Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin kaupassa - Olisi pitänyt puuttua!
07.01.2017 |
Olin tekemässä ruokaostoksia, kun näin äidin ja kahden lapsen maustehyllyn välissä ja vanhempi lapsista (n. 4v) kiukutteli äänekkäästi jostain lelunostamisesta äidilleen. Tämä äiti kielsi toistuvasti, ettei tällä reissulla osteta mitään ylimääräistä ja lapsen kiukkuamisen jatkuessa äiti hermostui ja nykäisi lastaan hiuksista pariin kertaan. Lapsi sai kipeää ja itki todella äänekkäästi ja äiti jätti tämän "jälkeen" sinne lattialle huutamaan, kun ei lapsi suostunut seuraamaan äitiään eteenpäin. Odotti kuitenkin vähän kauempana ja lapsi lopulta tuli sieltä äitinsä perään. Minä olin maustehyllyjen toisessa päässä todistamassa tätä järkyttävää tapaa toimia ja muita siellä ei ollut. Tämä äiti ei välittänyt läsnäolostani ollenkaan, katsoi vaan ylimielisen näköisenä päälleni, kun huomasin tämän toiminnan. Olen arkaluontoinen, enkä uskaltanut sanoa mitään, vaikka vihaksi pisti. Harmittaa nyt jälkikäteen, kun en ottanut auton rekisterikilvestä tietoja ja tehnyt lasua. Teinkö väärin kun en puuttunut? Ja tämä ei ole provo, vaikka siltä kuulostaakin.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut että käytät nyt väkivaltaa ja soitto 112
Soitto 112. No häkessä ei olekaan tärkeämpää tekemistä. Mayday mayday... mami antoi tukkapöllyä pikku nuppuselle kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, enkä tiedä onko tätä ehdotettukaan, mutta voihan asiasta tehdä ilmoituksen vaikka poliisille? Kaupassa on varmaan valvontakamerat. Kai pahoinpitely voidaan selvittää tallenteilta.
Ei tuo nyt ihan pahoinpitelyä ole, jopa äidit väsyy. Ja kyllä jos näkisin niin huomauttaisin äidille asiasta. Lapsen voi aina nostaa vaikka ostoskärryyn jos kiukuttelee. Ei lapsi tuosta mitään hyödy mutta tuskin saa traumojakaan.
No voin jakaa omat vinkkini mukuloiden raivareiden(myös kaupassa)aiheuttaman vihan hallintaan.
- Ajattelen koko maailmaa. Tilanteen mittakaava muuttuu. Mitä sitten, vaikka tuo huutaa tuossa? Eihän sillä ole todellista hätää. Joka päivä kuolee 1000 perhettä jossain nähden toistensa paloittelut raiskaukset. Tämä ajatus saa mieleni tyyneksi ja luottamaan siihen että kohta olemme onneksi jo kotona ja voin olla ylpeä etten tulistunut:)
-Muistan, että suurin osa tilanteen näkevistä ihmisistä tajuaa, että lapsi on toukka. Kehittymätön, kyvytön. Opettelemassa. Jos joku idiootti kyseenalaistaa minut tässä kasvattajana kun tällaista käytöstä en luonnollisesti voi lapsesta täysin kitkeä, niin hänen itsensä täytyy olla jotenkin jälkeenjäänyt. Minulla on normaaliaikuisen sympatiat tässä puolellani, ei lapsella.
-Annan lapsen huutaa. Perillä kerron että oisin ostanut meille hyvät jogurtit, mutta enpä kerennyt, kun piti raivarin ja huonon käytöksen vuoksi lähteä äkkiä kotiin.
-Puhun tilanteesta jälkikäteen lapsen kanssa. Annan konkreettiset ohjeet miten kaupassa ollaan, ja mitä ostetaan. Saa valita esim. hedelmiä tms. itse ja painaa oikeaa numeroa puntarin tarrakoneesta. Ostoksista kannattaa muutenkin jutella porukassa, esim. mitä leipää, piimää vai maitoa yms, niin ajatukset pysyvät poissa herkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein 160 viestiä eikä vieläkään vastausta siihen, että mitä itse teette kun sietokykynne eli hermonne on venytetty äärimmilleen? Pelkkää siunailua ja jeesustelua, mutta ei yhtään konkreettista neuvoa tai vinkkiä siitä, mitä tehdä kun kuppi menee totaalisesti nurin. Parantakaa maailmaa neuvomalla, älkää taivastelemalla!
Tässä nyt pitäisi ensin erotella mikä sen tukistamisen syy ja tavoite oli.
Jos tarkoitus oli saada lapsi olemaan marisematta lelua: miksi? Ei se marina tai huutokaan pakota ostamaan, voi olla myös ostamatta. Eikä se lapsi ikuisuuksia jatka ei-tulosta-tuottavaa strategiaa. Jos ei kestä lapsen ääntä tai se häiritsee muita, pois kaupasta.
Jos tarkoitus oli pitkällä tähtäimellä kasvattaa lasta, opettaa toivottuja käytösmalleja: oikea ratkaisu olisi ollut keskustelu ja aikuisen malli siitä että voi pysyä tyynenä vaikkei asiat mene niin kuin itse haluaisi. Tiedän, ei ole helppoa, mutta aika kohtuutonta vaatia sitä tukistuksen saattelemana lapselta jos ei itse aikuisena pysty?
Kysymyksen asettelusta päätellen oletat tukistamisen syyksi äidin vihaa, raivoa. Jos tarkoitus oli näyttää oma tunne, niin kannattaa kokeilla sanoja, äänensävyjä ja ilmeitä. Ei se hei tietenkään tarkoita että lapsi plim toimisi kuin unelma, mutta se ei ollutkaan tämän kohdan tarkoitus. Tarkoitus on ilmaista ja hallita omia tunteitaan. Tunteiden hallintaakaan lapsen tukistaminen ei paranna, se vaatii pidempää työstöä. Eihän aikuisella ole missään muussakaan suhteessa ole oikeutta purkaa turhautumistaan satuttamalla puolisoa, työkaveria tai ystävää, miksi se vanhempana olisi ok kun nyt vaan meni kuppi nurin eikä hallinnut käytöstään? Jos ei hallitse, on haettava apua (neuvola, perheneuvola, vertaistuki, kriisityö, väkivaltatyö, lääkäri, oma terapia). Kymmeneen laskeminen ja syvään hengittäminen toimii joillain, minulla ei koska reaktio tulee niin nopeasti että en ehdi tuollaisia muistaa. Sen sijaan etukäteen tehty ajatteluleikki lapsen näkökulmasta auttaa kummasti. Se ei vain ole vaihtoehto että kohottaisin käteni tavoitteenani aiheuttaa kipua tai pelkoa sille jota rakastan eniten.
Vierailija kirjoitti:
Myös minä olen saanut piiskaa eikä ole jättänyt traumoja jälkeensä. Omiani en ole kurittanut fyysisesti, mutta he olivatkin tosi kilttejä ja tottelevaisia ja jo äänen korottaminen riitti. Lapsella pitää olla rajat.
Jos älykkyysosamäärä on hiukankaan suurempi kuin kengännumero, niin rajoja voi asettaa myös ilman väkivaltaa.
Siis mitä? Lapsi sai kipeää? Katsoi päälleni?
Mutta joo, epäilen että jos lapsi itki todella äännekkäästi ja vielä heittäytyi lattiallekin niin oukeesti ei käynyt niin kipeästi vaan loukkaantui henkisesti enemmän. Äiti toki väärin teki, sitä en kiellä, ei olisi saanut tukistaa tietenkään.