Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Tämä on ihan päätön ketju. Olen itse kolmen lapsen 39-vuotias äiti. Lapset tein väärän miehen kanssa, joka lähti nuoremman perään jo 9 vuotta sitten. Osaksi menin siinä valtavirean mukana, "kun kaikki muutkin". En koskaan ehtinyt haluta lapsia, ja elämäni olisi varmasti aivan yhtä hyvää tai parempaakin ilman lapsia. Eihän tämä lapsiperhe- elämä mitään herkkua ole, ja siksi olenkin ymmärtänyt lapsetonta miesystävääni, joka 3,5 vuoden jälkeen kuukausi sitten halusi lopettaa suhteen.
Tietenkin rakastan lapsiani, mutta elämäni ainoa sisältö ja tehtävä ei todellakaan ole olla äiti. Jos etukäteen tiennyt, kuinka rankkaa tulee olemaan, en varmasti olisi tehnyt yhtäkään lasta. Näitä kun ei etukäteen voi tietää, ja siihen varmaan ihmiskunnan olemassa olo pitkälti perustuukin....
Jokainen tehköön tai olkoon tekemättä lapsia. Se EI kuulu kellekään pätkän vertaa, eikä itselleni tulisi mieleenkään ruveta tuputtamaan "mieti vielä'-mielipiteitä veloille! Kenestäkään ei jää mitään tänne, oli lapsia tai ei. Minua ei ainakaan tippaakaan kiinnosta, tulevatko lapseni lisääntymään vai ei. Tärkeintä on, että he saisivat onnellisen ja itselleen hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos apn mies haluaa lapsen 10 vuoden päästä, niin mitä sitten? Pitäisikö apn siis nyt hankkiutua raskaaksi vastoin omaa ja miehen tahtoa? Tehdä lapsi jota kumpikaan ei halua, koska maailmassa on mahdollisuus että mies muuttaa joskus mieltä? Kuka ottaa vastuun jos käykin niin, että se vastentahtoisesti tehty lapsi on syntymänsä jälkeenkin epätoivottu?
Ja toinen asia jota en ymmärrä: miksi ihmisestä pitäisi jäädä kuolemansa jälkeen jotain "pysyvää"? Ihanko oikeasti ihmiset tekee lapsia siinä pelossa, että muuten heidät unohdetaan? Ja nämä samat tyypit, jotka perustelevat lisääntymistä _kuolemalla_, vielä kauhistuvat kuinka synkkää on ajatella maailmanloppua :D?! Hulvatonta!
T. Vela 40v. Joka on hyvin surullinen jos mies jättää kymmenen vuoden päästä, mutta ei silti halua tehdä epätoivottuja lapsia. Ja jota ei haittaa pätkän vertaa jos hänet unohdetaan sekunti kuolemansa jälkeen (eikö muutes ole aika hiton itsekästä vaatia että ihminen pitää muistaa, maailmassa, jossa on elänyt satoja miljardeja ihmisiä??).
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tarkoitus täällä on tehdä toiset onnelliseksi. Ihminen ei elä vain itselleen ja itseään varten.
Kuulostat hyödylliseltä ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.
Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.
Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.
Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti "parempaa ihmistä". Et voi sanoa kokeneesi enemmän vain koska olet onnistunut lisääntymään. Joku lapsellinen voi elää koko elämänsä samalla pienellä paikkakunnalla kokematta juuri mitään muuta, toisen kiertäessä maapalloa tutustuen eri kulttuureihin, nähden ja kokien maailman monet kasvot. Tästä huolimatta lapsellinen on kuitenkin kokeneempi?
Joo, koska vanhemmuus kasvattaa ihmistä aivan eri tavalla kuin toisten elämän seuraaminen vierestä katsomalla. Vanhempana joutuu konkreettisesti erilaisten haasteiden eteen ja pitää yrittää tehdä parhaansa lapsensa eteen, jotta tästä tulisi yhteiskuntakelpoinen aikuinen ja tervepäinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna nyt harkitsisin vielä, teenkö miehen ja appivanhemmat onnelliseksi, teetkö perheestä täydellisen, haluatko tuntea rakkauden lapsia kohtaan.
Ehkä se on parasta, mitä voit rakkaillesi tehdä?
Mieti asiaa vielä.
Ja voin luvata, vanhemmuus on ihanaa ja omat lapset on ihania.
Mieti vielä. Sääliksi käy vähän sun anoppia ja miestä, vallankäyttöä?
Saan kylmiä väreitä tästä jankkaajasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Mihin milloinkin. Ihan vain olemiseen. Elämiseen. Hyvään ruokaan, kirjoihin, elokuviin. Matkustamiseen. Ystäviin (oikeat sellaiset kun eivät täysin katoa vaikka lapsia saisivatkin). Parisuhteeseen. Omaan rauhaan. Lapsi ei toisi minun elämääni mitään sellaista mitä kokisin kaipaavani, mutta veisi paljon sellaista vapautta ja spontaaniutta, josta niin kovin nautin.
Ei kai lapsenkaan tarkoitus ole olla vanhempiensa elämän koko sisältö?
"Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan."
Sitähän et voi tietää ellette ole edes yrittäneet. Mitä kauemmin jahkaat sitä todennäköisempää on että jäät ilman lapsia, mutta omapahan on valintasi. Anoppisi on oikeassa, mutta onneksi miehelläsi on mahdollisuus vaihtaa nuorempaan, jos/kun mielensä muuttuu ja lapsia kuitenkin haluaa ja sinä et pysty tai halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo, jos anoppi on märisijä-tyyppiä, kyllä hän keksii aina uutta jankutettavaa. Minä olen saattanut maailmaan pari kerrassaan fantastista mukeloa, mutta nyt niin omat kuin appivanhemmat jaksavat jankuttaa tutkinnon suorittamisesta. Olen työllistynyt ilman maisterin papereitakin ihan mukavasti. Kyllä kai se gradu kannattaisi silti tehdä, mutta eipä siitä silti tarvitsisi koko ajan nalkuttaa.
Toisaalta ymmärrän, että yliopistotutkinto on vanhempieni ja ehkä appivanhempienikin unelma; lastenlapsi on varmasti ap:n appivanhempien ihan vilpitön toive. Sanonpahan vain, että aina eivät toiveet käy yksiin eikä siitä kannata suuttua kummankaan osapuolen. Miksi et sano vain, että lapsenlapsi ei ole nyt ajankohtainen tai ette ole toistaiseksi tahtonut lisääntyä? Turhaa suututtaa appivanhempia julistamalla, että jäätte ikiajoiksi lapsettomaksi pariksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.
Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.
Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.
Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.
Lähdetään nyt siitä, että sulla EI VOI OLLA kaikkea samaa kokemusta kuin mulla. Sinä et ole minä, joten sinä tunnet asiat eri tavoin ja eri voimakkuuksilla kuin minä. Sulla on eri vanhemmat, erilainen perhe, erilainen asunto, eri koulutus, eri mielenkiinnon kohteet jne jne jne. Tässä maailmassa EI VOI OLLA kahta ihmistä joilla olisi tarkalleen samat kokemukset, koska kaikki me olemme yksilöitä. Sen tähden vertauksesi on täysin typerä.
Ja ennenkaikkea se tässä hämmästyttää, että tämä puhuu äitiydestä kuin se olisi jotakin sellaista tietämystä ja kokemusta, joka on jotenkin aivan erikoislaatuista. About kaikki naiset ovat tulleet äideiksi ennenvanhaan halusivat tai eivät, vasta nykymaailmassa muutaman vuosikymmenen ajan on ollut edes mahdollisuus päättää, ryhtyykö äidiksi vai ei. Joten se, että on äiti, ei ole mikään tutkinto tai vaadi sinällään mitään muuta kuin lapsen saamisen. Se, onko hyvä äiti, onkin sitten eri asia ja sitähän ei pelkkä lapsen saaminen takaa.
Ei se äitiys todellakaan tarkoita, että yhtäkkiä on kaikkien alojen asiantuntija ja naapurin lapseton kahden tutkinnon maisterisnainen tyhmä mistääntietämätön, koska ei ole pullauttanut beibiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tarkoitus täällä on tehdä toiset onnelliseksi. Ihminen ei elä vain itselleen ja itseään varten.
Ja tuon takia pitäisi sitten tehdä itsensä onnettomaksi lapsilla. No huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.
Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.
ApNo kannattaa asiaa kuitenkin vielä harkita. Oma lapsi on ihanin asia maailmassa. Kyllä meillä on hyvät työt, talo ja parisuhde sekä maailman paras asia, lapset. Vaikka kaikki maallinen katoaisi, meillä on toisemme ja perhe.
Älä turhaan asettele työtä ja kaikkea muuta lasta vastaan.
Harkitse vielä.
Mitään muuta susta ei maailmaan jää, kuin se jälkikasvu.Miksi itsestään pitäisi jäädä jotain maailmaan? Ne sinun lapsesi ja heidän lapsensa ovat sitä paitsi pelkkä kärpäsen paska tässä universumissa, eikä sinun persoonasi jatku heissä millään tavalla. Muutaman sukupolven kuluttua kukaan ei enää muista sinua tai olemassaoloasi.
(Tiedäthän muuten, että perhe on perhe, vaikkei siihen lapsia kuuluisikaan.)
Kyllä se jatkuu, olemme sellainen porukka, joka arvostaa menneitä sukupolvia ja olemme hustoriastamme kiinnostuneita. Olemme edelleen samalla paikalla, kuin sukumme 1800- luvulla. Haluamme, että lapsemme jatkavat tätä perinnettä.
Toisekseen, ei ihminen voi mitenkään kuin lapsien myötä, kokea täyttä rakkautta.Nyt räjähtää pää. Kiitos tästä meidän lapsettomian (niin tahallisesti kuin tahattomasti) tunteiden ja elämien vähättelystä ja mitätöinnistä. Hieno asenne sulla, &#/#&% riemuidiootti!
En mä vähätellyt ketään, vaan vastasin minulle esitettyyn kysymykseen. Riipaisin omia syitäni.
Irrotit asian asiayhteydestä, jotta pääset rähisemään.
Etpä itsestäsi kovin fiksua tehnyt.
Oletko sinä nyt se, joka jää historian kirjoihin?
"Toisekseen, ei ihminen voi mitenkään kuin lapsien myötä, kokea täyttä rakkautta."
Tämä lause oli siis omien syidesi riipaisua? Tällä lauseella et siis vähätellyt ja mitätöinyt lapsettomien kokemia tunteita, tai elämiä? Ihan oikeasti, on todella hienoa että olet tyytyväinen omiin valintoihisi, mutta kannattaisi vähän miettiä minkälaisia sammakoita suustaan päästelee. Tuo olisi ollut omien kokemuksiesi kertomista, jos olisit sanonut, että "Toisekseen, en olisi mitenkään kuin lapsien myötä, kokenut täyttä rakkautta". Silloin puhuisit vain omasta elämästäsi, vain omasta kokemuksestasi. Nyt tuolla lauseellasi vain vähättelet ja mitätöit niitä, ketkä elävät tahallisesti tai tahattomasti eri tavalla kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Mihin milloinkin. Ihan vain olemiseen. Elämiseen. Hyvään ruokaan, kirjoihin, elokuviin. Matkustamiseen. Ystäviin (oikeat sellaiset kun eivät täysin katoa vaikka lapsia saisivatkin). Parisuhteeseen. Omaan rauhaan. Lapsi ei toisi minun elämääni mitään sellaista mitä kokisin kaipaavani, mutta veisi paljon sellaista vapautta ja spontaaniutta, josta niin kovin nautin.
Ei kai lapsenkaan tarkoitus ole olla vanhempiensa elämän koko sisältö?
Kyllä se monella on. Ensin miesmiesmies, kaikki pyörii miehen ympärillä, mies sitä mies tätä, kaverit jää kun mies, mies sanoi, mies ei tykkää lyhyestä tukasta, mies ajattelee niinjan noin ja niin minäkin. Kunnes mies jättää, siis kauheeta ja kaveritkin kelpaa ja taas seuraavan miehen kohdalla mielipiteet muuttuu ja tukkakin lyhenee kun mies tykkää. Omaa tahtoa ei ole, kaikki pyörii aina jonkun toisen ympärillä, joten tietenkin kun tällainen ripustautuja tekee lapsen, kaikki pyörii sen ympärillä. Ja omituisinta on, että nämä ihmiset olettatavat ja edellyttävät, että kaiken pitää pyöriä niiden lapsen ympärillä, jopa vieraiden ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.
Vaikka lapsi ihana onkin, niin voin suoraan myöntää, että jos olisin tiennyt miten paljon lapsesta on vaivaa ja työtä, niin olisin jättänyt tekemättä. Ja minulla on terve, reipas lapsi ja osallistuva mies. Ihan karseaa ajatella miten paljon työtä olisi jos lapsia olisi useampi, tai joku heistä ei olisi terve... tai jos lapsella vain olisi ns. vaativa luonne. Tästä syystä lapsilukumme jää yhteen, vaikka se sukulaisia kovasti tuntuu haittaavan. Eivät sitten kuitenkaan halua ottaa lasta yökylään viikonloppuisin, kun on muka niin helppoa ja mukavaa hoitaa 😂 Ei kannata hankkia lapsia, jos ei niitä ihan tosissaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään tyrkyttää omaa elämääni muille.
En ymmärrä miksi kaikkien pitäisi elää samalla lailla ja tehdä samat ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on PALJON yh vanhempia ja eronneita ja vaihtuvia perheitä. Missä? Onnellisuus laskee, enpä usko. Kyllä se kasvaa. Ja tuo argumentti, et lapseton ei voi tehdä lapsia koittaakseen millaista se on ja lopettaa jos ei miellytä, on niin älyttömän älytön, ettei tuohon voi vastata mitään! :D
Jos vaivaudut googlettamaan vaikkapa "lapsettomat onnellisempia", saat ihan tutkittua (useilla tutkimuksilla) faktaa siitä, että onnellisuus vähenee kun hankitaan lapsia ja se vähenee kun lasten määrä kasvaa (3:n lapsen vanhemmat vähemmän onnellisia kuin 2:n jne). Ylioppilaslehden artikkeli Ilonpilaaja käsitteli juurikin tätä aihetta ja siitä löytyvät myös tutkimusviitteet. Kyse ei ole siitä, mitä sinä uskot, vaan faktoista.
On myös tutkimuksia, joissa lapsiperheiden todetaan olevan onnellisia.
Maailma on täynnä tutkimuksia, niiden perusteellako pitäisi ruveta elämään? :DGoogleta ja lue. Vai etkö voi myöntää tosiasioita? Miksi? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että isommassa mittakaavassa lasten hankinta ei ehkä olekaan mikään kaikenonnellistuttava asia?
Kukaanhan ei kai ole pakottamassa ketään elämään tutkimusten mukaan, mutta yhtä typerää on elää sen mukaan kuin kaikki mutkin tai tehdä lapsia vain siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä ja kun anoppikin haluaa. Omaa elämäänsä kai on syytä elää, niin että siihen on itse tyytyväinen. Vaikka onhan niitäkin ihmisiä (etenkin tuppukylissä), joille samanlaisuus ja niinkuin muutkin oleminen on niin tärkeää, että laumasieluinen tekee vaikka mitä ollakseen ns. oikeanlainen. Ja kuitenkin äärimmäisen harvaa kiinnostaa, onko jollakulla lapsia tai ei tai muutkaan toisten asiat. Jos kokee kovin suurta kiinnostusta muiden ihmisten asioihin, niitä kyttää ja pohtii, kannattaa mennä vaikka töihin, opiskelemaan tai alkaa vaikka urheilla.
Ja sä ajattelet, että jos et tee lapsia, pysyt satavarmasti onnellisena, koska tutkimukset sanoo niin??
Ja sä kuvittelet katsoessasi lapsiperhettä, että nuo on onnettomia, koska yliopistotutkimus niin sanoo?Ei, kyllä ne on ihan muut jotka täällä jankuttaa, kuinka vain lapsia tekemällä ollaan onnellisia ja jos ei niitä tee, ei tiedä mistään mitään ja äidit on kaikessa osaavampia ja tietävät kaikesta kaiken koska ovat peräti tehneet lapsen.
Että kukakohan ajattelee, että tekemällä lapsia tulee satavarmasti onnelliseksi, kaikenosaavaksi ja tietäväksi? Ja muita vaihtoehtoja ei edes ole, kenellekään, jopa ne jotka eivät lapsia halua, haluavatkin niitä ihan innoissaan kun vaan tekevät. Lapsen. Vaikka eivät halua. Mutta kun anoppi haluaa. Ja naapurillakin on. Kun se nyt vaan_on_tapana.
Miettikää nyt vähän.
Eihän, ne lapsettomat jankuttaa olevansa varmasti ikuisesti onnellisia, koska ovat lapsettomia.
Kaikki muu saattaa mennä, työ, ura, se mies löytää ulkomaanmatkalta toisen..
Mulla on aina mun lapset. Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta, kuin sulla, lapsettomalla.
Mies ja ura saakin mennä, en minä niitä tarvitse ollakseni onnellinen. En tarvitse lapsiakaan ollakseni onnellinen. Onni lähtee sisältäpäin, ei ulkoisista asioista.
(/Sarcasm) Sitä paitsi mulla on mun Jumala. Oletko ikinä kokenut sitä rakkautta, kun Jumala sinua rakastaa? Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta kuin sulla, Jumalattomalla. Nännännää. (/Sarcasm off). Huomaatko kuinka lapselliselta kuulostat? Ei lapsen saaminen ainakaan sua aikuisemmaks oo tehny..
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.
Ei kaikki halua elää perhe-elämää, vaikka lapsista tykkäisikin! Mun kummitätini on vapaaehtoisesti lapseton, on työskennellyt lasten kanssa koko elämänsä, tykkää puuhastella lasten kanssa ja osaa olla lasten kanssa erittäin luontevasti. Minuakin vei lintsille, leffaan, uimaan, puistoihin, luistelemaan ja nyt kun minulla on lapsi, niin haluaa hänen kanssaan tehdä juttuja. Oli mulle sellainen tuki ja turva, jonka kanssa sai jutella myös kaikista mieltä askarruttavista asioista, joista ei omille vanhemmille halunnut puhua. Hänellä on myös erittäin läheinen suhde puolisonsa siskon lapseen. Mutta omaa perhettä hän ei halunnut, eikä vaikuta sitä katuvan. Hän harrastaa paljon, matkustelee ihan hirveästi. Varmaan on kokenut, että perhe-elämä olisi liian sitovaa, mutta lapsirakkaana ihmisenä, on kuitenkin luonut läheiset välit sukulaislapsiin.
Lapsiperhe elämä on sitovaa ja se ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, enkä ehkä koskaan enää julkisesti kehtaa sanoa olevani äiti, vieläpä useamman lapsen äiti ja kohta "mummoikäinen". En halua tulla liitetyksi tähän huutojengiin.
On ollut kyllä aikamoista hehkutusta äitiyden kaikkitietävästä kaikkivoipaisuudesta ja ainoana autuaaksi tekevästä naisen tehtävästä maailmassa!
En vieläkään ymmärrä, miksi jonkun toisen ihmisen päätös olla alkamatta Äidiksi vaikuttaisi näin paljon jonkun todellisen Äidin elämään ja mielentilaan. Näen jo synnytyspakkolakialoitteen jossain kehkeytymässä.
Heh, huutojengiin. Eikös täällä ole keskusteltu? Keskusteltu näkökulmista?
Miten minä voin väittää ihmiselle, joka on asunut espanjassa tietäväni yhtä paljon espanjassa asumisesta, jos en ole ikinä siellä käynyt?
Miten se Espanjassa asunut voi väittää sulle tietävänsä yhtä paljon Suomessa tuohon aikaan asumisesta, kun ei tuolloin Suomessa asunut? Täällä nyt on puurot ja vellit aivan sekaisin. Ei kukaan lapsia 30-vuotiaana tehnyt voi sanoa tietävänsä millaista elämä on 40-vuotiaana lapsettomana. Ei vaan voi. Yhtään sen enempää kuin lapseton voi väittää tietävänsä mitä lapsen kanssa eläminen on.
Jollekin äiti-ihmiselle ottaa nyt koville ettei kaikki koe lapsia välttämättömiksi. "Minä olen kokenut molemmat, sinä vain toisen puolen" ei pidä paikkaansa koska sinä et ole kokenut lapsettomuutta. Olet toki ollut ilman lapsia, mutta se ei ole sama kuin lapsettomuus koska olet vain odottanut lastenhankkimista. En minä ole kokenut alkoholismia vaikka olen ollut humalassa joskus.
P.s vastuuta voi kantaa muistakin kuin lapsista ja rakastaa voi todella muitakin kuin omia lapsia. Esimerkiksi siskon-/veljenlapsia tai kummilapsia tai ihan vain aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.
Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.
Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.
Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti "parempaa ihmistä". Et voi sanoa kokeneesi enemmän vain koska olet onnistunut lisääntymään. Joku lapsellinen voi elää koko elämänsä samalla pienellä paikkakunnalla kokematta juuri mitään muuta, toisen kiertäessä maapalloa tutustuen eri kulttuureihin, nähden ja kokien maailman monet kasvot. Tästä huolimatta lapsellinen on kuitenkin kokeneempi?
Joo, koska vanhemmuus kasvattaa ihmistä aivan eri tavalla kuin toisten elämän seuraaminen vierestä katsomalla. Vanhempana joutuu konkreettisesti erilaisten haasteiden eteen ja pitää yrittää tehdä parhaansa lapsensa eteen, jotta tästä tulisi yhteiskuntakelpoinen aikuinen ja tervepäinen ihminen.
Entä ne vanhemmat, joille lapsia vaan tulee, mutta oma elämänhallintakin on niin hukassa (josta syystä niitä lapsiakin vaan tulee), että tavallinen normiarkikaan ei onnistu? Hekin ovat tuollaisia, haasteita käsitellään lapsen paras mielessä ja ollaan mallivanhempia?
Jos pelkkä lapsen saaminen tekisi ihmisestä niin pätevän ja kaikessa osaavan kuin tässä topikissa toistellaan ja lasta haluamattomattomastakin tulisi vuoden äiti, miten ihmeessä on kuitenkin niin paljon sitä huonoa vanhemmuutta? Ehkä juuri siksi, että (kuten tässäkin topikissa havaitaan), että äitiyden pakon paine on kova, jos et ole äiti et ole ns. mitään, vanhemmuus ratkaisee kaiki ongelmat ja kaikki muuttuu ihanaksi. Tästä syystä sitten niitä lapsia tehdään kuvitellen, että kaikki ongelmat ratkeaa ja kun niitä "kuuluu" hankkia niin hankitaan sitten että ollaan niinkuin muutkin.
Jos joku huomaa, että hänestä/heistä ei vanhemmaksi ole, eikö ole hyvä että sellainen ei sitten lapsia tee? Jo ihan lastenkin takia. Niitä kuin ei voi peruuttaa jos ei homma miellytäkään.
Ymmärrätkö että niillä sun kokemuksilla ei ole merkitystä kuin sulle, ei sille lapsettomalle, joka voisi saada ne samat kokemukset, mutta ei halua? Ne on subjektiivisia kokemuksia, ei ne pätevöitä sua mihinkään, et siis ole sen pätevämpi kuin lapsetonkaan (paitsi tietenkin vanhemmuudessa). Ja sulla voi olla ihan kaikki kuin jollakulla toisella samanikäisellä, mutta jos sulla onkin vaan peruskoulu käytynä ja töissä kaupanmyyjänä ja lapsettomalla on korkeakoulututkinto ja johtajanpaikka, sinulla on "lapsi enemmän" kuin lapsettomalla, mutta muuten et voi sanoa että olet kokenut enemän ja sinulla on enemmän. Et sä pääse sinne suuryrityksen pääjohtajaksi, koska sulla on lapsi, mutta lapseton pääsee, koska sillä on tutkinto.
Aivan sama, mitä kukakin hankkii tai ei, opiskelee tai ei, mutta jos nyt ei älyttömyyksiä kuitenkaan kirjoiteltaisi.
Mitä tulee btw äitien joustavuuteen, niin ainakaan työpaikalla sitä ei huomaa. Äipät ne on niitä, joiden pitäisi aina päästä lähtemään aikaisemmin, saada vapaata, pitää lomat tiettyyn aikaan, koska lapset. Ja ne, jotka pitävät kiinni oikeuksistaan (lapsettomat, varttuneemmat vanhemmat) eivätkä tee jonkun töitä ylitöinä, luovu vapaistaan ja hyvistä lomistaan, joutuvat kiukuttelun kohteeksi. Kerran työkaveri sanoikin yhdelle, että pakkohan ei töissä käydä jos se on noin hankalaa, täällä kun on tarkoitus tehdä töitä eikä viettää sun perhe-elämää eikä ne sun valokuvatkaan oikeasti ketään kiinnosta, kunhan kohteliaisuuttaan ollaan katsovinamme.