Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako muiden mielipiteestä välittää kun kyseessä on aito suuri rakkaus? Lukekaa!
07.01.2017 |
Olisiko teillä kokemuksia kun rakkaus on niin sanotusti kiellettyä mutta tunnette vahvaa halua luoda suhteen kuitenkin?
Tai voisitteko kertoa läheistenne kokemuksesta jos tulee mieleen?
En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Saatika olisi uskaltanut unelmoida tällaisesta pyytetömästä rakkaudesta.
Mies tekee eteeni mitä vain.
Kuuntelee myös murheeni ja valitukseni.
Kehuu kauniiksi joka päivä ja kertoo että rakastaa minua koko ajan vain enemmän.
Vaikka on nähnyt kaikki huonot puoleni niin hän on jäänyt vain tiukemmin.
Yritin alkuun olla etäinen ja ajattelin, että pysymme ystävinä.
Mutta tämä on jotain sellaista minkä haluaisin kokea juuri sellaisena kun se on.
Hän on monia vuosia vanhempi. Kollega ja naimisissa.
Kaikki varoitusmerkit siitä ettei suhde voi toimia tai edes saisi edetä.
Mutta se on aitoa. Tunnen ja tiedän sen.
Olen avoimesti kertonut ja kysellyt sekä testaillut hänen aikomuksistaan minua kohtaan.
Hän haluaa vain minun pysyvän elämässään, olen hänen mielestään jotain uskomatonta ja hän ymmärtää jos en halua mitään vakampaa suhdetta välillemme tai jos en halua odottaa sitä hetkeä kun hän on vapaa ja voi tarjota minulle kaiken.
Emme ole harrastaneet seksiä mutta olemme tapailleet paljon, keskusteltu, oltu läheisissä tunnelmissa ja meillä on ollut hauskaa.
Hän on tehnyt asioita paljon jotta minun olisi parempi olla ja auttanut.
Ilman vastapalveluksia. Riittää, että hän tietää minun olevan edes vähän onnellisempi.
Olen itse rakastunut mutta ymmärrän hänen tilanteensa. En painosta häntä mihinkään ja voimme pysyä ystävinä jos ei tästä koskaan muuta tule.
Kuitenkin suhteemme etenee kovaa vauhtia ja mietin muiden mielipidettä.
Hän on kuitenkin paljon vanhempi. Ja muut seikat lisäksi.
Kuunnellako sydäntä vai järkeä..
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
" Oih. Tapasimme miehen kanssa salaa toimiston käytävällä. Hän pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltani ja tuijotti silmiini.
" haluaisin sinua nyt" hän sanoi.
" voih ei, emme voi" sanoin.
Hän kietoi kätensä ympärilleni, ja suutelimme kiihkeästi. Tunsin hänen kovan kalunsa polviani vasten.
" tapaammehan tänään" hän kysyi.
" voih, emme voi" sanoin jälleen.
" etkö osaa muuta sanoa?"
" voih, ihanaa" sanoin.
Mies raapi päätään, täit lentelivät. Hän avasi salkkunsa ja istuutui piknikille toimiston käytävään.
" otatko limepiirakkaa" hän kysyi.
" en voi, olen allerginen" vastasin.
" minulla on myös.......mitä?... Se kerrotaan seuraavassa jaksossa.
Oih, söimme ihan lounaan kauniissa pienessä ravintolassa meren rannalla. Katselimme kun valaat hyppivät lahdella ja nautimme shamppanjasta.
Mies kysyi, haluaisinko lähteä rakastelemaan ruusun terälehdille hotellihuoneeseen. Sanoin lähteväni mielelläni. Koko vaginani oli kuin tulessa ( tippuri).
Huoneessa odotti Fabio, jonka mies määräsi hoitelemaan minut.
Sitten lähdimme veneilemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni suht sama tilanne kuin ap:lla. Tosin olemme molemmat viidenkympin yli eli samanikäiset lapset aikuisia. Minä eronnut kymmenisen vuotta sitten, mies liitossa.
Tapahtui klassinen ravintolailta ja siitä se sitten lähti. Lähtökohtaisesti pitempiaikaisempaa suhdetta edes hakenut. Mikä siinä on kun toisen kanssa vaan natsaa kaikki kohdalleen? Tiesin itseni häiriötekijäksi avioliitolle ja sen sanoinkin että mitään sekaannuksia en tee/halua että jos jotain niin se olen minä joka lähden. Uskon kun mies sanoo että liitto on kuollut, mutta miksi ei sitä päätä sitten, jonkun sortin syyllisyyttä että on luvannut pitää huolta aina.
Sanonut myös että jos jotain mutkia suhteeseen tulee niin se on heippa, mies lähtee heti. Ymmärrän nyt luettuani tätä ketjua että ajan oloon se menee hankalammaksi kaiken aikaan. Aiemmin todella ei ole ollut mitään sitoutumista vaan pelkkää yhdessä kulkemista, asioiden jakamista ja elämistä.
Kuten ap, itse myös katselen ja ihmettelen. Onhan tämä iso asia joka vaivaa mieltä, teenkö väärin ja jos niin ketä kohtaan eniten: vaimoa, miestä vaiko itseäni? En tiedä vastausta tähän.
No minä en kyllä ymmärrä miksi olla liitossa jos rakkautta ei ole ja tekee mieli aloittaa sivusuhteita? Onko se sitä huolenpitoa? Voisiko olla syynä, ettei halua jakaa omaisuutta?
huhuu ap? Tuu nyt kertoo lisää, miten homma etenee?
Mun popcornit on jäähtyny jo ja limusta on hävinny hiilihapot, perkule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapeee? Kerrokerro :)
Ootteko tavannut? Mitä teitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi vähän samalla lailla kuin ap:lle, vaikka pidin itseäni vahvana ja itsenäisenä naisena ja olinkin sellainen. Tutustuin mieheen, joka tarjoili lipeviä kohteliaisuuksia ja kehuja, ja vaikka pidin niitä jo silloin turhan imelinä, päätin tavata miehen uudestaan. Mies teki ison numeron rahoistaan, mitä karsastin myös, mutta oli tietenkin mukavaa päästä käymään hienoissa ravintoloissa ja pienillä matkoillakin. Kun minulle selvisi ettei mies olekaan vapaa, olin jo koukussa.
Kuten ap, minäkään en ollut varma rakkaudestani tuohon mieheen ja epäilin suhdettamme ja tunteitani jatkuvasti. En vain osannut pistää peliä poikki. Jotenkin se kaikki imartelu ja liehittely koukutti niin että hiljensin sisimpäni varoittavan äänen ja jatkoin suhdetta, odottaen aina seuraavaa tapaamista ja elätellen toivoa että vielä joskus seurustelisimme oikeasti.
Suhde loppui lopulta siihen, kun minulle selvisi että mies tapaili vaimonsa ja minun lisäksi vielä kolmattakin naista. Silloin sain laitettua välit poikki ja itkin kuukausia särkynyttä sydäntäni. Jälkeenpäin olen monesti ihmetellyt miksi alunperinkään jatkoin miehen tapailemista. Tiesinhän itse koko ajan ettei kaikki ollut kunnossa.
Vaikka ap:n mies tai minun tapailemani mies eivät olisikaan narsisteja, niin joku kumma ominaisuus tietynlaisissa miehissä on. Kyky puhua pyörryksiin ja saada uskomaan valheisiin, taito teeskennellä vilpitöntä. Tämän suhteen jälkeen olen onneksi tunnistanut tällaiset tyypit ja vältellyt heitä.
Ap tässä hei.
Tällä hetkellä tuntuu uuvuttavalta melkein edes ajatella miestä.
Silti ikävöin ja olen koukussa jollain tavalla.
Jotenkin tunnen itseni jatkuvasti tyhmäksi. Kun mies kehuu fiksuksi tai muuta niin päässäni vain mietin, että valheita valheiden perään.
Vaikka hän yrittää omien sanojen mukaan todistaa, että on mitä väittää olevansa eikä valehtele koskaan.
Silti sisimpäni huutaa jatkuvasti, että tuo äijä on vain yksi säälittävä vanha mulkku.
Olen ollut aika vaikea hänelle taas.
Ilkeä ja kylmä.
Olen silti niin ihana hänen mielestään :D
Rakastaa ja on tottunut äksyilyyni.
Kun olen vaan niin uskomaton ja paras ja ihana ja ja ja..
Minua melkein yököttää.
Pidän kuitenkin siitä kun olemme yhdessä ja kuinka kiinni hän minussa joka tapauksessa on.
Ja se, että tunnen pitkästä aikaa edes jotain.
Laittaa kymmeniä ja kymmeniä viestejä päivässä. Kertoo edelleen rakastavansa joka päivä. Laittaa viestin kun herää ja kun menee nukkumaan.
Keksii jatkuvasti asioita, joita voisimme tehdä.
Ehdottaa ja minä päätän.
Saan päättää kaikesta kaiken oikeastaan.
Pitää huolta, että voin hyvin.
On kuulemma niin rakastunut...
Ja seksistä tietenkin unelmoi.
Ihanasta vartalosta. Olen niin upea.
Ja ne kuvat joita olen laittanut.
Olen niin seksikäs.
Ja kosketukset miten hänen etumustaan kosken ja se suuhoito jonka annoin..
On kuin taivaassa.
Ja laittaa minulle rakkauslauluja uudelleen ja uudelleen.
Ja minä itse tunnen välillä niin syvää inhoa ja vihaa. En tiedä edes mitä kohtaan, itseäni?
Kun taas välillä tunnen sen ihanan poltteen sisällä ja se naisellisuuden tunne sekä voima, siitä kuinka rakastettava olen.
Tämä on sellaista seilaamista.
Huomenna meillä on yhteistä aikaa.
Vietämme kerran viikossa siis aikaa pari tuntia yhdessä ja näemme pikaisesti lähes päivittäin.
Kun jotkut ihmettelivät, että miten perheen isällä on aikaa minulle mutta..
Eipä sitä juuri olekkaan eikä sillä ole väliä minulle.
Kun en jaksaisikaan mitään tiivistä yhdessä oloa.
Vaimo kuitenkin varmasti tietää, että ukollaan on jotain meneillään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä hei.
Jotenkin tunnen itseni jatkuvasti tyhmäksi. Kun mies kehuu fiksuksi tai muuta niin päässäni vain mietin, että valheita valheiden perään.
Vaikka hän yrittää omien sanojen mukaan todistaa, että on mitä väittää olevansa eikä valehtele koskaan.Laittaa kymmeniä ja kymmeniä viestejä päivässä. Kertoo edelleen rakastavansa joka päivä. Laittaa viestin kun herää ja kun menee nukkumaan.
Keksii jatkuvasti asioita, joita voisimme tehdä.On kuulemma niin rakastunut...
Ja seksistä tietenkin unelmoi.Ja kosketukset miten hänen etumustaan kosken ja se suuhoito jonka annoin..
Ja laittaa minulle rakkauslauluja uudelleen ja uudelleen.
Vietämme kerran viikossa siis aikaa pari tuntia yhdessä ja näemme pikaisesti lähes päivittäin.
Kun jotkut ihmettelivät, että miten perheen isällä on aikaa minulle mutta..Vaimo kuitenkin varmasti tietää, että ukollaan on jotain meneillään.
Ap
Siis suuhoidon annoit ukolle???? Missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vieläkään lasten tapaamista? Olen vähän pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkään vaimo ei tiedä????????
Mieshän on rehellisyyden perikuva.
Jumalauta että voi nainen olla tyhmä....Mutta niin olin aikoinaan minäkin, tosin suomut putosivat silmiltä paljon nopeammin kuin AP:ltä. Kasvata itsetunto, ei tuohon muu auta, ja jätä se märisevä ukko.
Olen oikeasti hyvin masentunut tämän asian vuoksi.
Mietin itsemurhaa ja toivoisin vain kuolevani.
Säälittävää mutta se johtuu siitä, että tämän ihmisen myötä olen huomannut kuinka surkeaa elämäni on. Ja köyhää.
Tarkoitukseton ja harmaa.
Rikkinäiset vaatteet, ruma vuokra yksiö, ei ajokorttia saatika autoa tai siis oikeasti mitään. Kodinkoneita, tietokone.. Mitään.
Hyvä, että edes ruokaa.
Ei tietoa eikä taitoa. Pelkkää hyväksynnän hakemista.
Olen pelkkä halpa helppo tyttö.
Lapsi.
Ja tyhmä sellainen.
Miksi minä olen tällainen..
Vihaan itseäni. Yritän jotain aukkoa täydentää mutta olen mennyt vain syvemmälle.
Ahdistaa niin paljon.
Ennen tuota miestä minä olin ihan tyytyväinen koska ei ollut suuria tunteita eikä kiinnostanut mitä muut minusta ajattelevat. Olin vain yksin kolossani ja elin miten tahdoin.
Ja halusin keskittyä uraani.
Eikä ollut kuin minä salaisuuksieni kanssa.
Oli turvallista ilman tunteita.
Oli vain kunnianhimo ja päättäväisyys selvitä yksin arpien kanssa.
Nyt kun hän tietää minusta niin paljon, tuntee minut ja tietää kuinka rikkinäinen olen oikeasti eikä olisi sitä ennen uskonut. On nähnyt kuinka tyhmä olen ja se, että rakastuin.
Häpeän sitä, että joku tietää minusta liikaa tai jos tunnen jotain ja varsinkin jos vastapuoli tietää sen.
Haluan kolooni yksin taas.
Hän on näyttänyt minulle sen varakkaan, kunnianhimoisen, fiksun elämäntyylin. Se minkä sai kun pääsi niin pitkälle kunnianhimolla ja älykkyydellä.
Minä kun olen jotain aivan muuta.
Hän on ollut fiksu koko ikänsä, sivistynyt ja hyvästä perheestä.
Taitava ja pärjäävä.
Kun taas minä.. Rähnäinen, väsynyt nainen ja elämänkouluni kävin läpi kun kasvoin huume ja alkoholisti porukoissa. Väkivallan ja köyhyyden keskellä.
Kunnes lähdin pois, jotta elämälläni olisi jotain toivoa ja saavutinkin asioita.
Sitten minä tutustuin ja vajosin alas koska ihailin ja tunsin jotenkin olevani hyvin imarreltu. Olin todella otettu, että yksi alani ylivoimaisesti fiksuin kollega iskee minuun silmänsä.
Ja kehtaa vielä valehdella, että välittää.
Olisi helpompaa jatkaa jos olisi rehellinen ja sanoisi, että meillä voi olla vain seksisuhde.
Tai kaverisuhde mieluiten.
Ei rakkauden tunnuksia..
Sekoan, en jaksa enää käydä töissä enkä mitään muutakaan.
Itsetuntoni on niin säpäleinä ja olen turha ihminen. Vaikka hän on toisin yrittänyt todistaa ja kertoa.
Niin kehut saavat minut vain ahdistumaan.
Ap
Lakkaa tapaamasta sitä miestä! Lopeta! Tuollainen on myrkkyä kaikille, mutta jos muutenkin menee huonosti, se tuhoaa sinut. Ilmeisesti vielä hyvää vauhtia... Et ole tuossa suhteessa voittajapuolella, ota elämäsi takaisin niin voit saada myös itsekunnioituksen takaisin.
huhuu ap. tuu kertoo sit ku tulee jotain valaistusta tuosta vaimosta.