Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.

Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.

Kummalla on enemmän kokemusta?

Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?

Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.

Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.

Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.

Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.

Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.

Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.

Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.

:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.

On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.

Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.

... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...

Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.

Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.

Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?

Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?

Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?

Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..

:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.

Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.

Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.

Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.

Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.

Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.

Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.

Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.

Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.

Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.

Vanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti "parempaa ihmistä". Et voi sanoa kokeneesi enemmän vain koska olet onnistunut lisääntymään. Joku lapsellinen voi elää koko elämänsä samalla pienellä paikkakunnalla kokematta juuri mitään muuta, toisen kiertäessä maapalloa tutustuen eri kulttuureihin, nähden ja kokien maailman monet kasvot. Tästä huolimatta lapsellinen on kuitenkin kokeneempi? 

Joo, mäkin voin kiertää maailmaa ja kokea vanhemmuuden tuoman rakkauden. Sä et. Et vaikka seisoisit päälläs maailman laidalla.

Nyt on pakko kysyä, että oletko tosissasi vai provoatko? Miksi luulet lapsia haluamatonta kiinnostavan vanhemmuuden? Kun se EI HALUA OLLA VANHEMPI ja siksi SE EI TEE niitä lapsia. Siksi tuo ei kiinnosta sitä. Jos kiinnostaisi, se tekisi niitä lapsia.

Lapset on sellainen asia, jonka voi suurin osa ihmisistä hankkia halutessaan. Tässä nyt kuulostaa siltä että nekin, jotka eivät lapsia halua, olisivat kuitenkin kauhean katkeria kun eivät koe vanhemmuutta. No kokeehan ne, jos tekevät. Jokainen voi jos haluaa (ellei ole kyvytön saamaan lapsia).

No onko se AP oikeasti niin helvetin vaivalloista tehdä yks muksu? Ei ne urat ja muut siitä pilalle mene yhden lapsen takia. Ihmisten tehtävähän on muutenkin lisääntyä. Muutenhan kuoltais sukupuuttoon.

Tee se muksu ja laita anopille aina hoitoon, kun sehän se sitä lasta niin haluaa. Tarpeeks kauan kun muksu viettää siellä aikansa ja suurimman osan elämästä, alkaa kutsumaan anoppia äidikseen ja näin on anoppikin sitten onnellinen.

Teeskentele olevasi raskaana ja sitten menet kylään ilman toppauksia ja kerrot että teit abortin kahdeksannella kuulla kun tajusit ettet halua synnyttää lasta narsistianopin manipuloitavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jollekin äiti-ihmiselle ottaa nyt koville ettei kaikki koe lapsia välttämättömiksi. "Minä olen kokenut molemmat, sinä vain toisen puolen" ei pidä paikkaansa koska sinä et ole kokenut lapsettomuutta. Olet toki ollut ilman lapsia, mutta se ei ole sama kuin lapsettomuus koska olet vain odottanut lastenhankkimista. En minä ole kokenut alkoholismia vaikka olen ollut humalassa joskus.

P.s vastuuta voi kantaa muistakin kuin lapsista ja rakastaa voi todella muitakin kuin omia lapsia. Esimerkiksi siskon-/veljenlapsia tai kummilapsia tai ihan vain aikuisia.

* huutonauru*

Odottanut lasten hakkimista!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä lapsista pidän kuin hän, mies ei oikein osaa olla lasten kanssa.

Ap

Aiheeseen toteaisin, et mun mielestä kenenkään ei pitäis udella toisten lastenhankinnasta. Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa. Ja hieman aiheen ohi yllä olevaan lauseeseen kommentoisin, etten minäkään muiden lasten kanssa osaa olla enkä niistä erityisesti pidä. En oo ikinä ollut sellaista "ihanaa leikkiä lasten kanssa"  tai "oi, saanks mä ottaa tän vauvan syliini?" -sorttia, mutta omat lapseni ovat silti parasta, mitä mulle on tapahtunut.

Jos joku ei halua lapsia, tätä haukutaan itsekkääksi ja selitellään että on se kivaa sitten kun siihen tottuu. Ja kun joku tekee niitä lapsia eikä pidäkään niistä, ihmetellään miksi joidenkin pitää pusertaa niitä muksuja maailmaan jos ei kiinnosta. On mahdotonta miellyttää kaikkia.

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä lapsista pidän kuin hän, mies ei oikein osaa olla lasten kanssa.

Ap

Aiheeseen toteaisin, et mun mielestä kenenkään ei pitäis udella toisten lastenhankinnasta. Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa. Ja hieman aiheen ohi yllä olevaan lauseeseen kommentoisin, etten minäkään muiden lasten kanssa osaa olla enkä niistä erityisesti pidä. En oo ikinä ollut sellaista "ihanaa leikkiä lasten kanssa"  tai "oi, saanks mä ottaa tän vauvan syliini?" -sorttia, mutta omat lapseni ovat silti parasta, mitä mulle on tapahtunut.

Sama, mut olen kuitenkin sitä mieltä, et en ihmettele " mummokandidaatin" uteluakaan. Jos mikään ei kerran ole vialla, toivoo jokainen äiti tulevansa mummuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Olkaa lapsettomia, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään?

Siis lapsettomuudesta? Eiköhän lapseton ymmärrä lapsettomuudesta huomattavasti enemmän kuin lapsellinen. Ja ihan siihen kommentoin, mitä kirjoitit.

Ehkä juuri ap.n lapsettomuus tekee sen, että hänen on vaikea ymmärtää, että anoppi haluaa mummuksi.

Jos teet oman lapsen, huomaat että toivot hänen joskus tekevän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä lapsista pidän kuin hän, mies ei oikein osaa olla lasten kanssa.

Ap

Aiheeseen toteaisin, et mun mielestä kenenkään ei pitäis udella toisten lastenhankinnasta. Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa. Ja hieman aiheen ohi yllä olevaan lauseeseen kommentoisin, etten minäkään muiden lasten kanssa osaa olla enkä niistä erityisesti pidä. En oo ikinä ollut sellaista "ihanaa leikkiä lasten kanssa"  tai "oi, saanks mä ottaa tän vauvan syliini?" -sorttia, mutta omat lapseni ovat silti parasta, mitä mulle on tapahtunut.

Sama, mut olen kuitenkin sitä mieltä, et en ihmettele " mummokandidaatin" uteluakaan. Jos mikään ei kerran ole vialla, toivoo jokainen äiti tulevansa mummuksi.

Että ihan jokaisen äidin toiveet tiedät?

Mutta asiaan, eiköhän olisi ihan fiksua tehdä selväksi sille äipälle, että lapsia ei tule jos niin on ettei niitä tule. Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa tässäKIN asiassa ja sen voi kyllä ihan suoraan kertoa muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Olkaa lapsettomia, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään?

Siis lapsettomuudesta? Eiköhän lapseton ymmärrä lapsettomuudesta huomattavasti enemmän kuin lapsellinen. Ja ihan siihen kommentoin, mitä kirjoitit.

No anteeksi. Älkää luulko ymmärtävänne lapsista, perheestä, suvun jatkamisesta tai sen sortin rakkaudesta mitään. Ei mikään sukulaislapsi voi olla niin rakas kuin oma.

Joo ja aika harva suunnittelee " tulevansa äidiksi" koko nuoruutensa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollekin äiti-ihmiselle ottaa nyt koville ettei kaikki koe lapsia välttämättömiksi. "Minä olen kokenut molemmat, sinä vain toisen puolen" ei pidä paikkaansa koska sinä et ole kokenut lapsettomuutta. Olet toki ollut ilman lapsia, mutta se ei ole sama kuin lapsettomuus koska olet vain odottanut lastenhankkimista. En minä ole kokenut alkoholismia vaikka olen ollut humalassa joskus.

P.s vastuuta voi kantaa muistakin kuin lapsista ja rakastaa voi todella muitakin kuin omia lapsia. Esimerkiksi siskon-/veljenlapsia tai kummilapsia tai ihan vain aikuisia.

* huutonauru*

Odottanut lasten hakkimista!!!!!!

Niin? Jos ei ole missään vaiheessa ajatellutkaan jättää lapsia hankkimatta ei silloin tiedä lapsettomuudesta vaikka hetkellisesti on ilman lapsia ollutkin. Aivan kuten jokainen humalassa ollut ei tiedä millaista on alkoholistina eläminen.

Kenelläkään tässä maailmassa ei ole mahdollisuutta kokea kaikkea. Pitäisi olla syntynyt jokaiseen perheeseen, jokaisella seksuaalisella suuntautumisella, olla kouluttautunut kaikkiin ammatteihin, asua kaikissa maissa kaikissa yhteiskuntaluokissa, hankkia lapsia 0-20 kpl, omistaa kaikki eri lemmikkilajit, harrastaa kaikkea mitä voi harrastaa...

Jokainen meistä kokee joitakin asioita koska niitä ei voi muuttaa, ja ne ovat erilaisia kuin kenenkään muun kokemat asiat. Ne asiat, jotka haluamme kokea, jokainen valitsee itse omien kiinnostustensa mukaan. Ne, keitä kiinnostaa vanhemmuus, hankkivat (tai yrittävät hankkia) lapsia. Ne keitä kiinnostaa moottoripyöräily, hankkivat moottoripyörän. Ne keitä ei kiinnosta maanviljely, eivät ala maanviljelijöiksi jne jne.

Luulen, että tämä asia käy tunteisiin niin paljon, koska ihmiset pelkäävät. He pelkäävät omia valintojaan, ovat epävarmoja niistä. Sitten hyökätään niitä vastaan, jotka valitsevat toisin kuin itse on valittu. Pelätään, että se toisen valinta olisikin ollut oikeampi. Lisäksi osa saattaa olla näitä kiihkoilijoita, jotka hakkaavat toisia päähän omalla valinnallaan, niinkuin uskovaiset raamatulla. Heidän mielestään on vain yksi totuus ja se totuus on kaikille sama, eikä voida hyväksyä sitä, että toisilla on erilainen totuus. Juurikaan muita syitä en osaa nähdä tälle kiihkoilevalle tavalle suhtautua toisten elämänvalintoihin.

En tule ikinä hankkimaan lapsia mielenterveyden ja neurologisten sairauksien takia. Ja silti jotkut sukulaiset ja tutut jankkaa että "no ei se nyt niin vakavaa ole, olet kuitenkin perusterve" jep jep, saattaisin ihan oikeasti unohtaa sen lapsen jonnekin. Tai pahempaa, stressi laukaisisi uuden psykoosin.

Sympatiani ovat sinun (ja miehesi) puolella, ap!

Mulla vähän samantyylinen anoppi, ei sentään noin jankuttava. Olen koittanut ajatella niin, että aika monessa nyt mummuikäisessä naisessa on tosi syvällä se "kiltin tytön vaan pitää tehdä" -asenne. Siis se, että muiden mieliksi pitää tehdä asioita, vaikka ei itse niin haluaisikaan. Että kun pitää miellyttää. Luulisi, että aikuinen ihminen sen ymmärtäisi, mutta jos on ihminen joka ei paljoa tekemisiään ja ajattelumallejaan analysoi, niin tuloksena on valitettavasti sitten helposti passiivis-aggressiivinen marttyyri(anoppi).

Mun anopilla on takanaan kaksi vaikeaa (hätäsektioon) päätynyttä raskautta, ja olen hyvin usein kuullut kuinka vaikeat olivat nuo synnytykset. Joskus jopa syyllistää poikaansa (mun miestäni) siitä "kuinka monta tuntia suakin väänsin ja huonosti meinas käydä!". Luulisi, siis oikeasti luulisi, että naisena ymmärtää, ettei tuollainen ainakaan miniäänsä rohkaise hankkimaan lasta. Anopin asenne on kuitenkin sellainen "mut sellasta elämä vaan on, ei voi aina ajatella että on vaan kivaa. Välillä vaan pitää kärsiä!" Toisaalta tunnen sääliä, että hän on monessa asiassa (siis muussakin kuin synnytyksissään) joutunut olemaan "hiljaa ja kiltisti", eikä kovin paljon ole saanut omaa elämäänsä elää niinkuin itse varmaan olisi tahtonut. Haluaa nyt sitten, että muutkin valitsevat samanlaisen elämän, jossa omista haluista ja toiveista ei niin väliä...kunhan miellyttää muita ja on mahdollisimman "kiltti".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä lapsista pidän kuin hän, mies ei oikein osaa olla lasten kanssa.

Ap

Aiheeseen toteaisin, et mun mielestä kenenkään ei pitäis udella toisten lastenhankinnasta. Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa. Ja hieman aiheen ohi yllä olevaan lauseeseen kommentoisin, etten minäkään muiden lasten kanssa osaa olla enkä niistä erityisesti pidä. En oo ikinä ollut sellaista "ihanaa leikkiä lasten kanssa"  tai "oi, saanks mä ottaa tän vauvan syliini?" -sorttia, mutta omat lapseni ovat silti parasta, mitä mulle on tapahtunut.

Sama, mut olen kuitenkin sitä mieltä, et en ihmettele " mummokandidaatin" uteluakaan. Jos mikään ei kerran ole vialla, toivoo jokainen äiti tulevansa mummuksi.

Että ihan jokaisen äidin toiveet tiedät?

Mutta asiaan, eiköhän olisi ihan fiksua tehdä selväksi sille äipälle, että lapsia ei tule jos niin on ettei niitä tule. Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa tässäKIN asiassa ja sen voi kyllä ihan suoraan kertoa muillekin.

No kyllä se varmasti melko yleistä on. Miksei olisi?

Mun exä oli ainoa lapsi. Emme halunneet alunperinkään lapsia, ja varsinkin hän oli lapsivihaaja, ja ilmeisesti vanhempansa eivät tienneet sitä.

Kun minä sain kohtusyövän, minun kohtu poistettiin, ja selvisin siitä hengissä, niin anopilla oli pokkaa sanoa heti ensimmäiseksi minut nähtyään että "ja mä kun olisin halunnut lapsenlapsia!"

Exä oli niin nynny ettei saanut sanotuksi äidilleen ettei hän mitään kakaroita ikinä halua koska hän ei voi sietää niitä.

Appi ei sanonut mitään, katseli siinä vain seiniin, ei uskaltanut komennella vaimoaan edes huonon käytöksen takia.

Siksi tuo ex-mies on nimenomaan exä tänä päivänä. Toivottavasti ei ole lisääntynyt äitinsä mieliksi, koska todennäköisesti olisi erittäin huono isä lapsikielteisen asenteensa ansiosta (on mm. pienestä saakka kokenut muut lapset kilpailijoikseen ja inhonnut niitä, koska on saanut yksin olla suvun keskipiste jne. ja käyttäytyi aikuisenakin kuin iso lapsi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Olkaa lapsettomia, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään?

Siis lapsettomuudesta? Eiköhän lapseton ymmärrä lapsettomuudesta huomattavasti enemmän kuin lapsellinen. Ja ihan siihen kommentoin, mitä kirjoitit.

No anteeksi. Älkää luulko ymmärtävänne lapsista, perheestä, suvun jatkamisesta tai sen sortin rakkaudesta mitään. Ei mikään sukulaislapsi voi olla niin rakas kuin oma.

Joo ja aika harva suunnittelee " tulevansa äidiksi" koko nuoruutensa..

Oletko myös sitä mieltä että sijaislapsia tai adoptoituja lapsia ei voi rakastaa? Ja sitä paitsi jos ei halua lapsia niin todennäköisesti sitä riippakiveä ei rakastaisi. Tämä on paradoksi, sanot että ihminen rakastaisi maailmassa eniten asiaa jota ei halua?

Vierailija kirjoitti:

No onko se AP oikeasti niin helvetin vaivalloista tehdä yks muksu? Ei ne urat ja muut siitä pilalle mene yhden lapsen takia. Ihmisten tehtävähän on muutenkin lisääntyä. Muutenhan kuoltais sukupuuttoon.

Tee se muksu ja laita anopille aina hoitoon, kun sehän se sitä lasta niin haluaa. Tarpeeks kauan kun muksu viettää siellä aikansa ja suurimman osan elämästä, alkaa kutsumaan anoppia äidikseen ja näin on anoppikin sitten onnellinen.

Olisitko todella valmis antamaan 18 vuotta elämästäsi tehden jotain mitä et halua vain miellyttääksesi jotain muuta? Vaikka lisääntymistä voidaankin jossain määrin pitää elämän tarkoituksena, on ihminen lajina ehkä liiankin elinvoimainen ja lähitulevaisuudessa liikakansoitus on paljon todennäköisempi ongelma kuin sukupuutto.