Kannattaako muiden mielipiteestä välittää kun kyseessä on aito suuri rakkaus? Lukekaa!

Vierailija kirjoitti:

AP?

Kerro?

Ap

Vois olla aika raikas reaktio. Räkänaurun ja kirosanojen säestämä ehkäpä?

Vierailija kirjoitti:

Voit miettiä sitäkin, että millainen itsesi ikäisen miehen spontaani reaktio olisi jos kertoisit tästä vanhemmasta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, jos tutustutkin ja rakastut itsesi ikäiseen mieheen. Millaista se olisi? Aika erilaista varmaan kuin tuo nykyinen suhteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vois olla aika raikas reaktio. Räkänaurun ja kirosanojen säestämä ehkäpä?

Vierailija kirjoitti:

Voit miettiä sitäkin, että millainen itsesi ikäisen miehen spontaani reaktio olisi jos kertoisit tästä vanhemmasta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, jos tutustutkin ja rakastut itsesi ikäiseen mieheen. Millaista se olisi? Aika erilaista varmaan kuin tuo nykyinen suhteesi.

Aivan kuin välittäisin tällaisesta.

Siinä tapauksessa mies varmaan tuntisi minut eikä välittäisi elämän pienistä harhapoluistani josta kuitenkin pääsin vielä oikealle tielle. Vitsi mitä juttuja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten nyt sitten jätit miehen? Tekstarilla? Mitä hän vastasi?

Veikkaan että äijä parasta aikaa lirkuttelee ap:lle ja ap meinaa varmaan sitten sortua taas...

Lukisit vaikka viestini ensin tarkemmin ennen kun rupeat mitään veikkailemaan.

Huomenna tapaamme ja avaan suuni ja kerron, etten voi jatkaa.

Ap

Entä jos hän siltä seisomalta menee Käräjäoikeuteen tekemään yksipuolisen erohakemuksen? Haluatko sitten jatkaa?

Itse koin lähes samantyylisen tilanteen.. mies eronnut 2v aiemmin, 20v vanhempi ja kolme lasta. Seurusteli uuden naisen kanssa kun tiemme kohtasivat työn merkeissä.. Tunteet syventy, nähtiin jokapäivä, viestiteltiin ja puhuttiin tulevaisuudesta. Näin jopa lapset. Kerran ajettiin hänen naisystävänsä kanssa pihatiellä sitten vastakkain. Jouduin paniikkiin ja sanoin että homma seis, en ala kolmanneksi pyöräksi jos hänellä edelleen kulkee nainen talossa. Mies vakuutti ettei heillä enää ole mitään vaan pyytää luokseen viimeisen kerran jättääkseen. En uskonut. Viikonpäästä soitti ja kertoi homman olevan ohi naisen kanssa, tahtoi minut. Nyt reilu kolme vuotta yhteistä eloa takana. Lapset käyvät jokatoinen vklp, ex vaimoa näkee vain lastenvaihdon yhteydessä. Naisystävä poissa kuvioista. Elämä heittelee ja joskus yllättävät tilanteet tulee kohdalle kun niitä vähiten odottaa. Itse olen tyytyväinen nyt, vauva haaveissa vuodelle 2018, talonrakennusprojekti kesällä. Hän valitsee sinut, jos TODELLA tahtoo ja rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten nyt sitten jätit miehen? Tekstarilla? Mitä hän vastasi?

Veikkaan että äijä parasta aikaa lirkuttelee ap:lle ja ap meinaa varmaan sitten sortua taas...

Lukisit vaikka viestini ensin tarkemmin ennen kun rupeat mitään veikkailemaan.

Huomenna tapaamme ja avaan suuni ja kerron, etten voi jatkaa.

Ap

Entä jos hän siltä seisomalta menee Käräjäoikeuteen tekemään yksipuolisen erohakemuksen? Haluatko sitten jatkaa?

Sitten voisin kuvitella antavani hänen olla rauhassa muutaman päivän ja hoitaa asumisjärjestelyjä ja muuta.

Sitten keskustelemme mitä haluamme ja ehkä suhteemme vain syventyisi.

Ainakin olisin yllättynyt ja sydän ehkä "sulaisi".

Ja taas mä uppouduin jonnekkin satuihin ja täytyy herätä.

Ap

Joo ap, kuten totesit itse, täytyy herätä.

Hyvin keksitty juttu, olet hyvä pöytälaatikkorunoilija!

Pidä meidät ajan tasalla ap. Mä olen täällä hengessä mukana huomisessa tapaamisessanne.

Haluatko vielä puida täällä läpi, että mitä sun kannattais siltä kysyä ja mitä sanoa? Jos täältä tulis hyviä vinkkejä, joiden avulla tilanne saatais ns. selvitettyä.

Soittikse mies tänään? Tai tapasitteko?

Eikö se huomaa sun peräytymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teillä kokemuksia kun rakkaus on niin sanotusti kiellettyä mutta tunnette vahvaa halua luoda suhteen kuitenkin?

Tai voisitteko kertoa läheistenne kokemuksesta jos tulee mieleen?

En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Saatika olisi uskaltanut unelmoida tällaisesta pyytetömästä rakkaudesta.

Mies tekee eteeni mitä vain.

Kuuntelee myös murheeni ja valitukseni.

Kehuu kauniiksi joka päivä ja kertoo että rakastaa minua koko ajan vain enemmän.

Vaikka on nähnyt kaikki huonot puoleni niin hän on jäänyt vain tiukemmin.

Yritin alkuun olla etäinen ja ajattelin, että pysymme ystävinä.

Mutta tämä on jotain sellaista minkä haluaisin kokea juuri sellaisena kun se on.

Hän on monia vuosia vanhempi. Kollega ja naimisissa.

Kaikki varoitusmerkit siitä ettei suhde voi toimia tai edes saisi edetä.

Mutta se on aitoa. Tunnen ja tiedän sen.

Olen avoimesti kertonut ja kysellyt sekä testaillut hänen aikomuksistaan minua kohtaan.

Hän haluaa vain minun pysyvän elämässään, olen hänen mielestään jotain uskomatonta ja hän ymmärtää jos en halua mitään vakampaa suhdetta välillemme tai jos en halua odottaa sitä hetkeä kun hän on vapaa ja voi tarjota minulle kaiken.

Emme ole harrastaneet seksiä mutta olemme tapailleet paljon, keskusteltu, oltu läheisissä tunnelmissa ja meillä on ollut hauskaa.

Hän on tehnyt asioita paljon jotta minun olisi parempi olla ja auttanut.

Ilman vastapalveluksia. Riittää, että hän tietää minun olevan edes vähän onnellisempi.

Olen itse rakastunut mutta ymmärrän hänen tilanteensa. En painosta häntä mihinkään ja voimme pysyä ystävinä jos ei tästä koskaan muuta tule.

Kuitenkin suhteemme etenee kovaa vauhtia ja mietin muiden mielipidettä.

Hän on kuitenkin paljon vanhempi. Ja muut seikat lisäksi.

Kuunnellako sydäntä vai järkeä..

Kerronpa kuvion toisen puolen. Miehellä on ihan hyvä elämä, mutta on vain tylsistynyt arkeen. Vaimon kanssa jaetaan arki sopuisasti, hoidetaan sudetta seksillä ja ulkona käymisellä. Suhteen ainoa ongelma on se, että suhde on tylsä.... Kuten vakiintuneista suhteista ovat yleensäki arki on tasaista suorittamista ja ei ainakaan seikkailua.

Sitten törmätään maailman ihanimpaan olentoon, joka kuuntelee silmät ihastuneina, auttaa ja on "sielunkumppani". Hetkellisesti siinä ihastutaan ja elämä on ihanaa. Varmasti hetken siinä mietitään vaikka mitä kuten yhteistä tulevaisuutta. Muut yleensä aina voittaja on tuo maailman huonoin vaimo ja kauhea kotielämä. Mies jättää vaimon vain, jos vaimo heittää kotoa.

Ps. Minä olen se vaimo ja olen vieläkin.

Ikävää, että joillakin arki on tylsää vakiintuneessa suhteessa. Olen asunut saman katon alla mieheni kanssa 17 vuotta, ja vuosi vuodelta rakastamme toisiamme enemmän. Ja kyllä, seikkailemme yhdessä, romantiikka roihuaa, erotiikka on vuosi vuodelta upeampaa. Kumpikaan meistä ei kaipaa rakastaja(tart)a. Meillä on toisissamme enemmän kuin voisi unelmoidakaan. Jotkut typerät ihastumiset sinne tänne eivät vaikuta mihinkään. Mikä siinä arjessa on niin tylsää? Heittäkää telkkari helvettiin, lakatkaa toimimasta "niin kuin pitää", revitelkää.

Kyllä meilläkin on yli 20 vuoden suhde ja suhteessa lasten lukumäärä on 5 niin arki tuo rutiinit. Ihmiset ovat persoonia aina välillä tulee identiteettikriisejä ja aina ihastutaan toisiin ihmisiin. Se on elämää ja sillä mennään. Kun kriisi tulee taloon ja kaikki on parempaa kuin kotona, niin se on hankala tilanne lapsiperheissä ja on aika iso syy miksi pienten lasten perheissä erotaan tai löydetään töistä uusi sielunkumppani kuuntelijaksi.

Meidän pahin kriisi osui juuri vauva-arkeen. On oikeasti vaikeaa kun pitää hoitaa lapsia ja yrittää keskustella rakentavasti miehen kanssa, joka ei jaksa sitä tylsää arkea. Ja sanon tylsää, koska minunkin mielestäni pakolliset kotihommat ovat tylsiä, mutta lapset tarvitsevat sen.

Nykyisin lapsemme ovat isompia, joten elämä on hyvin erilaista vaikkakin kiireellistä vieläkin. Kuitenkin pyrimme löytämään välillä itsellemme aikaa ja hoitaa parisuhdetta. Kesällä reissataan ja haetaan seikkailuja.

Mutta ap:lle täällä paras neuvo on ollut, että ota yhteyttä vaimoon. Niin meilläkin kävi. Sain puhelinsoiton illalla ja laitoin miehen ahtaalle ja kysyin tilannetta. Soitin takaisin tyttöystävälle ja sanoin, että keskusteltuani aiheesta mies ei halua erota. Joten pitkän ja rankan vuoden jälkeen parisuhde on ollut jo monta monta vuotta hyvä.

"Miksi käyttäisi satoja euroja kun saa halvemmalla"

Mies elää fantasiaansa, vanhempi hyväntahtoinen charmantti herrasmies joka antaa lahjoja kauniille rakastajattarelle. Kukapa mies ei haluaisi nähdä itseään sinä roolissa. Niin kauan kunnes vaimo saa tietää, ja sanoo että talo jää sitten minulle ja näet lapsia joka toinen viikonloppu, ja sukujuhlat ja veneilyt pariskunnilla on sitten loppu. Sitten mies herää unesta ja vannoo vaimolle että se oli virhe, ja hän ei ole enää kanssasi tekemisissä.

Voithan kokeilla ja käräyttää miehen, katso mitä tapahtuu. Luuletko olevasi ensimmäinen nuori nainen tuossa tilanteessa. Me ollaan aikanamme koettu ihan tuo sama kuvio. Ikivanha. Minäkään en mennyt sänkyyn ja minun tapauksessa se oli vanhempi professori.

Onko sen miehen nimi Harri? Kuulostaapa tutulta tuo sun tilanne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten nyt sitten jätit miehen? Tekstarilla? Mitä hän vastasi?

Veikkaan että äijä parasta aikaa lirkuttelee ap:lle ja ap meinaa varmaan sitten sortua taas...

Lukisit vaikka viestini ensin tarkemmin ennen kun rupeat mitään veikkailemaan.

Huomenna tapaamme ja avaan suuni ja kerron, etten voi jatkaa.

Ap

Entä jos hän siltä seisomalta menee Käräjäoikeuteen tekemään yksipuolisen erohakemuksen? Haluatko sitten jatkaa?

Sitten voisin kuvitella antavani hänen olla rauhassa muutaman päivän ja hoitaa asumisjärjestelyjä ja muuta.

Sitten keskustelemme mitä haluamme ja ehkä suhteemme vain syventyisi.

Ainakin olisin yllättynyt ja sydän ehkä "sulaisi".

Ja taas mä uppouduin jonnekkin satuihin ja täytyy herätä.

Ap

Jaahas. Hakee popcornit.

Vierailija kirjoitti:

Onko sen miehen nimi Harri? Kuulostaapa tutulta tuo sun tilanne...

Oletko Harrin ex-salarakas siis?

No johan saatiin tappelu aikaiseksi miehen kanssa.

Olen sekoittanut hänen päänsä hyvällä tavalla ja hän miettii vakavissaan eroa mutta tahtoo, että tapaan hänen lapset ensin.

Ja olen niin väsynyt kun tästä asiasta tapeltiin..

Tai no ei tapeltu mutta keskusteltiin.

Itki ja hän on aika rikki.

Mutta koska haluaa minut niin hän on tehnyt jo päätöksen.

Ja kaikki mitä on kertonut niin kuulemma on totta.

Nyt oon pihalla kuin lumiukko.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No johan saatiin tappelu aikaiseksi miehen kanssa.

Olen sekoittanut hänen päänsä hyvällä tavalla ja hän miettii vakavissaan eroa mutta tahtoo, että tapaan hänen lapset ensin.

Ja olen niin väsynyt kun tästä asiasta tapeltiin..

Tai no ei tapeltu mutta keskusteltiin.

Itki ja hän on aika rikki.

Mutta koska haluaa minut niin hän on tehnyt jo päätöksen.

Ja kaikki mitä on kertonut niin kuulemma on totta.

Nyt oon pihalla kuin lumiukko.

Ap

No niin, nythän asia on menossa juuri oikeaan suuntaan. Sanot miehelle, että tapaaminen lasten kanssa järjestetään ensi tilassa ja suhde aloitetaan vasta sitten, kun mies on hommannut itselleen oman asunnon ja myös muuttanut sinne. Avioeron vireillepano on myös esitettävä todeksi. Tee selväksi se, että nyt ei enää elellä haavemaailmassa, vaan joko asiaa viedään konkreettisesti eteenpäin tai sitten pannaan jäähylle siihen asti, että jotain alkaa tapahtua.

Jossitteut pois ja tsemppiä sitten vain.

Miksi lapset tuodaan mukaan kuvioon tässä vaiheessa? Lapsia ja nykyistä vaimoa viilataan linssiin, lapset vailuttavat tietämättään vanhempiensa eroon ( jos tulevat toimeen kanssasi). Sinuna Ap en lähtisi tuohon. Lasten tapaamisen aika on vasta avoeron jälkeen. Saat itse kärsiä aiheellisista syytöksistä kun lapset ovat aikuisia.

Ei tähän lapsia tarvita. Erilleenmuutto ja avioerohakemus kyllä.

up

Vierailija kirjoitti:

No johan saatiin tappelu aikaiseksi miehen kanssa.

Olen sekoittanut hänen päänsä hyvällä tavalla ja hän miettii vakavissaan eroa mutta tahtoo, että tapaan hänen lapset ensin.

Ja olen niin väsynyt kun tästä asiasta tapeltiin..

Tai no ei tapeltu mutta keskusteltiin.

Itki ja hän on aika rikki.

Mutta koska haluaa minut niin hän on tehnyt jo päätöksen.

Ja kaikki mitä on kertonut niin kuulemma on totta.

Nyt oon pihalla kuin lumiukko.

Ap

Nii... Mitäs nyt? Tapaat lapset, mies ottaa eron, muutatte yhteen, rupeat äidiksi, arki kolkuttelee...

Tai jos et tykkää lapsista?

Tai jos ex rupeaa hankalaksi?

Vie miehen omaisuuden ja se köyhtyy?

Muutatte kaksioon ja elätte sun tuloilla?

Mies alkoholisoituu?

Tarina kaipaa jatkoa!!