KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Olin 5 kun mua ensimmäistä kertaa luultiin täysi-ikäiseksi. Ihan oikeasti. Oli eduskuntavaalit ja kaupungilla äidin kanssa kävellessä tuli feissari kysymään minulta (ei missään vaiheessa äidiltä) että joko olen valinnut seuraavan ehdokkaan ketä äänestään sinä keväänä :) olin todella pitkä 5-13 vuotiaana, tilanne tasaantui teini-iässä ja nykyään olen melko lailla oman ikäiseni näköinen :D

Entinen miespuolinen opiskelukaveri ja nykyinen kaveri luuli alun perin, että olin kiinnostunut hänestä ja sen vuoksi menin juttelemaan. Olen siis mies. Vähän mä nauroin jutulle, kun kertoi minulle tästä joskus aikoinaan ollessamme viettämässä yhteistä baari-iltaa. Näytän kai niin h*molle :/ ja sen vuoksi saan Tinderissäkin miehiltä tykkäyksiä ;)

Saanut monta kertaa kommentteja ulkonäöstäni, että olen kaunis ja hyvännäköinen kaveri, joten saan varmasti paljon naisia ja rumimpia joudun potkimaan pois. Totuus ihan kaikkea muuta, sillä olen hiljainen ja ujohko kuitenkin... ja eipä minua lähesty kukaan koskaan paitsi vanhemmat tädit ja miehetkin ajoittain. Tinderissäkään ei juuri yhtään "mätsiä" ja niinpä välillä klikkaan miesten kuvia kokeeksi... ja tadaa... you have a match! ;)

Vierailija kirjoitti:

Perusilmeeni takia minua luultiin ilkeäksi ja koppavaksi. En oo, se on vaan mun naama :(

Itsellä samankaltainen ongelma. Näytän kuulemma aina vihaiselta tai jotenkin kylmältä ihmiseltä niin minulle ei uskallettu tulla juttelemaan :( tuntuu aika pahalta ja juuri vähän aika sitten sain kuulla että peruailmeeni karkottaisi sudetkin pois. Siitä kyllä loukkaannuin. Tiedän että perusilmeeni ei ole kuin neiti päivänsäteellä mutta ei se mielestäni noin kamala ole. Olen luonteeltani kuitenkin hauska ja rento sekä mukava enkä kylmä ja julma ämmä.

Miesten mieleen kirjoitti:

Entinen miespuolinen opiskelukaveri ja nykyinen kaveri luuli alun perin, että olin kiinnostunut hänestä ja sen vuoksi menin juttelemaan. Olen siis mies. Vähän mä nauroin jutulle, kun kertoi minulle tästä joskus aikoinaan ollessamme viettämässä yhteistä baari-iltaa. Näytän kai niin h*molle :/ ja sen vuoksi saan Tinderissäkin miehiltä tykkäyksiä ;)

Saanut monta kertaa kommentteja ulkonäöstäni, että olen kaunis ja hyvännäköinen kaveri, joten saan varmasti paljon naisia ja rumimpia joudun potkimaan pois. Totuus ihan kaikkea muuta, sillä olen hiljainen ja ujohko kuitenkin... ja eipä minua lähesty kukaan koskaan paitsi vanhemmat tädit ja miehetkin ajoittain. Tinderissäkään ei juuri yhtään "mätsiä" ja niinpä välillä klikkaan miesten kuvia kokeeksi... ja tadaa... you have a match! ;)

Tarkoitit varmaan että näytät homolta? Vai näytitkö jotain sille kaverillesi joka on homo, eli näytit homoLLE?

Att jag är rik och äger en segelbåt etc eftersom jag är, U know, fi-fi-fi-finlandssvensk. På riktigt är jag, släktens första akademiker, arbetslös och bor i ett föga attraktivt område. shlimschlom

Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijana olin terveyskeskuksessa työhöntutustumassa ja seurasin mukana kun terveyskeskuksen ylilääkäri piti vastaanottoa. Vaikka lääkäri esittelikin minut opiskelijksi osa asiakkaista yritti silti selittää asiansa minulle eikä lääkärille.  Asiaan vaikuttanee että lääkäri oli nuorehko siro naishenkilö ja itse olen isokokoinen parrakas ikäistäni vanhemman näköinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Eka työpäivä, astelin kahvihuoneeseen 155 senttisellä rungollani ja lapsenkasvoillani. "Ootkos sä se meidän uus tettiläinen?"..... Oon kuitenkin jo 23-vuotias, en 15 :D Ei eka eikä vika kerta kun luullaan nuoremmaksi, tää on varmasti ihan ok sitten nelikymppisenä ;)

Jep, olen nelikymppinen ja edelleen kysytään paperit noin kerran kuussa. Ei todellakaan haittaa :) Enkä pukeudu mitenkään lapsellisesti, ihan normaaleissa farkuissa/verkkareissa ja hupparissa /takissa olen kaupassa käynyt. En ole edes kovin lyhyt, olen normaalipainoinen ja meikkaan tosi vähän. Minua on myös luultu tyttären isosiskoksi.

Olin useita vuosia hallituksen jäsenenä ison kaupungin omistamassa yhtiössä, johon hallituksen jäsenet valittiin kuten muihinkin luottamushenkilötehtäviin poliittisten voimasuhteiden mukaisesti.

Nelivuotinen toimikausi oli liki lopuillaan kun kerran keskustelin toisen hallituksen jäsenen kanssa jostakin asiasta ja sanoin, että meillä Vasemmistoliitossa on tähän kantana, että ...

Tässä vihreitä edustanut toinen hallituksen jäsen tokaisi minulle hämmästyneenä sivusta, että etkös sinä edusta Kokoomusta? Minä taas hämmennyin, että mitä olen puhunut, että minua kokoomuslaiseksi luullaan? No ei, kyse ei ollut mielipiteistä, vaan vihreän mielestä pukeuduin niin hienosti, että hän oli koko ajan luullut minua porvariksi!

Avionmieheni sukulaiset luulevat että olen lepsu äiti, joka ei osaa asettaa lapsilleen rajoja. Erityisesti miehen isä kuvittelee minun edustavan jotain vapaata kasvatusta, vaikka olen kyläillessä useita kertoja komentanut lapsiani ja sanonut ei. Minulle pidetään myös jatkuvasti luentoja siitä, että lapsille ei voi aina olla mukava, ja että heitä pitää kieltää johdonmukaisesti ja jämäkästi. Nyökyttelen ja kerron olevani samaa mieltä, mutta silti he eivät millään suostu näkemään, että kyllä minä uskallan lapsiani kieltää ja komentaa. Tämä olisi raivostuttavaa, ellei se olisi samalla niin huvittavaa :D

Vierailija kirjoitti:

Miesten mieleen kirjoitti:

Entinen miespuolinen opiskelukaveri ja nykyinen kaveri luuli alun perin, että olin kiinnostunut hänestä ja sen vuoksi menin juttelemaan. Olen siis mies. Vähän mä nauroin jutulle, kun kertoi minulle tästä joskus aikoinaan ollessamme viettämässä yhteistä baari-iltaa. Näytän kai niin h*molle :/ ja sen vuoksi saan Tinderissäkin miehiltä tykkäyksiä ;)

Saanut monta kertaa kommentteja ulkonäöstäni, että olen kaunis ja hyvännäköinen kaveri, joten saan varmasti paljon naisia ja rumimpia joudun potkimaan pois. Totuus ihan kaikkea muuta, sillä olen hiljainen ja ujohko kuitenkin... ja eipä minua lähesty kukaan koskaan paitsi vanhemmat tädit ja miehetkin ajoittain. Tinderissäkään ei juuri yhtään "mätsiä" ja niinpä välillä klikkaan miesten kuvia kokeeksi... ja tadaa... you have a match! ;)

Tarkoitit varmaan että näytät homolta? Vai näytitkö jotain sille kaverillesi joka on homo, eli näytit homoLLE?

Sori, ilmaisin asiani huonosti. Sitäpä tarkoitin juu, vaikka mielestäni näytän ihan heterolle, vaikka tykkään vaatteista sinänsä. Nauroimme tuolle kaverini epäilylle siksi, koska olemme kumpikin ihan heteroita siis ;) ja ainakaan itselläni ei ole h*moja vastaan mitään ja kaikki tuntemani mukavia tyyppejä. Oli jotenkin vaan niin hassua kuulla baari-illan päätteeksi hänen luulleen alussa minun olevan tällainen mies ja lähestyin häntä siinä mielessä ;). Menin vaan juttelemaan ja siinä kaikki. Olen mukava kaveri kaikkia kohtaan ja siksi ehkä saatan saada tällaisia ristiriitaisia tulkintoja... lisäksi olen kyllä huomannut, että tällaiset miehet pitävät minusta ja olen miesten mielestä kivannäköinen - kuulen tästä monta kertaa vuoden aikana miesten suusta kuten tuttujen, puolituttujen ja jopa tuntemattomien. H*momiehiltä saamani huomio... tuota noin, ei ahdista, mutta välillä ehkä kiusallista, vaikka ovat mukavia tyyppejä.

Tiedän erään nuoren naisen, joka ei tunne minua kunnolla, vaikka juttelen hänen kanssa aina, kun törmätään. Seuraava kysymykseni hänelle on se, että vaikutanko sinusta miehelle, joka tykkää miehistä? ;). Itseäni tämä askarruttaa välillä... näytän kai sitten kivalle, tykkään vaatteista ja jutella ihmisten kanssa - pohjimmiltani kuitenkin arka ja ujohko, joten naisia harvemmin uskallan lähestyä siinä mielessä. Moni luulee, että minulla on naisia paljon ja osa nähtävästi luulee sellaiseksi mieheksi.... no ainahan sitä voi luulla kaikenlaista, mutta totuus ihan muuta :/

Olin mennyt hiljattain naimisiin, olin 20-vuotias (kuten miehenikin). Menimme seurakunnan nuorteniltaan, ja mieheni oli todella pahalla päällä. Pahantuulisuus paistaa hänestä aina kilometrin päähän, ja hän taisi olla aika hapan muita nuoria kohtaan. Itse päätin kuitenkin, että en anna mieheni pilata iltaani, vaan juttelin iloisesti uusien ihmisten kanssa. Eräs nuori kysäisi multa vaivihkaa: "Tunnetko sä ton?" ja viittasi mieheeni. Vastasin: "No joo, aika hyvin... Olemme naimisissa." (Olisi tehnyt mieli lisätä: "Valitettavasti...") Sain osakseni paljonpuhuvan ja epäuskoisen katseen. Mieheni puolustukseksi on mainittava, että useimmiten hän on hyvällä tuulella ja silloin hän on valtavan ihana. Sangviinikko kun on.

Opiskeluaikani loppuvaiheessa (olin 24-vuotias) etsin Helsingistä vuokra-asuntoa, ja koska se osoittautui melko haastavaksi, yritin näytölle mennessäni mahdollisuuksiani parantaakseni panostaa ulkoiseen olemukseeni. Saavuin paikalle ensimmäisenä ja olin pukeutunut siististi, en kuitenkaan mitään överiä, mutta minulla oli musta, hyvinistuva villakangastakki, nahkanilkkurit, nahkalaukku, hiukset nutturalla ym. Muuten olin tuohon aikaan tosi nuoren näköinen ja luennoille ym. pukeuduin yleensä tosi rennosti, joten halusin näyttää vähän vakavastiotettavammalta.

Pian paikalle saapui muutama muu asuntoa katsomaan tullut ja juttelimme heidän kanssaan niitä näitä, kunnes tajusin heidän puheistaan, että he luulivat minua kohteen välittäjäksi. Selvitin sitten heille olevani asunnonhakija ihan siinä missä hekin :) Pian tuli oikea välittäjäkin paikalle, ja ilmeisesti ainakin jotain tein tuolloin oikein, koska lukuisten hakijoiden joukosta sain kyseisen asunnon.

Minua on aina luultu hyvinkin varakkaaksi vaikaa oikeasti olen köyhä kuin kirkon rotta.

Kun menin Ruotsiin töihin minua pidettiin vähän köyhempänä, suomalainen kun olin.

- Ostin talon (ohhoh)

- Parin vuoden päästä sanoin ohimennen, että minulla on maatila Suomessa (Ohhoh!)

- Kun lopetin työt, sanoin että lopetan työnteon kokonaan kun palkka on mitätön pääomatuloihin verrattuna (OHHOH!)

Ylä-asteella, kun olin noin 14-vuotias, menin työhöntutustumis-jaksolle koulumme viereiseen päiväkotiin. Päiväkodin työntekijät luulivat aluksi että olen jonkun päiväkotilaislapsen äiti tulossa lastaan hakemaan! Vaikka olin vasta 14! Olin sitten vissiin niin vanhan näköinen... :D

Minä olin ahdistuksen vuoksi psykiatrisella osastolla. Koska olin hoikka, huoliteltu ja siisteissä vaatteissa, kaikki luulivat minua hoitajaksi. Sanoin olevani potilas aika nopsaan, kun joku alkoi avautumaan huolistaan.

Tahtomattani lesbo kirjoitti:

Olen nuori nainen, ihan tavallisen näköinen ja tyylinen. En todellakaan pidä itseäni lesbon näköisenä, silti kaksi eri naista on piirittänyr ja yrittänyt iskeä. Kumpikaan ei luovuttanu vaikka sanoin olevani hetero, toinen lopulta tilitti että en vain halua myöntää lesbouttani ja yhteiskunta pakottaa mut olemaan hetero. 😀

Mä en ymmärrä sellaisia lesboja/homoja, jotka tuputtaa homouttaan ja kuvittelevat päässään ihan epätodellisia ajatuksia. Sama tosin koskee myös heteroja.

Mua luullaan aina opiskelijaksi, vaikka inhoan koulussa olemista ja olen enemmänkin suuntautunut työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina luultu hyvinkin varakkaaksi vaikaa oikeasti olen köyhä kuin kirkon rotta.

Aikalailla sama, tosin en nyt sanoisi, että varsinaisesti köyhä olen, mutta tuloni ovat huomatavasti keskimääräistä pienemmät. Pukeudun tosi yksinkertaisesti ja minulla on melko vähän vaatteita, neutraaleja perusvärejä ihan edullisista ketjuliikkeistä, mutta ilmeisesti onnistun kuitenkin näyttämään tyylikkäältä. Käytän myös ulkonäkööni kohtuu vähän rahaa, kampaajalla käyn aniharvoin ja minulla on pitkät hiukset, joissa oma väri, meikkaan hillitysti, siistit vaalealla lakatut kynnet ym. Silti saan paljon kehuja esimerkiksi hiuksistani ja hyvästä ihostani, kysellään, mitä oikein teen niille, kun saan ne näyttämään tältä.

Asumme hyvällä alueella, mutta moni ei tiedä, että kyseessä on melko huonokuntoinen vuokra-asunto, jossa vuokra ei ole noussut yhtään yli 10 vuoden asumisen aikana, joten asumismenot ovat pääkaupunkiseudulla hyvin pienet. Matkustelemme jonkin verran, mutta käytän paljon aikaa edullisten lentojen ja hotellien kaivamiseen, joten tämäkin onnistuu edullisesti. Olen myös luontaisen pihi; käytän hyväksi kaikki mahdolliset tarjoukset, en osta turhaa, teen alusta asti yksinkertaista perusruokaa, syön töissä omia eväitä, en harrasta mitään maksullista, lapselle olemme saaneet kaiken käytettynä lähipiiristä... Hyvää elämää elän, mutta ei tähän paljoa rahaa uppoa, eikä sitä olekaan 😊

Vierailija kirjoitti:

Itse kammoan isossa ruokalassa syömistä.

Töissä mennin aina yksinään istumaan syrjemmälle pienempään pöytään.

Myöhemnin selvisi, että olin työkavereista vaikuttanut sopeutumattomalta ja ylimieliseltä, kun istu heidän kanssaa, vaikka oltiin oltu vuosia samassa työssä.

Todellisuudessa häpesin käsieni vapinaa joka paheni hermostuessa.

Aina haarukkaa lautaselle laskiessa käsi tutitsi :D

Mennin. Myöhemnin. Istu heidän kanssaa. Tutitsi.

Kiertäisin tollaisen kaukaa ravintolassa.