KERTOKAA hauskoja väärin käsityksiä SINUSTA ! Esim vaikka, että joku on luullut sinun olevasi jtn ihan muuta, mitä todellisuudessa olet. Minä alota...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusilmeeni takia minua luultiin ilkeäksi ja koppavaksi. En oo, se on vaan mun naama :(

Hahaa, just tää!

Minullekin sanottiin taannoin: ei kannata tulla töihin jos on aina naama norsunveellä..

En ollut. Pidän työstäni. Mulla on vain just se "bitchy resting face" jota ei itse tiedosta.

Nyt tiedät, niin voit alkaa hymyillä, jos joku tuijottaa ;)

Minua on luultu useasti perheen ainoaksi lapseksi vaikka minulla on kolme sisarusta.

Usein jos olen ilman meikkiä, neuvolassa, kerhossa tms tilanteissa kysytään huolestuneina. "Voi voi, mikä se nyt on äitillä? Oletko väsynyt? Kerro vaan kaikki"

-jätin meikkaamatta..?

Lentokentällä minua on moneen kertaan luultu lentoemännäksi, en tiedä mistä johtuu. Tyypillisesti iän puolesta veikataan paljon nuoremmaksi, ulkonäön perusteella ei monikaan usko että olen jo reilusti yli kolmekymppinen. Minua on myös luultu yksilapsisen perheen lapseksi, vaikka minulla on sisko.

Minua pidettiin kauheana panomiehenä nuorena, kun minulla oli niin paljon naispuolisia tuttuja. Olin lihaksikas ja tuuheatukkainen.

Todellisuudessa viihdyin vain paremmin naisten kuin miesten seurassa. Koko aikana harrastin seksiä n. 4 naisen kanssa. Neljäs on vaimoni. Pussailtua ja puristeltua tuli toki useampiakin.

Vieläkin jotkut kaverit selittävät, että sulla kun oli vientiä silloin nuorena, niin kyllä sä tiedät... Sitten vaan nyökkäilen. Sori jätkät, vältin kikkeliherpekset, kondyloomat ja klamydiat. Yksi syy siihen oli se, että naiset puhuivat seurassani usein ongelmistaan, olinhan yksi kavereista. 

Pitäisi varmaan joskus kertoa eräälle kaverille, keneltä se hänen pöpönsä silloin aikoinaan tuli. Sekin kun tuli aikoinaan esille.

Minua ja äitiäni on luultu liian monta kertaa siskoksiksi

Varsinkin nuorempana ja välillö nykyäänkin tykkään laittautua viimeisen päälle arkenakin ja baarissa näyttävästi. Siksi varmaan minua tulikin iskemään aina aika pinnallisen oloiset ja vähän leuhkat miehet. Olen itse kuitenkin luonteeltani herkkä, luova, nörtähtävä, vaatimaton, pidän lukemisesta, humaani ja eettinen, joten koin usein, että en oikein löydä oman tyyppistä miestä kunnes tinderissä itse aloitin keskustelemaan luovan ja nörttimäisen ja persoonallisen komean miehen kanssa. Nyt olemmekin olleet parisuhteessa reilut pari vuotta:)

Haukuttu ja kuulemma oikeasti luultu huoraksi. Olin tuolloin neitsyt. 

No näytän ulospäin naiselliselta, koska pidän vaatteista ja laittautumisesta. En kuitenkaan ole erityisen pinnallinen tai materialistinen ihminen. Päin vastoin. Liika tavara ja tyhjänpäiväiset keskustelut shoppailusta ja ulkonäöstä jne eivät kiinnosta. En edes tykkää shoppailla, vaikka pidän kivoista vaatteista. Luonteeltani olen myös poikamainen. Tykkään pelata pallolajeja, seurata ajankohtaisia asioita, seurata urheilua ja en ole pikkutarkka tai saa hepulia jos aina ei ole koti ihan tip top.

Vierailija kirjoitti:

Haukuttu ja kuulemma oikeasti luultu huoraksi. Olin tuolloin neitsyt. 

Itsellä oli ekana yliopisto vuonna vähän sama. Aina sain kuulla keitä kaikkia olen muka pannut vaikka olin vielä neitsyt. Minua pidettiin hyvin kokeneena seksissä ja helppona naisena.

Nimi, se on ollut koko elämäni ajan ollut mielenkiinnon kohde (sekä kiusaamisessa, että ihan hauskoissakin tilanteissa), usein minua luullaan venäläiseksi. Minulla on vanhahko etunimi, mutta sukunimi viittaa itärajan tuolle puolen, joten usein kun minun nimeä kysytään eri paikoissa, niin minulle puhutaan venäjää.. En osaa sanaakaan sitä :D olen umpisuomalainen, en osaa edes ruotsia.. 

Ilman meikkiä, ihmiset luulee että olen vihainen, resting bitch face realness ja varsinkin kun minun kulmakarvat ovat niin vaaleat, ettei niitä pahemmin edes näe. Vihainen, kulmakarvaton apina :D

Lapsena minua luultiin monesti pojaksi, varsinkin talvisin kun oli pipo päässä ja lyhyt tukkakin vaikutti asiaan. 

Olen töissä suuressa oppilaitoksessa. Kollegani oli tehtävässäni aloituksestani lähtien puolitoista vuotta luullut, että olen yhden meidän melko etäisen kollegan"Pekan" sisko. Asia tuli ilmi, kun työkaverini totesi, että "niin, kun Pekkakin on veljesi", jostain hyvin etäisesti "Pekkaakin" sivuavasta asiasta keskustellessamme. Repesin nauruun ihmetyksestä, ja lopulta tivattuani asian lähdettä kävi ilmi, että myös tuon "Pekan" sisko oli hakenut samaa paikkaa kuin minä, mutta ei ollut tullut valituksi. Tämä lähempi kollegani oli kuitenkin pitänyt itsestäänselvyytenä, että suhteillahan työpaikka saadaan, ja olen siis juurikin tuo "Pekan sisko". Ei meinannut kehdata myöntää tätä käsitystään, ja toisaalta itse jäin miettimään, että onko hän 1,5 vuotta miettinyt, että oikeasti en ole ollut paras hakija vaan päässyt suhteilla töihin...

Resting bitch face. Minua luullaan siis alaspäin vetäytyvien suupielien takia vihaiseksi/surulliseksi, vaikka olisin pakahtua ilosta. Kun keskityn johonkin, en jouda miettimään suupielieni asentoa vaan vetävät sitten maata kohti.

Onneksi en näköjään ole ainut laatuaan!

Avioiduin 27-vuotiaana papin kanssa. Minulla oli polkkatukka ja olin tuolloin vielä aika hoikka vartaloltani. Eräs iäkkäämpi rouva luuli minua papin pojaksi, kun hän näki minut yhdessä mieheni kanssa, miehelläni oli virkapuku päällä ja itselläni oli housupuku 😂 Sen jälkeen noita naisellisempia muotoja on onneksi siunaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukuttu ja kuulemma oikeasti luultu huoraksi. Olin tuolloin neitsyt. 

Itsellä oli ekana yliopisto vuonna vähän sama. Aina sain kuulla keitä kaikkia olen muka pannut vaikka olin vielä neitsyt. Minua pidettiin hyvin kokeneena seksissä ja helppona naisena.

Tämä on varmaan hyvin yleistä. Ainakin itseänikin on sanottu huoraksi vaikka olin vielä neitsyt. Naisista taitaa näitä juttuja kuulla, vaikka asianomainen ei olisi miehiinpäin katsonutkaan.

En ole tästä varma, mutta vahvasti luulen, että sukulaiset luulee mun olevan lesbo, kun en ole ollut miehen kanssa parisuhteessa. Olen kyllä ihan hetero, ei vaan vois vähempää kiinnostaa perhe-elämä.

Minua on luultu -töissäkin eräs henkilö- luonnonsuojelijaks. Joo olen kiinnostunut luonnon elävistä ja muutenkin työ liittyy luontoasioihin, mutta mikään viherpiipertäjä en ole...mut en viitsi asiaa korjata ainakaan vielä 😂

Nojoo,aika hauska tilanne kun nyt satun olemaan itekkin huumorintajunen ja aika paljonki mut  tää tapahtu muutama vuos sitten eli olin menossa pikapankille ja ajoin auton parkkiin ja huomasin samalla että siinä vieressä on autollinen romanimiehiä. Ei siinä mitään mutta (kesäaikana,ikkunat auki) niin tää apukuskin puolella oleva huikkas mulle että  MITÄ MIES? En sanonu mitään,alko vaan vähän hymyilyttään ja nousin autosta ja lähdin käveleen sinne pikapankille niin sitten kuulu perästä: OLIKO SE NAINEN?? No, ehkä olin varmaan niiden näkökulmasta hieman eri näkönen, lippis päässä oleva, lyhyttukkanen, mahollisimman suojaava paita ja pitkät housut, ihan auringon takia pakko suojata vaikka sitä ei taida moni ymmärtääkään.. No, pointti oli se että kun tulin takaisin niin kukaan niistä ei sanonu enää mitään, kyyläsivät kyllä mutta siinä vaiheessa aloin ite jo nauraa melkein kympillä, enkä ole lesbo jos joku niin luulee..

Heh! Nyt ekana tuli pari juttua mieleen. Ulkomaalainen torimyyjä luuli minua venäläiseksi! Perusteli sen sillä, että olen niin kaunis. En oikein pystynyt ottamaan kohteliaisuutena.

Toinen kerta oli se, kun kaupan myyjä luuli minua suomenruotsalaiseksi. Perusteluna pukeutumistyylini. Jestas sentään!

Ja minua luullaan AINA alaikäiseksi, vaikka olen jo 26. Pahimmillaan 15-vuotiaaksi. Ja olen sinisilmäinen ja vaaleaihoinen, joten saan kuulla aina tummanruskean juurikasvun alkaessa näkyä minua luullun aidoksi blondiksi.

Pomo työpaikallani. Siis minua on luultu peräti kahdessa toimipisteessä paikan pomoksi. Esim. uusi it-tuki luuli. Paras oli, kun olin vielä harjoittelija ja luultiin esimieheksi 😊 olen siististi pukeutuva keski-ikäinen.