Mummu ei osaa lausua lapsemme nimeä, sanoo Sofia-nimen "Sohvi"
Ärsyttää. Olen tolkuttanut sata kertaa miten nimi lausutaan mutta silti sanoo aina "Sohvi"
Kommentit (47)
Sano että se on Sofiia. Heti oppii lausumaan!
Täällä Pohjantähden alla -romaani on täynnä mainioita esimerkkejä "hienoista" etunimistä, joita ei koskaan käytetty. Preeti oli oikeasti Fredrik, Aatu oli Adolf, Valtu oli Valdemar, Sanni oli Aleksandra jne. Miksi lapsille sitten annettiin liian vaikeita nimiä? Yksi selitys on ruotsinkielinen papisto ja toinen selitys on vanhempien halu hienostella.
Miten te nimitätte mummua? Onko hän mummu vai Liisa-mummu? Jos hän pitää lempinimistä, niin keksitte hänelle oman lempinimen. Liisasta tulee vaikka Tiitukka.
Pitää olla todella vaikea nimi, jos sitä ei osaa sanoa oikein. Lempinimet ovat erikseen, mutta joskus kyseessä on vallankäyttö. Jos isovanhempi ei pidä lapsen nimestä, ei ole vaikka otettu mummon nimiesityksiä todesta, niin hän kostaa sen lapselle. Potut pottuina sopii joillekin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa kersoillenne kunnon suomalaisia nimiä, jotka osaatte itsekin lausua saati sukulaiset. Nuo ovat juuri niitä wt-nimiä joita "trendikkäät" pissikset antavat, tyyliin Nico , Janica etc. eli Niso ja Janisa. Ehkäpä mummosi piilovittuilee sinulle etkä edes tajua.
Luoja soikoon, eihän kukaan lapsia sukulaisten mielen mukaan nimeä! Kukin tehköön päätöksensä itse. En minäkään sinun lastesi nimiä tule haukkumaan vaikka eivät välttämättä mielyttäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Miten te nimitätte mummua? Onko hän mummu vai Liisa-mummu? Jos hän pitää lempinimistä, niin keksitte hänelle oman lempinimen. Liisasta tulee vaikka Tiitukka.
Pitää olla todella vaikea nimi, jos sitä ei osaa sanoa oikein. Lempinimet ovat erikseen, mutta joskus kyseessä on vallankäyttö. Jos isovanhempi ei pidä lapsen nimestä, ei ole vaikka otettu mummon nimiesityksiä todesta, niin hän kostaa sen lapselle. Potut pottuina sopii joillekin hyvin.
Mummon voi myös laittaa jäähylle nurkkaan. Ikävuosia vastaava määrä minuutteja, jos ei ala oppia lapsen nimeä.
Niille jotka sanoo Sofiaa wt nimeksi: menkää hautausmaalle katsomaan. Hyvin yleinen 1800-1900 luvuilla. Mm isoisoäitini oli Sofia, vaikkei wt ollutkaan. Sohvi ehkä yleisin lempinimi ja siksi Mummo sitä haluaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Voin Sofia -nimisenä todeta, että olen koko elämäni ajan inhonnut sitä jos joku kutsuu Sohviksi. Pidän nimestäni, enkä ole koskaan tarvinnut lempinimeä siksi. En kyllä edes vaivaudu vastaamaan jos joku kutsuu sohviksi keskustelua aloittaessa :D
Meillä aikanaan 12v serkku ryhtyi kutsumaan vastasyntynyttä Sofiaa Sohvaksi. Että nyt se Sohva nauraa ja nyt se syö jne. Sanoin monta kertaa, että vauvan nimi on Sofia, mutta ei kelvannut. Sen jälkeen ryhdyin kutsumaan serkkua Kikuliksi. Hän ei pitänyt siitä, mutta totesin, että niin kauan kun Sofia on Sohva, olet sinä Kikuli.
Meillä Ellen on todella monen vanhan sukulaisen suussa joko Elleni tai Elli. En jaksa korjailla, mutta nyt kun tyttö on itse vähän vanhempi on hän alkanut korjaamaan ja tavaamaan nimeään. Olen sanonut, että vanhoille ihmisille ei kannata korjata. He ovat niin tottuneet suomentamaan nimet. Oma mummoni oli Ellen ja häntä kutsuttiin nimenomaan Elliksi. Toki ymmärrän myös, että tyttöä harmittaa, mutta 80-90-vuotiaille sukulaismummoille ja -papoille ei ehkä tarvitse enää opettaa miten nykyaikana menee.
Isomummoni nimi oli Piatta. Luulin pitkään, että oli harvinainen nimi, koska en koskaan kirjoitettuna nähnyt. Suku-Raamatusta sitten luin, että nimen oikea muoto on Beata. Karjalaisittan sitten siitä oli Piatta tullut.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä...
Mä en käsitä ihmisiä, jotka antaa lapsilleen vaikeita nimiä. Sofia ei kyllä ole vaikea, mutta saattaa kyllä aiheuttaa lausumisvaikeuksia. Ehkä vain pitää sitkeästi korjata joka kerta.
Mutta joo, tuo vaikea nimi. Mulla itselläni on väliviivanimi sekä tyttönimeni oli vaikeasti lausuttava ulkomaalaistaustainen. Olin niin kyllästynyt siihen jatkuvaan tavaamiseen ym. että olin tosi onnellinen kun miehen sukunimi on ihan tavallinen suomalainen nimi. Omille lapsille on annettu lyhyet nimet, joissa ei ole väärinkirjoituksen mahdollisuutta. Toiseksi nimeksi on sitten annettu hiukan erikoisempinimi, jos joskus haluaa erottua tavisnimistä.
Tuttavani antoi lapselleen tosi vaikean nimen tyyliin Ida-Sofi, ja jaksaa jankuttaa kun kukaan ei osaa nimeä oikein. No, hitto, miksi annat nimen jonka voi kirjoittaa yhdellä tai kahdella vokaalilla, sitten se hemmetin väliviiva ja toisena nimenä taas nimi jonka helposti kuulet väärin. Ja kyllä, sukunimi tyyliin Virtanen. Ida-Sofi tulee jatkossakin olemaan milloin Iida-Sofia, milloin pelkästään Iida tai sitten jopa tuossa Sohvi muodossa.
Mummujen ja vaarien suu ei taivu tuohon f:ään. Meidän mummulla ja vaarilla oli niin kova paikallinen murre puheessa, että Frank oli Rankki. Mutta ei vaipunut pihan lapsien suu Valtterin lempinimeen Viltsuun. Huutelivat pihalla sitten V***ua. Tosi noloa. Lapset eivät ymmärtäneet, mitä se tarkoitti, mutta kaikki vanhemmat kyllä virnuilivat. Poika onneksi varmaan kuuli kaikkien huudot kuitenkin Viltsuna :D
CDFGQ ugh kirjoitti:
Mummujen ja vaarien suu ei taivu tuohon f:ään. Meidän mummulla ja vaarilla oli niin kova paikallinen murre puheessa, että Frank oli Rankki. Mutta ei vaipunut pihan lapsien suu Valtterin lempinimeen Viltsuun. Huutelivat pihalla sitten V***ua. Tosi noloa. Lapset eivät ymmärtäneet, mitä se tarkoitti, mutta kaikki vanhemmat kyllä virnuilivat. Poika onneksi varmaan kuuli kaikkien huudot kuitenkin Viltsuna :D
Kuulepas nyt. Suomessa on kymmeniätuhansia mummuja ja vaareja, joilta f-kirjain onnistuu oikein hyvin. He ovat oppikoulun ja ehkä yliopiston käyneitä sivistyneitä ihmisiä, eivätkä mitään peräkylän mökin harmaapäitä.
Sohvi on Sofian ihan perinteinen kansanomainen puhuttelunimi monissa murteissamme. Olisit sitten valinnut vaikka Sarin,niin sitten ei tätäkään huolta olisi sinulla.( Luuletko etteivät lapsen kaverit pihalla myös keksi Sofiallesi jotain puhuttelunimeä ?)
Vierailija kirjoitti:
Monelle vanhalle nuo f ja g-kirjaimet ja vierasperäiset nimet on vaikeita. Isoisäni, alunperin livvinkielinen evakko, ei osannut sanoa esim. Egypti, vaan sanoi aina Epykti.
Aika paljon kun tekee sukututkimusta, huomaa että lapsi on saanut ristimänimekseen esim. Kristiina, mutta papin syntyneitten luettelossa myöhemmin nimi on jo vääntynyt Tiinaksi tai Greta Reetaksi.
No tuossa on kyse siitä että nimeksi on kyllä alunperin annettu esim. Tiina tai Reetta mutta ajan tavan mukaan pappi väänsi sen kastettuihin ruotsalaiseen muotoon. Esim. mun isoisoäiti oli syntymästä asti Riikka, mutta silti kastetuissa oli Frederika vaikkei kumpikaan vanhemmista osannut edes d:tä tai f:fää lausua eikä todellakaan tuollaista nimeä ollut papille sanottu.
Setäni nimi oli Fjalar, mutta sukumme onkin suomenruotsalainen...
Voi. Mun nimeä ei kukaan edes kotiväestä lausu oikein. En kerro oikeaa nimeäni, mutta se on tyyliä Päivi. Kaikki sanovat Päevi.
Vierailija kirjoitti:
Isomummoni nimi oli Piatta. Luulin pitkään, että oli harvinainen nimi, koska en koskaan kirjoitettuna nähnyt. Suku-Raamatusta sitten luin, että nimen oikea muoto on Beata. Karjalaisittan sitten siitä oli Piatta tullut.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä...
Todennäköisesti isomummosi oli aina ollut Piatta. Olivatko hänen vanhempansa välttämättä edes kirjoitustaitoisia jos olivat 1800-luvulla syntyneitä? Aikanaan se kirjattu muoto oli aina ruotsinkielinen vastine, jota ei kuitenkaan koskaan puheessa käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Niille jotka sanoo Sofiaa wt nimeksi: menkää hautausmaalle katsomaan. Hyvin yleinen 1800-1900 luvuilla. Mm isoisoäitini oli Sofia, vaikkei wt ollutkaan. Sohvi ehkä yleisin lempinimi ja siksi Mummo sitä haluaa käyttää.
1800-luku vasta olikin wt-aikaa. Lähes kaikki oli jotain kouluttamattomia maalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mun nimeä ei kukaan edes kotiväestä lausu oikein. En kerro oikeaa nimeäni, mutta se on tyyliä Päivi. Kaikki sanovat Päevi.
Sä olet Maaritti.
Meidän tytön kaverin kutsuvat tyttöä vaihdelen sohvaksi tai soffaksi myös