Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen itsekäs hedonisti, mutta kaipaan moraalijärjestelmää tuekseni. Onko sinulla suositella sopivaa?
05.01.2017 |
Olen periaatteellinen ihminen mutta en moraalisessa mielessä. Haluan kohdella ystäviäni hyvin, enkä halua joutua vaikeuksiin, mutta esimerkiksi kierrättämisestä en perusta ja lataan netistä sisältöä laittomasti mielin määrin. Eläinten kärsimykset eivät kiinnosta, ja muutenkin mietin aina ensin omaa etuani. Kristinuskon ns. orjamoraali lähinnä ällöttää.
Kaipaisin kuitenkin jonkinlaista moraalista järjestelmää elämääni. Tuntuu oudolta, kun tietyissä asioissa minulla on vahva kanta, jota voi pitää eettisenä eli oikean ja väärän kysymyksiin liittyvänä (mm. antinatalismi) mutta monissa muissa yhteyksissä pidän itseäni amoraalisena, eli moraalilla ei ole minulle merkitystä enkä mieti, mikä on "oikein" vaan lähinnä mitä haluan ja miten voin saada sen. Tämä ristiriita hämmentää.
Onko olemassa moraalijärjestelmää, joka sopisi kaltaiselleni ihmiselle? Satanismi?
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kutsut kristinuskoa "orjamoraalin" mukaiseksi, et tunne sitä lainkaan. Pohdi evankeliumia (kerrottu lyhyesti alla), kuuntele raamatunopetusta (löytyy netistä helposti, esim. David Pawsonin opetussarja) ja tutustu kristinuskoon, niin saatat löytää mielekkään ja koherentin moraalijärjestelmän hedonismisi hillitsemiseksi.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset, jotka ovat elossa ajavat vain ja aionoastaa omaa etuaa. Jo se, että ihminen on elossa ja syö sen verran, että pysyy hengissä, kuluttaa resursseja niin paljon, että se vaikuttaa heikentevästi kanssaihmisten elämän laatuun.
Viljelysalaa täytyy raivata tai luonnon antimia riistokerätä siinä määrin, että ekosysteemit kärsii ja monimuotoisuus heikkenee. Pitkällä aikavälillä viljelysala ei riitä ruokkimaan kaikkia suita ja ihmisiä alkaa kuolla nälkää. Tätä tapahtuu Afrikassa ylikansoitetuilla alueilla.
Jos ihminen todella haluaa tehdä epäitsekkään teon, on hänen tapettava itsensä.
Tämä ei nyt ole ihan niin hienosyistä ajattelua, että siitä olisi minulle apua. Enhän toki ole sitä mieltä, etteivätkö kaikki toimisi itsekkäästi tai että epäitsekkyys olisi jotenkin autuaaksitekevä asia. Minulle kelpaa myös moraalijärjestelmä, joka perustuu sataprosenttisesti omaeneduntavoitteluun, kunhan se on johdonmukainen ja yhteensopiva esimerkiksi antinatalistisen kannan kanssa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut kristinuskoa "orjamoraalin" mukaiseksi, et tunne sitä lainkaan. Pohdi evankeliumia (kerrottu lyhyesti alla), kuuntele raamatunopetusta (löytyy netistä helposti, esim. David Pawsonin opetussarja) ja tutustu kristinuskoon, niin saatat löytää mielekkään ja koherentin moraalijärjestelmän hedonismisi hillitsemiseksi.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Tämä on muinaista mytologiaa, jolla ei ole tekemistä moraaliteorian kanssa. Hedonismin hillitseminen ei puolestaan kuulu tavoitteisiini, enkä halua minkäänlaista käännytystyötä tähän ketjuun. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se Raamattu paras olis sullekin. Tottakai ihminen haluaisi itse päättää mikä on oikein ja noudattaa vaan niitä " sääntöjä", jotka sopii itselle. Kymmenen käskyä on tarkoitettu sekä itsen, että lähimmäisten parhaaksi ja suojelemiseksi. Ja vahvan tulee suojella heikompaa.
En nyt äkkiä keksi, miksi juuri seemiläisen paimentolaiskansan vuosituhansia vanha, naurettavia yliluonnollisia uskomuksia ja fantasiaa vilisevä uskonnollinen teksti olisi hyvä perusta moraalijärjestelmälle. -ap
No miten on, muuttaisitko mieluummin johonkin sellaiseen maahan jossa ei ole kristillistö moraaliperinnettä? Ota huomioon että ateistiset maat ovat tähän asti olleet aika epämiellyttäviä paikkoja tavalliselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko perustella miksi mielestäsi kristinusko edustaa orjamoraalia?
Minusta ihminen ei tarvitse moraalinsa tueksi mitään uskontoa, ismiä tai järjestelmää. Lähes jokainen löytää moraalisesti oikean ratkaisun miettimällä, jos oma teko kohdistuisikin itseensä. Harva haluaa tulla raiskatuksi, petetyksi, varastetetuksi, pahoinpidellyksi, haukutuksi jne... Moni vain on niin henkisesti laiska, että perustelee omaa paskamaista käytöstään uskonnolla, kulttuurilla tai tavan yleisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sun ongelma on, ettet näe itseäsi osana maailmaa ja yhteisöjä. Elät individualismin muodostamassa tunnelissa, jossa näet vain ne yhteydet toisiin olentoihin, jotka ovat täysin konkreettisesti yhteydessä sinuun, lähelläsi.
Sulta puuttuu se, mitä useimmat ideologiat ja uskonnot (eli moraalijärjestelmät) usein tarjoavat: kokonaiskuva.
Olet tavallaan kuin lapsi, joka kävelee illalla polkua kuvitellen että kuunsirppi seuraa häntä, koska lapsen näkökulma on niin subjektiivinen. Lapsi ei käsitä, että näköharhan takana on kokoainen universumi, jonka lainalaisuudet ovat toiset.
Moraali antaa ihmiselle käsityksen mikä on "oikein" ja mikä on "väärin" (sen moraalijärjestelmän sisäisen logiikan mukaan). Moraalifilosfioissa yksilön noudattama oikea ja väärä ovat aina suhteessa yhteisöön, yhteiskuntaan ja universumiin. Koska jos et olisi osa jotain suurempaa, mitä väliä olisi toimia oikein tai väärin.
Siksi tavallaan jokainen käsitys moraalista tarvitsee sen ympäristön, yhteisön, jossa se moraali toteutuu.
Puhuit kuitenkin itsekin vuorovaikutteisuudesta, joten se viittaa käsityksensä jo moraaliiseen ajatteluun, se on jokin käsitys "oikeasta" toiminnasta. Jokaista ihmissuhdetta ei voi kuitenkaan ajatella vain pragmaattisesti ja taloudellisin termein: "annan sen minkä saan", "mitä hyödyn tästä?", "mihin suhteeseen kannattaa panostaa?" Joskus täytyy antaa enemmän kuin voi laskea saavansa takaisin (vaikkapa lapselleen) tai sitten pitäähahmottaa että olemme osa laajempaa kokonaisuutta ja monella tapaa yhteydessä ihmisiin, joita emme koskaan tapaa. Olemme myös osa planeettaamme ja sen luontoa. Kaikki mitä teemme tai emme tee, vaikuttaa johonkin.
Jos sinä esim. tykkäät kivipestyistä farkuista ja ostat niitä, jossain toisella puoleen maailmaa se voi aiheuttaa joen saastumisen (kun tehtaat dumppaavat farkkutuotantoon käytetyt "kivet" luontoon) tai farkkusi valmistanut työntekijä Bangladeshissä sairastuu vakavasti hengitettyään kivipölyä.
Olemme kaikki osa tuollaisia monimutkaisia ketjuja, joita emme välttämättä edes tiedosta, ellemme hanki tietoa.
Ehkä jonkinlainen nykyaikaan sopiva moraali olisikin globaalien yhteyksien ymmärtäminen ja tieto, että myös ihmisten historiassa olemme osa pitkää ketjua, joka ulottuu menneisyydestä tulevaisuuteen. Tämän moraalin mukaan oikein ja väärin olisivat se miten hyvin tiedostamme tekemisiemme seuraukset tässä laajassa verkostossa.
Olet valitettavasti egosi pauloissa ja kannattaisi pyrkiä vapautua tästä taakasta. Perehdy henkilöiden kuten Echardt Tolle tai Steve Taylor ajatuksiin ja teoksiin. Valitettavasti usein on niin, että henkilöt eivät pyri egostaan vapaaksi, kuin vasta erittäin tuskallisten tilanteiden edessä kuten sairastuminen tai onnettomuuteen joutuminen. Niin kauan kuin menee suht koht hyvin, niin egon (joka on käsitteellinen harha itsessään) kanssa eläminen voi olla melko mukavaa joskin erittäin pinnallista. Länsimaissa vain pidetään oman egon pauloissa elämistä jotenkin luonnollisena ja itsestäänselvänä asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hieman samansuuntaisia ajatuksia. En tosin ole varsinaisesti etsimässä mitään moraalijärjestelmää. Mä autan ihmisiä työssäni, teen vapaaehtoistyötä ja minulla on läheisiä ihmisiä, joista välitän. Mutta esimerkiksi eläimiä kohtaan en tunne kovinkaan paljon empatiaa. Tiedostan, että objektiivisesti ajateltuna meillä ei ole mitään oikeutta tappaa eläimiä, mutta se ei silti herätä minussa subjektiivisia tunteita. Toisaalta tunnen hieman myös syyllisyyttä lihansyönnistä, mutta sekään ei johdu siitä, että oikeasti surisin niitä eläimiä, vaan siitä, että tiedän, että minun pitäisi surra heitä, ja sosiaalisesta paineesta olla parempi ihminen, kun moni tuttava on vegaani.
En myöskään tunne syyllisyyttä kuluttamisestani tai lentomatkailustani, vaikka tiedostan, että minun pitäisi tuntea syyllisyyttä ja lopettaa se, koska se tappaa ihmisiä ja luontoa. Olen kuitenkin niin itsekäs, että arvostan oman lomani korkeammalle. Samalla kuitenkin tiedostaen, että on väärin olla itsekäs ja minun pitäisi olla parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset, jotka ovat elossa ajavat vain ja aionoastaa omaa etuaa. Jo se, että ihminen on elossa ja syö sen verran, että pysyy hengissä, kuluttaa resursseja niin paljon, että se vaikuttaa heikentevästi kanssaihmisten elämän laatuun.
Viljelysalaa täytyy raivata tai luonnon antimia riistokerätä siinä määrin, että ekosysteemit kärsii ja monimuotoisuus heikkenee. Pitkällä aikavälillä viljelysala ei riitä ruokkimaan kaikkia suita ja ihmisiä alkaa kuolla nälkää. Tätä tapahtuu Afrikassa ylikansoitetuilla alueilla.
Jos ihminen todella haluaa tehdä epäitsekkään teon, on hänen tapettava itsensä.
Olet yksinkertainen.
Itsensä tappaminen vastoin omaa halua, on totta kai epäitsekästä, muttei välttämättä hyödyllisintä.
Jos tekee elämässään enemmän hyvää, kuin pahaa, on tyhmää tappaa itsensä, koska silloin jää paljon hyvää tekemättä, ja paha voittaa.
On oikein jättää lisääntymättä, ja käyttää oma annettu elämänsä hyvän tekemiseen, eikä vain paeta raukkamaisesti tappamalla itsensä ja siten monia ihmisiä satuttaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se Raamattu paras olis sullekin. Tottakai ihminen haluaisi itse päättää mikä on oikein ja noudattaa vaan niitä " sääntöjä", jotka sopii itselle. Kymmenen käskyä on tarkoitettu sekä itsen, että lähimmäisten parhaaksi ja suojelemiseksi. Ja vahvan tulee suojella heikompaa.
En nyt äkkiä keksi, miksi juuri seemiläisen paimentolaiskansan vuosituhansia vanha, naurettavia yliluonnollisia uskomuksia ja fantasiaa vilisevä uskonnollinen teksti olisi hyvä perusta moraalijärjestelmälle. -ap
No miten on, muuttaisitko mieluummin johonkin sellaiseen maahan jossa ei ole kristillistö moraaliperinnettä? Ota huomioon että ateistiset maat ovat tähän asti olleet aika epämiellyttäviä paikkoja tavalliselle ihmiselle.
Joo, voisin hyvin muuttaa vaikka Thaimaahan, ainakin talveksi. -ap
Utilitarismi toimii hyvin yhteen hedonismin kanssa. Koita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sun ongelma on, ettet näe itseäsi osana maailmaa ja yhteisöjä. Elät individualismin muodostamassa tunnelissa, jossa näet vain ne yhteydet toisiin olentoihin, jotka ovat täysin konkreettisesti yhteydessä sinuun, lähelläsi.
Sulta puuttuu se, mitä useimmat ideologiat ja uskonnot (eli moraalijärjestelmät) usein tarjoavat: kokonaiskuva.
Olet tavallaan kuin lapsi, joka kävelee illalla polkua kuvitellen että kuunsirppi seuraa häntä, koska lapsen näkökulma on niin subjektiivinen. Lapsi ei käsitä, että näköharhan takana on kokoainen universumi, jonka lainalaisuudet ovat toiset.
Moraali antaa ihmiselle käsityksen mikä on "oikein" ja mikä on "väärin" (sen moraalijärjestelmän sisäisen logiikan mukaan). Moraalifilosfioissa yksilön noudattama oikea ja väärä ovat aina suhteessa yhteisöön, yhteiskuntaan ja universumiin. Koska jos et olisi osa jotain suurempaa, mitä väliä olisi toimia oikein tai väärin.
Siksi tavallaan jokainen käsitys moraalista tarvitsee sen ympäristön, yhteisön, jossa se moraali toteutuu.
Puhuit kuitenkin itsekin vuorovaikutteisuudesta, joten se viittaa käsityksensä jo moraaliiseen ajatteluun, se on jokin käsitys "oikeasta" toiminnasta. Jokaista ihmissuhdetta ei voi kuitenkaan ajatella vain pragmaattisesti ja taloudellisin termein: "annan sen minkä saan", "mitä hyödyn tästä?", "mihin suhteeseen kannattaa panostaa?" Joskus täytyy antaa enemmän kuin voi laskea saavansa takaisin (vaikkapa lapselleen) tai sitten pitäähahmottaa että olemme osa laajempaa kokonaisuutta ja monella tapaa yhteydessä ihmisiin, joita emme koskaan tapaa. Olemme myös osa planeettaamme ja sen luontoa. Kaikki mitä teemme tai emme tee, vaikuttaa johonkin.
Jos sinä esim. tykkäät kivipestyistä farkuista ja ostat niitä, jossain toisella puoleen maailmaa se voi aiheuttaa joen saastumisen (kun tehtaat dumppaavat farkkutuotantoon käytetyt "kivet" luontoon) tai farkkusi valmistanut työntekijä Bangladeshissä sairastuu vakavasti hengitettyään kivipölyä.
Olemme kaikki osa tuollaisia monimutkaisia ketjuja, joita emme välttämättä edes tiedosta, ellemme hanki tietoa.
Ehkä jonkinlainen nykyaikaan sopiva moraali olisikin globaalien yhteyksien ymmärtäminen ja tieto, että myös ihmisten historiassa olemme osa pitkää ketjua, joka ulottuu menneisyydestä tulevaisuuteen. Tämän moraalin mukaan oikein ja väärin olisivat se miten hyvin tiedostamme tekemisiemme seuraukset tässä laajassa verkostossa.
Mielenkiintoista pohdintaa. Tuossa on varmasti paljon ajatuksia, jotka vetoavat moniin. Ei ole vaikea keksiä, että kulutusvalinnat voisivat kuulua moraalin piiriin. Vaateteollisuuden epäkohdat ovat suosittu puheenaihe. Pohdintai ei kuitenkaa tarjoa vielä varsinaista pohjaa tälle moraalille. Et esimerkiksi tarjoa vastausta kysymykseen, miksi ihmisen tulisi tarkastella tekojaan muuten kuin hyödyn kannalta tai olla ostamatta niitä halpoja farkkuja. Se, että teoillamme on seurauksia ja että olemme globaalin taloudenkin myötä yhteydessä ihmisiin ympäri maailman, ei ole vielä moraalinen väite vaan ihan tosiasian toteaminen.
Minä en kannata sukupolvien ketjun jatkamista, joten valitettavasti mikään myöhempien sukupolvien etuihin perustuva systeemi ei käy. -ap
Vierailija kirjoitti:
Utilitarismi toimii hyvin yhteen hedonismin kanssa. Koita sitä.
Utilitarismi on tosiaan moraalifilosofian valtavirtaa, mutta en ole lukenut kovin monia utilitarismia käsitteleviä teoksia, surffaillut vain lukiotietämyksen ja yleissivistyksen varassa. Osaisitko sinä (tai joku muu) suositella teosta, joka argumentoisi hyvin vakuuttavasti sen puolesta, että minun tulisi joustaa omista eduistani muiden hyväksi silloinkin, kun voisin yhtä hyvin, ilman rangaistusta tai haittaa toimia oman etuni mukaisesti? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut kristinuskoa "orjamoraalin" mukaiseksi, et tunne sitä lainkaan. Pohdi evankeliumia (kerrottu lyhyesti alla), kuuntele raamatunopetusta (löytyy netistä helposti, esim. David Pawsonin opetussarja) ja tutustu kristinuskoon, niin saatat löytää mielekkään ja koherentin moraalijärjestelmän hedonismisi hillitsemiseksi.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Tämä on muinaista mytologiaa, jolla ei ole tekemistä moraaliteorian kanssa. Hedonismin hillitseminen ei puolestaan kuulu tavoitteisiini, enkä halua minkäänlaista käännytystyötä tähän ketjuun. -ap
:D Määrittele 'moraaliteoria'. Määrittele 'käännytystyö'.
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Olet valitettavasti egosi pauloissa ja kannattaisi pyrkiä vapautua tästä taakasta. Perehdy henkilöiden kuten Echardt Tolle tai Steve Taylor ajatuksiin ja teoksiin. Valitettavasti usein on niin, että henkilöt eivät pyri egostaan vapaaksi, kuin vasta erittäin tuskallisten tilanteiden edessä kuten sairastuminen tai onnettomuuteen joutuminen. Niin kauan kuin menee suht koht hyvin, niin egon (joka on käsitteellinen harha itsessään) kanssa eläminen voi olla melko mukavaa joskin erittäin pinnallista. Länsimaissa vain pidetään oman egon pauloissa elämistä jotenkin luonnollisena ja itsestäänselvänä asiana.
Olen kyllä perillä tästä suuntauksesta. Tolle on sietämätön huuhaakirjoittaja, mutta hänen ideoitaan (jotka eivät ole omaperäisiä) ovat esittäneet monet muutkin. Nyt täytyy vain muistaa, että se mitä 1800-luvun lopulta asti harjoitetussa moraalifilosofiassa tarkoitetaan egolla on eri asia kuin vastaava käsite tässä ego death -esoteriassa. Näitä käsitteitä ei voi käyttää synonyymisesti.
Uskon kyllä, että minä on tietyllä tapaa valheellinen psykologinen konstruktio, enkä suinkaan pidä ajatuksiani totetna, mutta se ei tarjoa vastausta siihen, mihin moraalin tulisi perustua. Ei joku Tolle esimerkiksi omaa moraalikäsitystään ole mistään eetteristä tempaissut, vaan hän tuo mukanaan ihan samat kulttuuriset kästykset kuin kuka tahansa muukin saman kasvatuksen saanut, idän filosofiasta kiinnostunut saksalainen mies. -ap
Pulushakki uskisten kanssa ei kuulu tähän ketjuun. Jos et kykene vastaamaan aloitukseeni, olet vähemmän kuin hyödytön. -ap
Yli-ihminen ei keinotekoista moraalijärjestelmää tarvitse.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki ihmiset, jotka ovat elossa ajavat vain ja aionoastaa omaa etuaa. Jo se, että ihminen on elossa ja syö sen verran, että pysyy hengissä, kuluttaa resursseja niin paljon, että se vaikuttaa heikentevästi kanssaihmisten elämän laatuun.
Viljelysalaa täytyy raivata tai luonnon antimia riistokerätä siinä määrin, että ekosysteemit kärsii ja monimuotoisuus heikkenee. Pitkällä aikavälillä viljelysala ei riitä ruokkimaan kaikkia suita ja ihmisiä alkaa kuolla nälkää. Tätä tapahtuu Afrikassa ylikansoitetuilla alueilla.
Jos ihminen todella haluaa tehdä epäitsekkään teon, on hänen tapettava itsensä.