Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, enkä ehkä koskaan enää julkisesti kehtaa sanoa olevani äiti, vieläpä useamman lapsen äiti ja kohta "mummoikäinen". En halua tulla liitetyksi tähän huutojengiin.
On ollut kyllä aikamoista hehkutusta äitiyden kaikkitietävästä kaikkivoipaisuudesta ja ainoana autuaaksi tekevästä naisen tehtävästä maailmassa!
En vieläkään ymmärrä, miksi jonkun toisen ihmisen päätös olla alkamatta Äidiksi vaikuttaisi näin paljon jonkun todellisen Äidin elämään ja mielentilaan. Näen jo synnytyspakkolakialoitteen jossain kehkeytymässä.
Heh, huutojengiin. Eikös täällä ole keskusteltu? Keskusteltu näkökulmista?
Miten minä voin väittää ihmiselle, joka on asunut espanjassa tietäväni yhtä paljon espanjassa asumisesta, jos en ole ikinä siellä käynyt?Miten se Espanjassa asunut voi väittää sulle tietävänsä yhtä paljon Suomessa tuohon aikaan asumisesta, kun ei tuolloin Suomessa asunut? Täällä nyt on puurot ja vellit aivan sekaisin. Ei kukaan lapsia 30-vuotiaana tehnyt voi sanoa tietävänsä millaista elämä on 40-vuotiaana lapsettomana. Ei vaan voi. Yhtään sen enempää kuin lapseton voi väittää tietävänsä mitä lapsen kanssa eläminen on.
Eikä lapsia hankkinut voi tietää esim. 50-vuotiaana, millaista on ollut viettää omasta halusta lapseton elämä.
Että kääntyy sun logiikka näinkin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo kyllä ne äidit on viisaampia kuin ketkään muut, katsokaa vaikka serttilää ja kakola-christaa. kyllä se itsekäs ihminen on muuttunut niin toisia ajattelevaksi äitiyden myötä. ah, tuo jaloista jaloin, äidinrakkaus
Jos äitiys/isyys on autuaaksi tekevää niin miksi on niin paljon vanhempia jotka hylkäävät, pahoinpitelevät, kiduttavat ja jopa murhaavat jälkikasvunsa? Voisiko olla tosiaan että jokainen äiti/isäkään ei tunne syvää rakkautta ja lapseton voi rakastaa ihan yhtä syvästi kuin perheellinenkin ihminen. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tosiaan olisi ikinä tarvinnut hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienestä lapsesta saakka tiennyt, etten halua lapsia. En välittänyt hoitaa nukkejakaan, ajatus oli jo silloin täysin vieras ja minulle sopimaton. Hoivavietti kyllä löytyy, mutta se kohdistuu vain eläimiin, ihmisistä en välitä pätkän vertaa. Miksi pitäisi tehdä toisin kuin minkä tietää olevan itseään kohtaan oikein? Miksi tehdä lapsi, kun tietää, että on vain onneton? Miksi tehdä lapsi, kun ei tunne tarvetta siirtää geenejään eteenpäin, olla muistettu, eikä halua kokea (ehkä) sitä tiettyä rakkautta? Siitähän ei ole takuuta, että ikinä oppisi lastaan rakastamaan. Sama kuin vaatisitte heteroseksuaalilta homoseksuaalista rakkautta, tai toisinpäin. Täysin luonnoton ja ahdistava ajatus minulle, että tekisin lapsia. En ymmärrä miksi tästä on niin kamala riita. Kukin tehköön sen mukaan, miten oman elämänsä haluaa elää.
Ikä?
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiys/isyys on autuaaksi tekevää niin miksi on niin paljon vanhempia jotka hylkäävät, pahoinpitelevät, kiduttavat ja jopa murhaavat jälkikasvunsa? Voisiko olla tosiaan että jokainen äiti/isäkään ei tunne syvää rakkautta ja lapseton voi rakastaa ihan yhtä syvästi kuin perheellinenkin ihminen. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tosiaan olisi ikinä tarvinnut hankkia lapsia.
Niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin syrjäseudulla asuva, omatarveluomuviljelijä, niin minä voisin kertoa kaikille, miten ihanaa on herätä aamuviideltä lypsämään käsin lehmää ja tekemään navettatöitä. Eihän kaupunkilaiset tiedä mitään, millaista se Oikea Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Kovin montaa lapsetonta en tunne mutta se täytyy sanoa, etten enempää välitä tunteakaan. Ovat sen verran itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, ettei niiltä juuri löydy ymmärräystä muille. Ja tämä vaan nähtävästi pahenee vanhemmiten. On vaikeaa olla sellaisen ihmisen kaveri, joka ei ole koskaan oppinut joustamaan muiden tarpeiden mukaan. Monilapsisessa perheessä eläminen kasvattaa ihmistä ja omat lapset myös. Ei kukaan täällä täydelliseksi tule mutta huomattavasti helpompaa on tulla juttuun ihmisten kanssa, jotka ovat sentään vähän oppineet kompromissien tekoa ja joustavuutta.
Missä tämä kompromissien teko ja joustavuus ilmenee? Ei ainakaan työpaikalla, kukaan muu ei ole niin joustamaton kuin lapsellinen vaatiessaan vapaata silloin, lomaa tällöin ja töistä aikaseimmin pääsyä tuolloin muiden kustannuksella, koska lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, enkä ehkä koskaan enää julkisesti kehtaa sanoa olevani äiti, vieläpä useamman lapsen äiti ja kohta "mummoikäinen". En halua tulla liitetyksi tähän huutojengiin.
On ollut kyllä aikamoista hehkutusta äitiyden kaikkitietävästä kaikkivoipaisuudesta ja ainoana autuaaksi tekevästä naisen tehtävästä maailmassa!
En vieläkään ymmärrä, miksi jonkun toisen ihmisen päätös olla alkamatta Äidiksi vaikuttaisi näin paljon jonkun todellisen Äidin elämään ja mielentilaan. Näen jo synnytyspakkolakialoitteen jossain kehkeytymässä.
Heh, huutojengiin. Eikös täällä ole keskusteltu? Keskusteltu näkökulmista?
Miten minä voin väittää ihmiselle, joka on asunut espanjassa tietäväni yhtä paljon espanjassa asumisesta, jos en ole ikinä siellä käynyt?Miten se Espanjassa asunut voi väittää sulle tietävänsä yhtä paljon Suomessa tuohon aikaan asumisesta, kun ei tuolloin Suomessa asunut? Täällä nyt on puurot ja vellit aivan sekaisin. Ei kukaan lapsia 30-vuotiaana tehnyt voi sanoa tietävänsä millaista elämä on 40-vuotiaana lapsettomana. Ei vaan voi. Yhtään sen enempää kuin lapseton voi väittää tietävänsä mitä lapsen kanssa eläminen on.
Eikä lapsia hankkinut voi tietää esim. 50-vuotiaana, millaista on ollut viettää omasta halusta lapseton elämä.
Että kääntyy sun logiikka näinkin päin.
Mut en oo väittänyt tietäväni, kuin siihen asti, kuin olen lapsettomana elänyt. Jokin kokemus sekin. Sä et voi mitenkään simuloida vanhempi- lapsi suhdetta ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Kovin montaa lapsetonta en tunne mutta se täytyy sanoa, etten enempää välitä tunteakaan. Ovat sen verran itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, ettei niiltä juuri löydy ymmärräystä muille. Ja tämä vaan nähtävästi pahenee vanhemmiten. On vaikeaa olla sellaisen ihmisen kaveri, joka ei ole koskaan oppinut joustamaan muiden tarpeiden mukaan. Monilapsisessa perheessä eläminen kasvattaa ihmistä ja omat lapset myös. Ei kukaan täällä täydelliseksi tule mutta huomattavasti helpompaa on tulla juttuun ihmisten kanssa, jotka ovat sentään vähän oppineet kompromissien tekoa ja joustavuutta.
Mitä helvettiä sä selität? Mä olen kasvanut 8-henkisessä perheessä että voin kyllä kertoa osaavani joustaa sekä tehdä kompromisseja. Hyvin usein muiden hyväksi itseni ja omien juttujen kustannuksella. En silti ole kokenut tarpeelliseksi hankkia lapsia, käytännön syistä sekä ihan siitä että en ole koskaan kokenut paloa tulla äidiksi. Kummitäti olen 4 siskoni lapselle, hyvin rakastettu suosikkitäti jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että pistit sille lehmälle jauhot kurkkuun. Jos akalla omat porsimiset on jäänyt kesken ei sillä ole oikeutta käyttää sua sijaiskohtuna. Olisit voinut lopettaa tuon anopin ruikutuksen ja kerjäämisen jo aikoja sitten kertomalla sille, että hänen poikansa on tuhkamuna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.Nyt haluatkin verrata täsmälleen samanlaisella taustalla olevia ihmisiä? Joku aika sittenhän joku (ilmeisesti sinä) väitit, että se että on äiti, tarkoittaa että tietää ja on kokenut enemmän kuin lapseton. Siis että yläasteella lapsen saanut teiniäiti tietää ja on kokenut enemmän kuin korkeakoulutettu, professuurin haltija, ulkomailla työskentelevä, syvänmerensukellusta harrastava 4-kymppinen. Logiikkaa nyt.
Mutta edelleen unohdat sen, mitä muutkin ovat sanoneet; sen, että niillä sinun toistelemillasi kokemuksilla ei ole mitään merkitystä sille lapsettomalle, koska hänelle äitiyden kokemukset eivät edusta samaa kuin sinulle eikä hän niitä halua. Vähän sama kuin edellämainittu Ferrari-esimerkki; jos Ferraria ei koe tavoiteltavaksi ja sellkaista halua, ei sitä silloin koe samanlaisena kuin Ferrarin omistaja.
Häh? Kaksi 15- vee äitiä. Toinen rupee vetään kokaa ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Kaksi lapsetonta 15- vee ja toinen narkki ja toinen opiskelee ja tienaa ja matkustaa.
Äiti opiskelijatienaajamatkustaja versus lapseton opuskelijatienaajamatkustelija.
Vaikka kuinka väännät, on se äiti ajatusmaailmaltaan, kokemuksiltaan, joustavuudeltaan ja kaikesta rikkaampi.Samoin kolmekymppiset, mulla voi olla ihan kaikki sama kuin sulla, mut mulla on se lapsikin. Olen kokenut enemmän kuin sinä. Minulla on kokemus kaikesta, mitä lapsi tuo tullessaan, sinulla ei.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään automaattisesti "parempaa ihmistä". Et voi sanoa kokeneesi enemmän vain koska olet onnistunut lisääntymään. Joku lapsellinen voi elää koko elämänsä samalla pienellä paikkakunnalla kokematta juuri mitään muuta, toisen kiertäessä maapalloa tutustuen eri kulttuureihin, nähden ja kokien maailman monet kasvot. Tästä huolimatta lapsellinen on kuitenkin kokeneempi?
Joo, mäkin voin kiertää maailmaa ja kokea vanhemmuuden tuoman rakkauden. Sä et. Et vaikka seisoisit päälläs maailman laidalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin montaa lapsetonta en tunne mutta se täytyy sanoa, etten enempää välitä tunteakaan. Ovat sen verran itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, ettei niiltä juuri löydy ymmärräystä muille. Ja tämä vaan nähtävästi pahenee vanhemmiten. On vaikeaa olla sellaisen ihmisen kaveri, joka ei ole koskaan oppinut joustamaan muiden tarpeiden mukaan. Monilapsisessa perheessä eläminen kasvattaa ihmistä ja omat lapset myös. Ei kukaan täällä täydelliseksi tule mutta huomattavasti helpompaa on tulla juttuun ihmisten kanssa, jotka ovat sentään vähän oppineet kompromissien tekoa ja joustavuutta.
Missä tämä kompromissien teko ja joustavuus ilmenee? Ei ainakaan työpaikalla, kukaan muu ei ole niin joustamaton kuin lapsellinen vaatiessaan vapaata silloin, lomaa tällöin ja töistä aikaseimmin pääsyä tuolloin muiden kustannuksella, koska lapset.
Näinpä. Ja ompahan erään äidiksi tulleen suusta kuultu useaan otteeseen nyt perusteluna ihan kaikkeen mahdolliseen: "Näin se on tällaisen pienen ihmisen kanssa", "pitää koska tämä pieni ihminen" ja "pitää nyt mennä täysin tämän pienen ihmisen ehdoilla".
Että se pieni ihminen nyt sitten on virallisesti se maailman napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiys/isyys on autuaaksi tekevää niin miksi on niin paljon vanhempia jotka hylkäävät, pahoinpitelevät, kiduttavat ja jopa murhaavat jälkikasvunsa? Voisiko olla tosiaan että jokainen äiti/isäkään ei tunne syvää rakkautta ja lapseton voi rakastaa ihan yhtä syvästi kuin perheellinenkin ihminen. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ei tosiaan olisi ikinä tarvinnut hankkia lapsia.
Niin paljon?
Väitätkö että kyseessä on marginaali-ilmiö? Lapsensurmia on jo Suomessakin joka vuosi, pahoinpitelyitä enemmän ja sitten niitä hylkäämisiä jo niin paljon että ilmiö on jo banaali. Puhumattakaan sitten maailman mittakaavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pienestä lapsesta saakka tiennyt, etten halua lapsia. En välittänyt hoitaa nukkejakaan, ajatus oli jo silloin täysin vieras ja minulle sopimaton. Hoivavietti kyllä löytyy, mutta se kohdistuu vain eläimiin, ihmisistä en välitä pätkän vertaa. Miksi pitäisi tehdä toisin kuin minkä tietää olevan itseään kohtaan oikein? Miksi tehdä lapsi, kun tietää, että on vain onneton? Miksi tehdä lapsi, kun ei tunne tarvetta siirtää geenejään eteenpäin, olla muistettu, eikä halua kokea (ehkä) sitä tiettyä rakkautta? Siitähän ei ole takuuta, että ikinä oppisi lastaan rakastamaan. Sama kuin vaatisitte heteroseksuaalilta homoseksuaalista rakkautta, tai toisinpäin. Täysin luonnoton ja ahdistava ajatus minulle, että tekisin lapsia. En ymmärrä miksi tästä on niin kamala riita. Kukin tehköön sen mukaan, miten oman elämänsä haluaa elää.
Ikä?
35 vuotta. Riittääkä vai olenko vieläkin liian nuori tietämään mitä haluan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.
Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.
ApNo kannattaa asiaa kuitenkin vielä harkita. Oma lapsi on ihanin asia maailmassa. Kyllä meillä on hyvät työt, talo ja parisuhde sekä maailman paras asia, lapset. Vaikka kaikki maallinen katoaisi, meillä on toisemme ja perhe.
Älä turhaan asettele työtä ja kaikkea muuta lasta vastaan.
Harkitse vielä.
Mitään muuta susta ei maailmaan jää, kuin se jälkikasvu.Ihanko oikeasti vaikkapa kuuluisista tutkijoista, hallitsijoista tai taiteilijoista ei ole jäänyt tähän maailmaan muuta kuin heidän lapsensa?? Lapsi ei ole vanhempiensa jatke tai jäänne, vaan erillinen ihminen.
Minulla on oikeus omiin päätöksiini, ja siten myös sinulla omiisi. Miksi sinua haittaa, etten lisääntymällä rasita maapalloa enää enempää?
Ap
Hyvin kommentoitu ap. Itselläni on lapsi mutta ei tulisi mieleenkään ylittää kenenkään lapsettomuuden valinneen rajoja sanomalla "mieti nyt vielä". Eivät kaikki halua lapsia ja nauti perhe-elämästä. On vastuullista että sen tiedostaa etukäteen.
Liikaa on nimittäin niitä jotka lapsia jo hankittuaan katuvat valintaansa. On vanhempia, enimmäkseen isiä jotka tästä syystä katoavat lastensa elämästä jättäen näille elinikäiset traumat. Tai äitejä jotka valittavat näillä keskustelufoorumeilla kuinka lastensaanti pilasi elämän. Kunnioitan ihmisiä jotka kykynevät tekemään tietoisia, vastuullisia valintoja kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Kovin montaa lapsetonta en tunne mutta se täytyy sanoa, etten enempää välitä tunteakaan. Ovat sen verran itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, ettei niiltä juuri löydy ymmärräystä muille. Ja tämä vaan nähtävästi pahenee vanhemmiten. On vaikeaa olla sellaisen ihmisen kaveri, joka ei ole koskaan oppinut joustamaan muiden tarpeiden mukaan. Monilapsisessa perheessä eläminen kasvattaa ihmistä ja omat lapset myös. Ei kukaan täällä täydelliseksi tule mutta huomattavasti helpompaa on tulla juttuun ihmisten kanssa, jotka ovat sentään vähän oppineet kompromissien tekoa ja joustavuutta.
Kuten tämän keskustelun mammat, jotka eivät voi sietää edes tuntemattomien elämänvalintoja? Juu, joustavaa on, todella :D.
Ylipäätään vanhempien joustavuus ulottuu vain ja ainoastaan omiin lapsiin (kaikilla ei niihinkään). Eipä paljoa vanhemmat ole valmiita joustamaan ylitöissä, loma-ajoissa tai vaikka kauppajonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, enkä ehkä koskaan enää julkisesti kehtaa sanoa olevani äiti, vieläpä useamman lapsen äiti ja kohta "mummoikäinen". En halua tulla liitetyksi tähän huutojengiin.
On ollut kyllä aikamoista hehkutusta äitiyden kaikkitietävästä kaikkivoipaisuudesta ja ainoana autuaaksi tekevästä naisen tehtävästä maailmassa!
En vieläkään ymmärrä, miksi jonkun toisen ihmisen päätös olla alkamatta Äidiksi vaikuttaisi näin paljon jonkun todellisen Äidin elämään ja mielentilaan. Näen jo synnytyspakkolakialoitteen jossain kehkeytymässä.
Heh, huutojengiin. Eikös täällä ole keskusteltu? Keskusteltu näkökulmista?
Miten minä voin väittää ihmiselle, joka on asunut espanjassa tietäväni yhtä paljon espanjassa asumisesta, jos en ole ikinä siellä käynyt?Miten se Espanjassa asunut voi väittää sulle tietävänsä yhtä paljon Suomessa tuohon aikaan asumisesta, kun ei tuolloin Suomessa asunut? Täällä nyt on puurot ja vellit aivan sekaisin. Ei kukaan lapsia 30-vuotiaana tehnyt voi sanoa tietävänsä millaista elämä on 40-vuotiaana lapsettomana. Ei vaan voi. Yhtään sen enempää kuin lapseton voi väittää tietävänsä mitä lapsen kanssa eläminen on.
Eikä lapsia hankkinut voi tietää esim. 50-vuotiaana, millaista on ollut viettää omasta halusta lapseton elämä.
Että kääntyy sun logiikka näinkin päin.
Mut en oo väittänyt tietäväni, kuin siihen asti, kuin olen lapsettomana elänyt. Jokin kokemus sekin. Sä et voi mitenkään simuloida vanhempi- lapsi suhdetta ja rakkautta.
No niin, sinä et voi mitenkään simuloida 30 vuotta jatkunutta ratsastusharrastusta ja kilpailemista, jos et ala ratsastaa. Mutta jos sinua ei edes kiinnosta hevoset ja hevosurheilu, onko sillä sinulle mitään merkitystä? Ei, koska et koe asiaa ITSELLESI tärkeäksi.
Ymmärrätkö jo, mistä on kyse? Moni on yrittänyt selittää, että sillä ei ole merkitystä, että lapseton ei voi tietää ja kokea vanhemmuutta, koska hän ei edes halua, koska hän haluaa olla lapseton. Ei sinuakaan kiinnosta jonkun intoilut ja vakuuttelut hevosenomistajuudesta, jos sinua ei kiinnosta hankkia hevosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.
Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.
ApNo kannattaa asiaa kuitenkin vielä harkita. Oma lapsi on ihanin asia maailmassa. Kyllä meillä on hyvät työt, talo ja parisuhde sekä maailman paras asia, lapset. Vaikka kaikki maallinen katoaisi, meillä on toisemme ja perhe.
Älä turhaan asettele työtä ja kaikkea muuta lasta vastaan.
Harkitse vielä.
Mitään muuta susta ei maailmaan jää, kuin se jälkikasvu.Ihanko oikeasti vaikkapa kuuluisista tutkijoista, hallitsijoista tai taiteilijoista ei ole jäänyt tähän maailmaan muuta kuin heidän lapsensa?? Lapsi ei ole vanhempiensa jatke tai jäänne, vaan erillinen ihminen.
Minulla on oikeus omiin päätöksiini, ja siten myös sinulla omiisi. Miksi sinua haittaa, etten lisääntymällä rasita maapalloa enää enempää?
ApYmmärrät kai että näitä ei ole edes 1/1000? Lapsettomat tavisihmiset unohtuvat jo parissa vuosikymmenessä.
Miksi ihmisestä pitäisi jäädä jokin muisto tai jälki maailmaan? Mielestäni siihen ei ole mitään syytä. On aika itsekeskeistä ajatella, että se olisi tärkeää. Minullakin olisi ollut hienot terveet geenit suurella todennäköisyydellä, mutta en lisääntynyt. Tosin siihen vaikutti osaltaan se, etten halunnut tehdä kompromissiä miesten suhteen. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että eipä se haittaa, maailma on pullollaan ihmisiä ja elintila sen kun vähenee monesta syystä.
Vierailija kirjoitti:
En kuvauksesi perusteella usko pätkääkään etteikö miehesi olisi ehdoton lasten hankkimista vastaan. Kyllä varmasti suostuisi jos nainen haluaisi. On vain huonolla tuurilla saanut sinunkaltaisen puolisokseen.
AV:n miesten mukaan KUKAAN mies ei halua lapsia. Eli AP:n aviomiehelle on käynyt HYVÄ tuuri kun on AP:n saanut puolisokseen. Jos AP tekisi lapsen, olisi yksi viaton mies taas HUIJATTU isäksi vasten tahtoaan.
Kovin montaa lapsetonta en tunne mutta se täytyy sanoa, etten enempää välitä tunteakaan. Ovat sen verran itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, ettei niiltä juuri löydy ymmärräystä muille. Ja tämä vaan nähtävästi pahenee vanhemmiten. On vaikeaa olla sellaisen ihmisen kaveri, joka ei ole koskaan oppinut joustamaan muiden tarpeiden mukaan. Monilapsisessa perheessä eläminen kasvattaa ihmistä ja omat lapset myös. Ei kukaan täällä täydelliseksi tule mutta huomattavasti helpompaa on tulla juttuun ihmisten kanssa, jotka ovat sentään vähän oppineet kompromissien tekoa ja joustavuutta.