Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko yhtään varautuneet esim. sähkökatkoihin, energiakriiseihin, epidemioihin, mahdolliseen ruuan säännöstelyyn jne jne??
06.01.2017 |
Olen survivalistihenkinen ollut aina ja nykyään yhä enemmän. Tällä hetkellä tontillamme on kaksi kaivoa ja yksi vielä ihan tontin rajalla eikä naapuri (sen maalla) edes varmaan muista että se on siellä.
Puita on liiterissä seuraavaksi n. 5 talveksi, pönttöuunit nuohooja huoltanut juuri. Pari meni käyttökieltoon, mutta ne on semmoisissa huoneissa joita ei talvisin lämmitetä.
Tontilla on kaadettavia puita niin paljon, ettei ne lopu meidän aikana ollenkaan. Perunamaani, sekä juurekset kasvaa ja riittää talven yli mainiosti.
Helloja puuhella, ja kaksi kaasuhellaa sekä uunit. Sähköhellaa en edes huoli. Kellari, kylmäkaapit, maakellari.
Ikkunat tiivistetty, porstuat kunnostettu, uudet ovet ja lukot niissä.
Varaudun keräämällä tietoa, taitoja ja varusteita ja pitämällä jatkuvasti yllä ruokavarastoa jonka avulla pärjäämme vähintään muutaman kuukauden omillamme.
Jatkuvasti mietin jotain niksejä ja ideoita, jonka avulla voisi taas selvitä jos tarvetta tulee. Jokainen perhe on erilainen ja jokaisella perheellä on erilaiset tarpeet ja lähtökohdat joiden mukaan pitää miettiä tilannettaan ja sitä, millaiset asiat sitä voivat uhata.
Jos on ihan uusi asian suhteen, niin suosittelen hankkimaan kotiin ruokavaraston eli kotivaran, joka riittää kattamaan aluksi viikon ruokatarvikkeet vettä unohtamatta. Jo se pelkästään on enemmän kuin suurella osalla ihmisistä on. Kun perusvarastot ovat kunnossa, voi varastoja ja tietoja alkaa pikkuhiljaa laajentaa.
Suosittelen lämpimästi, että ihmiset alkaisivat hieman tarkastelemaan ympäristöään missä omaa perhettään kasvattelevat, että miltä se näyttää jos jokin maailmanlaajuinen/eurooppalainen/suomalainen katastrofi koittaa.
Kommentit (76)
Henilökohtaisesti en oo varautunut mitenkään ns.
'maailmanloppuun' (eli kaikki palvelut pois, ei ole virkavaltaa, ei kauppoja, ei saa polttoainetta).
Mutta tiedän että kun mentäis perheen kanssa anoppilaan niin saataisiin siellä olla. Anopilla on maatila joten ruokaa löytyy sieltä ku osaa vaa pistää lehmän lihoiksi. Kunhan vain jokainen tekee töitä sen eteen että saa täällä olla niin uskon että tänne jäisimme. Varmaa miehen muutkin sisarukset tulisi tänne mutta kyllä sopu sijaa antaa. Ja onpa enemän käsiä työn tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa stressata moisesta. En edes tiedä missä päin maailmaa silloin olisin, jos jotain sattuisi. Reissaan muutenkin paljon ja pitkiä aikoja. Olen suunnitellut parin seuraavan vuoden aikana työskennellä ulkomailla ja nyt tämän vuoden aikana muutan toiseen suomalaiseen kaupunkiin 800km päässä. Ja sehän riippuu ihan minkälaisesta kriisistä on kyse. On vähän eri asia varautua ydinpommikatastrofiin kuin vaikkapa siihen, että Suomeen tulisi kauppasaarto tai sähköt ei enää ikinä toimisi. Ja on turha haaveilla ja rakentaa jonnekin päin Suomea joku bunkkeri survivalkit-varastoineen siinä toivossa, että Suomeen voisi ylipäätään jäädä katastrofin kohdatessa. Onhan meillä nytkin hyvä esimerkki noi lähi-idän pakolaiset: vaikka heillä olis minkälaiset bunkkerit siellä, olisivat joutuneet jossain vaiheessa kuitenkin lähteä pakoon maan sisäistä sotatilaa. Mua ainakin vituttaisi suunnitella kauheella vaivalla jotain pelastussuunnitelmia, joita ei voikaan sitten soveltaa sen hetken todelliseen hätätilaan.
Olin jossain vaiheessa varautunut sotaan ja reppu oli pakattuna.
Yleensä ihmiset eivät ehdi tehdä mitään vaan joku aamu on sähköt/vedet/netti poikki ja taivaanrannassa räjähtelee, joten ennakolta piti varautua äkkilähtöön
Itse olen valmiina!!
Jos Helsingissä räjähtää autopommi, niin aion mennä 10 turvallisen EU maan kautta lähi-itään maahan, jossa maksetaan parhaimmat mahdolliset tuet ja lisäksi valitan ruoasta ja väitä paikallisia rasisteiksi jos en saa mitä haluan.
Lisäksi teemme FB-ryhmiä joissa kerromme millaisilla nyyhkytarinoilla olemme saaneet elinikäisen elätyksen ja keppostelumahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova on ihmisen tarve pitää kiinni tästä paskasta maailmasta. Säälittävää
Sitten tulee joku jolla on vähän isompi pyssy ja asuttaa sun mukavan talosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Kaapissa on ruokaa ehkä kahdeksi viikoksi kahdelle mutta se nyt ei ole mitään maailmanloppuavarautumista :D vettä ei kyllä ole säilössä joten eipä ruuistakaan paljon hyötyä olisi.
Hyvin tultaisi toimeen. Vedenhankinnasta tulisi pieni ongelma, jos ei olisi sähkö, kun pitäisi kantaa käsipelillä lähimmästä lähteestä. Löytyy kasvimaata, kellari, aseita ja kaikkea muutakin, mitä omavaraisuus vaatii.
Ei tässä mitään stressata, tämä maalaisen elämäntapa vaan on tällainen. Kauppoihin on niin paljon matkaa, että jonkinlainen kotivara on aina oltava. Todellisuudessa polttoaineen ja sähkönpuute olisivat ongelma, mutta kyllähän polttopuu kaatuisi pokasahalla ja hevosella pääsisi liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten tulee joku jolla on vähän isompi pyssy ja asuttaa sun mukavan talosi.
En viitsinyt eka viestiin mainita, että aseissa ja panoksissa löytyy. Mies metsästää jonkun verran, mutta kyllä muutama ase on hankittu ottaen huomioon, että jos meidän tontille ja kellareihin alkaa pyrkimään ketään ylimääräisiä, niin aika hätäinen lähtö tulee...
Pankkitili Kanadassa ja perheellä passit pitkällä leimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varautunut. Asun kaupungissa eikä kuvailemasi kaltaiseen varautumiseen olisi edes mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on tullut mieleen esim. tuo Itämeren tilanne. Kun tässä nimittäin Itämeren rannalla asutaan. Asun maalla ja lähin naapuri on yksinäinen gubbe vajaan kilometrin päässä. Olen itse varustautunut jonkin verran, mutta en ole miehelle kertonut näistä hommistani. Hän ehkä pitäisi mua liian hermoheikkona täällä landella asumaan tai muuten liikaa ajattelevana.
Mutta jos tässä nyt jotain tapahtuu, niin ei meillä lopu elintarvikkeet, eikä lääkkeet ja lämmitys ja muukin huolto on hoidettu.
Ja ei meillekään kukaan kutsumaton tule tosiaankaan käymään. Tietenkään.
Minäkin asun kaupungissa. Viimeisin kotieläin oli hamsteri, jossa ei paljon syötävää olisi ollut. Sekin kuoli vanhuuteen.
Lähimetsissä toki juoksentelee oravia ja pupuja ja lintujakin näkee. Kesäisin lähilammella sorsia. Tosin pyssyjä meillä ei ole eikä aseenkantolupaa. Kaikille lähiön ihmisille ei noista pikku ystävistä riittäisi ravinnoksi. Ranta on kyllä myös lähellä, mutta jos vesi saastuisi, niin eipä kalaakaan voisi syödä.
Kerrostalon yhteispihalle en ole kasvimaata koskaan viitsinyt laittaa.eikä asunnoissa ole puuhelloja eikä pönttöuuneja. Alueen viimeisen yleisen vesipumpun kaupunki poisti pari vuotta sitten, joten juomavettäkään emme saisi.
Kai meidän olisi varauduttava muuttamalla maaseudulle...
Asutaan maalla. Ollaan varauduttu jopa täysin sähköttömään elämään. Eihän se helppoa tai välttämättä kivaa olisi kun sähköä on käyttänyt koko elämänsä, mutta jos ei olisi vaihtoehtoja, niin tiedän että pärjättäis paremmin kuin keskiverto kansalainen.
Tänään on taas lämmitetty leivinuunia, kuten suurin osa talvesta muutenkin. Olen laittanut kaikki päivän ruuat siinä; jauhelihakeittoa, karjalanpiirakoita ja nyt siellä on parhaillaan iltapalaksi pannukakku. Yöksi laitan vielä kaksi vuokaa uuniin, toisessa on puuro aamuksi ja toisessa lihapata huomiseksi päiväruoaksi.
Meillä on myös puuhella jota käytetään ahkerasti, mutta tänään en sitä lämmittänyt kun tuota uunia on helppo käyttää myös hellankorvikkeena, kuten juurikin keittojen valmistukseen. Soppakattila vaan uuniin ja jonkun ajan päästä keitto on valmis.
Mutta mitäs meillä on muuta; sähköttömään ruoanlaittoon siis puuhella ja leivinuuni, kaasugrilli ja myös puugrilli mitä harvemmin tulee lämmiteltyä. Mutta jos jostain syystä ei kaasua olisi, niin ei muuta kun tulet puugrilliin. Löytyy myös risukeitin.
Polttopuuta on paljon ja lisää saadaan omasta metsästä. Viime vuonna kaadettiin tontilta muutama huono puu, ettei kaadu talonpäälle tai sähkölinjalle ja jo niistä saatiin älytön määrä puuta. Kaikki risutkin pakkasin sääkkiin ja säilön ne risukeittimen polttoaineeksi.
Ruokaa on vuodeksi. Jokaista ainesta on aina seuraavaan sesonkiin asti; perunaa, muita juureksia, marjoja, yrttejä kuivattuna ja pakasteena, mehua. Sitten on lihaa, paljon. On purkkilihaa montaa eri sorttia, on hirveä/nautaa/sikaa/kanaa/kalaa pakasteena. Sitten on kasvispuoltakin säilykkeenä ja pakasteena.
Tykkään tehdä itse säilykkeitä: osa valmistuu itse kasvatetuista ja osa ostetuista.
Mitä siis itse kasvatetaan: perunaa, kasviksia (vähän eri juttuja eri vuosina), yrttejä. Elukkapuolta edustaa ympärivuotisesti kanat ja kesäkaudella siat. Ennen meillä oli lampaitakin, mutta luovuin niistä toistaiseksi. Villan jälkikäsittely on aikaa vievää ja lampaat ovat muutenkin vaativampia ympärivuotisesti kasvatettuina kuin kanat.
Sitten meillä on yksi aitallinen kaikenlaista käyttöhyödykettä, tarpeellista tavaraa varsinkin sähköttömään elämään. Yleisimpiä käytössä olevia lääkkeitä on myös varastossa. Autoihin on polttoaineita ja muitakin autoihin liittyviä nesteitä, myös sekalainen lajitelma varaosia löytyy.
Ongelmaksi on muodostumassa vesi. Vesi on kaikkein tärkeintä kaikissa tilanteissa. Puhdas vesi. Tällä hetkellä olemme kunnallisen vesijohdon varassa ja se on huono asia. Viime talvena vesi meni yllättäen poikki illalla. Huomasin sen siitä, että vettä tuli huonohkolla paineella. Reagoin heti; otin kattilat, ämpärit ja kanisterit täyteen. Aamulla vesi oli kokonaan seis. Vesikatkoa kesti noin vuorokauden, mutta ne hamstraamani vedet riitti. Nyt meillä on saunan lauteiden alla kaksi saavia vettä. Juomakelpoisena arvioisin kestävän viikon. Joka lauantai käytetään niitä peseytymiseen, kukkien kasteluun, vessan vetämiseen jne ja täytän saavit saunomisen jälkeen puhtaalla vedellä.
Parhainkaan kotivara ei ole juuri minkään arvoinen, jos selviytymistaidot ovat ruosteessa. Pitää elää edes osittain sellaista elämää, mitä survivalistiseen elämäntapaan tarvitaan. Eikä ole lainkaan pahitteeksi pitää muistikirjaa oleellisista nikseistä ja oivalluksista. Netissä olevat ohjeet eivät paljon lämmitä, jos ei pääse niitä sieltä lukemaan. Mulla on esim säilöntään, villan käsittelyyn, yleisimpiin neuletöihin (sukat, lapaset, pipot, villapaidat) ohjeet ihan paperilla.
Kerrostalokämpän asukkaana en pystyisi asumaan talvisaikaan edes pitkän sähkökatkon aikana tässä. Ei ole myöskään tilaa millekään kotivarastolle. Lähtisin, jos ehtisin, toiselle puolelle Suomea , toiseen asuntooni. Jos koko Suomi pimenee tai kriisissä, niin se on menoa ja viranomaisten heiniä.
Maalla asutaan, pidempi sähkökatko on ainoa johon varauduttu, 2011 tapanimyrskyn jälkeen oltiin kolme vuorokautta ilman sähköä. Pidettiin jopa suunnitellut kekkerit 30 hengelle, tunnelma oli jopa parempi ilman sähköjä ja ei ollut väliä oliko pölyä nurkissa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos vielä katkaiset nettiyhteyden, et tarvitse sitä.