Lue keskustelun säännöt.
nirsot prinsessat latsii miehiäkö
vaimona 44v
08.01.2017 |
Hesarissa lääkäri kirjoittaa mielipiteenään ettei ole saanut vaimoa. Suomalaiset naiset on kasvatettu prinsessasaduilla valikoiviksi. Miehen on oltava täydellinen aviomies. Näille pronsessoille ei kelpaa mikään mies ja 66% eroista johtuu nirsoista vaimoista.
Onkohan tämä lääkäri ruma ja ilkeä?
Kommentit (35)
Minä en vaadi kumppaniltani yhtään sen enempää, mitä itseltänikään.
Joko olen arvomaailmaltani ainutlaatuinen, tai sitten nämä samanhenkiset ihmiset möllivät jossain luolassa, sillä se mitä olen joutunut kohtaamaan ja sietämään on melko käsittämätöntä. Arvot, moraalikäsitykset tai edes jonkinlainen vastuuntunto teoistaan loistavat poissaolollaan, miten ihmiseen joka ei omaa mitään arvoja voisi muka luottaa?
On ihan hyvä että ihmiset ovat nirsoja, sillä ilman näitä tulos olisi melko karmivaa katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko otsikossa virhe, vai mitä latsiminen tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tuossa kirjoituksessa kiinnostaa lähinnä se, miksi kirjoittaja katsoo asiakseen ilmoittaa tittelinsä.
Koska se joka naisia millään tavalla julkisesti arvostelee, saa heti henkilöhyökkäyksiä vastaukseksi. Yksi niistä on, että olisi joku kouluttamaton luuseri.
Taii sitten tämä uros vain näppärästi mainostaa itseään ja toivoo löytävänsä epänirson kullan.
https://www.mehilainen.fi/terveyspalvelut/asiantuntijat/6277 .
Ehkä sekin on mahdollista. Näin keski-ikäisenä miehenä sanoisin tuon tukan perusteella, että etsiikö hän nimenomaan naisia? Ehkä karhu ois sittenkin se salainen toive?
Vierailija kirjoitti:
Onko otsikossa virhe, vai mitä latsiminen tarkoittaa?
Se on jotain ylilautakieltä. Samoin kuin ruskea talo ja mylvintä ja muut vastaavat jokailtaiset jauhamiset.
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran kirjoittaja tykkää verrata naisen hankkimista auton hankkimiseen, niin sanoisi nyt myös samalla sen että sitten kun mies ei jaksa enää panostaa siihen vanhaan käytettyyn kotteroon, niin suunnitelmissa on säästää rahaa ja ostaa parempi ja uudempi auto. Eli hankkii jossain välissä edustavamman naisen, välillä kelpaa huonompikin kunhan nyt vain edes on joku.
Minulla on neljä vuotta vanha auto, ja 50 vuotta vanha auto. Arvaa kumpaan jaksan panostaa enemmän? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pistää silmään kirjoittajan kommentti: "Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa".
En haluaisi olla kenenkään kanssa suhteessa ihan vain sen takia kun mies ei sattunut parempaakaan löytämään. Kun kerran kirjoittaja tykkää verrata naisen hankkimista auton hankkimiseen, niin sanoisi nyt myös samalla sen että sitten kun mies ei jaksa enää panostaa siihen vanhaan käytettyyn kotteroon, niin suunnitelmissa on säästää rahaa ja ostaa parempi ja uudempi auto. Eli hankkii jossain välissä edustavamman naisen, välillä kelpaa huonompikin kunhan nyt vain edes on joku.
Minä en odota mieheltä mitään erikoisempaa, pitää olla tolkku ja haluta samoja asioita kuin minä. Kaksi suhdetta olen lopettanut siihen, että mies ei ole herättänyt minussa mitään tunteita, vaikka muuten mitään vikaa ei ole ollutkaan. En oikestaan olisi edes halunnut seurustella heidän kanssaan alun perinkään, mutta jotenkin ajauduin siihen tilanteeseen kun en halunnut olla ilkeä. En ole katunut, nyt olen naimisissa unelmieni miehen kanssa, joka on ihan tavallinen tallaaja ja myös samalla aallonpituudella minun kanssani.
Tuskinpa mieskään haluaa olla suhteessa missä nainen ei tunne mitään miestä kohtaan?
Jos pyrkii siihen mikä ei ole tarjolla, niin on pysyvästi yksin.
Ihan oikeasti, haluaisitko sinä olla parisuhteessa, jopa naimisissa, sellaisen ihmisen kanssa, jolle tiedät olevasi vain väliaikaisratkaisu siihen asti, kunnes löytyy parempi? Minä en. Jos tarkoituksena on viettää loppuelämä yhdessä, en halua joka päivä pohtia, joko puoliso on löytänyt paremman kumppanin itselleen. Eihän tuollaisen puolison kanssa voisi hankkia edes lapsia, kun ero voi tulla minä päivänä hyvänsä.
Minulla on pitkä parisuhde, yli 30 vuotta. Se ei olisi kestänyt noin pitkään, jos välillämme ei olisi molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Toivon, että meillä on vielä edessä yhtä pitkä jakso.
Eihän tuota pidä noin lukea ja omituisesti vedät saatavilla olevaan tyytymisen siksi että hänestä olisi tarve vaihtaa johonkin toiseen.
Naisilla on todella monilla hinku Prad Pittiin ja nytkö he sitten muihin tyytyessään ovatkin jatkuvasti vaihtamassa seuraavaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pistää silmään kirjoittajan kommentti: "Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa".
En haluaisi olla kenenkään kanssa suhteessa ihan vain sen takia kun mies ei sattunut parempaakaan löytämään. Kun kerran kirjoittaja tykkää verrata naisen hankkimista auton hankkimiseen, niin sanoisi nyt myös samalla sen että sitten kun mies ei jaksa enää panostaa siihen vanhaan käytettyyn kotteroon, niin suunnitelmissa on säästää rahaa ja ostaa parempi ja uudempi auto. Eli hankkii jossain välissä edustavamman naisen, välillä kelpaa huonompikin kunhan nyt vain edes on joku.
Minä en odota mieheltä mitään erikoisempaa, pitää olla tolkku ja haluta samoja asioita kuin minä. Kaksi suhdetta olen lopettanut siihen, että mies ei ole herättänyt minussa mitään tunteita, vaikka muuten mitään vikaa ei ole ollutkaan. En oikestaan olisi edes halunnut seurustella heidän kanssaan alun perinkään, mutta jotenkin ajauduin siihen tilanteeseen kun en halunnut olla ilkeä. En ole katunut, nyt olen naimisissa unelmieni miehen kanssa, joka on ihan tavallinen tallaaja ja myös samalla aallonpituudella minun kanssani.
Tuskinpa mieskään haluaa olla suhteessa missä nainen ei tunne mitään miestä kohtaan?
Jos pyrkii siihen mikä ei ole tarjolla, niin on pysyvästi yksin.
Ihan oikeasti, haluaisitko sinä olla parisuhteessa, jopa naimisissa, sellaisen ihmisen kanssa, jolle tiedät olevasi vain väliaikaisratkaisu siihen asti, kunnes löytyy parempi? Minä en. Jos tarkoituksena on viettää loppuelämä yhdessä, en halua joka päivä pohtia, joko puoliso on löytänyt paremman kumppanin itselleen. Eihän tuollaisen puolison kanssa voisi hankkia edes lapsia, kun ero voi tulla minä päivänä hyvänsä.
Minulla on pitkä parisuhde, yli 30 vuotta. Se ei olisi kestänyt noin pitkään, jos välillämme ei olisi molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Toivon, että meillä on vielä edessä yhtä pitkä jakso.
Eihän tuota pidä noin lukea ja omituisesti vedät saatavilla olevaan tyytymisen siksi että hänestä olisi tarve vaihtaa johonkin toiseen.
Naisilla on todella monilla hinku Prad Pittiin ja nytkö he sitten muihin tyytyessään ovatkin jatkuvasti vaihtamassa seuraavaan?
Sinä se nyt et tunnu tajuavan. Jos omaan kumppaniin ei vain "tyydy", niin sitä ei vaihdeta Prad Pittiin vaikka hän soittaisi ovikelloa ja pyytäisi mukaansa. Minulla on maailman paras mies, olen siitä ihan varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pistää silmään kirjoittajan kommentti: "Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa".
En haluaisi olla kenenkään kanssa suhteessa ihan vain sen takia kun mies ei sattunut parempaakaan löytämään. Kun kerran kirjoittaja tykkää verrata naisen hankkimista auton hankkimiseen, niin sanoisi nyt myös samalla sen että sitten kun mies ei jaksa enää panostaa siihen vanhaan käytettyyn kotteroon, niin suunnitelmissa on säästää rahaa ja ostaa parempi ja uudempi auto. Eli hankkii jossain välissä edustavamman naisen, välillä kelpaa huonompikin kunhan nyt vain edes on joku.
Minä en odota mieheltä mitään erikoisempaa, pitää olla tolkku ja haluta samoja asioita kuin minä. Kaksi suhdetta olen lopettanut siihen, että mies ei ole herättänyt minussa mitään tunteita, vaikka muuten mitään vikaa ei ole ollutkaan. En oikestaan olisi edes halunnut seurustella heidän kanssaan alun perinkään, mutta jotenkin ajauduin siihen tilanteeseen kun en halunnut olla ilkeä. En ole katunut, nyt olen naimisissa unelmieni miehen kanssa, joka on ihan tavallinen tallaaja ja myös samalla aallonpituudella minun kanssani.
Tuskinpa mieskään haluaa olla suhteessa missä nainen ei tunne mitään miestä kohtaan?
Jos pyrkii siihen mikä ei ole tarjolla, niin on pysyvästi yksin.
Ihan oikeasti, haluaisitko sinä olla parisuhteessa, jopa naimisissa, sellaisen ihmisen kanssa, jolle tiedät olevasi vain väliaikaisratkaisu siihen asti, kunnes löytyy parempi? Minä en. Jos tarkoituksena on viettää loppuelämä yhdessä, en halua joka päivä pohtia, joko puoliso on löytänyt paremman kumppanin itselleen. Eihän tuollaisen puolison kanssa voisi hankkia edes lapsia, kun ero voi tulla minä päivänä hyvänsä.
Minulla on pitkä parisuhde, yli 30 vuotta. Se ei olisi kestänyt noin pitkään, jos välillämme ei olisi molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Toivon, että meillä on vielä edessä yhtä pitkä jakso.
Eihän tuota pidä noin lukea ja omituisesti vedät saatavilla olevaan tyytymisen siksi että hänestä olisi tarve vaihtaa johonkin toiseen.
Naisilla on todella monilla hinku Prad Pittiin ja nytkö he sitten muihin tyytyessään ovatkin jatkuvasti vaihtamassa seuraavaan?
Sinä se nyt et tunnu tajuavan. Jos omaan kumppaniin ei vain "tyydy", niin sitä ei vaihdeta Prad Pittiin vaikka hän soittaisi ovikelloa ja pyytäisi mukaansa. Minulla on maailman paras mies, olen siitä ihan varma.
Sinähän olet asiassa jäävi, jos olet jo päätynyt ihanteesi kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pistää silmään kirjoittajan kommentti: "Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa".
En haluaisi olla kenenkään kanssa suhteessa ihan vain sen takia kun mies ei sattunut parempaakaan löytämään. Kun kerran kirjoittaja tykkää verrata naisen hankkimista auton hankkimiseen, niin sanoisi nyt myös samalla sen että sitten kun mies ei jaksa enää panostaa siihen vanhaan käytettyyn kotteroon, niin suunnitelmissa on säästää rahaa ja ostaa parempi ja uudempi auto. Eli hankkii jossain välissä edustavamman naisen, välillä kelpaa huonompikin kunhan nyt vain edes on joku.
Minä en odota mieheltä mitään erikoisempaa, pitää olla tolkku ja haluta samoja asioita kuin minä. Kaksi suhdetta olen lopettanut siihen, että mies ei ole herättänyt minussa mitään tunteita, vaikka muuten mitään vikaa ei ole ollutkaan. En oikestaan olisi edes halunnut seurustella heidän kanssaan alun perinkään, mutta jotenkin ajauduin siihen tilanteeseen kun en halunnut olla ilkeä. En ole katunut, nyt olen naimisissa unelmieni miehen kanssa, joka on ihan tavallinen tallaaja ja myös samalla aallonpituudella minun kanssani.
Tuskinpa mieskään haluaa olla suhteessa missä nainen ei tunne mitään miestä kohtaan?
Jos pyrkii siihen mikä ei ole tarjolla, niin on pysyvästi yksin.
Ihan oikeasti, haluaisitko sinä olla parisuhteessa, jopa naimisissa, sellaisen ihmisen kanssa, jolle tiedät olevasi vain väliaikaisratkaisu siihen asti, kunnes löytyy parempi? Minä en. Jos tarkoituksena on viettää loppuelämä yhdessä, en halua joka päivä pohtia, joko puoliso on löytänyt paremman kumppanin itselleen. Eihän tuollaisen puolison kanssa voisi hankkia edes lapsia, kun ero voi tulla minä päivänä hyvänsä.
Minulla on pitkä parisuhde, yli 30 vuotta. Se ei olisi kestänyt noin pitkään, jos välillämme ei olisi molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Toivon, että meillä on vielä edessä yhtä pitkä jakso.
Eihän tuota pidä noin lukea ja omituisesti vedät saatavilla olevaan tyytymisen siksi että hänestä olisi tarve vaihtaa johonkin toiseen.
Naisilla on todella monilla hinku Prad Pittiin ja nytkö he sitten muihin tyytyessään ovatkin jatkuvasti vaihtamassa seuraavaan?
Sinä se nyt et tunnu tajuavan. Jos omaan kumppaniin ei vain "tyydy", niin sitä ei vaihdeta Prad Pittiin vaikka hän soittaisi ovikelloa ja pyytäisi mukaansa. Minulla on maailman paras mies, olen siitä ihan varma.
Sinähän olet asiassa jäävi, jos olet jo päätynyt ihanteesi kanssa yhteen.
Minkä ihanteen? Tarkoitatko, että minulla oli etukäteen mielikuva tulevasta puolisosta ja juuri sellainen tulla tupsahti vastaan? Tapasin miehen, jonka kanssa minulla oli hyvä olla. En olisi seurustellut kenenkään kanssa vain siksi, että on joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun aloittajahan on joku vanha ämmä (naimisissa 44 v). Pariutumiskriteerit ovat puolessa vuosisadassa muuttuneet. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei titteli, 140 000 euron vuositulot, poikamainen ulkonäkö ja sutjakka avoauto riitä houkuttelemaan prinssi Rohkea-faneja apajille, onko mielipidekirjoituksen kirjoittajassa jotain salattua ei-ei-ei-ominaisuutta dominoivassa määrin?
Puhuuko hän muka omasta kokemuksestaan, vai yleisellä tasolla, jota monien on vaikea käsittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pistää silmään kirjoittajan kommentti: "Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa".
En haluaisi olla kenenkään kanssa suhteessa ihan vain sen takia kun mies ei sattunut parempaakaan löytämään. Kun kerran kirjoittaja tykkää verrata naisen hankkimista auton hankkimiseen, niin sanoisi nyt myös samalla sen että sitten kun mies ei jaksa enää panostaa siihen vanhaan käytettyyn kotteroon, niin suunnitelmissa on säästää rahaa ja ostaa parempi ja uudempi auto. Eli hankkii jossain välissä edustavamman naisen, välillä kelpaa huonompikin kunhan nyt vain edes on joku.
Minä en odota mieheltä mitään erikoisempaa, pitää olla tolkku ja haluta samoja asioita kuin minä. Kaksi suhdetta olen lopettanut siihen, että mies ei ole herättänyt minussa mitään tunteita, vaikka muuten mitään vikaa ei ole ollutkaan. En oikestaan olisi edes halunnut seurustella heidän kanssaan alun perinkään, mutta jotenkin ajauduin siihen tilanteeseen kun en halunnut olla ilkeä. En ole katunut, nyt olen naimisissa unelmieni miehen kanssa, joka on ihan tavallinen tallaaja ja myös samalla aallonpituudella minun kanssani.
Tuskinpa mieskään haluaa olla suhteessa missä nainen ei tunne mitään miestä kohtaan?
Jos pyrkii siihen mikä ei ole tarjolla, niin on pysyvästi yksin.
Ihan oikeasti, haluaisitko sinä olla parisuhteessa, jopa naimisissa, sellaisen ihmisen kanssa, jolle tiedät olevasi vain väliaikaisratkaisu siihen asti, kunnes löytyy parempi? Minä en. Jos tarkoituksena on viettää loppuelämä yhdessä, en halua joka päivä pohtia, joko puoliso on löytänyt paremman kumppanin itselleen. Eihän tuollaisen puolison kanssa voisi hankkia edes lapsia, kun ero voi tulla minä päivänä hyvänsä.
Minulla on pitkä parisuhde, yli 30 vuotta. Se ei olisi kestänyt noin pitkään, jos välillämme ei olisi molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Toivon, että meillä on vielä edessä yhtä pitkä jakso.
Eihän tuota pidä noin lukea ja omituisesti vedät saatavilla olevaan tyytymisen siksi että hänestä olisi tarve vaihtaa johonkin toiseen.
Naisilla on todella monilla hinku Prad Pittiin ja nytkö he sitten muihin tyytyessään ovatkin jatkuvasti vaihtamassa seuraavaan?
Sinä se nyt et tunnu tajuavan. Jos omaan kumppaniin ei vain "tyydy", niin sitä ei vaihdeta Prad Pittiin vaikka hän soittaisi ovikelloa ja pyytäisi mukaansa. Minulla on maailman paras mies, olen siitä ihan varma.
Sinähän olet asiassa jäävi, jos olet jo päätynyt ihanteesi kanssa yhteen.
Minkä ihanteen? Tarkoitatko, että minulla oli etukäteen mielikuva tulevasta puolisosta ja juuri sellainen tulla tupsahti vastaan? Tapasin miehen, jonka kanssa minulla oli hyvä olla. En olisi seurustellut kenenkään kanssa vain siksi, että on joku.
No niin, tämä asia ei siis millään tavalla kuulu kokemuspiiriisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan naisille koskaan katumus siitä että jättävät kaikinpuolin hyvän miehen kun ei arki ollutkaan sitä mitä odotti? Ja tajuaa sen vasta sitten myöhemmin kun on yksin tai uuden miehen kanssa.
Tajuavat varmasti, mutta eivät tunnusta virhettään edes itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko otsikossa virhe, vai mitä latsiminen tarkoittaa?
Se on jotain ylilautakieltä. Samoin kuin ruskea talo ja mylvintä ja muut vastaavat jokailtaiset jauhamiset.
Oletkin ilmeisesti Ylilautakielen asiantuntija. Ilmeisesti vakikeskustelija siellä.
Eikös kirjoittaja sanonut ettei alunperinkään halunnut seurustella heidän kanssaan? Itselle kävi silleen että myöskin ajauduin suhteeseen baarituttavuuden kanssa kun en kehdannut sanoa suoraan ettei kiinnosta, no tämä tyyppihän oli sitten kuukaudessa ehtinyt oman päänsä sisällä kehittää meille syvemmän suhteen kuin mitä olisikaan.