Olen itsekäs hedonisti, mutta kaipaan moraalijärjestelmää tuekseni. Onko sinulla suositella sopivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset, jotka ovat elossa ajavat vain ja aionoastaa omaa etuaa. Jo se, että ihminen on elossa ja syö sen verran, että pysyy hengissä, kuluttaa resursseja niin paljon, että se vaikuttaa heikentevästi kanssaihmisten elämän laatuun.

Viljelysalaa täytyy raivata tai luonnon antimia riistokerätä siinä määrin, että ekosysteemit kärsii ja monimuotoisuus heikkenee. Pitkällä aikavälillä viljelysala ei riitä ruokkimaan kaikkia suita ja ihmisiä alkaa kuolla nälkää. Tätä tapahtuu Afrikassa ylikansoitetuilla alueilla.

Jos ihminen todella haluaa tehdä epäitsekkään teon, on hänen tapettava itsensä.

Olet yksinkertainen.

Itsensä tappaminen vastoin omaa halua, on totta kai epäitsekästä, muttei välttämättä hyödyllisintä.

Jos tekee elämässään enemmän hyvää, kuin pahaa, on tyhmää tappaa itsensä, koska silloin jää paljon hyvää tekemättä, ja paha voittaa.

On oikein jättää lisääntymättä, ja käyttää oma annettu elämänsä hyvän tekemiseen, eikä vain paeta raukkamaisesti tappamalla itsensä ja siten monia ihmisiä satuttaen.

Tätä on tietysti vaikea mitata, mutta en tiedä tekeekö kukaan ihminen elämässään enemmän hyvää kuin pahaa. Ainakaan kukaan tavallista suomalaista elämää viettävä, ei tee. Ehkä joku joka on omistanut elämänsä toisten auttamiselle kriisialueella ja elää itse hyvin askeettisesti. Mutta ei sekään ole niin yksinkertaista, onko ihmishenkien pelastaminenkaan aina hyvästä, jos maailmassa on liikaa ihmisiä tai pelastettu lapsi kasvaa massamurhaajaksi? Toki itsemurhakaan ei ole epäitsekäs teko, koska siinä satuttaa läheisiään. Ei siis ole mahdollista elää tai kuolla täysin epäitsekkäästi.

Oikealla tiellä kirjoitti:

Minusta ihminen ei tarvitse moraalinsa tueksi mitään uskontoa, ismiä tai järjestelmää. Lähes jokainen löytää moraalisesti oikean ratkaisun miettimällä, jos oma teko kohdistuisikin itseensä. Harva haluaa tulla raiskatuksi, petetyksi, varastetetuksi, pahoinpidellyksi, haukutuksi jne... Moni vain on niin henkisesti laiska, että perustelee omaa paskamaista käytöstään uskonnolla, kulttuurilla tai tavan yleisyydellä.

Tosiaan kultaisella säännöllä ja ihan sosiaalisella tottumuksella pärjää yleensä arjessa ihan hyvin. Haluan elää maailmassa, jossa ihmisiä ei pistetä kylmäksi jokaisesta pikkuriidasta, joten en itsekään ratko ongelmia väkivallalla. Moni filosfi kylläkin kiistäisi tämän toiminnan moraalisuuden. Se on heidän mielestään vain sosiaalista omaneduntavoittelua, ei varsinaista moraalia. Ei sekään ole moraalia, ettei juo myrkkyä, ja epäsosiaalisen käyttäytymisen edistäminen on vähän niin kuin hidasta myrkyn juomista.

Kultainen sääntö ei myöskään anna mitään apua eläinetiikan kanssa. Se sopii ohjenuoraksi vain, kun kyse on siitä, miten kahden suurin piirtein samanlaisen, samoilla resursseilla varustetun ja samat arvot jakavan ihmisen vuorovaikutuksessa on syytä toimia. Eikä sekään vielä kerro, miksi niin pitäisi toimia silloinkin, kun siitä ei koidu itselle lyhyen tai pitkän tähtäimen hyötyä. -ap

Jeesus mitä paskaa. Vaan heikot, tylsät ja tyhmät ihmiset tarvitsee jotain systeemeitä joiden perusteella elää. Kun terve järki loppuu systeemi alkaa.

Nihilismi.

Mä olen kanssa itsekäs hedonisti, joka tekee elämässään valinnat suurimmaksi osaksi oman itsensä parhaaksi. En myöskään piittaa mistään patriarkaalisista - tai muistakaan - moraalisäännöistä. 

Mun ainoa moraalijärjestelmä on, ettei toista (ihmistä) tietoisesti satuteta sanoilla tai teoilla. Kai sitten lähinnä kristinuskon "tee toisille sitä, mitä toivoisit itsellesi tehtävän". Eli en esimerkiksi ketään lähtisi pettämään, vaikka siitä olisikin mulle itselleni hyötyä. 

Mua kiinnostaakin lähinnä tässä sun aloituksessa, että miksi sä ylipäätään kaipaat jotain moraalijärjestelmää? 

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä paskaa. Vaan heikot, tylsät ja tyhmät ihmiset tarvitsee jotain systeemeitä joiden perusteella elää. Kun terve järki loppuu systeemi alkaa.

"Terveeseen järkeen" vetoaminen tarkoittaa vain sitä, ettei ihminen tunnista niitä periaatteita, joiden mukaan hän toimii ja tekee päätöksiä. Hän vain lapsellisesti olettaa oman järkensä olevan samanlaista kuin muidenkin ja siksi riittävä pohja universaaleille käyttäytymisnormeille. -ap

Lue Sam Harrisin kirja humanistisesta hengellisyydestä ja moraalista.

N41 kirjoitti:

Mä olen kanssa itsekäs hedonisti, joka tekee elämässään valinnat suurimmaksi osaksi oman itsensä parhaaksi. En myöskään piittaa mistään patriarkaalisista - tai muistakaan - moraalisäännöistä. 

Mun ainoa moraalijärjestelmä on, ettei toista (ihmistä) tietoisesti satuteta sanoilla tai teoilla. Kai sitten lähinnä kristinuskon "tee toisille sitä, mitä toivoisit itsellesi tehtävän". Eli en esimerkiksi ketään lähtisi pettämään, vaikka siitä olisikin mulle itselleni hyötyä. 

Mua kiinnostaakin lähinnä tässä sun aloituksessa, että miksi sä ylipäätään kaipaat jotain moraalijärjestelmää? 

Kuten jo aloituksessa sanoin, minulla on kognitiivinen ristiriita: Yhtäältä en usko moraaliin ja ärsyynnyn kaikenlaisesta moralistisesta puheesta. Se ei minusta perustu mihinkään. Toisaalta taas minulla on muutamia todella vahvoja uskomuksia, joita en osaa pitää minään muuna kuin moraalisina. Koen voimakkaasti, että tietyt asiat ovat väärin. Mutta eihän ihminen voi samaan aikaan käyttää tuollaista moraalikieltä ("Ihmiset tekevät väärin hankkiessaan lapsia.") ja olla sitä mieltä, että moraalia ei ole. -ap

Vierailija kirjoitti:

Lue Sam Harrisin kirja humanistisesta hengellisyydestä ja moraalista.

Tämän lupaan tehdä! Ollut lukulistalla jo pitkään. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä paskaa. Vaan heikot, tylsät ja tyhmät ihmiset tarvitsee jotain systeemeitä joiden perusteella elää. Kun terve järki loppuu systeemi alkaa.

"Terveeseen järkeen" vetoaminen tarkoittaa vain sitä, ettei ihminen tunnista niitä periaatteita, joiden mukaan hän toimii ja tekee päätöksiä. Hän vain lapsellisesti olettaa oman järkensä olevan samanlaista kuin muidenkin ja siksi riittävä pohja universaaleille käyttäytymisnormeille. -ap

Roskaa. Niitä periaatteita ei tarvitse tunnistaa, koska meitä kaikkia universaalisti koskee suht samat toimintaperiaatteet. Loppu on sitten hifistelyä, "onko eläimen kärsimys blaa blaa".

Systeemit on joko heikkolahjaisten selviytymiskeino tai sitten tyhmää ajanvietettä. Et millään löydä sellaista tilannetta tai dilemmaa jolla todistaisit muuta.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaiset ihmiset ovat syynä siihen, että maailma on sellainen kakka paikka kuin se on. Minä taistelen paremman puolesta, pidän huolta läheisistä, teen vapaaehtoistyötä ja teen osani sen vuoksi, että ihmisten ei tarvitsisi kärsiä niin paljoa.

Kun itse kohtaat elämässäsi tilanteen jolloin tarvitset apua, niin kummasti alkaa toisten epäitsekkäät teot kelpaamaan, vaikka itse et niitä muille antaisikaan.

Päin vastoin, tämähän on hienoa filosofista pohdiskelua.

Olen huomannut että muutamissa pääuskonnoissa on yhteisiä elementtejä:

Yksi on tietysti evankelioimiskäsky (levitä sanaa) - nämä uskonnot ovat säilyneet "luonnonvalinnassa" koska ne ovat levinneet. Se ei sinänsä kiinnosta eettiseltä kannalta.

Toinen on ns. kultainen sääntä: vastavuoroisuus - tee itse niinkuin haluat itsellesi tehtävän. Ei siis niinkuin sinulle tehdään (et saa kostaa) vaan niinkuin HALUAT sinullet tehtävän. Melko kestävä ratkaisu.

Kolmas on heikompien puolella oleminen. Köyhät, lapset, vanhat. Tämä on luontaista, ja jälleen luonnonvalinta on suosinut tällaisia ihmisiä. Uskonto on usein päätynyt määrittelemään lasten kasvatusta, vanhempien kunnioitusta sekä köyhien auttamista. Noin kymmenys tuloista köyhien hyväksi on mainittu: tässä ei ole otettu huomioon uudelleenjakavaa valtion veropolitiikkaa saatika eräitä veronvaroin maksettuja etuuksia. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että tuo "kymmenys"-sääntö tarkoittaa että auta vähän mutta jätä myös itsellesi. - et voi tehdä kaikkea, mutta voit tehdä osasi.

Lisäksi on mainintoja elämän tai luonnon kunnioittamisesta. Järkensä siinäkin. 

Useimmat näistä arvoista ovat ihan järjenmukaisia. Itseäni lähinnä on hiljainen Kveekariliike: ei pappeja, ei palkattua henkilökuntaa, ei jumalanpalvelusohjelmaa, vain nöyrä pyrkimys tehdä oikein ja tavata yhdessä ja harrastaa "Kirstuksen ja kristinuskon innoittamaa pohdiskelua". SE on hyvä: Uskon Kristuksen opetuksiin mutta en jaksa innostua mistään kolminaisuuksista enkä neitseestäsyntymisistä, puhumattakaan virsistä ja liturgioista.

Ap, miten viitsitkin heittäytyä noin yksinkertaiseksi?