Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia olla töistä niin poikki, ettei jaksa enää mitään iltaisin?
09.01.2017 |
Ei ole pieniä lapsiakaan. Tätä kysyy ihminen, joka on jaksanut nuorena käydä kokopäivätyössä ja opiskella täyden opistotason tutkinnon työn ohessa, ollen ryhmänsä paras ja kulkea kävellen 14 km päivässä, kun ei ollut autoakaan sekä pitää kodin siistinä ja harrastaa. Onko minusta tullut vain vanha?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on fyysistä niin on aika selvä ettei jaksa mitään tehdä... harva liikkuu 8 tuntia päivässä muuten! Itse teen erittäin fyysistä työtä ja se kyllä väsyttää todella. Lisätään siihen yhtälöön vielä se, että työssä joutuu noudattamaan liikennesääntöjä, eli tavallaan se syö sitä mentaalistakin puolta. Kun inhoaa työtään niin se kuluttaa lisää... Ja kyllä, opiskelen pääsääntöisesti joten en ole jäämässä ikuisiksi ajoiksi tuohon työhön.
Oho, joutuu noudattamaan liikennesääntöjä?!?!
Kyllä. Kyse on varastotyöstä jossa ajetaan myös trukkia isossa varastossa. Ja ei, työ ei ole kevyttä vaan nostelua on n. 5000kg päivässä hankalissa ja ikävissä asennoissa sekä kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita nyt ainakin ensin ruokavalio kuntoon. Ellei jo ole. Jos kerran teet fyysistä työtä 8h päivässä niin kyllä se sun ruokavalionkin pitää olla tasoa "aktiiviurheilija".
En tee fyysistä työtä. Olen suunnittelija siistissä sisätyössä. Ap.
Nukutko ja syötkö tarpeeksi? Vaativaa ajattelua sisältävä työ polttaa energiaa vaikka fyysisesti et liikkuisi muuten kun sormia näppäimistöllä. Jos et ole yöllä saanut tarpeeksi unta ja syöminenkin jäänyt päivällä vähän niin ja näin, niin ei ole mikään ihme että illalla on ihan poikki.
Kannattaa pitää myös taukoja välillä, irroittautua hetkeksi työstä ja käydä vähän kävelemässä tai jotain, se virkistää ja parantaa ajattelukykyä, esim. joku ongelma voi ratketa kohta sen jälkeen kun on pitänyt vähän taukoa vaikka olisi miettinyt sitä monta tuntia saamatta mitään aikaiseksi.
Ite en käy edes töissä, enkä silti jaksa mitään. Onneks muut käy töissä, että saan sentään levähtää rauhassa.
Suosittelen testaamaan rautavarastot verikokeella, anemia voi olla, vaikka hemoglobiini olisi hyvin korkeakin. Jos rautavarastot ovat niukat tai jopa nollissa, elimistö kärsii jatkuvasta hapenpuutteesta ja olo on väsynyt. En nyt väitä, että jokaisella työssäkäyvällä väsyneellä ihmisellä olisi rautavarastot nollissa mutta arvo kannattaa tarkistaa. Raudanpuutos on yleistä naisilla kuukautisten takia. Monet lääkärit eivät tiedä kunnolla sitä, että rautavarastojen niukkuus voi aiheuttaa hyvin rajujakin anemian oireita. Itselläni tuntui pitkään, että elän pelkässä sumussa ja mitään en jaksa tehdä. Lopulta osaava sisätautilääkäri diagnosoi minulla vaikean anemian, rautavarastot olivat lähes nollassa. Hemoglobiini ei siis todellakaan poissulje anemiaa, rautavarastot pitää myös tutkia aina.
Minä luulen että työsi vaatii sinulta paljon enemmän kuin koskaan nuorena tai edes silloin kuin opiskelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa minäkään. Olen vasta 23v ja teen fyysisesti kevyttä työtä. Työaika 9h, mutta lähes aina menee yli 10h. Koirat lenkkeilytän, koska on pakko, mutta säälittää niiden pitkät yksinoloajat. Muuta en sitten jaksakaan.
Mikä tes sulla on? Viikkotyöaika 45h?
Nyt olen, kun tämänhetkisessä projektissa on pieniä synnytystuskia ja työntunteja kertyy kiihtyvällä tahdilla loppua kohden, viime viikolla luokkaa 70h vaikka oli mukamas pitkä viikonloppukin. Olen henkisesti iltaisin niin loppu, että en jaksa mitään mikä vaatisi vähänkään ajattelua ja sosiaalinen elämä on nollassa, osin toki rajallisesta ajastakin johtuen. Punttis, lenkki tai muu liikunta yksin ja aivot nollilla pitää kuupan kuitenkin jotenkin kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus ollut aivan samassa jamassa. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että elämä lipuu ohi ja aloitin ulkoilemaan töiden jälkeen aluksi ihan lyhyitä matkoja. Aloitin muistaakseni 10 minuutista ja huomasin pian, että nautin niistä hetkistä. Kännykästä kuuntelin radiota ja aloin vähitellen pidentämään lenkkejä, jopa 2 tuntia vapaapäiviä, KÄVELLEN reippaasti . Nykyään olen ihan hyvinvoiva ja harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa, mutta vain sellaista, mistä nautin. Silloin joskus tarkistettiin kaikki mahdolliset veriarvot, mutta syy taisi vain olla vain ja ainoastaan huono kunto. Olen huomannut, että makoilu vain lisää väsymyksen tunnetta, mutta unen laatu jää huonoksi sillä tavalla. Ja mieliala on nykyään tosi paljon parempi. Joten, usko minua, jos sinulta ei löydy veriarvoista vikaa, niin ala liikkumaan, jopa 10 minuuttia ulkoilmassa on parempi kuin ei mitään. Tsemppiä!
Itsellä oli aikoinaan aivan sama. Sekavuorotyö kaupanalalla, viikot saattaa mennä väli-ilta-aamu-aamu-ilta tyylillä ja olin aivan poikki ja ahdistuin kun en jaksanut yhtään mitään työpäivien jälkeen. Jossain kohtaa päätin että saa riittää, hoidan työni mutta vapaa-aikani on sitä mikä minua määrittää ja missä minun pitää viihtyä. Aloin syömään paremmin, pakotin (toki nykyäänkin joutuu välillä pakottamaan) itseni liikkeelle ja lopetin stressaamisen. Toimii, tänään ollut 7-15:30 töissä, käynyt 1,5h juoksemassa, siivoillut ja tehnyt ruuan. Tällä viikolla pitäisi myös muutamaa kaveria nähdä jne. Tottakai töistä kotiin tullessa väsyttää edelleen ja haluaisi vain sängyn pohjalle makaamaan, mutta raitis ulkoilma ja hyvä musiikki piristää kummasti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Hektinen työ päiväkodissa vetää niin kehon kuin aivot juntturaan. Iltaisin jalat kipeät ja pää sumussa. Aika kovin meitä työssäkäyvistä niistetään kilpailukykyä irti. Ja lisää pitäisi jaksaa. Kesälomaa odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikoinaan aivan sama. Sekavuorotyö kaupanalalla, viikot saattaa mennä väli-ilta-aamu-aamu-ilta tyylillä ja olin aivan poikki ja ahdistuin kun en jaksanut yhtään mitään työpäivien jälkeen. Jossain kohtaa päätin että saa riittää, hoidan työni mutta vapaa-aikani on sitä mikä minua määrittää ja missä minun pitää viihtyä. Aloin syömään paremmin, pakotin (toki nykyäänkin joutuu välillä pakottamaan) itseni liikkeelle ja lopetin stressaamisen. Toimii, tänään ollut 7-15:30 töissä, käynyt 1,5h juoksemassa, siivoillut ja tehnyt ruuan. Tällä viikolla pitäisi myös muutamaa kaveria nähdä jne. Tottakai töistä kotiin tullessa väsyttää edelleen ja haluaisi vain sängyn pohjalle makaamaan, mutta raitis ulkoilma ja hyvä musiikki piristää kummasti. :D
Kylläpä olet reipas! Minulla on välillä niin että syön iltaruokaakin (valmisruokaa) vasta klo 22-23 kun en ole saanut aikaisemmin sitäkään tehtyä. Joudun töissä olemaan pystyssä ja liikkeellä melkein koko päivän joten jalkani on yleensä illalla kipeät ja olen muutenkin väsynyt.
Käyn aina sohvalle pötköttämään ja selailen hetken puhelinta, yleensä nukahdan siihen. Herään noin tunnin-parin päästä ja nousen ylös, sitten katselen jotain ohjelmia, palstailen ym. helposti loppu illan. Nukkumaan käyn vähän liian myöhään koska olen nukkunut päiväunet.
Mutta en oikein osaa olla nukahtamattakaan kun väsyttää ja haluan kuitenkin käydä ainakin hetkeksi makuulleen ja pitää jalkoja vähän ylhäällä, siihen sitten helposti nukahtaa ihan huomaamattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle uupumuksen takia.
Nuorena jaksoin opiskella ja käydä jumpissa ja muissa harrastuksissa vaikka tein vaativaa kokopäivätyötä.
Sitten meni pikkuhiljaa semmoiseksi ettei töiden jälkeen jaksanut kuin nukkua. Kävin töissä ja nukuin kaiken vapaa-ajan.
Pikkuhiljaa uupumus paheni niin että en pysynyt enää hereillä edes koko työpäivää ja minulle hommattiin leposohva töihin että saan nukkua tauoilla ja silloin kun ehtii. Eihän se pidemmän päälle toiminut. Siksi se eläke. Teen nyt puolikasta työpäivää ja jaksan taas harrastaakin vähän.
Taustalla minulla on neurologinen sairaus. Oli jo silloin nuorena mutta oireilu on lisääntynyt iän myötä ja uupumus yllätti.
Väsymykselle voi olla kauhean monta syytä ja on sille jotain helpotuksiakin. Ruokavalio jo liikunta ovat tärkeitä, myös lääkkeistä voi saada apua, riippuen siitä mikä uupumusta aiheuttaa.
Syön hyvin säännöllisesti ja monipuolisesti. Pt:n kanssa syksyllä katsottiin ruokavaliot kuntoon ja siitä puuttui rasvoja, joita olen nyt koettanut muistaa lisätä. Liikuntaa minulla tulee kyllä, taisin jo mainita aiemmin, vai mainitsinko? 8 km työmatkapyöräilyä/päivä, kerran viikossa pilates, kerran viikossa venyttely ja 2*viikossa oma salitreeni, jonka pt teki. Lisäksi uin silloin tällöin, tosin en kovin säännöllisesti. Joka viikonloppu aamu tehdään miehen kanssa reipas kävelylenkki. Ap. Salilla käyn kävellen, sinne on kilometri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, vaan työ on liian kuluttavaa fyysisesti tai psyykkisesti jos noin on. Valitettavasti tämä on arkipäivää monelle nykypäivän työmaailmassa, jossavtyöntekijä aina vaan joustaa ja työmäärä on monella kasvanut kohtuuttomaksi. Sinussa ei ole vikaa, ongelma on työnantajassa tai työkulttuurissa. Hanki apua, ettet uuvu kokonaan!
Sama täällä. Teen pätkä- ja keikkatyötä hoitoalalla ja työssä stressaa eniten aina vaihtuvat työympäristöt ja -kaverit ja se että jatkuvasti on pihalla jostain työpaikan käytännöistä kun kukaan ei ehdi perehdyttää eikä muista kertoa asioita sijaiselle. Iltaisin olen aivan uupunut ja yleensä on pakko nukkua töistä tultua. Fyysinen kuntoni on kohtalaisen hyvä, mutta se on tuo henkinen puoli kun stressaa ja aiheuttaa väsymystä.
Täällä kanssa yks joka ei jaksa mitään.
En pidä töistäni, se vie kaiken energian. Liikaa esiintymistä, kiirettä ja säätämistä yhä niukemmilla resursseilla.
Pakko vaihtaa alaa, ei tästä muuten mitään tule.
Minäkin olin ihan puhki edellisessä työssäni aina työpäivän jälkeen. Kaikki vapaa-aika meni palautumiseen. Sosiaalinen elämä kuoli kokonaan. En keksinyt muuta ratkaisua kuin vaihtaa alaa. Nyt opiskelen toista vuotta täysin erilaista alaa. Olisin voinut tehdä myös osa-aikatöitä kokopäivätyön sijaan, mutta se ei valitettavasti ollut taloudellisesti mahdollista, koska palkka oli hyvin pieni ja asuin tuolloin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuo 14 kilometrin päivittäinen ulkoilmassa kävely teki susta niin hyväkuntoisen, että jaksoitkin paremmin. Oletko nykyään autoileva lössykkä?
Ajan töihin pyörällä, 4 km/suunta, viikonloppuisin teen kävelylenkkejä mieheni kanssa ja arkisin käyn salilla tekemässä oman treenin 2*viikossa, 1*viikossa ohjattu venyttely ja 1*viikossa pilates.
Eli sulla on harrastus neljänä iltana viikossa? Eihän tuo mitään sohvalla makaamista ole.
Oon tällä hetkellä töissä päiväkodissa jossa melutaso on korvia huumaava. Ekan työviikon jälkeen olen aivan poikki. Koskaan en ole päiväkotityössäni ollut näin väsynyt. Kotona ei jaksa tehdä mitään. Mulla kuitenkin kolme kouluikäistä lasta, että täytyis jaksaa. Onneks määräaikainen toi työ. Ei tuolla pysty olemaan. Lapsia käy kyllä sääliksi...
Alue: Aihe vapaa
Teen 2 päivää viikossa ruumiillista, mutta samalla aivoja väsyttävää lajittelutyötä. Työpäivän jälkeen jalat ja selkä ovat kipeät, eikä oikein jaksa ajatella mitään. Tänään nukuin 3h päiväunet työpäivän jälkeen, koska olin niin poikki. Kotityöt jäävät aina tekemättä niinä päivinä, kun töitä on. Kilpirauhasarvot kunnossa.