Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen miettinyt häipymistä, jättäisin lapset miehelle
05.01.2017 |
Elämäni on vailla tarkoitusta, olen joka päivä vihainen. En saa tehdä mitään ilman lapsia. Esikoinen on kolme, kuopus yksivuotias. Tulevaisuus näyttää mustalta, en jaksa enää. Onko lapsille suurempi trauma että lähden, vai se että huudan heille joka päivä inhoavani heitä. En saa nukkua yölläkään kun kuopus valvottaa.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida ensin pääsi kuntoon ennenkuin teet mitään ratkaisuja. Älä huuda lapsille! Ei ole lasten vika että olet heidän tähän maailman synnyttänyt ja nyt päässä vippaa.
Laita mies kantamaan oma vastuunsa lasten hoidosta ja perhe-elämästä.
Mutta lopeta oman paskasi kaataminen lastesi niskaan NYT!
Kyllä on taas itsekäs ämmä vauhdissa kun lapsille kostetaan omat valinnat ja paska elämä.
Niin makaa kuin petaa. Hae apua heti!
Lapsilla on myös isä joten isä tehköön myös osansa.
Maailma on kyllä paska ja julma niin edes oma koti ja omat vanhemmat pitäisi olla lapsille hyviä ja turvallisia.
Mieti sitä!
Muista, ne lapset on joskus myös aikuisia ja muistavat oman lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä että huudat lapsille joka päivä inhoavasi heitä.
Eikö sinulla ole mitään kontrollia omaan käytökseesi vaikka olet aikuinen ihminen? Häpeä!
Hae apua ennenkuin aiheutat suurempaa vahinkoa lapsille.
Suomessa kyllä saa apua eikä ole pakko vain yksin kestää.
Ihan ensin puhut miehellesi ja isovanhemmille ja sitten ammatti-ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä alkua surullisille tarinoille mitä välillä lööpeistä luetaan... Voi lapsiparat, syyttömiä he ovat kusipäämutsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepä soppasi keitit. Perheensä hylkäävät naiset ovat alinta pohjasakkaa. (Miehet ovat van vähän ylempänä sen vuoksi, että nainen päättää aina viime kädessä, tuleeko lasta vai ei.)
Pakattuaan matkalaukun
vilkaistuaan vielä lastenhuoneeseen
Ulko-oven hiljaa sulkee, ei tahdo muita herättää
Vaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin
jättää mies ja lapset keskenänsä
ja elää omaa elämää
Ja nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraisee
Oma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsille
Hän lähtee vaikka lähtiessään
tuntee piston sydämessään viiltävän
Tärkeintä on lähteminen
muistaa jonkun sanoneen
Linja-autoasemalla, pikavuoro-kyltin alla seistessään
silmäkulmastansa pyyhkii
huomaamattaan kyyneleen
Ja nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraisee
Oma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kumpi on parempi rauhallinen lapsuus ilman meuhkaavaa äitiä vai jatkuva pelossa eläminen.
Hanki itsellesi apua, sinä olet se aikuinen, jolta lapset oppivat käytöksensä. Älä selittele huutamista itsellesi, se on vain typerää ja tarpeetonta.
Tsemppiä!
Masennus on sairaus, ajattelin TÄSMÄLLEEN samoja asioita kuin sinä kun olin masentunut (tosin masennuksen ja vihan aiheutti minulla hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta)
Olin jatkuvasti vihainen, mielialat vaihtelivat, sain raivokohtauksia ja elämä ja tulevaisuus näyttivät aivan mustalta.
Et ole paska äiti, sinulla on masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta.Ne ovat sairauksia joita voi hoitaa.
Älä syyllistä enään itseäsi, pyydä lapsiltasi anteeksi ,ota syliin ja suukottele.
Soita lääkäriin, ja kerro ,että tarvitset kilpirauhashormonien mittaamisen ja keskusteluajan psykologille/sairaanhoitajalle.
Jos jäät yksin ,oman pään sisään hautomaan, se olo pahenee.
Jo pelkkä unettomuus/huono uni tekee tuon olon jatkuessaan pitkään ja voi olla myös synnytyksen jälkeistä masennusta osin. Hae apua, se on lastesi kannalta nyt tärkein ratkaisu.
Kun saat itsesi kuntoon, ajattelet siinä vaiheessa "miten olen voinut joskus käyttäytyä noin".
Suomessa saa kyllä apua kun hakee. Millainen mies sinulla on?
Ei Voi muuta kuin halveksia näitä luuseri- äitejä, joilta puuttuu turnauskestävyys, ts. eivät kestä arkea ja eivät pysty kantamaan vastuuta lapsistaan. Mä oon muuten se yh- isä jonka lasten äiti häippäs just tossa kohtaa, jopa lasten iät täsmälleen samat. Näin jälkeen päin olen kyllä onnellinen että äiti häippäs....lienee sekä mun että lasyen etu. Siis Hyvä homma et äiti häippäs mut luuseri mikä luuseri. Se on muuten kumma että kun nainen ryssii hommansa niin sitä ryhdytään heti kuoliaaksi ymmärtämään.
Lasten hankkiminen pitäisi laittaa luvanvaraiseksi toiminnaksi. Mielenterveydeltään epävakaille ei annattasi ollenkaan lupaa hankkia lapsia. Yhteiskunta säästäisi pitkän pennin.
Hae jotain apua. Ei todellakaan ole normaalia kiljua lapsille inhoavansa niitä. Itseasiassa en tiedä ketään, joka olisi tuolla tavoin huutanut lapsille, vaikka olisi kuinka hajalla. Elämäntilanteesi on tosi raskas. Tekisi mieli sanoa, että mikä saa ihmisen tekemään kolme lasta noin pienellä ikäerolla. Mietitkö yhtään, että mites toi oma jaksaminen? Haluatko tarjota lapsille hyvän lapsuuden? Ajattelitko, että ikäeroilla/jaksamisella saattaisi olla joku yhteys siihen, mitä pystyt vanhempana tarjoamaan? Mutta maito on nyt kaatunut ja hae apu.
Älä vaan jätä lapsia kokonaan. Eräs ystäväni oli ollut ihan vauva, kun äiti uuvahti ja jätti kolme pientä lasta isälle häipyen toiselle puolen Suomea. Tuo ystävä 15-vuotiaanakaan ei ollut vielä nähnyt äitiään ja oli monta kertaa haaveillut menevänsä äitinsä oven taakse. Äidillä oli uudesta suhteesta lapsikin. Kerran oli kuulemma käynyt kadulla asunnon edessä, muttei kehdannut mennä soittamaan ovikelloa. Mietin, että pakko sillä äidilläkin on olla paska fiilis asiasta. Sitä on väsymystään lähtenyt, aika kulunut ja lopulta on mahdoton ottaa yhteyttä... Silti se painaa tuolla takaraivossa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Pakattuaan matkalaukun
vilkaistuaan vielä lastenhuoneeseen
Ulko-oven hiljaa sulkee, ei tahdo muita herättääVaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin
jättää mies ja lapset keskenänsä
ja elää omaa elämääJa nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraiseeOma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsilleHän lähtee vaikka lähtiessään
tuntee piston sydämessään viiltävän
Tärkeintä on lähteminen
muistaa jonkun sanoneenLinja-autoasemalla, pikavuoro-kyltin alla seistessään
silmäkulmastansa pyyhkii
huomaamattaan kyyneleenJa nyt viimein kun mä lähden
teen sen sydämeni tähden
vaikka syvältä se vielä kouraiseeOma pikku vaimo rakas
enää palaakaan ei takas
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle
kerro terveiset lapsille
Vaikea kirjoittaa posket täynnä oksennusta... Laulun "sankarilla" ei ole sydäntä, joten sen tähden hän ei voi lähteä.
Alue: Aihe vapaa
Et sinä itseäsi pakoon pääse. Otapa yhteys neuvolaan.