Elän vanhempieni unelmaa, haluan pois

Sama fiilis, vaikka velkaa on vielä ja mies ihan ok pano. Ikää 27.

Kun olis tajunnut ostaa talon ja lisääntyä 10 vuotta myöhemmin.

Lapsi tekee automaattisesti sen, ettei ole enää ok tanssia pöydällä ja lähteä opiskelukaverille jatkoille pyörän ristillä.

Jotenkin olisin kelvannut 2 sekoiluvuotta lisää. Mutta tässä sitä mennään. Meillä ei vielä edes omistusasuntoa 😓

Ikää 26, yllärivauva ja häät raskaana.. Mutta ehkä sitten nelikymppisenä... Mummona mohitoja.

Vierailija kirjoitti:

En voi lasten takia muuttaa mitään. Ei kukaan ymmärtäisi jos alkaisin jotain hömppää opiskella. Enkä oikein itsekään tiedä mitä se olisi. Joku teatterikorkea olisi mieletön, mutta tuskin rahkeet siihen riittäisi. Ja tuntisin itseni siellä varmasti vanhaksi.. Eikös se ole AMK?

Lasten ja miehen takia on pakko pitää korkea elintaso. Vaikka on hyvä palkka eikä velkaa, niin menoja on ihan hirveästi.

Lisäksi olisi ihan hirveää vanhempiani kohtaan.. He kun ovat rikastuneet vasta omissa ammateissaan.. Ovat molemmat ihan keskiluokkaisesta perheestä. Tai isä on ihan hyvää sukua, mutta hänen isä pilasi aikanaan kaiken..

Heillä on ollut pakonomainen tarve saada meidät "ykkösluokkaan".

Luulen myös kaipaavani jonnekin rauhaan. Jonnekin kartanoon missä olisi hevosia ja metsiä ratsastaa. Vihaan ratsastuskouluja.

Ap

Nyt on pakko sanoa, että olet hemmoteltu kakara. Kasvaa aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi.

Sit voit alkaa vaikka elämäntaidonvalmentajaksi.  Se on nyt muotia sinun luokassasi. 

Jos et ole onnellinen niin miksi et tee mitään tilanteelle? Ota ero, sovi lasten huoltajuudesta, muuta minne haluat ja lähde opiskelemaan. Ei ole niin vaikeaa jos vain päättää tehdä.

En voi erota ja muuttaa ja jättää lapsia. Ei se vain mene niin.

Ap

On vaan pohjaton suru kun tuntuu etten kuulu tänne. Oikeastaan edes tähän elämään, nykyaikaan. Vaikea selittää. En ole ikinä tehnyt mitään omaa. Sitten on ihan hirveä ikäväntunne, vaikka en ole menettänyt ketään niin läheistä.

Ap

1. Psykologi

2. Parisuhdeterapia

3. Meditointia ja liikkumista metsässä

4. Regressioterapia / entiset elämät tms, joillekin niistä on apua ymmärtää nykyisyyttä

Neuvoisin pysymään suhteessa vielä 5 vuotta, lapset ehtii kasvaa ja 30 kriisin mahdollisuus poistua.

Kyse on pelkästään omasta keskeneräisyydestä. Ei vanhemmista, miehestä, työstä tai lapsista.

Ongelma olet sinä. Et olisi missään tyytyväinen. Itseään ei voi paeta.

Ihan ensin kannattaa selvittää, mitä elämästäsi oikeasti haluat. Voit aina muuttua itse. Jos itsetutkiskelu yksin on vaikeaa, hanki joku hyvä coutsi. Tyytymättömyydellä on positiivinen viesti: janoat muutosta. Kehittyminen ja itsensä kehittäminen tekee elämästä merkityksellistä.

Ps. Miksi sinulla on ystävinä ihmisiä, jotka eivät ole hengenheimilaisiasi? Elämä on liian lyhyt huonoihin ystävyyssuhteisiin tuhlattavaksi.

Ota töistä nyt aluksi vuosi vuorotteluvapaata ja osta itsellesi  hankala hevonen jonka kanssa alat treenata. Usein myös kunnon tippumiset esteen sekaan tai kumoonratsastukset auttavat ahdistukseen.678

Vierailija kirjoitti:

En voi lasten takia muuttaa mitään. Ei kukaan ymmärtäisi jos alkaisin jotain hömppää opiskella. Enkä oikein itsekään tiedä mitä se olisi. Joku teatterikorkea olisi mieletön, mutta tuskin rahkeet siihen riittäisi. Ja tuntisin itseni siellä varmasti vanhaksi.. Eikös se ole AMK?

Lasten ja miehen takia on pakko pitää korkea elintaso. Vaikka on hyvä palkka eikä velkaa, niin menoja on ihan hirveästi.

Lisäksi olisi ihan hirveää vanhempiani kohtaan.. He kun ovat rikastuneet vasta omissa ammateissaan.. Ovat molemmat ihan keskiluokkaisesta perheestä. Tai isä on ihan hyvää sukua, mutta hänen isä pilasi aikanaan kaiken..

Heillä on ollut pakonomainen tarve saada meidät "ykkösluokkaan".

Luulen myös kaipaavani jonnekin rauhaan. Jonnekin kartanoon missä olisi hevosia ja metsiä ratsastaa. Vihaan ratsastuskouluja.

Ap

Sori nyt vaan, mutta kuulostat hyvin lapselliselta 15-vuotiaalta. Kartano ja hevosia, anna mun kaikki kestää. Pitäisköhän sun vähän rajoittaa noiden telkkarin, sinänsä ihan kivojen, sarjojen katsomista. Satuja ne vaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

1. Psykologi

2. Parisuhdeterapia

3. Meditointia ja liikkumista metsässä

4. Regressioterapia / entiset elämät tms, joillekin niistä on apua ymmärtää nykyisyyttä

Neuvoisin pysymään suhteessa vielä 5 vuotta, lapset ehtii kasvaa ja 30 kriisin mahdollisuus poistua.

Lisäisin tähän:

5. osittainen hoitovapaa. Kun koet, että Sinulla ei ole tarpeeksi aikaa harrastuksillesi, niin tämä on yksi vaihtoehto. Tulot tietenkin vähene hieman, mutta verotus tasaa aika hyvin lopputuloksen.

6. Vuokraa ensi kesäksi itsellesi sähkötön mökki, jossa vesikin pitää kantaa sisälle. Nämä eivät paljoa maksa. Kokeile sitä elämää, miltä tuntuu.

7. Tapaa niitä ystäviäsi enemmän ja vähemän niitä pintaliito"ystävyyksiä". Meillä on ystäväpiirissä aina olleet täysin eri elämäntilanteet lukion jälkeen: kuka ulkomailla, lapset saatu täysin eri aikoihin, osa ei halua lapsia ollenkaan, osa vakitöissä, osa opiskelee vielä 40-vuotiaana jne. Kun olette erilaisia ja eri elämäntilanteissa, niin saatte mukavasti mausteita myös toistenne elämästä.

8. hanki vertaistukea niihin lapsiperheen "ongelmiin". Käy perhekerhoissa, perhetapahtumissa yms, ja yritä saada itsellesi äitikavereita, joihin kannattaa suhtautua aika tavalla kuin hyviin työkavereihin. Älä siis odota suurta ystävyyttä ensimmäisten vuosien kannalta.

9. Vähennä kulutustasi ja perheesi kulutusta. Säästyneellä rahalla voitte matkustella, ottaa lomarahat vapaaksi ja viettää siellä mukavuudettomalla mökillä aikaa...

Yllättävän aikaisin olet tilanteesi huomannut. Pelkäätkö vanhempiesi reaktiota, jos teet toisin kuin ne haluaa?

Näissä aina harmittaa lapset. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että tuottaa iloa vanhemmilleen.

Tällainen minä minä ihminen ei kykene tähän

Jos teillä on velaton koti, niin mihin ihmeeseen teidän kahden rahat menee?

miksi et koe, että voit vähentää kulutustasi ja ruveta opiskelemaan jotain muuta?

Jos et luovu työstäsi, niin löytyykö avoimessa yliopistossa mitään kursseja?

Mene terapiaan. Terapeuteille maksetaan siitä, että kuuntelevat tuollaisia ensimmäisen maailman ongelmia.

Luultavasti käytät elämääsi vain tekosyynä sille, että et lähde toteuttamaan unelmiasi. Lähde toteuttamaan niitä pienemmässä mittakaavassa. 

Puolen vuoden reppureissun sijaan matka Kanarialle. Taiteilijaelämän sijaan työväenopiston akvarellikurssi. Miehen dumppaamisen sijaan lyhyt salasuhde. 

Samalla saat pidettyä nykyisen elämäsi hyvät puolet.

Let's face it, et kuitenkaan uskalla tehdä sellaista kokonaisvaltaista muutosta, mitä haluaisin, ja jos tekisit, luultavasti todellisuus iskisi aika kovaa naamalle, ja katuisit myöhemmin.

Siksi kannattaa tyytyä vähempään.

Vierailija kirjoitti:

En voi lasten takia muuttaa mitään. Ei kukaan ymmärtäisi jos alkaisin jotain hömppää opiskella. Enkä oikein itsekään tiedä mitä se olisi. Joku teatterikorkea olisi mieletön, mutta tuskin rahkeet siihen riittäisi. Ja tuntisin itseni siellä varmasti vanhaksi.. Eikös se ole AMK?

Lasten ja miehen takia on pakko pitää korkea elintaso. Vaikka on hyvä palkka eikä velkaa, niin menoja on ihan hirveästi.

Lisäksi olisi ihan hirveää vanhempiani kohtaan.. He kun ovat rikastuneet vasta omissa ammateissaan.. Ovat molemmat ihan keskiluokkaisesta perheestä. Tai isä on ihan hyvää sukua, mutta hänen isä pilasi aikanaan kaiken..

Heillä on ollut pakonomainen tarve saada meidät "ykkösluokkaan".

Luulen myös kaipaavani jonnekin rauhaan. Jonnekin kartanoon missä olisi hevosia ja metsiä ratsastaa. Vihaan ratsastuskouluja.

Ap

Öh, AP oikeasti nyt aivot päähän ja rupea tekemään jotain hands on -todellista.

Mitä hiton väliä sillä on, onko teatterikorkea AMK vai yliopisto? Sinä olet aivan täysin itse mukana tässä muka vanhempiesi MUKA luomassa kuplassa - et siis voi mennä opiskelemaan unelmaasi jos se antaisi tahran sinun kiiltokuvaimagoosi?

Rahaa on mielestäsi pakko kerätä, koska esim lasten opiskelu aikanaan maksaa - EI se sinulle enää maksa pennin latia. Anna lastesi valita omat elämän polkunsa ja vastata omista opiskeluajan köyhäilyistään - muuten he aikanaan kirjoittavat samanlaisia katkeria vuodatuksia tänne vauvapalstalle syyttäen SINUA siitä, että he eivät saa toteuttaa unelmiaan.

Viimeisessä palttoossa ei ole taskuja ja mitä enemmän perintöä jätät sitä isommat riidat saat lapsillesi aikaiseksi.

Nyt on aika hypätä pois sieltä pilven reunalta ja lopettaa vanhempien syyllistäminen jos oma elämä on paska - ihan itse teet sille jotain - ai niin, muttet sä voi koska mitä muut sitten sanoisivatkaan 😱

Sä et elä omaa elämääsi vaan sä yrität itse rakentaa omaa kiiltokuvaasi. Siitä on aivan turha syyttää ketään muuta kuin sitä joka peilistä tapittaa.

T. Aikuisena uran merkityksellisempään elämään vaihtanut, Hesasta pois muuttanut nyt onnellinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tekee automaattisesti sen, ettei ole enää ok tanssia pöydällä ja lähteä opiskelukaverille jatkoille pyörän ristillä.

Jotenkin olisin kelvannut 2 sekoiluvuotta lisää. Mutta tässä sitä mennään. Meillä ei vielä edes omistusasuntoa 😓

Ikää 26, yllärivauva ja häät raskaana.. Mutta ehkä sitten nelikymppisenä... Mummona mohitoja.

Nuohan on ihan omia harhojasi,millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Vauva toki sitoo aika paljon, mutta lapsi kasvaa hyvin äkkiä. Jos nyt ei ihan pikkuvauvasta ole kyse, niin on ihan ok että äiti tanssii pöydällä tai lähtee opiskelukaverille jatkoille. Onhan lapsella isäkin. Et sinä loppuelämääsi sen vauvan kanssa kotona nyhjää. Minäkin olen käynyt jopa(iiiik!) vauvan äitinä lasillisella kaverini kanssa.

Lasta ei kiinnosta pätkääkään onko teillä omistusasuntoa vai ei. Perheitä asuu jatkuvasti vuokra-asunnoissa ja siinäkin asumisessa on paljon hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan meidän varjoista pihaa ja teennäisiä ystäviä jotka puhuvat keskenään pahaa kaikista. Vihaan kateellisia ihmisiä, ja miestäni joka valittaa kavereideni olevan liian meluisia, kun lapset nukkuu.

Inhoan olla näin lapsellinen. Mutta olen. Vihaan sitä kun mies tuijottaa minua jos olen konsertissa silmät kiinni tai itken. Vihaan kun mies ei ymmärrä empatiaani tuntemattomia kohtaan. Hän ei tajua oikeastaan mistään mitään. Mies on syntynyt kultalusikka perseessä ja käyttäytyy usein kuin idiootti.

Ap

Joku perseessä sinäkin olet syntynyt.

En siis tarkoittanut AMK:n olevan huonompi, vaan mielikuvani on, että siellä on nuorempia opiskelijoita kuin yliopistossa keskimäärin. Enkä tiedä mitä kaikkea siellä voisi hyväksi lukea.

Lapseni saavat ihan vapaasti päättää mitä elämällään tekevät, jos se minusta on kiinni. Mieheni ja anoppi voi olla toista mieltä.. Mutta kannustan heitä valitsemaan itse mielekkään suunnan elämälleen.

Ystäviä en voi jättää, koska he ovat miehen oikeita ystäviä ja työpaikan illanvietoista ei voi olla järjestäen pois.

Matkustellaan jo nyt paljon. Elämäntapamme on kallis. Sitä on vaikea lähteä muuttamaan.

Ap