Bravo tämä bussikuski, uhkasi häätää karjuvan kakaran bussista
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Kommentit (147)
Hohhoijaa. En itsekään nauti itkevän lapsen päästämistä äänistä, mutta mulla on sentään empatiaa sekä lasta että äitiä kohtaan. Lapsella voi olla korvatulehdus/mahakipua tms. ja tuskin se äiti itsekään nauttii lapsen itkusta. Päinvastoin: hän yrittää parhaansa saada itkun loppumaan. Jutussa mainitut kanssamatkustajatkin järkyttyivät kuskin käytöksestä.
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin voinut huutaa kuskille. Alanvaihto vois olla kohillaan
No. Joskus kyllä vituttaa itseäkin jos isompi lapsi karjuu ja kiljuu bussissa. Siis sellainen 2-vuotiaasta ylöspäin. Pieni vauva ei osaa ilmaista itseään muuten, mutta isomman lapsen itkukirkuminen/karjuminen ottaa aivoon.
Niin. Ja minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa olen matkustanut bussilla päivittäin vauvasta saakka ja hän ei ole KOSKAAN itkenyt bussissa tai kaupassa. Vauvana yhden ainoan kerran kun oli korvatulehdus, huusi kaupassa.. ja lähdimme sieltä niin nopeasti meneen kuin mahdollista.
Ja nyt en valehtele yhtään. Moni moni tuttava on ihmetellyt koko lapsen tähänastisen elämän ajan (kohta 7 v) miten hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla. Vaunuissa aina nukkui joten eipä itkettänyt ja isompana on opetettu miten bussissa ja kaupassa kuuluu käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin voinut huutaa kuskille. Alanvaihto vois olla kohillaan
Samaa mieltä!
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Hurraa vaan joo kun pääsit itkevää lasta haukkumaan.
Näitä riittää Suomessa.
Onhan tuollainen joskus raastavaa kuultavaa mutta siitä huolimatta bussikuskin ei kuulu siitä alkaa matkustajille rageemaan.
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Kyllähän se ikävää on, kun pieni lapsi huutaa. AP:n kanssa samaa mieltä siitä että tilanne tosiaan ärsyttää, mutta ei kai nyt pakkaseen voi lasta laittaa. Kuljettajalla oli selvästi burn outin oireita, joten lääkärin vastaanotto olisi paikallaan.
Minusta olisi tdella pelottavaa olla noin hermoheikon kuskin kyydissä. Että ihan "ei kestä" vauvan itkua. Mistähän muusta syystä hänellä kestokyky romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
No. Joskus kyllä vituttaa itseäkin jos isompi lapsi karjuu ja kiljuu bussissa. Siis sellainen 2-vuotiaasta ylöspäin. Pieni vauva ei osaa ilmaista itseään muuten, mutta isomman lapsen itkukirkuminen/karjuminen ottaa aivoon.
Niin. Ja minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa olen matkustanut bussilla päivittäin vauvasta saakka ja hän ei ole KOSKAAN itkenyt bussissa tai kaupassa. Vauvana yhden ainoan kerran kun oli korvatulehdus, huusi kaupassa.. ja lähdimme sieltä niin nopeasti meneen kuin mahdollista.
Ja nyt en valehtele yhtään. Moni moni tuttava on ihmetellyt koko lapsen tähänastisen elämän ajan (kohta 7 v) miten hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla. Vaunuissa aina nukkui joten eipä itkettänyt ja isompana on opetettu miten bussissa ja kaupassa kuuluu käyttäytyä.
kuulostaa mukavalta. missä määrin ajattelet, että tuo on omaa ansiotasi? :)
Ap on pistetty lapsena parvekkeelle huutamaan ja on siellä palelluttanut aivonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
En tiedä, mutta itse kuljen lapsen kanssa silloin kun ei ole väsynyt ja nälkäinen. Enkä pue liian kuumasti. Ja tämä onnistuu myös ihan näin työssäkäyvältä ihmiseltä.
Oma lapsi ei ole koskaan huutanut bussissa, edes uhmisaikaan, joten en osaa neuvoa.
Eiköhän siihen ole joku syy, että bussikuski on noin raivostunut.. On oikeasti tosi yleistä, että vanhemmat antaa lastensa pelleillä ja jälkipolvien käytöstä ei yhtään edes huomioida (toruta, lohduttaa tms).
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Et ole käynyt kouluja joten ymmärrän täysin sivistymättömyytesi.
Kuuluu perustietoihin tietää että tuossa iässä lapsella on uhmaikä. Lapsi huutaa silloin erityisen paljon ja pistää vastaan. Jos bussikuskin mukaan mentäisiin niiin lapsi saisi huudollaan periksi asioita ja tilanne vain pahenisi tulevaisuudessa. Vanhemman pitää pitää päänsä näissä tilanteissa. Jos ei osaa kasvattaa niin ulkopuoliset voivat olla hiljaa tai sitten opiskella kehityspsykologian kurssia. Uskon että bussikuskien sivistykseen se ei kuulu.
Minä isänä olisin käskenyt kuskin pihalle niin olisi läski alkanut tummumaan. Olen aina valmis tappelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Joskus kyllä vituttaa itseäkin jos isompi lapsi karjuu ja kiljuu bussissa. Siis sellainen 2-vuotiaasta ylöspäin. Pieni vauva ei osaa ilmaista itseään muuten, mutta isomman lapsen itkukirkuminen/karjuminen ottaa aivoon.
Niin. Ja minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa olen matkustanut bussilla päivittäin vauvasta saakka ja hän ei ole KOSKAAN itkenyt bussissa tai kaupassa. Vauvana yhden ainoan kerran kun oli korvatulehdus, huusi kaupassa.. ja lähdimme sieltä niin nopeasti meneen kuin mahdollista.
Ja nyt en valehtele yhtään. Moni moni tuttava on ihmetellyt koko lapsen tähänastisen elämän ajan (kohta 7 v) miten hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla. Vaunuissa aina nukkui joten eipä itkettänyt ja isompana on opetettu miten bussissa ja kaupassa kuuluu käyttäytyä.
kuulostaa mukavalta. missä määrin ajattelet, että tuo on omaa ansiotasi? :)
Aika monessakin määrin, minä hänet olen kasvattanut. Ja kasvatan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siihen ole joku syy, että bussikuski on noin raivostunut.. On oikeasti tosi yleistä, että vanhemmat antaa lastensa pelleillä ja jälkipolvien käytöstä ei yhtään edes huomioida (toruta, lohduttaa tms).
Lukion käymättömyys ja amiksuus. Amiksessa ei käydä kehityspsykologiaa läpi.
Voin kuvitella millainen nuori kloppi oli kyseessä. Toivottavasti jotuu joskus uhmaikäisen hoitajaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Keino on äärettömän yksinkertainen: reagoi jo ennen kuin kiukkukarjuntaa edes on!
Katsele joskus vanhempia ja lapsia vaikka bussissa. Osa rupattelee lapsilleen, yhdessä katsotaan ikkunasta tai kerrataan päivän tekemisiä. Vanhempi on läsnä lapselleen 100%. Sitten ovat ne lapset, jotka huutavat kuin sumusireenit. Heidän vanhempansa eivät reagoi: eivät lapseen ennen huutoa eikä huudon aikana. He tietävät, että jos lapsen huomaa, niin lapsi oppii saamaan huudolla tahtonsa läpi.
Omat lapseni eivät koskaan kiukkuitkeneet. He osoittivat tunteitaan monin eri tavoin, mutta vain silloin, kun aidosti oli aika niitä osoittaa. Meillä sai vanhempien huomion jo paljon ennen kuin suupielet vääntyivät alaspäin.
Minä olen joskus joutunut sanomaan pienen, itkevän vauvan äidille, että ota nyt hyvä ihminen se vauva syliin! Pienen vauvan hätääntynyt itku on jotain niin sydäntäraastavaa, ettei sitä pysty kuuntelemaan. Jonkin aikaa seurasin tilannetta ja äiti vaikutti epävarmalta, joten katsoin hänen tarvitsevan hieman rohkaisua siihen vauvan syliin ottamiseen. Vauva rauhoittuikin heti kun pääsi äidin syliin.
Miksi niitä vauvoja ja lapsia pitää huudattaa niissä vaunuissa ja rattaissa, itkevän vauvan/lapsen paikka on äidin sylissä!
"Lapsen äiti varmaan yritti tehdä kaikkensa, että lapsi rauhoittuisi, Kotikangas sanoo". Mistä vetoa että äiti vaan muina miehinä sometti menemään ja tämä välinpitämättömyys aiheutti tuon kuljettaja reaktion.