Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Niiku ainakin ekalta luokalta asti...
Tästä näkee, että joukkoon sekoittuu keskustelemaan teinejä, ja joukossa itseään kolmekymppisiksi (ainakin) väittäviä, ja jutut on yhtä pöljiä.Sen verran tarkennan, että tokkopa yhdestäkään parikymppisestä perheen perustaminen tuntuu ajankohtaiselta.
Eriasia on, jos kolmekymppinen tekee aiheesta aloituksen, ja ei pysty asiasta edes keskustelemaan ilman pyllystä heitettyjä pökäleitä. Se kertoo ihmisen jonkinlaisesta kehittymättömyydestä ja naivista ajatusmaailmasta.Ja tokihan jokainen, joka ei intoile lapsista ja niiden tekemisen välttämättömyydestä, on kehittymätön ja naiivi eikä osaa keskustella. Vaikka perustelut olisivat millaisia, ne ovat silti aina huonoja kun taas lasten hankintaa puoltavat perustelut ovat aina oikeita ja fiksuja.
Missä iässä vela saa olla vela? Missä iässä vapaaehtoisesti lapseton pariskunta/nainen/mies saa olla rauhassa jankutukselta, kuinka lapsia pitäisi tehdä ja sen monilta perusteluilta? Miksi velan on jotenkin "ansaittava" oikeus lapsettomuuteen esim. uralla, mutta kuka tahansa voi tehdä lapsia ilman kyseenalaistusta, vaikka olosuhteet sosioekonomisesti olisivat kaikkea muuta kuin hyvät?
Intoile? Luuletko että äidit putkahtaa äitinsä mahasta ja rupeaa miettimään lisääntymistä?
Voidaan puhua normaalista elämänkulusta ja siitä, mikä on " normaali kaava". Ei siihen liity aina suunnittelua tai sitä, että lapsiperheiden vanhemmilla ei ole muuta elämää, kuin pukata kakaraa. Itse kerkesin paljon, ennenkuin päätettiin koittaa täydentää elämää lapsilla. Pelottiko? No niin pirskatisti, mutta samalla se tuntui luonnolliselta. Uskalsin heittäytyä, ja tehdä lapsen. En ollut sitä suunnitellut aina.
Ei kukaan parikymppinen voi tietää mitä elämä tuo. En minä halunnut lapsia siinä vaiheessa, en todellakaan.. Enkä silti tuntenut tarvetta olla " muodikkaasti vela"
Jos se vela ei halua lapsia edelleenkään kun on 30-v, saako hän olla vela? Entä 40-vuotiaana? Vai vasta 50-vuotiaana saa olla vela (nainen, mies,pari)?
Ei muuten, mutta kun aina jauhetaan jostakin parikymppisistä, nuoruudesta, kyllä sitten aikuisena, niin ihan sillä kysyn, että koska se vela saa olla vela, sellainen jonka mielipiteillä ja päätöksillä omasta lisääntymisestään on samanlainen arvo kuin muillakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun, enkä ehkä koskaan enää julkisesti kehtaa sanoa olevani äiti, vieläpä useamman lapsen äiti ja kohta "mummoikäinen". En halua tulla liitetyksi tähän huutojengiin.
On ollut kyllä aikamoista hehkutusta äitiyden kaikkitietävästä kaikkivoipaisuudesta ja ainoana autuaaksi tekevästä naisen tehtävästä maailmassa!
En vieläkään ymmärrä, miksi jonkun toisen ihmisen päätös olla alkamatta Äidiksi vaikuttaisi näin paljon jonkun todellisen Äidin elämään ja mielentilaan. Näen jo synnytyspakkolakialoitteen jossain kehkeytymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa että henkilö joka on itse kokenut vaikean raskauden ei ymmärrä miksi joku ei halua kokea samaa. Oman äitini raskaus oli... no, helvetillinen ja tämä on aina sanonut että harkitse todella tarkkaan ennen kuin alat hankkimaan lapsia, jos edes hankit niitä.
Tiedä sitten kuinka järkevää on omien pelkojen ja traumojen eteenpäin siirtäminen omalle lapselle. Suomessa kuolee keskimäärin pari naista vuodessa synnytykseen. Lapsia syntyy Suomessa 60 000 vuodessa. Eli kuinka vaarallista raskaus ja synnytys on? You do the math.
Ei omien kokemuksien realistinen kertominen ole pelottelua. Ja ellet jo tiennyt niin raskaudessa on muitakin vaaroja kuin se synnytyksessä kuoleminen.
Miten sä ikinä uskallat tehdä mitään tolta pohjalta? Huhheijaa jos sulla todetaan huomena syöpä, ja kuolet siihen ensi viikolla. Hitto, oishan tuo nyt pitänyt voida ennakoida ja hallita!
Mielummin kuolisin tietäen että tein elämässä kaikkea, ja vaikka siihen synnytykseen kuin eläen tilastoja tuijottaen ja peläten.
Onpa mestarillista trollailua. Tuntuu että tällaista velat vs. lisääntyjät -vääntöä ei ole ollut palstalla kuukausiin. Selvästi suurin osa noista vänkäävistä kommenteista on saman tyypin kirjoittamia, mutta tahti on pysynyt hyvänä. 5/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on PALJON yh vanhempia ja eronneita ja vaihtuvia perheitä. Missä? Onnellisuus laskee, enpä usko. Kyllä se kasvaa. Ja tuo argumentti, et lapseton ei voi tehdä lapsia koittaakseen millaista se on ja lopettaa jos ei miellytä, on niin älyttömän älytön, ettei tuohon voi vastata mitään! :D
Jos vaivaudut googlettamaan vaikkapa "lapsettomat onnellisempia", saat ihan tutkittua (useilla tutkimuksilla) faktaa siitä, että onnellisuus vähenee kun hankitaan lapsia ja se vähenee kun lasten määrä kasvaa (3:n lapsen vanhemmat vähemmän onnellisia kuin 2:n jne). Ylioppilaslehden artikkeli Ilonpilaaja käsitteli juurikin tätä aihetta ja siitä löytyvät myös tutkimusviitteet. Kyse ei ole siitä, mitä sinä uskot, vaan faktoista.
On myös tutkimuksia, joissa lapsiperheiden todetaan olevan onnellisia.
Maailma on täynnä tutkimuksia, niiden perusteellako pitäisi ruveta elämään? :DGoogleta ja lue. Vai etkö voi myöntää tosiasioita? Miksi? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että isommassa mittakaavassa lasten hankinta ei ehkä olekaan mikään kaikenonnellistuttava asia?
Kukaanhan ei kai ole pakottamassa ketään elämään tutkimusten mukaan, mutta yhtä typerää on elää sen mukaan kuin kaikki mutkin tai tehdä lapsia vain siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä ja kun anoppikin haluaa. Omaa elämäänsä kai on syytä elää, niin että siihen on itse tyytyväinen. Vaikka onhan niitäkin ihmisiä (etenkin tuppukylissä), joille samanlaisuus ja niinkuin muutkin oleminen on niin tärkeää, että laumasieluinen tekee vaikka mitä ollakseen ns. oikeanlainen. Ja kuitenkin äärimmäisen harvaa kiinnostaa, onko jollakulla lapsia tai ei tai muutkaan toisten asiat. Jos kokee kovin suurta kiinnostusta muiden ihmisten asioihin, niitä kyttää ja pohtii, kannattaa mennä vaikka töihin, opiskelemaan tai alkaa vaikka urheilla.
Ja sä ajattelet, että jos et tee lapsia, pysyt satavarmasti onnellisena, koska tutkimukset sanoo niin??
Ja sä kuvittelet katsoessasi lapsiperhettä, että nuo on onnettomia, koska yliopistotutkimus niin sanoo?Ei, kyllä ne on ihan muut jotka täällä jankuttaa, kuinka vain lapsia tekemällä ollaan onnellisia ja jos ei niitä tee, ei tiedä mistään mitään ja äidit on kaikessa osaavampia ja tietävät kaikesta kaiken koska ovat peräti tehneet lapsen.
Että kukakohan ajattelee, että tekemällä lapsia tulee satavarmasti onnelliseksi, kaikenosaavaksi ja tietäväksi? Ja muita vaihtoehtoja ei edes ole, kenellekään, jopa ne jotka eivät lapsia halua, haluavatkin niitä ihan innoissaan kun vaan tekevät. Lapsen. Vaikka eivät halua. Mutta kun anoppi haluaa. Ja naapurillakin on. Kun se nyt vaan_on_tapana.
Miettikää nyt vähän.
Eihän, ne lapsettomat jankuttaa olevansa varmasti ikuisesti onnellisia, koska ovat lapsettomia.
Kaikki muu saattaa mennä, työ, ura, se mies löytää ulkomaanmatkalta toisen..
Mulla on aina mun lapset. Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta, kuin sulla, lapsettomalla.
Lapsellisethan eivät saa koskaan potkuja eikä niiden miehet jätä niitä kauniimpien takia. Ohis.
Peräkammariinko aiot ne sun lapset laittaa kun aikuistuvat? Eiköhän ne joskus kotoa muuta. Ja ties vaikka eivät haluaisi lapsia. Mitäs sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, enkä ehkä koskaan enää julkisesti kehtaa sanoa olevani äiti, vieläpä useamman lapsen äiti ja kohta "mummoikäinen". En halua tulla liitetyksi tähän huutojengiin.
On ollut kyllä aikamoista hehkutusta äitiyden kaikkitietävästä kaikkivoipaisuudesta ja ainoana autuaaksi tekevästä naisen tehtävästä maailmassa!
En vieläkään ymmärrä, miksi jonkun toisen ihmisen päätös olla alkamatta Äidiksi vaikuttaisi näin paljon jonkun todellisen Äidin elämään ja mielentilaan. Näen jo synnytyspakkolakialoitteen jossain kehkeytymässä.
Heh, huutojengiin. Eikös täällä ole keskusteltu? Keskusteltu näkökulmista?
Miten minä voin väittää ihmiselle, joka on asunut espanjassa tietäväni yhtä paljon espanjassa asumisesta, jos en ole ikinä siellä käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Hei Maija!
Mikään noista edellä luettelemista asioista ei ole syy siihen etten lapsia halua. Syy on niin yksinkertainen, että minä en suoraan sanoen jaksaisi sitä, että joku tarvitsee minua 24/7.
Mulla ei ole mitään intohimoista harrastusta ja työni on mukavaa, mutta en ole mitenkään kunnianhimoinen urani suhteen. Elämäni on hyvää näin, miksi muuttaisin sitä stressaavammaksi lapsia hankkimalla?
Olen lastentarhanopettaja ja parhailla ystävilläni on lähes kaikilla useampia lapsia, joiden kummi olen. Rakastan ammatillisella tasolla hoidokkejani ja henkilökihtaisella tasolla kummilapsiani. Ehkä olen nähnyt liikaa lapsiperhe-elämän nurjia puolia, kun en sitä halua henkilökihtaisesti kokea.
9
Tällä ei ole miestä...
Next!
Kyllä muuten on. 9v oltu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on PALJON yh vanhempia ja eronneita ja vaihtuvia perheitä. Missä? Onnellisuus laskee, enpä usko. Kyllä se kasvaa. Ja tuo argumentti, et lapseton ei voi tehdä lapsia koittaakseen millaista se on ja lopettaa jos ei miellytä, on niin älyttömän älytön, ettei tuohon voi vastata mitään! :D
Jos vaivaudut googlettamaan vaikkapa "lapsettomat onnellisempia", saat ihan tutkittua (useilla tutkimuksilla) faktaa siitä, että onnellisuus vähenee kun hankitaan lapsia ja se vähenee kun lasten määrä kasvaa (3:n lapsen vanhemmat vähemmän onnellisia kuin 2:n jne). Ylioppilaslehden artikkeli Ilonpilaaja käsitteli juurikin tätä aihetta ja siitä löytyvät myös tutkimusviitteet. Kyse ei ole siitä, mitä sinä uskot, vaan faktoista.
On myös tutkimuksia, joissa lapsiperheiden todetaan olevan onnellisia.
Maailma on täynnä tutkimuksia, niiden perusteellako pitäisi ruveta elämään? :DGoogleta ja lue. Vai etkö voi myöntää tosiasioita? Miksi? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että isommassa mittakaavassa lasten hankinta ei ehkä olekaan mikään kaikenonnellistuttava asia?
Kukaanhan ei kai ole pakottamassa ketään elämään tutkimusten mukaan, mutta yhtä typerää on elää sen mukaan kuin kaikki mutkin tai tehdä lapsia vain siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä ja kun anoppikin haluaa. Omaa elämäänsä kai on syytä elää, niin että siihen on itse tyytyväinen. Vaikka onhan niitäkin ihmisiä (etenkin tuppukylissä), joille samanlaisuus ja niinkuin muutkin oleminen on niin tärkeää, että laumasieluinen tekee vaikka mitä ollakseen ns. oikeanlainen. Ja kuitenkin äärimmäisen harvaa kiinnostaa, onko jollakulla lapsia tai ei tai muutkaan toisten asiat. Jos kokee kovin suurta kiinnostusta muiden ihmisten asioihin, niitä kyttää ja pohtii, kannattaa mennä vaikka töihin, opiskelemaan tai alkaa vaikka urheilla.
Ja sä ajattelet, että jos et tee lapsia, pysyt satavarmasti onnellisena, koska tutkimukset sanoo niin??
Ja sä kuvittelet katsoessasi lapsiperhettä, että nuo on onnettomia, koska yliopistotutkimus niin sanoo?Ei, kyllä ne on ihan muut jotka täällä jankuttaa, kuinka vain lapsia tekemällä ollaan onnellisia ja jos ei niitä tee, ei tiedä mistään mitään ja äidit on kaikessa osaavampia ja tietävät kaikesta kaiken koska ovat peräti tehneet lapsen.
Että kukakohan ajattelee, että tekemällä lapsia tulee satavarmasti onnelliseksi, kaikenosaavaksi ja tietäväksi? Ja muita vaihtoehtoja ei edes ole, kenellekään, jopa ne jotka eivät lapsia halua, haluavatkin niitä ihan innoissaan kun vaan tekevät. Lapsen. Vaikka eivät halua. Mutta kun anoppi haluaa. Ja naapurillakin on. Kun se nyt vaan_on_tapana.
Miettikää nyt vähän.
Eihän, ne lapsettomat jankuttaa olevansa varmasti ikuisesti onnellisia, koska ovat lapsettomia.
Kaikki muu saattaa mennä, työ, ura, se mies löytää ulkomaanmatkalta toisen..
Mulla on aina mun lapset. Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta, kuin sulla, lapsettomalla.Lapsellisethan eivät saa koskaan potkuja eikä niiden miehet jätä niitä kauniimpien takia. Ohis.
Peräkammariinko aiot ne sun lapset laittaa kun aikuistuvat? Eiköhän ne joskus kotoa muuta. Ja ties vaikka eivät haluaisi lapsia. Mitäs sitten?
En mä sanonut, ettei perheessä voi tapahtua mitään. Tottakai voi. Mut kuitenkin mulla on mun perhe. En ole rakentanut elämääni aviomieheni varaan, kuten esim. Ap.
En aio niitä mihinkään teljetä :D mut luotan elämään, ja siihen, että ollaan perhe aina ja toivottavasti saan seurata lasteni elämää.
Mulla on siihen mahkut.. Laosettomalla ei.
Kunnon uranainen. Menestyjä. Äiti ihailee. Varallisuutta rahastoissa. Entiset luokkakaverit kadehtii. Handlaa kaiken. Ei käy ulkovessassa.
Olihan jakkupuku päällä anopin luona ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Hei Maija!
Mikään noista edellä luettelemista asioista ei ole syy siihen etten lapsia halua. Syy on niin yksinkertainen, että minä en suoraan sanoen jaksaisi sitä, että joku tarvitsee minua 24/7.
Mulla ei ole mitään intohimoista harrastusta ja työni on mukavaa, mutta en ole mitenkään kunnianhimoinen urani suhteen. Elämäni on hyvää näin, miksi muuttaisin sitä stressaavammaksi lapsia hankkimalla?
Olen lastentarhanopettaja ja parhailla ystävilläni on lähes kaikilla useampia lapsia, joiden kummi olen. Rakastan ammatillisella tasolla hoidokkejani ja henkilökihtaisella tasolla kummilapsiani. Ehkä olen nähnyt liikaa lapsiperhe-elämän nurjia puolia, kun en sitä halua henkilökihtaisesti kokea.
9
Tällä ei ole miestä...
Next!Kyllä muuten on. 9v oltu yhdessä.
Lastentarhanopettaja joka ei halua lapsia, koska on nähnyt kuinka kamalaa perhe- elämä on? Vautsi..
Vierailija kirjoitti:
Eihän, ne lapsettomat jankuttaa olevansa varmasti ikuisesti onnellisia, koska ovat lapsettomia.
Kaikki muu saattaa mennä, työ, ura, se mies löytää ulkomaanmatkalta toisen..
Mulla on aina mun lapset. Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta, kuin sulla, lapsettomalla.
Onnellisuus on ihmiselle harvinainen ja tilapäinen olotila. Se johtuu meidän evoluutiossa kehittyneestä psykologiastamme, joka on virittynyt huomaamaan ongelmia. Epämukavuus motivoi selviytymään paremmin kuin hyvänolontunne.
Minä en ole läheskään koko ajan onnellinen, joten lapsettomuus ei voi mitenkään taata minulle onnellisuutta. Lasten hankkiminen puolestaan takaisn sen, että olisin onneton lähes koko ajan, sillä lapsiperhe-elämä ei sovi luonteelleni lainkaan. Vaikka olisin kuinka onneton, niin kuin elämässä välillä joutuu olemaan, minulle tuo lohtua se ajatus, että ainakaan minulla ei ole tässä kaiken paskan lisäksi vielä kakaroita vaivoinani.
Olen todella kiitollinen, että nykyisin ihmisellä on mahdollisuus valita, ettei tuohon maanpäälliseen helvettiin tarvitse ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin kuolisin tietäen että tein elämässä kaikkea, ja vaikka siihen synnytykseen kuin eläen tilastoja tuijottaen ja peläten.
Okei, kiva juttu. Itse mieluummin olen kuolematta synnytykseen, kun tämän riskin voi poistaa ilman mitään haittapuolia siten, että pitää ehkäisystä huolta ja tarvittaessa teettää abortin.
Abortin terveysriskit ovat muuten vain murto-osa raskaana olemisen terveysriskeistä. Tupkoimattomalle, tavallista elämää elävälle naiselle raskaana oleminen on todennäköisesti vaarallisinta, mitä hän on tehnyt.
En ymmärrä miksi ihmiset jotka eivät missään nimessä halua lapsia roikkuvat vauva.fi sivustolla ja toitottavat näkemystään suureen ääneen. Ei sitten "yhtään kiinnosta". Ja huops kun lapsen saa niin ollaankin ihan " yllättyneitä" miten se oma pieni voikin olla maailman ihanin asia, mitä ei vaan aikaisemmin ollut tajunnut. Harmi vaan että kaikilla joilla se lykkääntyy kun "just nyt ei kiinnosta", " haluan keskittyä uraan ja parisuhteeseen" (ihan kuin lapsen kanssa ei voisi) ei lopulta enää lapsen teko onnistukaan tai ainakin lapsiluku jää siihen yhteen. Mut onnea vaan kaikille omien valintojen uhreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pienestä lapsesta saakka tiennyt, etten halua lapsia. En välittänyt hoitaa nukkejakaan, ajatus oli jo silloin täysin vieras ja minulle sopimaton. Hoivavietti kyllä löytyy, mutta se kohdistuu vain eläimiin, ihmisistä en välitä pätkän vertaa. Miksi pitäisi tehdä toisin kuin minkä tietää olevan itseään kohtaan oikein? Miksi tehdä lapsi, kun tietää, että on vain onneton? Miksi tehdä lapsi, kun ei tunne tarvetta siirtää geenejään eteenpäin, olla muistettu, eikä halua kokea (ehkä) sitä tiettyä rakkautta? Siitähän ei ole takuuta, että ikinä oppisi lastaan rakastamaan. Sama kuin vaatisitte heteroseksuaalilta homoseksuaalista rakkautta, tai toisinpäin. Täysin luonnoton ja ahdistava ajatus minulle, että tekisin lapsia. En ymmärrä miksi tästä on niin kamala riita. Kukin tehköön sen mukaan, miten oman elämänsä haluaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.
Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.
Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.
Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.
Lähdetään nyt siitä, että sulla EI VOI OLLA kaikkea samaa kokemusta kuin mulla. Sinä et ole minä, joten sinä tunnet asiat eri tavoin ja eri voimakkuuksilla kuin minä. Sulla on eri vanhemmat, erilainen perhe, erilainen asunto, eri koulutus, eri mielenkiinnon kohteet jne jne jne. Tässä maailmassa EI VOI OLLA kahta ihmistä joilla olisi tarkalleen samat kokemukset, koska kaikki me olemme yksilöitä. Sen tähden vertauksesi on täysin typerä.
Aloin pahoillani ap, että anoppisi painostaa sinua ;( Minkä ikäinen olet?
Olen 28 vuotias, yhden lapsen äiti. Olen aina halunnut vain yhden lapsen ja uskon vahvasti,
että pysyn tässä päätöksessäni. Lapseni on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut! <3
... kaikesta huolimatta, koen lapsiarjen myös raskaaksi ja uuvuttavaksi. Meiltä on kyselty paljon toisesta lapsesta ja olen rauhallisesti kertonut, että meidän lapsiluku jää yhteen. Siitä huolimatta kyselyjä välillä tulee. Ehkä minun on helpompi kestää ne, kun on jo se "edes yksi lapsi".
Osittain ehkä myös ymmärrän anoppia, sillä toivoisin, että itsekin jonain päivänä olisin mummu. MUTTA, jos lapseni kertoisi, ettei itse halua lapsia, niin eihän minun auttaisi kuin hyväksyä asia, se ei olisi minun päätös. Anopillasi saa toki olla toiveita, mutta päätösvaltaa hänellä ei ole. Voisiko anoppia rauhoittaa ajatus esim. varamummuna olemisesta? Niitähän nykyään on paljon! :)
Ihmisen tarkoitus täällä on tehdä toiset onnelliseksi. Ihminen ei elä vain itselleen ja itseään varten.
Minusta tuntuu, että aikaisemmille sukupolville elämämisen tarkoitus on ollut selkeämpää kuin monille nykynuorille. Ihmissuhteista löytyy paras onni ja ilo. Perheestä, lapsista, ystävistä. Kaikki muu katoaa.
Jopa hieno työ ja ura muuttuvat merkityksettömiksi joku päivä. Esim. vaikkapa Paavo Lipponen. Niin oli mahtava mies voimiensa päivinä mutta muistaako sitä nyt enää kukaan? Kiinnostaako sen ajatukset enää ketään? Jos sillä ei olisi lapsia, koko sen elämä jäisi ihan unohduksiin ajan kanssa ja merkityksettömäksi.
AP:n aloitus koski otsikkonsa mukaisesti anopin suhtautumista lapsettomuuteen , tässä tapauksessa omavalintaiseen ( eihän sitä voi kyllä varmasti tietää ennenkuin kokeilee tuleeko raskaaksi vai ei ).Keskustelu kuitenkin kääntyi suuremmaksi lyttäämään ap:n valinnan eli kommentoijat ovat samalla linjalla anopin kanssa.Miksi se aiheuttaa näin paljon kateutta? Kateudeksi minä nuo kommentit luokittelen ja muuten mulla on lapsia.
Ei lasten hankkiminen kuulu samaan sarjaan kuin verot ja kuolema
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.
Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.
Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.
Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti "parempaa ihmistä". Et voi sanoa kokeneesi enemmän vain koska olet onnistunut lisääntymään. Joku lapsellinen voi elää koko elämänsä samalla pienellä paikkakunnalla kokematta juuri mitään muuta, toisen kiertäessä maapalloa tutustuen eri kulttuureihin, nähden ja kokien maailman monet kasvot. Tästä huolimatta lapsellinen on kuitenkin kokeneempi?
Eihän, ne lapsettomat jankuttaa olevansa varmasti ikuisesti onnellisia, koska ovat lapsettomia.
Kaikki muu saattaa mennä, työ, ura, se mies löytää ulkomaanmatkalta toisen..
Mulla on aina mun lapset. Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta, kuin sulla, lapsettomalla.