Lue keskustelun säännöt.
Rakkaani antoi sitten pakit mulle :'(
11.01.2017 |
Eipä ollut tunne molemminpuolinen. Itkin tunnin tuossa putkeen. Hän oli jotenkin todella ilkeä mua kohtaan myös. Olin "vain" ihan järjettömän ja suorastaan päättömän ihastunut häneen. Eka tunne oli, että en kykene enää elämään. En tiedä, miten selviän tästä eteenpäin.
Olen viimeksi saanut pakit teini-ikäisenä yli 20 vuotta sitten, mutta tämä oli niin raju täystyrmäys, että olen ihan järkyttynyt. Hän olisi voinut edes sanoa vähän nätimmin mulle. Ajattelin hänestä vain ja ainoastaan hyvää ja tein totaalisen elämänmuutoksen parempaan hänen vuokseen. Tuli kyllä tosi riittämätön olo. Vihaan itseäni.
Kommentit (101)
Oot pelottava ripustautuja jos menet elämääsi muuttelemaan jonkun takia tai vuoksi. Harva haluaa parisuhteestaan teatteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä selviät. Se vie vain aikaa. Sattuu perkeleesti oman aikansa ja sitten kipu lähtee. Älä luovuta, olet arvokas.
Paljon kiitoksia!
Vierailija kirjoitti:
Oot pelottava ripustautuja jos menet elämääsi muuttelemaan jonkun takia tai vuoksi. Harva haluaa parisuhteestaan teatteria.
Tämä voi olla jopa osasyy siihen, että hänen mielipiteensä muuttui. Nimittäin aloin kuntoilla todella hurjasti, muutin ruokavaliotani, ostin uusia vaatteita runsaasti ja muutin tyyliäni, valkaisin hampaat (!), kävin kaiken maailman kosmetologihoidoissa ja muutin kampaustyyliäni. Olin aiemminkin ihan ok-kunnossa, mutta aloin suorastaan trimmata itseäni äärimmilleni hänen vuokseen. Lisäksi olin muuttamassa pois ja isompaan asuntoon.
Mä jotenkin yritin tehdä kaikkeni hänen vuokseen. En ollut varmaan eläissäni ollut niin ihastunut keneenkään...ja kun kerroin tunteistani avoimesti, niin sain ihan täystyrmäyksen. :(
Vastaaja 1/3 täällä vielä:
Mukavaa, että kommentti lohdutti edes vähäsen tuossa tilanteessa. Omasta kokemuksesta tiedän sanoa, että se sattuu aivan hirveästi kun toista rakastaa, tälle uskaltaa avautua ja sitten toinen antaa pakit. Been there, done that.
Olin pitkään romuna, mutta mua on aina kantanut elämässä ajatus siitä, että se mikä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi.
Vasta kaksi vuotta oman kipeän kokemukseni jälkeen ymmärsin, miksi minun piti kokea se kipu: sain tilalle jotain paljon parempaa.
Sullekin on luvassa vielä jotain parempaa, vaikka se nyt varmasti tuntuu vain kliseeltä, kun näin sanotaan.
Voimia! <3
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja 1/3 täällä vielä:
Mukavaa, että kommentti lohdutti edes vähäsen tuossa tilanteessa. Omasta kokemuksesta tiedän sanoa, että se sattuu aivan hirveästi kun toista rakastaa, tälle uskaltaa avautua ja sitten toinen antaa pakit. Been there, done that.
Olin pitkään romuna, mutta mua on aina kantanut elämässä ajatus siitä, että se mikä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi.
Vasta kaksi vuotta oman kipeän kokemukseni jälkeen ymmärsin, miksi minun piti kokea se kipu: sain tilalle jotain paljon parempaa.
Sullekin on luvassa vielä jotain parempaa, vaikka se nyt varmasti tuntuu vain kliseeltä, kun näin sanotaan.
Voimia! <3
Paljon kiitoksia vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihminen, älä muuta itseäsi toisen vuoksi, vain itsesi vuoksi!
Hyvä vaan, että pääsit ukosta eroon. Etsit paremman miehen jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi 😢 jaxuhali, ja kyllä se sitten helpottaa surutyö on tehty, aikaa se voi ottaa mutta kuitenkin.
Vaikka se olikin loppu niin se voi olla jonkun muun uuden alku.
Mitä tapahtui tai miksi luulet että niin kävi ?
Aavistitko vai tuliko puskista ?
Oliko seurausta jostain sinun tekemisistäsi tai hänen itsen ?
Pystytkö yhtään kertomaan ?
Kaikki miehet ovat lopulta ihan ääliöitä, mutta onhan se hieno tunne kun hetkeksi saa kusetettua itsensä uskomaan niistä hyvää. Joka tapauksessa pitää muistaa, että ei pidä katua mitään, mikä tekee sinut onnelliseksi, vaikka sitten suht lyhyeksi ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pahalla, mutta sun olisi kannattanut uskoa täällä annettuja neuvoja.
Terapeutti EI KOSKAAN vastaa potilaansa tunteisiin. Ei ikinä. Sä olet hänelle vain ja ainoastaan potilas. Nyt ehkä entinen sellainen.
Ehkä onni onnettomuudessa, että se sun ihastumisesikaan ei ollut mikään aito tunne. Terapiassa käy usein noin.
Nyt menet eteenpäin ja unohdat haihattelut.
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta sun olisi kannattanut uskoa täällä annettuja neuvoja.
Terapeutti EI KOSKAAN vastaa potilaansa tunteisiin. Ei ikinä. Sä olet hänelle vain ja ainoastaan potilas. Nyt ehkä entinen sellainen.
Ehkä onni onnettomuudessa, että se sun ihastumisesikaan ei ollut mikään aito tunne. Terapiassa käy usein noin.
Nyt menet eteenpäin ja unohdat haihattelut.
Ei hän ollut minun terapeuttini.
Tämä on ihan hassua, mutta olen edelleen aivan rakastunut häneen. Joku hänessä vain iskee kuin miljoona volttia edelleen. Ne ihanat silmät, se älykäs katse ja ilmeikkäät kasvot, upea vartalo. En voi vastustaa häntä ja mun on todella vaikeaa unohtaa hänet.
Olen kyllä pettynyt itseeni, kun aiheutin hänessä niin voimakkaita vihantunteita jopa. En koskaan tehnyt mitään pahaa hänelle, yritin aina parhaani ja yritin itse sisukkaasti ja tarmokkaasti muuttua parempaan suuntaan. Olin ehkä aavistuksen verran sopimattomasti ihastunut. Mutta miksi ja mistä se kaikki viha häneltä? En ymmärrä vieläkään. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot pelottava ripustautuja jos menet elämääsi muuttelemaan jonkun takia tai vuoksi. Harva haluaa parisuhteestaan teatteria.
Tämä voi olla jopa osasyy siihen, että hänen mielipiteensä muuttui. Nimittäin aloin kuntoilla todella hurjasti, muutin ruokavaliotani, ostin uusia vaatteita runsaasti ja muutin tyyliäni, valkaisin hampaat (!), kävin kaiken maailman kosmetologihoidoissa ja muutin kampaustyyliäni. Olin aiemminkin ihan ok-kunnossa, mutta aloin suorastaan trimmata itseäni äärimmilleni hänen vuokseen. Lisäksi olin muuttamassa pois ja isompaan asuntoon.
Mä jotenkin yritin tehdä kaikkeni hänen vuokseen. En ollut varmaan eläissäni ollut niin ihastunut keneenkään...ja kun kerroin tunteistani avoimesti, niin sain ihan täystyrmäyksen. :(
Olisit valkaissut hampaiden sijaan anaalin niin johan olisi alkanut tapahtumaan.
Täällä samanmoinen tilanne.
Rakastuin ystävään, jonka kanssa lähennyttiin kovasti, pussailtiin, halittiin, suunniteltiin kaikkea.
Kun sitten aiheesta erehdyin kysymään, tunne oli pelkkää ystävyyttä.
Kai tästä suosta taas noustaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää vanhempi nainen se uskovainen?
Mikä "se uskovainen"? En tiedä valitettavasti ihastukseni kohteen uskonnollisuudesta tai sen puutteesta mitään. Mutta ilmeisesti hän on varattu ainakin.
Mutta silti: en ymmärrä, miksi hän oli niin julma minua kohtaan. Oikeasti oon ihan normaali, jopa viehättäväkin, korkeakoulutettu ja työssäkäyvä nainen. Mikä mussa on niin pahasti vikana, että saan niin julman ja ilkeän kohtelun, kun kerroin vain tosi varovaisesti ja ystävällisesti, että pidän hänestä?
Pyysin sitä jopa anteeksi ja sanoin, että tuntuu tosi vaikealta kertoa se, mutta mun oli tavallaan pakko kertoa, sillä olisin halunnut nähdä hänet pian uudelleen. Mitä mä tein väärin ja miten mä pääsen tästä eteenpäin? En ollut varmaankaan koskaan elämässäni rakastunut keneenkään niin intensiivisesti kuin häneen. T. Ap
Olen sinun terapeuttisi. "Rakkautesi" on oman pääsi luoma harha.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinun terapeuttisi. "Rakkautesi" on oman pääsi luoma harha.
Et sinä voi olla minun rakkaani, sillä minulla ei ole mitään terapeuttia. Sekoitat minut johonkin toiseen ihmiseen ja luulet, että olen asiakkaasi. Mutta en ole se ihminen, keneksi minua ehkä luulet. En käy missään terapiassa...ehkä mun kohta varmaan pitäisi, kun tuntuu tämä elämäni niin surulliselta.
Ja minun rakkauteni ei ole mikään harha...miksi se olisi harha? Ja samalla logiikallahan rakkaus olisi aina harhaa? Miten määrittelet sellaisen rakkauden, joka ei olisi harhaa? En ole koskaan rakastanut ketään aikuista romanttisessa mielessä niin paljon, kuten häntä rakastan edelleen.
T. Ap (lounastauolla, itken radiosta soitettaville rakkauslauluille...en kestä kohta enää)
Ihanko tosissas menit iskeen varattua vanhempaa naista? Ei kovin fiksu veto.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinun terapeuttisi. "Rakkautesi" on oman pääsi luoma harha.
Millä perusteella väität näin?
Hän olisi voinut edes sanoa vähän nätimmin mulle...
Hassu miten minun jäi jotenkin tämä vaivaamaan. Miten erosta voi sanoa nätimmin? Lausua rakkausrunoja, tuoda suklaata ja kukkia?
Tuotahan ne ihmissuhteet on, riskeja joissa saattaa tulla satutetuksi. Tulee sekin päivä kun huomaat, että tämä oli vaan yksi asia joka sinun piti kokea matkalla vahvaksi omaksi itseksesi.
Sä selviät. Se vie vain aikaa. Sattuu perkeleesti oman aikansa ja sitten kipu lähtee. Älä luovuta, olet arvokas.