Lue keskustelun säännöt.
Millä pystyy elämään ylikontrolloivan miehen kanssa kun pää hajoaa? Neuvoja?
Äsh
08.01.2017 |
Mies on pohjimmiltaan kiltti ja huomaavainen, mutta nuorempana saanut ilmeisesti jotain traumoja siitä kun isänsä oli vanhanajan kunnollinen, mutta jäärä perheenpää joka väheksyi muita ja odotti pojastaan kovaa vastuunkantajaa ja poika oli erityisherkkä ja huomionkipeä. Sai myös kaiketi hylkäämistraumoja kun vanhempansa laittoivat mummon luo asumaan pidemmäksi aikaa nuoruudessa. Syytä en tiedä miksi.
Äitinsä pitää poikaansa kylmänä ja kovana. Miehellä siis huono itsetunto.
No kotioloissa miehellä on järjetön kontrolloinnin tarve aivan kaikesta. Pöydät ja lavuaarit hinkataan monta kertaa päivässä, tai mies tulee kärttyisäksi. Sama siivoamisen kanssa. Miehellä on myös pakkorutiineitaan, jotka on pakko suorittaa, tai jälleen ilkimys tulee esiin. Minulla ei saa olla omia menoja, tai kavereiden tapaamisia, koska muuten olen itsekäs (kaiketi hylkäämispelkoja ja -traumoja) ja / tai ryyppäämässä. Juon siis todella harvoin ja vielä harvemmin käyn viihteellä ja olen siis aikuinen nainen.
Miehen täytyy tietää kaikki mitä teen ja mitä jopa ajattelen ja olen oppinut mm. olemaan liian kauan hautautumatta ajatuksiini, ettei mies ala kyselemään ja hätäänny. Kaikki ennalta arvaamattomat menot tai tekemiset (lähden yksin kauppaan, luen kirjaa, neulon), ovat myös hätäännyksen ja myös joskus hermostumisen aihe. Puhelintakin pidän äänettömällä, koska muuttuu oudoksi jos saan viestejä vaikka sanoisin keneltä...
Ilkeilyssä on jotain sadistisia överiksi meneviä piirteitä vällillä. Hyvinä hetkinään on todella huomaavainen ja kiltti, sekä kuunteleva kumppani. En usko että kävisi päälle, mutta jotenkin menettää kontrollin (hehe... sitäpä juuri...), ja raivonsa on jotenkin primitiivistä pelkoa ja myös sättimisensä vastaavaa ja todella henkilökohtaista. Panttaa myös tunteitaan ja hellyyttä jos kokee aitoa / kuviteltua väärin kohtelua. Tuota saattaa jatkua päiväkausia. Vähättelee myös naisia ja pitää typerinä, neuvoo ja opastaa ihan kaikessa, ihan typerissäkin jutuissa ja ei kestä jos tiedän jostain enemmän (varmaan jotain äitiinsä liittyvää).
Kuten kontrollifriikin kirjallisuudessa löytyvistä määritelmistäkin käy ilmi, mies ei ota vastuuta mistään ilkeyksistään, tekemisistään tai sanomisistaan. Ei edes tajua tekevänsä mitään ja usein myös käyttää siirto-taktiikkaa minuun ja syyttelee minua milloin mistäkin ja ennalta ihan varmuuden vuoksi. Luultavasti peilaa minuun omia huonoja puoliaan joita on joutunut piilottelemaan.
Mies on välillä aivan järjettömän kylmä ja itsekäs. Tänäkin viikonloppuna ilmoitti tuosta vaan ettei halua nähdä, piste, ja jos kerrankin mainitsen kuinka kallista autolla ajelu on, saan luvan pysyä siellä missä asun ja luuri korvaan. Tämä ilman mitään riitaa, kärhämää tai huonoja fiiliksiä ennalta. Olen vieläkin ymmälläni että mitä hittoa...
Millä te muut olette saaneet ylikontrolloivaan ja itsekkääseen kumppaniinne jotain otetta ja saaneet elämänne siedettäväksi? Mies ei pohjimmiltaan tarkoita pahaa, sen tiedän ja osaa olla todella kiltti hyvinä hetkinään. Minä taas en jaksa katsoa sitä kamalaa itsekkäämpää käytöstä enää. Tahtoisin vielä koittaa löytää jonkun keinon ennen kuin heitän pyyhkeen kehään. Puhuminen ei auta, koska mies hermostuu heti. Jos pidän omasta kannastani kiinni, mies saattaa olla vaikka viikkokausia hiljaa ollakseen oikeassa.
Kommentit (56)
Just... Tiedätkö olevasi läheisriippuvainen? Tekstisi paljastaa sen. Kukaan muu ei ota vastuuta toisen ihmisen tunteista kuin läheisriippuvainen.
Alapa tutustunaan tommy hellsteeniin muuhun kirjallisuuteen. Paranna ensin itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota, ensinnäkin olet hyvin pitkämielinen, kun jaksat tuota kaikkea - miehessä täytyy siis vastapainoksi olla paljon hyviäkin puolia?
Toiseksi, kun osasit analysoida miehen traumoja ja niistä aiheutuneita vääristyneitä käytösmalleja, niin oletko ajatellut itse olevasi läheisriippuvainen ja mistä se voisi johtua?
Ilmeisimmin seurustelette ja asutte erillänne. Miettisin erittäin tarkkaan, onko suhde todella jatkamisen arvoinen, miehen käytös sinua kohtaan kuulostaa todella kuormittavalta.
Tiedät kyllä, minkä vastauksen tältä palstalta saat :)
Pahalta näyttää varsinkin kun ette edes vielä asu yhdessä. Jos jäät tuohon miehestä tulee elämänpituinen projekti. Kannattaa miettiä kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedät kyllä, minkä vastauksen tältä palstalta saat :)
Ja se vastaus on ainoa ja oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mikä ääliö tuo mies. Eksäni oli myös aika kontrollifriikki. Muutettiin erilleen kun en enää jaksanut sitä kilvoittelua ja kiukuttelua, mutta ollaan tapailtu nyt vuosi eri asunnoista käsin, ja tämä toimii ihan hyvin. Yhteen en enää tuon kanssa muuta ennen kuin lapset on muuttaneet omiin koteihinsa, koska lapset saavat tuollaiset hermoheikot aspergerit aivan tolaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi. Elämäsi tulee olemaan helv ettiä tuollaisen miehen kanssa, mutta kyllä sinä itsekin sen tiedät!
Tunnusta totuus, eli teidän suhteessanne ei ole rakkautta, ei kunnioitusta eikä edes normaalia luottamusta. Ei tule mieleen mitään syytä, minkä vuoksi kannattaisi tehdä oma elämä vaikeaksi hänen kanssaan.
Minkä vuoksi sinä niin kovasti analysoit syitä ja menneisyyttä? TULEVAISUUTEEN sinun nyt pitäisi katsoa. Suunnittele nyt edes ensi viikko täysin omilla ehdoillasi. Ja sitten seuraava viikko, ensi kesä, seuraava joulu ja vuosi ...
Ilo on aivan varmasti sinun puolellasi silloin, kun mies on viikkokausia hiljaa! Analysoi nyt itsesi, mikä vikana jos sinä itse et sitä huomaa.
Minkä hemmetin takia tuollasen kanssa pitää tuppautua suhteeseen, onko sillä joku metrinen lerssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just... Tiedätkö olevasi läheisriippuvainen? Tekstisi paljastaa sen. Kukaan muu ei ota vastuuta toisen ihmisen tunteista kuin läheisriippuvainen.
Alapa tutustunaan tommy hellsteeniin muuhun kirjallisuuteen. Paranna ensin itsesi.
Jos tarkoitat Virtahepo olohuoneessa, niin olen lukenut sen. Kuten myös lähemmäs 50 muuta self help -kirjaa. Tunnustan oman heikkouteni, hyvässä ja pahassa. En silti jäisi väkivaltaisen tai hullun miehen armoille, tai olisin epätoivoinen että tämä mies olisi jotenkin parempi kuin on, tai ainoa mies maailmassa.
Tiedostan hänen kamalat taipumuksensa oikein hyvin. Itse asiassa jätin hänet jo 3 kk:ksi aikaisemmin, mutta ne hyvät asiat ajoi takaisin yhteen.
Minun elämäni ei siihen kaadu jos tämä suhde päättyisi, mutta ne hyvät hetken on sen verran hyviä, että olen jaksanut. Mietin vaan maksaako vaivaa, koska jokaisen pitäisi itse haluta muuttua tai koittaa ymmärtää omaa käytöstään. Tämä ei ainakaan tällä hetkellä tunnu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä ääliö tuo mies. Eksäni oli myös aika kontrollifriikki. Muutettiin erilleen kun en enää jaksanut sitä kilvoittelua ja kiukuttelua, mutta ollaan tapailtu nyt vuosi eri asunnoista käsin, ja tämä toimii ihan hyvin. Yhteen en enää tuon kanssa muuta ennen kuin lapset on muuttaneet omiin koteihinsa, koska lapset saavat tuollaiset hermoheikot aspergerit aivan tolaltaan.
Samasta syystä me asutaan erillään. Asuttiin aikaisemmin yhdessä, mutta mies oli niin mahdoton, että näemme enää vain viikonloppuisin. Sama juttu myös lasten suhteen. Vaikka ovat omia lapsiaan, miehestä tulee ruutitynnyri ylimäärisen mölyn, velvollisuuksien ym. myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat vaihtoehdot ovat jättää se tai jatkaa ja taantua samanlaiseksi ameebaksi kun tuo varakkaalle miehelle rahojaan siirtävä luuseri. Sitäkö haluat? Miksi olet parisuhteessa sen miehen kanssa? Kannattaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just... Tiedätkö olevasi läheisriippuvainen? Tekstisi paljastaa sen. Kukaan muu ei ota vastuuta toisen ihmisen tunteista kuin läheisriippuvainen.
Alapa tutustunaan tommy hellsteeniin muuhun kirjallisuuteen. Paranna ensin itsesi.
Jos tarkoitat Virtahepo olohuoneessa, niin olen lukenut sen. Kuten myös lähemmäs 50 muuta self help -kirjaa. Tunnustan oman heikkouteni, hyvässä ja pahassa. En silti jäisi väkivaltaisen tai hullun miehen armoille, tai olisin epätoivoinen että tämä mies olisi jotenkin parempi kuin on, tai ainoa mies maailmassa.
Tiedostan hänen kamalat taipumuksensa oikein hyvin. Itse asiassa jätin hänet jo 3 kk:ksi aikaisemmin, mutta ne hyvät asiat ajoi takaisin yhteen.
Minun elämäni ei siihen kaadu jos tämä suhde päättyisi, mutta ne hyvät hetken on sen verran hyviä, että olen jaksanut. Mietin vaan maksaako vaivaa, koska jokaisen pitäisi itse haluta muuttua tai koittaa ymmärtää omaa käytöstään. Tämä ei ainakaan tällä hetkellä tunnu siltä.
Näinhän se menee. Minäkin elin 20 v dominoivan miehen kanssa. Koska uskon hyvään toisessa ihmisessä, koska ne hyvät puolet kannattelivat, koska olen hyvä antamaan anteeksi.
Sitten aloin pikkuhiljaa toipumaan läheisriippuvuudesta. Nykyään tajuan, että minä olin se, joka mahdollisti miehessä sen käytöksen.
No ei todellakaan maksa vaivaa! Mitä hemmettiä just luin. Omaishoitajan paikkaako olet hakemassa. Ei oo tosi miten edes olet tuollaisen miehen kanssa. Hankala lapsuus. Voi hyvänen.
Klassinen kuvio narskujen ja muitten kanssa on kai tuo että hyvät hetket on niin hyviä että vastapainoksi ollaan valmiita sietämään vaikka mitä kohtelua. Lienee harvinaista että ne hyvät hetket tällaisissa suhteissa lisääntyisivät?
Sun kannattaa asettautua selälleen eteisen lattialle siihen heti oven eteen ja pysyä siinä ihan hiljaa.
(Tai vaihtoehtoisesti nostat kytkintä vielä kun sinulla on omaa mielenterveyttä jäljellä.)
Itse en jaksaisi, jos ei saisi omia menoja tai juttuja olla. Mut jos itse pystyt olemaan suhteessa ja haluat niin mikäs siinä, jaksamisia!
Selitä meille, miksi ihmeessä sinun pitäisi pilata oma elämäsi juuri tämän miehen kanssa? Maailmassa luulisi riittävän täysijärkisiäkin.
Niin ne hyvät hetket ... oletko tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka harvoin niitä oikeastaan on?
Haloo. Ette edes asu yhdessä ja käytös on tuollaista? Mieti millainen se on jos eläisitte yhdessä.