todisteita jostain = tyytyväinen ja erittäin otettu asiakas joka luottaa myyjään ja myyjä, joka pääsee kokemaan todellista ammattiylpeyttä kohtaamisessa)

No, elämä heitteli, tulin raskaaksi kerran jos toisenkin, muutimme...hain alalle kaksi vuotta sitten uudestaan, erinomaisten todistusten ja arvosanojen sekä suosittelijoiden kera. Arvaako kukaan lopputulosta? :(

Niin...minä en saanut töitä. Työpaikat menivät näille nälkäisille myynnin junioreille, joilla ei ole usein hajuakaan palvelemisesta mutta sitäkin enemmän myymisestä. Alkoi ahdistaa kun luin uusia työpaikkailmoituksia, koska pystyin vastaamaan jokaiseen kohtaan rehellisesti "ei/en": oletko NÄLKÄINEN (en), MENESTYSTÄ JANOAVA (en), JOUSTAVA JA VALMIS TYÖSKENTELEMÄÄN KOSKA TAHANSA MISSÄ TAHANSA VUOROSSA (en)? Onko sinua kuvattu TIIMIPELAAJAKSI (öööh...)  jolla on LOPUTON TARVE YLITTÄÄ ITSENSÄ (EI!!) jne. 

Lopputulos oli että vaihdoin alaa. Sydämeni halajaa vieläkin myyjäksi... Mutta minulla ei ole sitä leijonaan verrattavan ihmisen mentaliteettia, joka repii lihat luista ja saalistaa asiakkaita mielessään vain raha. :( 

Minulle oman kaupan pitäminen on kuin rakas harrastus. Asiakkaiden kohtaaminen on mukavaa ja heidän palvelemisensa ilo. Mitään ei tarvitse tyrkyttää. Mutta tämäkin ärsyttää joitakin ihmisiä yli kaiken. Paheksutaan kun myyntiä ei tehdä verenmaku suussa.

Mun mielestä Vila ei ole niin erikoinen kauppa, että suunnittelisin erityisiä selviytymisstrategioita asiointi varten. Ennemmin jätän käymättä vilassa

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Vila ei ole niin erikoinen kauppa, että suunnittelisin erityisiä selviytymisstrategioita asiointi varten. Ennemmin jätän käymättä vilassa

Minä olen suunnitellut selviytymisstrategiat Vilaa ja Vero Modaa  varten ja käyttänytkin niitä (vaikka ahdistun jo siitä, että joudun selittelemään, että en tarvitse apua). Mutta nyt kun luin tämän sinun kommentin, niin ajattelin, että paskat, päätän tässä ja nyt, että niihin kauppoihin en enää astu jalallani, niin ei tarvitse enää ahdistua! Olen ihan ulospäinsuuntautunut ihminen, mutta joka kerta on vaivannut se, että joudun tervehtimään, puolustautumaan, lupaamaan sen että kysyn neuvoa jos tarvin... En jaksa enää! Kiitti mulle riitti Vila ja Vero Moda!

Vierailija kirjoitti:

Kiertelin kauppoja tänään ja pitkästä aikaa viitsin poiketa Vilaan. Olin toiveikas, että siitä tuputusmyynnistä olisi jo luovuttu, mutta mitä vielä, meno oli entistä pahempi. Otin läheltä ulko-ovea paidan, jota halusin sovittaa ja silmäilin löytyisikö muuta sovitettavaa. Tässä vaiheessa myyjä hyökkää päälle ja kyselee, huomasinko sen mekon, joka oli kädessä pitämänä paidan edessä. Kerron, että en. Myyjä hehkuttaa, että se on tuo raidallinen. Kerron, että en pidä raidoista. Myyjä kysyy, että kiinnostaisiko joku muu väri. Vastaan, että ei ja voisin katsella ihan rauhassa mitä täältä vielä löytyy.

Vajaa minuutti myöhemmin myyjä juoksee perään ja esittelee jotain takkia, koska se nyt vaan on tosi kiva ja tykätty. Kerron, että ei se ei nyt oikein ole mieluinen ja tähän myyjä tuhahtelee, että eikö, se kun on todella suosittu malli. Mulle riitti tässä vaiheessa. Tyrkkäsin paidan, jota halusin sovittaa, myyjälle ja totesin, että kerran tää on niin vaikeeta niin olkoon.

Kumpa Vilan johtoporras ymmrärtäisi, että asiakkaat haluavat ostosrauhaa, eivät väkisin tupustusta

Juuri tästä syystä en käy enää Vilassa , enkä osta heidän tuotteitaan muistakaan kaupoista. Tuputtaminen ja päälleliimattu mielistely on etovaa, samoin sovituskoppeijin väkisin änkeäminen.

Samanlaisia kokemuksia on Vilan lisäksi myös Onlysta, joka sekin kuuluu Bestseller-ketjuun. Olin kerran pakkaspäivänä (toppatakki päällä) kiertelemässä vaatekaupassa, ja Onlyssa innostuin sovittelemaan puseroita. Olen yläkropastani melko pieni, käytän kokoa xs ja rintojani (pieni ympärys ja B-kuppi) ei voi suuriksi sanoa. Väliin on hankala löytää istuvia siistimpiä puseroita.

Lähdettyäni sovituskopista, Onlyn myyjä hyökkäsi kimppuuni ja kyseli että oliko sopivaa ja kehui kuinka kivoja sovittamani puserot olivat. Sanoin, että puserot eivät oikein istuneet. Myyjä vastaai siihen, että niin, ovat rintavalle ehkä vähän huonon mallisia. Hämmennyin vähän ja täsmensin, että pienin koko oli siis liian iso. Myyjä kaikkosi aika nopeasti.

En työskentele vaatekaupassa mutta kaupassa kuitenkin, ja pahoin pelkään, että tämä tuputtaminen on hiipimässä meidänkin kauppaamme. Harmi, sillä viihdyin työssäni hyvin. Mutta tuputtamaan en lähde, enkä varsinkaan näillä palkoilla. Sori vaan, olen ihan tavallinen tylsä kaupan työntekijä, en mikään intohimoinen himomyyjä. Toki autan mielelläni jos minulta jotain kysytään ja kysyn itsekin voinko auttaa, jos asiakas sitä näyttää kaipaavan. Eli palvelen asiakkaita siten, miten toivon itseänikin palveltavan.

Olenkin suunnitellut takaisin opiskelemaan lähtöä ja alan vaihtoa. Mietiskelen varmaan vielä vuoden tai pari mikä olisi sopiva ala, pari vaihtoehtoa on kyllä mielessä. Tulen olemaan yli kolmekymppinen kun valmistun (no, ei minun ikäpolveni tule eläkettä saamaankaan), mutta ainakaan ei tarvitse tyrkyttää lisämyyntiä hampaat irvessä ja pelätä mystery shoppereita.

Ja jos uudelta alalta ei saa työtä, ainakin on ala johon palata... Pitää sitten varmaan hakea johonkin markettiin tai Tokmanniin, joissa ainakin toistaiseksi saa asioida ihan ylhäisessä yksinäisyydessään.

Olen kanssa kuullut näitä juttuja, että Vilan myyjä on tyrkyttänyt kassalla asiakkaalle esim. pienemmät farkut kuin ne, joita tämä sovitti, eivätkä ne sitten ole ollenkaan sopineet kotona. Ohjeistuksen tyrkyttää tuotteita ylipäätään nyt vielä ymmärtää sillä, että sen nyt voi ainakin jonkinmoisella logiikalla nähdä tehostavan voittoja – mutta mihin kummaan perustuu ajatus, että asiakkaalle pitäisi myydä aivan selkeästi vääränkokoisia vaatteita?! Onko taustalla esim. ajatus asiakkaan imartelusta tyyliin "olet hoikempi kuin luulet" (vähän samalla lailla kun jossain näissä rintsikkaputiikeissa, joissa lähes kaikkien itsensä mittauttamassa käyvien kuppikooksi havaitaan yllättäen joku todella suurelta kuulostava, esim D-E). 

Hämmentää ylipäätään ihan toden teolla tuo aggressiivisen myyntitaktiikan opettaminen, pitkällä tähtäimellähän tuo varmaan lähinnä laskee myyntivoittoja kun asiakkaat ei uskalla enää astua liikkeisiin jalallakaan. Käy kyllä sääliksi niitä myyjiäkin. On varmaan hirveä paine saada tavaraa kaupaksi, ja asiakkaatkin vastailee varmaan usein todella töykeästi. Välttelen itse koko liikettä, sillä olen aika ujo, häpeän puhetapaani ja -ääntäni enkä siksi mieluusti auo suutani ihmisten ilmoilla, pakollisia heippoja ja kiitoksia lukuunottamatta. Tästä syystä mulle on todella tärkeää saada katsella tuotteita rauhassa ilman, että myyjä tulee viereen kyselemään ja tyrkyttämään. 

Yksi sana: LUSH.

Eikös tätä Vilan nuorta naisjohtajaa hehkuteta joka lehdessä, nyt on lähdössä vuodeksi kiertään maailmaa perheensä kanssa. Niin moderni ja uudistushaluinen johtaja. En muista tarkkaan olisiko myymässä ketjun mutta muistaakseni Vila nimen halusi pitää itsellään. Mutta näitä luettuani niin kamala ämmä, ei ihmistuntemusta, toivottavasti myyjät löytää toisen kaupan työpaikakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: LUSH.

Niin? Miten liittyy Vilaan?

En ole kyllä ikinä Lushissa tavannut pakkotuputtamista, reviirille tunkeutumista ja suoranaista valehtelua.

Tuputtaville myyjille pitää sanoa napakasti: - "Haluan katsella rauhassa, tulen kysymään, jos tulee aihetta, kiitos!".

Tämä on yleensä tepsinyt.

En millään ehdi nyt lukea kaikkia sivuja mutta aika samaa näyttää toistavan. Olenko itse tosiaan ainoa, joka tykkää Vilan asiakaspalvelusta ihan hirveästi?

Huomaan kyllä lisämyynnin, kun sitä tehdään, mutta kun ne vaan on niin hyviä siinä. Usein sorrun ostamaan jotain ekstraa melkein pelkästään siksi. Olenko kenties osunut vain sellaisten myyjien kohdalle, jotka eivät tyrkytä liikaa?

Jos pikkuliikkeessä ei tulla kysymään, tarvitsenko apua, koen palvelun huonoksi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, järkyttävää tuputtamista. Sääli, sillä pidän vilan vaatteista. Jos kierrätte vilan myyjien takia (syystäkin) niin mistä ostatte vaatteenne? En ole oikein korvaavaa löytänyt.

Vilan vaatteita saa myös Stockmannilta.

Minulla varmaan lukee otsassa, että älä tyrkytä, koska minulle ei ole tyrkytetty mitään kaupoissa kierrellessä! (Ja minulle on aivan mahdoton myydä mitään ylimääräistä!). Kassalla toki on tarjottu ties mitä kylkeen, mutta en koe sitä niin häiritseväksi. (Sen miellän hyväksi palveluksi, kun postikorttiin tarjotaan postimerkkiä ja patterikäyttöiseen leluun tarjotaan pattereita.) Tosin se oli vähän hassua, kun ostin Suomalaisesta lapselle 12€ maksavat puuvärit ennen joulua, niin myyjä kysyi, että huomasinko heidän tarjouksessa olevan värikynäsetin, jolla oli hintaa 70€! Totesin, että tokaluokkalainen poika varmaan pärjää näillä halvemmillakin...

Jyskissä taas meinasi pettää pokka kun myyjä tuli paikalle. Hän suorastaan marssi kaukaa luokseni ja sanoi "moi, olen Mikko. Voisinko jotenkin auttaa?", ihan kuin olisi armeijassa vääpelille ilmoittautunut! Sillä kertaa tarvitsinkin vähän myyjän apua ja ihan asiallisesti hän hoiti tehtävänsä. Jokaiselle asiakkaalle myös sanottiin ovella "Tervetuloa Jyskiin!". Myyjät varmaan huutavat sitä unissaankin...

Vierailija kirjoitti:

Tyhjätaskut maleksii kaupoissa "vähän katselemassa" päivät pitkät ei aikomustakaan ostaa. Vaaleat vaatteet muuttuu henkareissa harmahtaviksi kun kymmenet hipelöi samoja tuotteita. Useasti sovitettu vaate deodoranttitahroineen ei ole enää ostavalle asiakkaalle uusi. Tämän vuoksi nettikaupat on kauppiaankin unelma. Ei tarvitse sitä päätöntä lorvailua katsella. Turha pitää näille museokävelijöille fyysisiä kauppoja, kaikki nettiin ja rahat pois.

Jaa, vai niin. Itse kylläkin tykkään käydä liikkeessä katsomassa miltä vaate näyttää todellisuudessa ja kuinka istuu päälle. Niin monesti tulee hutilyöntejä kun tilaat netistä, vaate ei istu odotetulla tavalla ja sitten on edessä palautusruljanssi. Shoppailen paljon vaatteita mutta en lähes koskaan netistä. Nettikauppojen ainoa bonus vain on se tuputtavien myyjien puuttuminen. :)

Vierailija kirjoitti:

Itse myyjinä lähinnä nauran ujoille asiakkaille jotka "eivät huomaa" kun sanon moi, yrittävät ignorata ja parhaillaan vielä selvästi etsivät jotain! Usein kuulen kun puhuvat keskenään että tässä se tuote oli viimeks ja kun kysyn mitä etsivät niin vastaus on "öööö ei mitään" :DD se palvelukin maksaa ja on jo hinnoissa niin kannattaa opetella ottamaan siitä kaikki irti.

Sinähän olet loistava myyjä. Missä olet töissä?

Hei. Olen tulospalkalla töissä, siksi suosittelen asiakkaille vaatteita. Minunkin pitää maksaa laskuni. Jollei meidän vaatteet kiinnosta, painutko vittuun meidän kaupasta.

T: Vilan myyjä.

Vierailija kirjoitti:

Hei. Olen tulospalkalla töissä, siksi suosittelen asiakkaille vaatteita. Minunkin pitää maksaa laskuni. Jollei meidän vaatteet kiinnosta, painutko vittuun meidän kaupasta.

T: Vilan myyjä.

Kyllä voin häipyä. Toivottavasti myös loputkin asiakkaat. Kyse ei ole siitä, etteikö vaatteet kiinnostaisi, vaan osaamattomat myyjät eivät kiinnosta

Vila käynnit ovat kyllä todella ahdistavia... aina myyjät käy päälle ja sen takia olenkin lopettanut liikkeessä käymisen kokonaan. Menen taas, kun tuputtelevat myyjät osaavat olla hiljaa.