Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin kaupassa - Olisi pitänyt puuttua!
07.01.2017 |
Olin tekemässä ruokaostoksia, kun näin äidin ja kahden lapsen maustehyllyn välissä ja vanhempi lapsista (n. 4v) kiukutteli äänekkäästi jostain lelunostamisesta äidilleen. Tämä äiti kielsi toistuvasti, ettei tällä reissulla osteta mitään ylimääräistä ja lapsen kiukkuamisen jatkuessa äiti hermostui ja nykäisi lastaan hiuksista pariin kertaan. Lapsi sai kipeää ja itki todella äänekkäästi ja äiti jätti tämän "jälkeen" sinne lattialle huutamaan, kun ei lapsi suostunut seuraamaan äitiään eteenpäin. Odotti kuitenkin vähän kauempana ja lapsi lopulta tuli sieltä äitinsä perään. Minä olin maustehyllyjen toisessa päässä todistamassa tätä järkyttävää tapaa toimia ja muita siellä ei ollut. Tämä äiti ei välittänyt läsnäolostani ollenkaan, katsoi vaan ylimielisen näköisenä päälleni, kun huomasin tämän toiminnan. Olen arkaluontoinen, enkä uskaltanut sanoa mitään, vaikka vihaksi pisti. Harmittaa nyt jälkikäteen, kun en ottanut auton rekisterikilvestä tietoja ja tehnyt lasua. Teinkö väärin kun en puuttunut? Ja tämä ei ole provo, vaikka siltä kuulostaakin.
Kommentit (168)
Kyllä kylmää lukea tällaista fyysisen satuttamisen hyväksyntää. En minä sen äidin päätä pölkylle halua, siitä ei ole hyötyä. Hän toimi väärin, ja toivottavasti saa apua ja voimavaroja toimia seuraavalla kerralla fiksummin. En ole itse fyysisen kajoamisen yläpuolella, olen kantanut tai taluttanut lasta puolitahallaan inhottavasti tai pukenut väkisin tarpeettoman tiukoin ottein, tänään kannoin 5-vuotiaan jäärän autoon vähemmän lempeästi. Mutta kun mokaan, tajuan että moka on minun, pyydän lapselta anteeksi (en sitä kantamista tai pukemista tms. vaan suuttumuksesta eikä tilanteen hoitamisesta johtuvaa kovakouraisuutta), enkä oikeuta pienen lapsen suutuspäissään satuttamista "kasvatuksella". Ja luojan kiitos nuo tilanteet on nykyään harvinaisempia! Toista ei saa satuttaa vain siksi että itseä vituttaa tai että se toinen ei tottele.
Voin (nyt useamman vuoden äiti oltuani ja oman häiritsevän keskeneräisyyteni ja epätäydellisyyteni kohdattuani) _ymmärtää_ sen että ihminen turvautuu tukistamiseen kun ei muuhun pysty, mutta en voi ymmärtää että joku pitää sitä hyväksyttävänä, hyvänä tai oikeana, eikä edes pyri muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites muissa maissa suhtaudutaan tukistamiseen (eikä tukistamisella tarkoiteta, että se päänahka revitään irti)?
Miten ap itse olisi toiminut vastaavassa tilanteessa? Ota huomioon se tosiasia, että äiti oli luultavasti saanut sietää tuon lapsen kiukuttelua jo pitempään.
Lohduttaneeko sinua paljonkaan se tieto, että tuollainen perhe on jo todennäköisesti lastensuojelun asiakas.
Kyllä lasta saa hellästi kurittaa.
Lapset nyt vain joskus vääntää ja kiukuttelee niin kauan vastaan että pakko näpäyttää. Pieni luunappi ei ketään tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonhan pitäisi olla vielä nykyäänkin yleinen käytäntö. Oppisivat kakarat olemaan vinkumatta turhista asioista ja kunnioittamaan vanhempiaan. On sitä itsekin tukkapöllyä saatu.
Mutta ei, kyllähän lapselle pitää mukisematta vaan ostaa kaikki krääsä mitä se keksii pyytää ja vielä taputella päähän, että olitpas nokkela ja fiksu kun osasit järjestää kaupassa tuollaisen kohtauksen ja nolata vanhempasi. Muuten voi aiheutua syviä traumoja .
Mitään traumoja ei tule pienestä tukistuksesta tai pikku napsusta tai sitten on jo jossain muualla vika. Mielenkiinnolla seuraan millaista väkeä nykyinen kasvatus tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut tukkapöllyä. Ja naapurin lapset vitsaa. Kyllä olisi sossuja tarvittu 70-luvulla moneen perheeseen.
No niinpä olisi. Nyt on kuitenkin 2017 eikä enää eletä 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuonhan pitäisi olla vielä nykyäänkin yleinen käytäntö. Oppisivat kakarat olemaan vinkumatta turhista asioista ja kunnioittamaan vanhempiaan. On sitä itsekin tukkapöllyä saatu.
Mutta ei, kyllähän lapselle pitää mukisematta vaan ostaa kaikki krääsä mitä se keksii pyytää ja vielä taputella päähän, että olitpas nokkela ja fiksu kun osasit järjestää kaupassa tuollaisen kohtauksen ja nolata vanhempasi. Muuten voi aiheutua syviä traumoja .
Ööö, miksi tukkaan tarttumatta jättäminen tarkoittaisi että pitäisi ostaa mitä lapsi pyytää? Eikö voi vaan sanoa ei? Jos lapsi jänkää vastaan, voi keskustella/perustella sen minkä sillä hetkellä aiheelliseksi näkee tai jos ei jaksa niin sanoa että en aio nyt keskustella aiheesta enempää, en osta. En mie ole koskaan lapsilleni vinkumisella mitään ostanut, ja ihan se on onnistunut satuttamatta. En vaan ole ostanut. Kestän sen että lapsi on eri mieltä tai tyytymätön, ei sitä ole pakko saada "myöntymään" tuollaisessa asiassa koska ei se mun ostamisistani päätä.
Se on kieltämättä ollut joskus haastavampaa, että saa lapsen olemaan marisematta tai kävelemään toivottuun suuntaan, mutta sekin on aina ratkennut muulla kuin kivulla tai kivulla uhkaamisella. Tai no mariseminen ei aina, mutta sen voin joskus kestää kun ei tavaksi oteta.
Vierailija kirjoitti:
Kamalan kuuloista menoa. Kyllä lasu olisi paikallaan. Itse olisin varmaan soittanut poliisit paikalle tai järjestänyt kansalaispidätyksen. Varmaan tuo nuori äiti on jaksamisensa äärirajoilla ja niin "sumussa" ettei tajua mitä tekee, hyvä olisi jonkun viranomaisen puuttua ja tulla tueksi.
Huostaanotto kamaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vittu saatana nyt sentään. Pieni lapsi on lapsi. Se on lapsi. Se kasvaa ja kehittyy. Testaa rajoja. Pettyy, suuttuu ja harmistuu, eikä osaa käsitellä ja käyttäytyä niin kuin aikuinen. Se on LAPSI. Se on täysin vanhemmistaan riippuvainen ja niiden armoilla. Lapsi huutaa ja kiukkuaa ja on välillä hankala ja sinun tehtävä on se kestää.
Ja sinä vanhempi olet aikuinen. Minua ei kiinnosta sinun työmääräsi tai työmatkasi tai mikään muu paska. Sinä käyttäydyt kuin aikuinen, etkä jumalauta fyysisesti kajoa lapseesi. Lapsi ei voi tehdä mitään, ei yhtään mitään, kun kolme kertaa hänen kokoisena vanhempi, se vanhempi josta hän on 100% riippuvainen, tulee ja vähän repii tukasta. Jokaista sellaista, joka on sitä mieltä, että tämä on ok, tulisi tulla jonkun kaapinkokoisen korston tulla kerran vetämään vähän avokämmenellä naamalle.
Lapsen hankkiminen on vapaaehtoista. Ehkäisyn saa, abortin saa ja adoptioon voi antaa. Älä siis jumalauta hanki lasta, jos et osaa olla käymättä käsiksi.
Olen nähnyt pari kertaa vastaavaa. Kerran nuori äiti täysin tyynesti uhkaili kassajonossa tukistamisella noin 6-vuotiasta lastaan, vaikka lapsi ei tehnyt mitään väärää, vaan ainoastaan kurkki kärsimättömänä kassajonossa. Sanamuoto oli vielä jotenkin "taasko sua pitää tukistaa", eli nainen oli kurittanut lasta jo aikaisemmin hiuksista repimällä. Eniten järkytti se, kuinka nuori äiti uhkailee lasta niin olemattomasta "rikkeestä." Siinä ei pystynyt sanomaan yhtään mitään, koska fyysistä väkivaltaa ei tapahtunut, mutta olihan se järkyttävää sivulliselle. Nainen vielä puhui täysin tyynesti, kuin tukistamisella uhkailu olisi täysin arkipäiväistä. Naisella oli selvästi tapana tukistaa lasta aina kun lapsi ei totellut hetkessä käskyjä.
Vielä pahempi tapaus oli kun tavaratalossa äiti suuttui noin 8-vuotiaalle tyttärelleen, kun tämä oli vilkkaalla tuulella. Äiti veti tytön sovituskoppiin, ja heitteli tätä seinille niin että rymisi. Kukaan sivullinen ei voinut puuttua tilanteeseen, koska kukaan ei nähnyt mitään, eikä sovituskopin ovea tietenkään voinut mennä avaamaan. Yksi naismyyjäkin seurasi tilannetta huolestuneena parin metrin päässä sovituskopista, mutta kuinka voi puuttua tilanteeseen, kun ainoastaan kuuli pahoinpitelyn äänet. Ei ollut mahdollista todistaa, mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI pitäisi kenellekään lapsia tekevälle tulla yllätyksenä, että lapset kiukuttelevat karkkihyllyillä yms. Ei se fyysinen väkivalta auta yhtään mitään siinä tilanteessa tai estä seuraavia märinöitä. Vaikka olisi itsellään paska päivä, niin sitten kielletään lasta ottamasta hyllystä tavaraa niin monta kertaa kuin tarvitsee. Tai perustellaan, miksi ei mennä hoploppiin tai osteta lelua.
En ota koskaan lapsia mukaan kauppaan. Aikaa ja energiaa menee aivan helvetisti siihen kiukutteluun ja kitinään.
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu saatana nyt sentään. Pieni lapsi on lapsi. Se on lapsi. Se kasvaa ja kehittyy. Testaa rajoja. Pettyy, suuttuu ja harmistuu, eikä osaa käsitellä ja käyttäytyä niin kuin aikuinen. Se on LAPSI. Se on täysin vanhemmistaan riippuvainen ja niiden armoilla. Lapsi huutaa ja kiukkuaa ja on välillä hankala ja sinun tehtävä on se kestää.
Ja sinä vanhempi olet aikuinen. Minua ei kiinnosta sinun työmääräsi tai työmatkasi tai mikään muu paska. Sinä käyttäydyt kuin aikuinen, etkä jumalauta fyysisesti kajoa lapseesi. Lapsi ei voi tehdä mitään, ei yhtään mitään, kun kolme kertaa hänen kokoisena vanhempi, se vanhempi josta hän on 100% riippuvainen, tulee ja vähän repii tukasta. Jokaista sellaista, joka on sitä mieltä, että tämä on ok, tulisi tulla jonkun kaapinkokoisen korston tulla kerran vetämään vähän avokämmenellä naamalle.
Lapsen hankkiminen on vapaaehtoista. Ehkäisyn saa, abortin saa ja adoptioon voi antaa. Älä siis jumalauta hanki lasta, jos et osaa olla käymättä käsiksi.
Sä oot todella hyvä ihminen, tän fantsun tekstisi takia koko internet ihailee sua !
Laitappa tänne meille kuvasi niin voimme alkaa palvomaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap itse olisi toiminut vastaavassa tilanteessa? Ota huomioon se tosiasia, että äiti oli luultavasti saanut sietää tuon lapsen kiukuttelua jo pitempään.
Lohduttaneeko sinua paljonkaan se tieto, että tuollainen perhe on jo todennäköisesti lastensuojelun asiakas.
Vaikea sanoa, kun ei ole lapsista paljoakaan kokemusta. Siskon lapset on samaa ikäluokkaa ja heille riittää tiukkasävyinen komento. Rakastan lapsia todella paljon ja siksi koin tilanteen niin inhottavana. Toisaalta taas tunnen tietynlaista sympatiaa sitä äitiä kohtaan, on varmasti raskasta kun lapsi kiukkuaa eikä usko puhetta, muttei se oikeuta ketään tukistamaan.
Lohduttaahan se, jos ovat jo apua saavia. Ei kenenkään kuuluisi olla liian kovilla ja kestää ilman tukea. Siltä se näytti, että se äiti oli ihan lopussa.
Ap
Lasu ja heti. Ei tuo ole ainoa kerta kun kaupassakin näin kävi. Se kameratallenne ja poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kaksi ekaa lasta on saaneet pieniä napsuja kun ovat käyttäytyneet huonosti, siis siinä vaiheessa kun mikään muu ei ole enää auttanut. Arvatkaas käyttäytyvätkö nykyään hyvin. Kolmas lapsemme ei ole ikinä saanut yhtäkään napsua ja ei se kyllä mitään tottelekkaan. On aivan äärimmäisen hankala kun sille päälle sattuu, siis usein. Ei usko mitään.
Harmi, että sinulla ei ole yhtään auktoriteettiä. Meilläkään ei lapset todellakaan kilttejä ole aina, mutta sentäs minulta löytyy se auktoriteetti lapsille, eikä tarvitse satuttaa heitä. Myös lapsilla on oikeus koskemattomuuteen, ihan kuten aikuisilla. Vaaratilanteet ovat eriasia.
Huono päivä? Vai kalahtiko kalikka?