Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Ymmärrän enemmän kuin hyvin kun meillä oli vaikeuksia saada lasta ja tämä poika jäikin ainoaksi. Luulen kuitenkin sinun anoppisi käyvän tavallaan surutyötä ettei hän saa lastenlasta hellittäväksi edes yhtä.
Ei se tarkoita että sen pitäisi muuttaa teidän ajatuksia tulevaisuudesta mutta yritä ymmärtää hänen suruaan ettei lastenlasta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Tällä hetkellä se tärkein on mieheni. Niin ja elämä itsessään. Haluan nyt opiskella loppuun, päästä unelma-ammattiini, tulla siinä hyväksi, matkustella, elää... Ei mitään sen ihmeempää, mutta en vaan näe itseäni äitinä ja lapsiperhe-elämä näyttää omasta näkökulmasta ankealta ja kamalalta.
En halua kokea raskautta enkä varsinkaan synnytystä. Edes ne asiat, joita lapselliset kokevat ihanina ja hienoina, eivät itseeni kolahda milläänlailla. Ei minua kiinnosta vaihtaa vaippoja, imettää, syöttää, pukea, hyssytellä, nukuttaa, leikittää, kehua asioista jotka eivät edes ole ihmeempiä, kasvattaa jne.
En ymmärrä miksi lapsellisten on niin vaikeaa tajuta, että jokainen ei vaan halua lasta ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Hyvän ja tyydyttävän elämän voi ihan hyvin elää ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.
Niin, äidithän eivät koskaan tule jätetyiksi ja eroa (mistä tulevat kuitenkin monet yh:t ja jatkuvasti vaihtuvat miehet), ehkä se on sitten sitä rakkaudesta enemmän tietämistä. Sikäli mielenkiintoista kun on olemassa tutkimuksia, joilla on todistettu että lapsettomat ovat onnellisempia kuin lapselliset ja ei-onnellisuus lisääntyy suhteessa lasten kasvaneeseen lukumäärään. Ja ei, en laita linkkiä kun googlella löytyy muutenkin.
Mitä tuohon lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen-länkytykseen tulee, itse kommentoit "luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa". Aika monikin, tästä lastenhankinnan kaduttamisestakin on ihan sanomalehdissä kirjoitettu, kuinka siitä ei saa puhua mutta kuitenkin sitä on. Että se siitä omituisesta todellisuudesta.
Tulee mieleen sellainen, joka laittaa kädet korville ja lallattaa, ettei vaan kuule mitään mikä ei itseä miellytä.
Onko mieleesi juolahtanut, että se mies tekee niin paljon työtä ja matkustaa, koska tuntee olonsa ja elämänsä niin tyhjäksi ja perusteettomaksi sinun kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Me halutaan puolison kanssa ainakin nauttia toisistamme, rauhasta ja siitä, ettei olla vastuussa lapsesta/lapsista. Kahdestaan voidaan tehdä mitä halutaan ja mennä minne halutaan. Kummallakaan ei oo tarvetta "käyttää elämäänsä" lapseen/lapsiin. Mä tykkään lapsista, etenkin omien sisarusten ja he riittää mulle ainakin toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa että henkilö joka on itse kokenut vaikean raskauden ei ymmärrä miksi joku ei halua kokea samaa. Oman äitini raskaus oli... no, helvetillinen ja tämä on aina sanonut että harkitse todella tarkkaan ennen kuin alat hankkimaan lapsia, jos edes hankit niitä.
Tiedä sitten kuinka järkevää on omien pelkojen ja traumojen eteenpäin siirtäminen omalle lapselle. Suomessa kuolee keskimäärin pari naista vuodessa synnytykseen. Lapsia syntyy Suomessa 60 000 vuodessa. Eli kuinka vaarallista raskaus ja synnytys on? You do the math.
Miten joillekin voi olla noin kova paikka, että vieraat ihmiset valitsevat mieluummin uran kuin lapset? Oma työni on suurin intohimoni, jota olen rakastanut noin ekaluokkalaisesta asti. Mikään määrä rakkautta lapseen ei ikinä riittäisi sitä korvaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Haluan pitää mahdollisuudet avoinna. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka opinnot ja työt loppuvat joskus, niin niiden pariin voi aina kuitenkin palata. Elämän ei tarvitse edetä yhdessä putkessa.
Tällä hetkellä haluan käyttää elämäni opiskeluun, urheiluun ja parisuhteeseen. Opintojen jälkeen pääsen toivottavasti johonkin töihin, ja tienaan sen verran rahaa, että pääsen matkustelemaan mahdollisimman paljon. Mahdollisimman liikkuva työ sopisi minulle parhaiten, enkä haaveile olevani yhdessä työssä koko loppuelämääni. Haluaisin asua monissa eri kaupungeissa ja viipyä ulkomaillakin pidempiä aikoja.
Käytännön arjen tasolla minusta on ihanaa, että voin päättää vartin varoitusajalla, mitä seuraavaksi teen: lähdenkö esimerkiksi jumppaan tai kaverin kanssa kahville. Asioita ei tarvitse juurikaan suunnitella.
En myöskään pidä siitä, että muut ihmiset ovat minusta riippuvaisia, ja viihdynkin erinomaisesti yksin. Oikeastaan koen muiden ihmisten jatkuvan läsnäolon enemmänkin taakaksi kuin rikkaudeksi. Siksi en koe pelkoa ystävien tai perheenjäsenten menettämisestä vanhuudenpäivinä. Pidän siis ihmisistä ja olen sosiaalinen, mutta nautin olostani ehkä enemmänkin, kun saan olla yksin.
Joo, on PALJON yh vanhempia ja eronneita ja vaihtuvia perheitä. Missä? Onnellisuus laskee, enpä usko. Kyllä se kasvaa. Ja tuo argumentti, et lapseton ei voi tehdä lapsia koittaakseen millaista se on ja lopettaa jos ei miellytä, on niin älyttömän älytön, ettei tuohon voi vastata mitään! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.
Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
En ole tuon kirjoittaja mutta kuvasit lähinnä lähiöelämää, siellähän lapsia yleensä "vaan tulee" että oho. Mutta on olemassa opiskelua muuallakin kuin amiksessa, kansainvälistä uraa asiantuntija/johtotehtävissä, tutkimustyötä, julkaisemista, luennointia. Kaikki kun eivät avioidu ensimmäisen pubirentun kanssa kun lapsi "vaan tulee", työ on muutakin kuin toimeentuloa matalapalkka-alalla ja itseään haluaa kehittää osaamisen puitteissa jatkuvasti.
Ja kannattaisi olla tyytyväinen, että on ihmisiä joilla on tavoitteita elämässään, koska millä sitä maksettaisiin kaikki kotihoidontuet (tai jotkuthan saa oikein kodinhoitotukeakin :DDDDDD), päivähoidot, peruskoulutus jne. maksettaisiin jos kukaan ei tienaisi ja maksaisi veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Niiku ainakin ekalta luokalta asti...
Tästä näkee, että joukkoon sekoittuu keskustelemaan teinejä, ja joukossa itseään kolmekymppisiksi (ainakin) väittäviä, ja jutut on yhtä pöljiä.
Sen verran tarkennan, että tokkopa yhdestäkään parikymppisestä perheen perustaminen tuntuu ajankohtaiselta.
Eriasia on, jos kolmekymppinen tekee aiheesta aloituksen, ja ei pysty asiasta edes keskustelemaan ilman pyllystä heitettyjä pökäleitä. Se kertoo ihmisen jonkinlaisesta kehittymättömyydestä ja naivista ajatusmaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
En ole tuon kirjoittaja mutta kuvasit lähinnä lähiöelämää, siellähän lapsia yleensä "vaan tulee" että oho. Mutta on olemassa opiskelua muuallakin kuin amiksessa, kansainvälistä uraa asiantuntija/johtotehtävissä, tutkimustyötä, julkaisemista, luennointia. Kaikki kun eivät avioidu ensimmäisen pubirentun kanssa kun lapsi "vaan tulee", työ on muutakin kuin toimeentuloa matalapalkka-alalla ja itseään haluaa kehittää osaamisen puitteissa jatkuvasti.
Ja kannattaisi olla tyytyväinen, että on ihmisiä joilla on tavoitteita elämässään, koska millä sitä maksettaisiin kaikki kotihoidontuet (tai jotkuthan saa oikein kodinhoitotukeakin :DDDDDD), päivähoidot, peruskoulutus jne. maksettaisiin jos kukaan ei tienaisi ja maksaisi veroja.
Ja silti meillä korkeasti koulutetuilla, haastavissa töissä pitkön uran tehneillä ihmisillä on yleensä myös vastaavan lainen puoliso ja lapsia. Useilla vieläpä keskimääräistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna nyt harkitsisin vielä, teenkö miehen ja appivanhemmat onnelliseksi, teetkö perheestä täydellisen, haluatko tuntea rakkauden lapsia kohtaan.
Ehkä se on parasta, mitä voit rakkaillesi tehdä?
Mieti asiaa vielä.
Ja voin luvata, vanhemmuus on ihanaa ja omat lapset on ihania.
Mieti vielä. Sääliksi käy vähän sun anoppia ja miestä, vallankäyttöä?
Mikä ihmeen sekopää tässä koko ajan jankuttaa miettimään vielä? Mene välillä hoitamaan niitä lapsiasi. Mieti myös, onko sinun tapasi elää se ainoa oikea.
Olisiko kenelläkään esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat huippuja tieteissä ja taiteissa ja jotka ovat tietoisella päätöksellä tämän takia lapsettomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.
Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.
Kummalla on enemmän kokemusta?
Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.
Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.
Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.
Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.
Asiassa on vain sellainen pieni "ongelma", että jos hankkii kokemuksen molemmista (=tekee lapsen), sitä ei voi kumota jos asia ei miellytäkään. Tämä on se, mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden kritisoijat eivät ymmärrä. Lapseton voi ryhtyä lapselliseksi, mutta lapsellisesta ei voi enää tulla lapsetonta. Siksikään asioita ei voi verrata tai vaatia kokeilemaan, koska sitä ei voi kokeilla.
:D luuletko että joku haluaisi kumota vanhemmuutensa?? No ei. Luonto on hoitanut asian niin, että siitä jälkikasvusta tulee ihmiselle melko tärkeä juttu.
On 100% enemmän syitä elää hyvää elämäö, tienata ja rakentaa elämää.Etkö ymmärrä lukemaasi ja aihetta, josta keskustellaan? Nythän oli kyse sellaisesta, joka ei halua lapsia. Jos lapsia haluamaton tekee lapsen ns. kokeillakseen (kun asennehan on sellainen, että hommattava on, koska vasta sitten tietää sitätätäjatuota) ja toteaakin, että nyt tiedän asian molemmat puolet ja mielipiteeni ei ole muuttunut, hän ei voi palata uudestaan lapsettomaksi. Ymmärrätkö? Ei kai sellainen, joka haluaa lapsia, haluakaan kumota asiaa, mutta nythän ei olekaan kyse sellaisesta.
... Lapsia haluamaton tekee lapsen kokeillakseen...
Joo, sä riiput niin jossain omituisessa todellisuudessa, ettei ole järkeä jatkaa.
Äiti tietää vaan asioista ja elämästä ja rakkaudesta enemmän ja piste. Sille ei voi mitään.Anteeksi, sinä tiedät historiasta, mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta, lumien auraamisesta, autolla ajamisesta, matikasta, omakotitalon huoltamisesta, jalkapallosta ja ratsastuksesta ym. asioista enemmän kuin esim. minä, koska sinä olet äiti ja minä en?
Olet sitä mieltä että koko ikänsä samassa pikkukylässä asunut, peruskoulun käynyt 15-vuotias tietää elämästä enemmän kuin huippukoulutettu, paljon matkustellut ja muutenkin elämää kokenut 70-vuotias, vain koska 15v sattui pamahtamaan paksuksi ja saamaan lapsen?
Olet sitä mieltä että vahingossa raskautunut narsistinen psykopaatti tietää enemmän rakkaudesta kuin lapseton, jolla on rakas suku ja mies ja lemmikkejä, koska hän on äiti?
Kyllä se nyt on joku muu kuin tuo lainaamasi kirjoittaja joka riippuu jossain omituisessa todellisuudessa..
:D Jos nyt puhutaan ihan normaalista elämästä, mitä meistä kuitenkin suurin osa elää, niin kyllä sillä äidillä on kokemus siitä äitiydestä, vastuusta ja rakkaudesta, mitä sillä lapsettomalla ei ole. Äiti on monta kokemusta rikkaampi.
Sinä olet kiivennyt vuorelle ja minä myös. Mutta minä olen äiti, sinä et.
Kumpi on kokemusrikkaampi ja enemmän elänyt? - no minä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on PALJON yh vanhempia ja eronneita ja vaihtuvia perheitä. Missä? Onnellisuus laskee, enpä usko. Kyllä se kasvaa. Ja tuo argumentti, et lapseton ei voi tehdä lapsia koittaakseen millaista se on ja lopettaa jos ei miellytä, on niin älyttömän älytön, ettei tuohon voi vastata mitään! :D
Jos vaivaudut googlettamaan vaikkapa "lapsettomat onnellisempia", saat ihan tutkittua (useilla tutkimuksilla) faktaa siitä, että onnellisuus vähenee kun hankitaan lapsia ja se vähenee kun lasten määrä kasvaa (3:n lapsen vanhemmat vähemmän onnellisia kuin 2:n jne). Ylioppilaslehden artikkeli Ilonpilaaja käsitteli juurikin tätä aihetta ja siitä löytyvät myös tutkimusviitteet. Kyse ei ole siitä, mitä sinä uskot, vaan faktoista.
Vierailija kirjoitti:
Onko mieleesi juolahtanut, että se mies tekee niin paljon työtä ja matkustaa, koska tuntee olonsa ja elämänsä niin tyhjäksi ja perusteettomaksi sinun kanssasi?
No niin, ap, lopetapa ehkäisy tähän päivään ja tee miehen elämä täydeksi ja merkitykselliseksi kuten tuon kommentin kirjoittaja. Mitä sitä turhaan miehen mielipidettä kysymään, kyllä anoppi sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.
Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?
Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
En ole tuon kirjoittaja mutta kuvasit lähinnä lähiöelämää, siellähän lapsia yleensä "vaan tulee" että oho. Mutta on olemassa opiskelua muuallakin kuin amiksessa, kansainvälistä uraa asiantuntija/johtotehtävissä, tutkimustyötä, julkaisemista, luennointia. Kaikki kun eivät avioidu ensimmäisen pubirentun kanssa kun lapsi "vaan tulee", työ on muutakin kuin toimeentuloa matalapalkka-alalla ja itseään haluaa kehittää osaamisen puitteissa jatkuvasti.
Ja kannattaisi olla tyytyväinen, että on ihmisiä joilla on tavoitteita elämässään, koska millä sitä maksettaisiin kaikki kotihoidontuet (tai jotkuthan saa oikein kodinhoitotukeakin :DDDDDD), päivähoidot, peruskoulutus jne. maksettaisiin jos kukaan ei tienaisi ja maksaisi veroja.
Ja silti meillä korkeasti koulutetuilla, haastavissa töissä pitkön uran tehneillä ihmisillä on yleensä myös vastaavan lainen puoliso ja lapsia. Useilla vieläpä keskimääräistä enemmän.
Kommenttiesi sisällön ja oikeinkirjoituksen perusteella sinua ei ainakaan uskoisi korkeasti koulutetuksi. Monilla naisilla urakehitys tyssää tai jopa katkeaa lastenhankintaan. Miksi ottaisin sellaisen riskin, kun en lapsia edes halua?
Jos synnytys on ongelma voi saada pelkosektion. Vaikka olisin Suomen tunnetuin nainen omilla ansioillani ja naimisissa tunnetuimman miehen kanssa, niin en todellakaan tahtoisi elää lapsetonta elämää. Tahdon tulla haudatuksi uurnalehtoon tai tuhkana tuuleen. En kaipaa nimeni jäämistä näkyville muualla kuin sukupuun oksassa, joka jatkaa haaroittumistaan.