Löin vauvaani, itku ei lopu
Tein virheen, myönnettäköön. Löin omaa vauvaani avokämmenellä poskelle. Hän ei lopeta itkua, mitä teen? En voi edes elää itseni kanssa enää.
Kommentit (168)
mummollinen kirjoitti:
Toivottavasti tuo ei ollut totta vaan joku häiriintynyt joka on jo viety putkaan, itse hoidan tyttäreni pientä poikavauvaa ja joka hetki ihailen suuresti vauvan ihanuutta ja suloisuutta, koskaan en voisi lasta edes läpsiä, hoidan hänen kaikkia lapsiaan joka päivä, tytär on maailman paras äiti ja sen kyllä lapset hänelle sanovatkin ja näyttävät, samoin tekee mieheni, lapsia pitää hoitaa hyvin, ja komentaa kun aihetta. Sanallisesti.
Mitä se maailman paras äiti tekee, jos sinä isoäitinä hoidat hänen lapsiaan, jopa vauvaikäistä, joka päivä. Ja lapsilla lienee vielä isä.
Onko sinulla ketään, joka voisi hoitaa vauvaa? Ellei, niin nykyään on mahdollista saada kotiin ihminen (ennen vanhaan nimike oli kodinhoitaja), muistaakseni ovat perhetyöntekijöitä. Ei kukaan sinun lastasi vie! Akuuttiin "romahdukseen" soita kenelle tahansa, lasta kun ei saa lyödä. Mll auttava puhelin opastaa myös, voit puhua nimettömänä. Ei sinun tarvitse olla yksin vauvan/tilanteen kanssa...
Eikö tää oo kaikille ihan selvä trolli? Viimeistään hymynaamoin koristellun vastausviestin
"Kiitos ymmärryksestä minua kohtaan! :) Luulin että tämä on rankaistava teko! Mutta hyvä kuulla, jos muillekkin on sattunut samoin, joten ei kai syytä huoleen.. :)"
luulisi tämän osoittavan.
Herätys, mammat.
On syytä huoleen. Sinä tarvitset apua. Ota yhteyttä lastensuojeluun.
Ehdottomasti kiellettyä. Viisi prosenttia äideistä vahingoittaa vauvaansa pahoinpitelemällä heitä sairaalahoitoa vaativiin vammoihin. MLL:n tutkimuksen mukaan jopa 25% hyväksyy ruumiillisen kurituksen.
Kun tiedostaa aenteellisesti tehneensä väärin, eikä hae teolleen hyväksyntää on seuraava vaihe hakea apua.
Vain vakavasti häiriintynyt ihminen muksii lastaan missään vaiheessa.
Toivottavasti löytyy joku aikuinen, joka voi auttaa hermoja liiallisesti kiristävässä elämäntilanteessa.
Moralisointi ei auta vaan henkinen kannustaminen ja konkreettinen apu. Pienen lapsen äiti tai isä voi olla todella väsynyt eikä välttämättä saa apua sosiaaliverkolta kuten joskus ennen.
Ap kuulostaa ihan selvältä provolta. Tiedoksi kuitenkin, että jos nyt soitat jonnekkin häkeen että olet pahoinpidellyt vauvaasi ja olet ihan loppu niin ei sieltä tule mitään kilttejä sossuntätejä "auttamaan jaksamisessa" vaan tehdään kiireellinen sijoitus ja lapsi viedään pois. Sun tulee sitten todistaa että olet kykenevä vanhemmaksi, tod.näk pakotetaan lähtemään jonkinlaiseen ensikotiin tai ympärivuorokautiseen kuntoutukseen missä sossut voivat arvioida ainakin parin kk ajan, 24/7 kykyäsi vanhemmaksi.
Jos haluat lapsesi pitää, niin kannattaa mainita neuvolassa tms.että olet todella uupunut ja kaipaat apua, silloin saatat sitä saadakin.
Hei ap. Otathan yhteyttä joko tuonne sosiaali-kriisipäivystykseen tai soita neuvolan neuvontaan. Voit saada sitä kautta erilaista tukea ja apua lapsen hoitoon ja keskustelutukea omaan arkeen. Olen itse alalla töissä. Jaksamista, mutta soita ihmeessä. Tuntuu, ettei ihmiset uskalla soittaa vaikka pienempäänkin jaksamisongelmaan annetaan kyllä vauvan kohdalla reilusti apua ja tukea. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Todellkin provo, sillä kukaan äiti ei ole töissä pienen vauvan vauva-aikana, tai jos on, niin lapsella on hoitopaikka, ja äiti saa levätä edes töissä.
Lapsen ikää ei kerrottu.
Huono esitys.
Niin ja kukahan sitä vauvaa hoitaisi? äitiysloman tai vanhempainvapaan aikana vauvaa ei oteta mihinkään julkiselle hoitoon, ei pph eikä päiväkodit ota. AP on jättänyt miehensä, eli ei ainakaan isä hoida vauvaa äidin töissä ollessa. Isoäiti? Ei mainittu missään. Tuo töissäkin menee huonosti paljasti provoksi.
Ei meidänkään vauva-aika ollut ruusuinen. Minä ja mieheni olimme 21 ja 22 vuotiaita, ei sukua, ei isovanhempia apuna, kaksin pärjäsimme koliikkivauvamme kanssa, sitten hoksasimme antaa tuttelivelliä koska rintamaitoni oli liian ohutta, korviketta vauva ei suostunut koskaan ottamaan, siihen loppuivat itkut, kastajaiskuvista näkee kuinka väsynyt haamu ja aivan loppu olin, samoin mieheni mutta ei olisi tullut mieleenikään läpsiä. Nyt tuosta on aikaa jo 28 vuotta. Vauva aikaiset kilot lähti nopsasti valvomisen myötä vaikka söin normaalisti.
Soita sosiaalipäivystykseen, kriisikeskukseen tai hätänumeroon. Tuo on todella hälyyttävä tilanne, vauvan hoito on sinulle liian raskasta ja tarvitset apua, ennen kuin käy jotain pahempaa.
Ei vauvaa ensimmäisenä huostaanoteta. Nyt haet apua. Voit saada perhetyötä kotiin tai tarvitessa paikan ensikodista.
Nämä on justiinsa näitä äitejä, jotka reagoi vauvansa jokaiseen inahdukseen ja stressaa liikaa. Itellä vaikea ja temperamenttinen tenava joka kiukuttelee kokoajan. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut mieleenikään vahingoittaa lasta. Päinvastoin selviytymiskeinoni on poistua tilanteesta. Antaa kersan huutaa, jos ei ole oikeaa hätää. Käyn vaikka tupakalla tai viemässä roskat. Ei se lapsi siitä kiukuttelustaan vahingoitu. Ehkä useamman äidin kannattais älytä tämä ja väkivallan sijaan antaa lapsen huutaa itekseen, jos kaikki lohdutuskeinot on käytetty.
Miksi trollaat vakavalla asialla? 0/5 tästäkin trollista.
Vierailija kirjoitti:
Lyöntini ei ollut kova, mutta kuitenkin niin kova, että vauvani poski alkoi punoittamaan.. Kyllä, olen ihan loppu, vasta vähä aikaa sitten erosin miehestäni.. Töissä menee huonosti, kavereitakaan ei ole..
Jos soitan jonnekkin ja pyydän apua, vievätkö pienokaiseni pois? Sitä en missään nimessä halua!!
-ap
Eivät vie.
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa.
Vaihtoehto A: Pyydät itse neuvolasta apua. Ymmärrät, että lyöminen on aina vakavaa, vaikka sen taustalla on syitä. Ne eivät kuitenkaan oikeuta lyömään. Sulla on raskas elämäntilanne. Sulla on oikeus saada siihen helpotusta, jotta jaksat olla lapsellesi hyvä äiti. Lapsesi tarvitsee sinua, omaa äitiään. Niinpä fiksu neuvolatäti järkkää sulle just sellasta apua, mistä sinä hyödyt ja siten koko perhe. Eli esim.saat konkreettista apua arkeen: kodinhoitoa, lastenhoitoa, jotta saat levätä tai virkistäytyä. Tai esim. Keskusteluapua, jotta saat purettua ajatuksiasi luotettavan aikuisen kanssa. Joka tapauksessa järkevä ihminen hakee tässä apua, koska sitä on saatavilla. Ajan myötä avun tarve vähenee tai poistuu kokonaan.
Vaihtoehto B: Jatkat itsesyyttelyä, mutta et myönnä asiaa kenellekään ääneen. Päätät koota itsesi, lupaat, että ei toistu. Elämä jatkuu kuitenkin yhtä kuormittavana kuin ennenkin. Arjessa tulee vastaan tiukkoja tilanteita. Pingotat itsesi äärimmilleen ja koetat jaksaa, jatkaa samaa rataa. Lopulta olet niin puhki, että ei tarvita paljoa, kun teet saman uudelleen. Väsyneenä pinna voi palaa ihan pienestäkin. Ja samaa jatkuu sitten vuodesta toiseen, pahenee pahenemistaan. Lopulta joku ulkopuolinen alkaa miettiä, voiko lapsesi hyvin vai ei. Silloin kadut, kun et hakenut ajoissa apua.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!! Kyllä asiat ratkeavat!
Hae heti apua itsellesi ja välittömästi, soitta 112 ja kerro tilanteesi, ei ole normaalia lyödä lasta, lapsi jota satutetaan ei koskaan opi koskaan luottamaan ja rakastamaan!
Siihen vauvan itkuisuuteen on apua, vaikka neuvola jättäisi yksin. Lainaa kirja unihiekkaa etsimässä. Voi olla esim. rintamaidon kautta tukeva lehmänmaito. Kukaan, joka ei itse ole tuossa tilanteessa ollut ei ymmärrä. Apua löytyy, hae rohkeasti. Myös yksi tie on myös seurakunnan diakoniatoimisto, jonka tiedot eivät vuoda minnekään, jos et halua. Sinne, jos et saa apua muualta.
Vierailija kirjoitti:
Väsyneiden äitien vauvoja otetaan matalalla kynnyksellä yöpymään myös lastenosastoille jotta ennaltaehkäistäisiin vauvojen pahoinpitelyjä. Sairaalan kautta saa myös sosiaalityön arvion tilanteeseen ja apua jatkossa kotiin.
Oikeasti? Ei minulle ainakaan tarjottu tuollaista vaihtoehtoa, vaikka sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja sen lisäksi yövalvomisten takia ajauduin niin sekavaan tilaan, että mietin itseni tappamista. Vauvalle en mitään tehnyt, enkä sellaista edes miettinyt, mutta olin todella lähellä totaalista sekoamista. Apua olisi saanut kaikkeen muuhun, mutta ei siihen, mihin olisin tarvinnut - vauvan yöhoitoon.
Hyvä jos tuollaista on edes jossakin tarjolla. Monen ongelman taustalla on yksinkertaisesti se, että äiti ei saa tarpeeksi unta. Itse sain apua läheisiltäni. Sain vauvan yhdeksi yöksi hoitoon ja nukuin 15 tuntia putkeen. Tämä auttoi taas jaksamaan joksikin aikaa.
Mitkään terapiakeskustelut, perhetyöntekijät tai masennuslääkkeet eivät auta silloin kun kyse on yksinkertaisesti unenpuutteesta. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon mm. synnytyksenjälkeisen masennuksen hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi trollaat vakavalla asialla? 0/5 tästäkin trollista.
Mitäs järkeä on trollata ylipäätään jos asia ei edes ketään kiinnosta?
Kaikkien perhelämä ei ole ruusuilla tanssimista, vaikka teidän perheidylli oli miten suloinen tahansa. Pienten lasten äidit voivat olla jaksamisen äärirajoilla ja uupuneita eikä kaikki lapsetkaan ole samanlaisia ja syitä on monia.
Meillä lapsi itki yötä päivää lähes pari vuotiaaksi asti ja nukkui tunnin pari yöunia, kunnes selvisi paha allergia ja sitä ennen lääkärit levittelivät vain käsiään, kun mitään syytä ei löytynyt.
Jo raskauden alkutaival oli tuskallinen, kun oksensin päivittäin useamman kerran päivässä lähes 8 kk ajan ja kävin viikottain sairaalassa tiputuksessa ja kotona on oli 2v. esikoinen hoidettavana. Ja apua oli todella vaikea saada edes rahalla ja isovanhemmat ovat sairaita ja vanhoja ja toiset jo siirtyneet ajasta ikuisyyteen ja mies on yrittäjä.