Kannattaako muiden mielipiteestä välittää kun kyseessä on aito suuri rakkaus? Lukekaa!

Äts, ihan tylsää!

Ihan hyvä tarina. Jatkoa odotellessa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No johan saatiin tappelu aikaiseksi miehen kanssa.

Olen sekoittanut hänen päänsä hyvällä tavalla ja hän miettii vakavissaan eroa mutta tahtoo, että tapaan hänen lapset ensin.

Ja olen niin väsynyt kun tästä asiasta tapeltiin..

Tai no ei tapeltu mutta keskusteltiin.

Itki ja hän on aika rikki.

Mutta koska haluaa minut niin hän on tehnyt jo päätöksen.

Ja kaikki mitä on kertonut niin kuulemma on totta.

Nyt oon pihalla kuin lumiukko.

Ap

Nii... Mitäs nyt? Tapaat lapset, mies ottaa eron, muutatte yhteen, rupeat äidiksi, arki kolkuttelee...

Tai jos et tykkää lapsista?

Tai jos ex rupeaa hankalaksi?

Vie miehen omaisuuden ja se köyhtyy?

Muutatte kaksioon ja elätte sun tuloilla?

Mies alkoholisoituu?

Tarina kaipaa jatkoa!!

Ei kai näin pitkälle kannata miettiä.

Tilanne on nyt aika hämmentävä.

Puhuimme eilen niin paljon näistä asioista. Meistä ja hänen elämästä.

En osannut enää pitää suutani kiinni.

Puhuin niin suoraan ja painostin, mies ei ottanut kertaakaan nokkiinsa tai aloittanut vastarintaa vaan oli surullinen siitä mitä ajattelen hänen olevan.

Sanoi, että tekisi mitä vain eteeni eikä halua, että minuun sattuu mutta minun on myös ymmärrettävä, että hän ei voi antaa kaikkea minulle heti.

En sitä vaatinutkaan vaan ratkaisua mitä hän tekee koska en aio olla sivustakatsoja ja rakastaja.

Haluan olla ystävä mutta en se ukkomiehen piriste.

Tai sitten toisena vaihtoehtona en ole mitään ja lähden.

Kun kymmenen vuoden avioliiton jälkeen on alkanut vasta minuun tutustuttua työstää asioita eteenpäin vaikka jo yli vuosi sitten hyväksynyt asian, että hänen ja vaimonsa parisuhde on loppunut ja tilalla vain ihan hyvin toimiva perhe-elämä ja ystävyys.

Hän on yrittänyt vain olla hyvä isä ja saada sen toimimaan niin ettei lapset joudu kärsimään.

Minä tulin ja sekoitin pakan ja hän haluaa muuttaa asioita.

Olen tuonut elämänilon takaisin ja hän sai syyn ja voimia miettiä tilannettaan.

Mutta häntä pelottaa tuleeko rikkomaan lasten elämän ja mitä jos tulee huoltajuuden kanssa ongelmia.

Lisäksi hän haluaa säilyttää rauhan ja ystävyyden vaimoonsa.

Ymmärrän kyllä jotenkin.

Eihän tilanne voi olla helppo.

Hän tekee asialle kyllä päätöksen tai itseasiassa päätöksen hän on tehnyt.

Toteutus vain vaatii suunnittelua ja keskusteluja.

Hän ei eroo minun takia mutta annoin voimia ja uskoa ettei hänen tulevaisuutensa tarvitse olla harmaa.

Hän haluaa minut ja hän tuntee olonsa hyväksi kanssani. Hän rakastaa minua ja on onnellinen kun olen pysynyt kaikesta huolimatta hänen luonaan.

Tänään näimme ja tuon keskustelun jälkeen joka meinasi päättyä hyvin ikävästi sillä olin itse aika kiukkuinen ja suorasanainen niin oli ihanaa suudella ja painaa pää hänen hartioilleen.

Tunsin niin paljon lohtua, turvan ja rakkauden.

Jotain hänessä on joka saa minut uskomaan aitouteensa.

Kaikesta huolimatta kun hän eroo niin ei voi tietää miten meidän käy.

Pysymme pelkkinä ystävinä tai sitten suhde syventyy syventymistään.

Mutta nyt olen tehnyt selväksi etten tässä ole kauaa jos asiat ei muutu.

Kun tämä ei näin voi loputtomiin jatkua enkä aio olla kolmas pyörä vain.

Ap

^

Ei näitä satuiluja jaksa.

Iällä ei ole merkitystä. Minun aviomieheni on 17v itseäni vanhempi. Olemme onnellisia ja hyvä näin. Emme varsinaisesti etsineet toistemme ikäisiä kumppaneita, mutta olen aina tullut hieman vanhempien miesten ja naisten kanssa paremmin juttuun kuin ikäisteni. Mieheni taas on nuori sielultaan. Henkisesti olemme kutakuinkin saman ikäisiä. 

Onko mies sinuun nähden esimiesasemassa? Jos, niin älä etene pätkääkään enää. Peräänny ja lujaa. Olet todella heikoilla sitten jos/kun jotain tapahtuu. 

Ikävä kyllä olet heikoilla myös vaikka kyseessä olisikin pelkkä kollega. Miehiltä suhteet työpaikalla hyväksytään, naisilta ei. Tulet näkemään tämän käytännössä hyvin pian sitten kun suhteenne paljastuu työpaikallanne. 

Avioliitto on este. Sinuna en todellakaan etenisi ennen kuin mies on eronnut. Muutoin olet nyt ja aina kakkosnainen. Jos mies on todella aidosti rakastunut, hän uskaltaa jättää vaimonsa kyllä sinun vuoksesi. Ole valmis silti siihen että suuri osa miehen ystävistä, miehen sukulaisista, puhumattakaan lapsista ei tule hyväksymään vaimon syrjäytystä. 

Voi hitto mitä lässytystä. Tällä auervaaralla on kyllä puhelahjat kohdallaan.

Ensinnäkin, pitkässä suhteessa hyvin toimiva perhe-elämä ja ystävyys ON hyvin pitkälti se parisuhde. Mitä luulet sen olevan vuosien jälkeen, ruuhkavuosina? Kiimaa ja himoa? Syvällisiä keskusteluja aamunkoittoon saakka?

Toiseksi, ei kukaan ole niin jalomielinen, että jää pystyyn kuolleeseen suhteeseen lasten takia. Eikä niin daiju, että perustelee jäämisensä hyvällä vanhemmuudella. "Ihan vaan lapsia ajattelin", anna mun kaikki kestää. Lapset kärsivät joka tapauksessa saadessaan ympärityperän parisuhteen irvikuvan mallin.

Kolmanneksi, "hän ei eroo minun takia"? Siis mitä? Hän ei siis eroa, ja sinä pussailet ja hymisee ja konsolit ja taas on sielujen sympatiaa? Eroaminen ei vaadi suunnittelija ja keskusteluja, se vaatii toimintaa. Tämä unelmien uros e aikaan saada mitään aikaiseksi, eihän hänen tarvitse. Hän saa keskustelemalla sinut taas mukavaksi.

Olen pahoillani, mutta näin se menee. On omakohtaista kokemusta sekä ykkösenä että kakkosena olemisesta että eroamisesta lapsen kanssa. Minä sentään opin jotain toilailuistani.

Mutta muista että vaikka kuinka ovat vaimonsa kanssa ystäviä nyt, jos hän saa sinusta tietää tässä vaiheessa, voi hyvinkin suhtautuminen muuttua. Anna miehelle tilaa hoitaa eronsa ja varmistaa tilanne lapsiinsa. Vaikka vaimo voi vaikuttaa nyt ymmärtäväiseltä, voi tilanne muuttua jos kuulee että mies pettää. (Uskopois, pettämistä tuo on, oli heidän välinsä mikä tahansa..) kun ero on ok ja huoltajuus varmistettu ja mies on OIKEASTI vapaa, voit astua mukaan kuvioihin. Jos näet lapsia jo nyt, he kyllä yhdistävät sinut myöhemmin ja voivat hyvinkin kertoa äidilleen sinun olleen kuvioissa jo ennen eroa. (Tässä valttikortti äidille eroprosessissa) Ja taatusti siinävaiheessa kun aletaan miettiä niitä viikonloppuja lasten suhteen ja mikä lusikka kenellekkin kuuluu, vaimo voi hyväksikäyttää tätä "pettämisvalttia" mikä taas ei näytä hyvältä oikeudessa ja asianajajille. Jos yhtään ajattelet juttua pidemmälle, pysy poissa niinkauan että homma on selvä.

Terveisin yhden likaisen eroprosessin vierestä seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Voi hitto mitä lässytystä. Tällä auervaaralla on kyllä puhelahjat kohdallaan.

Ensinnäkin, pitkässä suhteessa hyvin toimiva perhe-elämä ja ystävyys ON hyvin pitkälti se parisuhde. Mitä luulet sen olevan vuosien jälkeen, ruuhkavuosina? Kiimaa ja himoa? Syvällisiä keskusteluja aamunkoittoon saakka?

Toiseksi, ei kukaan ole niin jalomielinen, että jää pystyyn kuolleeseen suhteeseen lasten takia. Eikä niin daiju, että perustelee jäämisensä hyvällä vanhemmuudella. "Ihan vaan lapsia ajattelin", anna mun kaikki kestää. Lapset kärsivät joka tapauksessa saadessaan ympärityperän parisuhteen irvikuvan mallin.

Kolmanneksi, "hän ei eroo minun takia"? Siis mitä? Hän ei siis eroa, ja sinä pussailet ja hymisee ja konsolit ja taas on sielujen sympatiaa? Eroaminen ei vaadi suunnittelija ja keskusteluja, se vaatii toimintaa. Tämä unelmien uros e aikaan saada mitään aikaiseksi, eihän hänen tarvitse. Hän saa keskustelemalla sinut taas mukavaksi.

Olen pahoillani, mutta näin se menee. On omakohtaista kokemusta sekä ykkösenä että kakkosena olemisesta että eroamisesta lapsen kanssa. Minä sentään opin jotain toilailuistani.

Ja korjaillaan: konsolit=nojailet, ei aiokaan saada...

Onko se mies oikeasti vaan sun kollega vai onko se sun esimies. Tai muuten joku sinua ylemmässä asemassa?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teillä kokemuksia kun rakkaus on niin sanotusti kiellettyä mutta tunnette vahvaa halua luoda suhteen kuitenkin?

Tai voisitteko kertoa läheistenne kokemuksesta jos tulee mieleen?

En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Saatika olisi uskaltanut unelmoida tällaisesta pyytetömästä rakkaudesta.

Mies tekee eteeni mitä vain.

Kuuntelee myös murheeni ja valitukseni.

Kehuu kauniiksi joka päivä ja kertoo että rakastaa minua koko ajan vain enemmän.

Vaikka on nähnyt kaikki huonot puoleni niin hän on jäänyt vain tiukemmin.

Yritin alkuun olla etäinen ja ajattelin, että pysymme ystävinä.

Mutta tämä on jotain sellaista minkä haluaisin kokea juuri sellaisena kun se on.

Hän on monia vuosia vanhempi. Kollega ja naimisissa.

Kaikki varoitusmerkit siitä ettei suhde voi toimia tai edes saisi edetä.

Mutta se on aitoa. Tunnen ja tiedän sen.

Olen avoimesti kertonut ja kysellyt sekä testaillut hänen aikomuksistaan minua kohtaan.

Hän haluaa vain minun pysyvän elämässään, olen hänen mielestään jotain uskomatonta ja hän ymmärtää jos en halua mitään vakampaa suhdetta välillemme tai jos en halua odottaa sitä hetkeä kun hän on vapaa ja voi tarjota minulle kaiken.

Emme ole harrastaneet seksiä mutta olemme tapailleet paljon, keskusteltu, oltu läheisissä tunnelmissa ja meillä on ollut hauskaa.

Hän on tehnyt asioita paljon jotta minun olisi parempi olla ja auttanut.

Ilman vastapalveluksia. Riittää, että hän tietää minun olevan edes vähän onnellisempi.

Olen itse rakastunut mutta ymmärrän hänen tilanteensa. En painosta häntä mihinkään ja voimme pysyä ystävinä jos ei tästä koskaan muuta tule.

Kuitenkin suhteemme etenee kovaa vauhtia ja mietin muiden mielipidettä.

Hän on kuitenkin paljon vanhempi. Ja muut seikat lisäksi.

Kuunnellako sydäntä vai järkeä..

Tapauskohtaista. (Tämä tarinani ei sinänsä ollut kielletty rakkaus, mutta kuitenkin...)

Kerran en välittänyt, vaikka läheiseni ja kaverini aavistivat ettei minun kannattaisi ja että miehessä on jotain mätää. Muutin pitkän kaukosuhteen jälkeen miehen luokse Amerikkaan asti, koska tunsin oikeasti että siitä miehestä tulisi loppuelämäni suuri rakkaus. Reilun viiden kuukauden yhdessäasumisen jälkeen miehen mielestä suhteellamme ei olekaan tulevaisuutta eikä hän näe minua elämänkumppaninaan, ja pyysi minua keräänään kamani ja lähtemään pois hänen kodistaan. Siinä sitten jätin työni jenkeissä, lensin häntä koipien välissä sydän sirpaleina takaisin Suomeen ja olin rikki pitkään. Odotin jo kosintaakin, johon olisin vastannut hetimmiten myöntävästi...

Ja loppujen lopuksi hyvä niin, varsin pian eron jälkeen eräs brittimies vei sydämeni, ja nyt olen perustanut hänen kanssaan perheen ja pesän tänne Lontooseen :)

Missä te ootte reissanneet miehen kanssa?

up

Vierailija kirjoitti:

en aio olla sivustakatsoja ja rakastaja.

Lisäksi hän haluaa säilyttää rauhan ja ystävyyden vaimoonsa.

Hän tekee asialle kyllä päätöksen tai itseasiassa päätöksen hän on tehnyt.

Toteutus vain vaatii suunnittelua ja keskusteluja.

Pysymme pelkkinä ystävinä tai sitten suhde syventyy syventymistään.

Mutta nyt olen tehnyt selväksi etten tässä ole kauaa jos asiat ei muutu.

Kun tämä ei näin voi loputtomiin jatkua enkä aio olla kolmas pyörä vain.

Ap

Mutta eihän tuossa pitäisi olla mitään, kun on jo vaimon kanssa sopinut, että muita sopii katsella ja tapailla ja mikäli tunteet syvenee rakkaudeksi, silloin kerrotaan vaimolle ja erotaan. Ja vaimollakin oli jo uusi mies kuvioissa. Joten eiköhän tuossa rauha ja ystävyys vaimoon pysy.

Ja jos tuo ei ole totta eikä ole tuollaista sopinut miehensä kanssa niin silloin mies on kusettanu sua ja rankasti. Ja myös kusettanu vaimoaan. Kestätkö sen? Pystyisitkö olee siis täys valehtelijan kanssa ja uskoa ja luottaa häneen jatkossa?

Vierailija kirjoitti:

Mutta muista että vaikka kuinka ovat vaimonsa kanssa ystäviä nyt, jos hän saa sinusta tietää tässä vaiheessa, voi hyvinkin suhtautuminen muuttua. Anna miehelle tilaa hoitaa eronsa ja varmistaa tilanne lapsiinsa. Vaikka vaimo voi vaikuttaa nyt ymmärtäväiseltä, voi tilanne muuttua jos kuulee että mies pettää. (Uskopois, pettämistä tuo on, oli heidän välinsä mikä tahansa..) kun ero on ok ja huoltajuus varmistettu ja mies on OIKEASTI vapaa, voit astua mukaan kuvioihin. Jos näet lapsia jo nyt, he kyllä yhdistävät sinut myöhemmin ja voivat hyvinkin kertoa äidilleen sinun olleen kuvioissa jo ennen eroa. (Tässä valttikortti äidille eroprosessissa) Ja taatusti siinävaiheessa kun aletaan miettiä niitä viikonloppuja lasten suhteen ja mikä lusikka kenellekkin kuuluu, vaimo voi hyväksikäyttää tätä "pettämisvalttia" mikä taas ei näytä hyvältä oikeudessa ja asianajajille. Jos yhtään ajattelet juttua pidemmälle, pysy poissa niinkauan että homma on selvä.

Terveisin yhden likaisen eroprosessin vierestä seurannut.

Nyt olet tainnut katsoa liikaa televisiota. Suomessa ei normaalisti avioero tarkoita oikeudenkäyntiä, eikä siinä ole pettämisillä mitään väliä. Se on pelkkä hakemus menemään ja toinen sitten harkinta-ajan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en aio olla sivustakatsoja ja rakastaja.

Lisäksi hän haluaa säilyttää rauhan ja ystävyyden vaimoonsa.

Hän tekee asialle kyllä päätöksen tai itseasiassa päätöksen hän on tehnyt.

Toteutus vain vaatii suunnittelua ja keskusteluja.

Pysymme pelkkinä ystävinä tai sitten suhde syventyy syventymistään.

Mutta nyt olen tehnyt selväksi etten tässä ole kauaa jos asiat ei muutu.

Kun tämä ei näin voi loputtomiin jatkua enkä aio olla kolmas pyörä vain.

Ap

Mutta eihän tuossa pitäisi olla mitään, kun on jo vaimon kanssa sopinut, että muita sopii katsella ja tapailla ja mikäli tunteet syvenee rakkaudeksi, silloin kerrotaan vaimolle ja erotaan. Ja vaimollakin oli jo uusi mies kuvioissa. Joten eiköhän tuossa rauha ja ystävyys vaimoon pysy.

Ja jos tuo ei ole totta eikä ole tuollaista sopinut miehensä kanssa niin silloin mies on kusettanu sua ja rankasti. Ja myös kusettanu vaimoaan. Kestätkö sen? Pystyisitkö olee siis täys valehtelijan kanssa ja uskoa ja luottaa häneen jatkossa?

No en tietenkään pystyisi.

En todellakaan. Mikä kysymys tuo oli?

Suhde olisi ehdottomasti loppu.

Olen hokenut koko ajan, että tahdon rehellisyyttä ja olen itsekin rehellinen.

Sanon suoraan miltä minusta tuntuu ja eilen viimeistään huomasi sen.

Itse ihmettelen sitä reaktioo.

Kun ei suuttunut eikä tullut mitään pahaa sanottavaa takaisin.

Yritti vain selittää tilanteen ja halusi vakuuttaa, että on rehellinen.

Otan riskin, tiedetään.

Jos hän puhuu totta niin en näe syytä olla jatkamatta tätä.

Olen ollut niin vaikea ihminen hänelle tässä, että ihme kun ei ole lyönyt hanskoja tiskiin ja lopettanut koko juttua.

On kyllä kiltti ja hyväsydäminen.

Aika alistuvaa sorttia ihmisille joista välittää.

Sen jotenkin näkee ihmisestä kun hän ei oikeasti tahdo pahaa.

Ja se vaiva mitä on eteeni nähnyt eikä pelkästään rahallinen puoli..

Itse en ole tehnyt yhtään mitään, ihmetellyt vain miksi ihmeessä hän minusta niin on hullaantunut.

En ole antanut edes sitä pillua.

Hän vain jatkaa ja on ihana vaikka itse huudan ja haukun sekä epäilen.

Rakastaa jo liikaa kuulemma?

En käsitä ollenkaan mutta jos en ottaisi selvää niin varmasti katuisin. Koska jos tämä on totta niin tiedän kuuluvani tämän ihmisen elämään.

Ap

Aikamoinen vätys. Hirveästi rakastaa ja mitään ei tee unelmiensa naisen saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en aio olla sivustakatsoja ja rakastaja.

Lisäksi hän haluaa säilyttää rauhan ja ystävyyden vaimoonsa.

Hän tekee asialle kyllä päätöksen tai itseasiassa päätöksen hän on tehnyt.

Toteutus vain vaatii suunnittelua ja keskusteluja.

Pysymme pelkkinä ystävinä tai sitten suhde syventyy syventymistään.

Mutta nyt olen tehnyt selväksi etten tässä ole kauaa jos asiat ei muutu.

Kun tämä ei näin voi loputtomiin jatkua enkä aio olla kolmas pyörä vain.

Ap

Mutta eihän tuossa pitäisi olla mitään, kun on jo vaimon kanssa sopinut, että muita sopii katsella ja tapailla ja mikäli tunteet syvenee rakkaudeksi, silloin kerrotaan vaimolle ja erotaan. Ja vaimollakin oli jo uusi mies kuvioissa. Joten eiköhän tuossa rauha ja ystävyys vaimoon pysy.

Ja jos tuo ei ole totta eikä ole tuollaista sopinut miehensä kanssa niin silloin mies on kusettanu sua ja rankasti. Ja myös kusettanu vaimoaan. Kestätkö sen? Pystyisitkö olee siis täys valehtelijan kanssa ja uskoa ja luottaa häneen jatkossa?

No en tietenkään pystyisi.

En todellakaan. Mikä kysymys tuo oli?

Suhde olisi ehdottomasti loppu.

Olen hokenut koko ajan, että tahdon rehellisyyttä ja olen itsekin rehellinen.

Sanon suoraan miltä minusta tuntuu ja eilen viimeistään huomasi sen.

Itse ihmettelen sitä reaktioo.

Kun ei suuttunut eikä tullut mitään pahaa sanottavaa takaisin.

Yritti vain selittää tilanteen ja halusi vakuuttaa, että on rehellinen.

Otan riskin, tiedetään.

Jos hän puhuu totta niin en näe syytä olla jatkamatta tätä.

Olen ollut niin vaikea ihminen hänelle tässä, että ihme kun ei ole lyönyt hanskoja tiskiin ja lopettanut koko juttua.

On kyllä kiltti ja hyväsydäminen.

Aika alistuvaa sorttia ihmisille joista välittää.

Sen jotenkin näkee ihmisestä kun hän ei oikeasti tahdo pahaa.

Ja se vaiva mitä on eteeni nähnyt eikä pelkästään rahallinen puoli..

Itse en ole tehnyt yhtään mitään, ihmetellyt vain miksi ihmeessä hän minusta niin on hullaantunut.

En ole antanut edes sitä pillua.

Hän vain jatkaa ja on ihana vaikka itse huudan ja haukun sekä epäilen.

Rakastaa jo liikaa kuulemma?

En käsitä ollenkaan mutta jos en ottaisi selvää niin varmasti katuisin. Koska jos tämä on totta niin tiedän kuuluvani tämän ihmisen elämään.

Ap

Ei tahdo pahaa, mutta tekee pahaa. Etkä ole ollut hankala - sinullahan tässä on menetettävää, kun joudut olemaan epävarmuudessa. Moni nainen on jäänyt vastaavassa kuviossa lopulta kokonaan ilman perhettä. Niinkin voi käydä, että mies todella eroaa, mutta siinä vaiheessa kuviossa on jo kolmas, ihan fressi nainen, jonka kanssa suhdetta ei ole pilattu kaikella jahkailulla ja salailulla.

Ja tuo lasten tuonti mukaan tässä kohtaa on vihoviimeinen juttu. Mies ei kyllä oikeasti ole isäainesta, pakottaa lapset piilottelemaan äidiltään tietoa isän pikku salasuhteesta.

Ja asiasta sivuun, mutta tärkeään asiaan, jota ei ole täällä puitu. Turha teidän tai sinun on suunnitella mitään yhteistä tulevaisuutta, kun ette ole edes naineet. Voihan olla, että ette sovi sängyssä yhtään yhteen tai miehellä on jotain käsittämättömiä vanhanaikaisia tapoja tai että hänellä on tosi pieni. Ei olisi eka kerta, kun mies ei kiirehdi sänkyyn - muka herrasmiessyistä.

Nämä asiat ovat, minun mielestäni, ehdoton EI miehessä:

- tekee kaikkensa vuokseni

- tekee kaiken mitä pyydän (ei, en halua koiraa)

- sanoo että minä olen tuonut hänelle elämän ilon (ei, en halua että kenenkään ilo ja onni on minusta kiinni)

- kertoo joka päivä rakastavansa (yök mitä siirappia)

- on naimisissa (tämä nyt olisi jo ollut todellinen show stopper)

- valehtelee törkeästi läheisilleen 

Aloittaja kertoo joko tosi taitavaa tarinaa tai on oikeasti noin tyhmä. Mies osaa kyllä vetää niistä naruista, joilla saa parikymppisen tytön tanssimaan mielensä mukaan. 

Minä haluaisin vielä pienen jatko-osa miten ap tapaa lapset, ja lapset kyynelsilmin painavat päänsä ap:n olalle kertoen kuinka hekin nyt uskovat isän uuteen onneen, tulipa ero tai ei.