Yhden lapsen kanssa on helppoa ja ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Meillä on yksi ihana lapsi, jonka kanssa on ollut suhteellisen helppoa. Monet tuntuvat hankkivan vähintään sen kaksi lasta vähän samaan tapaan kuin hankkivat lastenvaunut - ajattelematta ollenkaan, tarvitaanko näitä vai olisiko olemassa joku helpompi ja toimivampi ratkaisu. Kaksi lasta tuntuu olevan niin normi, että monet ajautuvat siihen ihan ympäristön odotusten perusteella, pohtimatta ollenkaan, onko heillä itsellä halua ja tarvetta sille toiselle lapselle.

Meidän perhe tuntui kokonaiselta yhden lapsen jälkeen ja hänestä on ollut meille valtavasti iloa. Ja vaikka meillä vain miehelle on riittänyt jatkuvasti töitä, olemme tulleet ihan mukavasti toimeen ja olemme saaneet hankittua lapselle kaiken tarvittavan ja pystyneet viettämään kohtuumukavaa elämää. Lapsella on yksi bestis, jonka kanssa ovat pitäneet yhtä jo yhdeksän vuotta. Bestis kulkee joskus mukana mökkireissulla ja lomamatkoillakin. Teimme viime hiihtolomalla ehkä viimeisen perheen yhteisen lomareissun Japaniin ja oli aivan mahtavaa, kun pystyimme ottamaan tämän bestiksenkin mukaan. Jos meillä olisi useampi lapsi, emme varmaan olisi pystyneet maksamaan lapsen bestiksen matkaa. 

Se, että monilla on useampia lapsia ei ole minulta mitenkään pois. Enkä usko että kukaan kahden tai kolmen lapsen äiti katuu lapsiaan. Minä olen meidän perhekokoon aivan supertyytyväinen ja tekisi mieli useamminkin hehkuttaa tätä yhden lapsen salaisuutta, mutta en voi, koska kahden tai kolmen lapsen äidit eivät tietenkään mahda tilanteellensa enää mitään enkä halua pahoittaa heidän mieltään. Heidän silmissään minun lapseni kärsii, kun hänellä ei ole sisarusta, ja minä en tiedä äitiydestä yhtään mitään kun olen vain yhden lapsen äiti. Tämä on ihan silkkaa puppua, mutta sitäkään en voi heille sanoa, etteivät he pahoita mieltään. Tyydyn siis hehkuttamaan keskenäni tätä mahtavuutta, mitä yhden lapsen äitinä oleminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Miksi luulet että normaali aikuinen ei kykenisi tuohon kahden lapsen kanssa? Minusta sinä kuulostat juurikin omanapaiselta ihmiseltä... sellaiselta joka pähkii asiat vain omalta kannalta ja jankkaa "jaksamisesta" niin että mikä tahansa asia jonka normaali ihminen tekee vasemmalla kädellä on sinulle ponnistus. Kuvittelet vielä että muu maailmakin pyörii sen sinun "jaksamisesi" mukaan. Kai sulla on jo life coach?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Sisarussuhdetta on mahdonta yrittää selittää sellaiselle, jolla ei sisaruksia ole.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi ihana lapsi, jonka kanssa on ollut suhteellisen helppoa. Monet tuntuvat hankkivan vähintään sen kaksi lasta vähän samaan tapaan kuin hankkivat lastenvaunut - ajattelematta ollenkaan, tarvitaanko näitä vai olisiko olemassa joku helpompi ja toimivampi ratkaisu. Kaksi lasta tuntuu olevan niin normi, että monet ajautuvat siihen ihan ympäristön odotusten perusteella, pohtimatta ollenkaan, onko heillä itsellä halua ja tarvetta sille toiselle lapselle.

Meidän perhe tuntui kokonaiselta yhden lapsen jälkeen ja hänestä on ollut meille valtavasti iloa. Ja vaikka meillä vain miehelle on riittänyt jatkuvasti töitä, olemme tulleet ihan mukavasti toimeen ja olemme saaneet hankittua lapselle kaiken tarvittavan ja pystyneet viettämään kohtuumukavaa elämää. Lapsella on yksi bestis, jonka kanssa ovat pitäneet yhtä jo yhdeksän vuotta. Bestis kulkee joskus mukana mökkireissulla ja lomamatkoillakin. Teimme viime hiihtolomalla ehkä viimeisen perheen yhteisen lomareissun Japaniin ja oli aivan mahtavaa, kun pystyimme ottamaan tämän bestiksenkin mukaan. Jos meillä olisi useampi lapsi, emme varmaan olisi pystyneet maksamaan lapsen bestiksen matkaa. 

Se, että monilla on useampia lapsia ei ole minulta mitenkään pois. Enkä usko että kukaan kahden tai kolmen lapsen äiti katuu lapsiaan. Minä olen meidän perhekokoon aivan supertyytyväinen ja tekisi mieli useamminkin hehkuttaa tätä yhden lapsen salaisuutta, mutta en voi, koska kahden tai kolmen lapsen äidit eivät tietenkään mahda tilanteellensa enää mitään enkä halua pahoittaa heidän mieltään. Heidän silmissään minun lapseni kärsii, kun hänellä ei ole sisarusta, ja minä en tiedä äitiydestä yhtään mitään kun olen vain yhden lapsen äiti. Tämä on ihan silkkaa puppua, mutta sitäkään en voi heille sanoa, etteivät he pahoita mieltään. Tyydyn siis hehkuttamaan keskenäni tätä mahtavuutta, mitä yhden lapsen äitinä oleminen on.

Miksi ihmeessä kuvittelet että useamman lapsen äidit pahoittaisivat mielensä ja haluaivat voida sille tilanteelleen jotain kun kerrot että sinä olet tyytyväinen yhteen lapseen? Huhhuh kuinka itsekeskeistä ajattelua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi ja oikein hyvä näin. Tyttö on todella mukava ja fiksu, ystävällinen ja hauska. Aika kehittynyt huumorintaju joka johtuu varmaan siitä että on tottunut aikuisseuraan. Suurin osa ainoista lapsista vaikuttaisi olevan enemmänkin kilttejä (ehkä jopa liian) koska eivät ole tottuneet puoliensa pitämiseen, siihen ei ole tarvetta. Jos tytöllä on 5 karkkia, kysyy halutaanko me vanhemmatkin niistä.

Ikää on jo 7v. Hieman ujo on joskus myös, ei todellakaan näsäviisastele kuin omille vanhemmilleen. Hänen kanssaan on voinut vauvasta asti mennä joka paikkaan, käytöstä ei ole tarvinnut hävetä.

Tosin ärsyttävin lapsi jonka tiedän on myös ainoa lapsi, tosin vanhemmatkin ovat aika outoja tapauksia.

Harmi kun tuttavapiirissä ei ole kauheasti yksilapsisia perheitä joiden kanssa voisi tehdä reissuja ym. Liian rasittavaa lähteä useampilapsisten kanssa, liian häsläystä minun luonteelle. Kaikilla on ne taaperot/vauvat ja vaikka ne kivoja on niin reissuun-ei kiitos. Yleensä monilapsisilla ei myöskään ole varaa lähteä reissuille, varmasti menevät mieluiten omalla porukalla ne harvat kerrat mitä käyvät missään. Usein yksilapsiset ovat yksinhuoltajia eikä ydinperheitä joten ei montaa samassa tilanteessa oikein ole... :/

Eikö sulle kelpaa seuraksi kuin ydinperheet? Meinaan että mitä tuo haittaa vaikka yksilapsinen olisikin yksinhuoltaja.

No kelpaa kyllä mutta harvemmin niillä yksinhuoltajillakaan paljoa ylimääräistä rahaa on huvitteluihin. Ja ei moni halua lähteä reissuun perheen kanssa. Kivoja äitejä kyllä ovat, fiksuja, ne keitä tiedän lapseni kavereiden vanhemmista. Kauhean montaa ei vielä tunneta, kun vastikään muuttaneita ollaa tähän kaupunkiin. Mutta olisihan se kiva että miehellekkin olisi miesseuraa.

Miksi se reissuseura täytyy samasta kaupungista löytyä? Varsinkin jos matkustetaan niin kuitenkin täytyy liikkua jonnekin muualle. Tai eikö sulla ole omia kavereita kun lapsen kavereiden vanhemmista vaan puhut. Vaikutat kyllä aika vaativalta...monilapsiset perheet ei kelpaa seuraksi, muilla ei ole ehkä varaa...yleensä porukkareissut tehdään yhteisesti sovitussa budjetissa ja pienituloisimman mukaan mennään.

Kaikilla 'omilla' kavereilla on joko useampi lapsi tai sitten ovat lapsettomia. Sori nyt kauheasti. Ja jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa ja meillä nyt on sen verran että niitä ylimääräisiä reissuja voidaan tehdä useammin kuin monet muut. Pääse nyt yli jo mun kirjoituksesta. Jos en halua matkustaa ruokaa heittelevien ja kitisevien taaperoiden kanssa telttaretkillä niin ei pitäisi olla sinulta pois :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi ja oikein hyvä näin. Tyttö on todella mukava ja fiksu, ystävällinen ja hauska. Aika kehittynyt huumorintaju joka johtuu varmaan siitä että on tottunut aikuisseuraan. Suurin osa ainoista lapsista vaikuttaisi olevan enemmänkin kilttejä (ehkä jopa liian) koska eivät ole tottuneet puoliensa pitämiseen, siihen ei ole tarvetta. Jos tytöllä on 5 karkkia, kysyy halutaanko me vanhemmatkin niistä.

Ikää on jo 7v. Hieman ujo on joskus myös, ei todellakaan näsäviisastele kuin omille vanhemmilleen. Hänen kanssaan on voinut vauvasta asti mennä joka paikkaan, käytöstä ei ole tarvinnut hävetä.

Tosin ärsyttävin lapsi jonka tiedän on myös ainoa lapsi, tosin vanhemmatkin ovat aika outoja tapauksia.

Harmi kun tuttavapiirissä ei ole kauheasti yksilapsisia perheitä joiden kanssa voisi tehdä reissuja ym. Liian rasittavaa lähteä useampilapsisten kanssa, liian häsläystä minun luonteelle. Kaikilla on ne taaperot/vauvat ja vaikka ne kivoja on niin reissuun-ei kiitos. Yleensä monilapsisilla ei myöskään ole varaa lähteä reissuille, varmasti menevät mieluiten omalla porukalla ne harvat kerrat mitä käyvät missään. Usein yksilapsiset ovat yksinhuoltajia eikä ydinperheitä joten ei montaa samassa tilanteessa oikein ole... :/

Eikö sulle kelpaa seuraksi kuin ydinperheet? Meinaan että mitä tuo haittaa vaikka yksilapsinen olisikin yksinhuoltaja.

No kelpaa kyllä mutta harvemmin niillä yksinhuoltajillakaan paljoa ylimääräistä rahaa on huvitteluihin. Ja ei moni halua lähteä reissuun perheen kanssa. Kivoja äitejä kyllä ovat, fiksuja, ne keitä tiedän lapseni kavereiden vanhemmista. Kauhean montaa ei vielä tunneta, kun vastikään muuttaneita ollaa tähän kaupunkiin. Mutta olisihan se kiva että miehellekkin olisi miesseuraa.

Miksi se reissuseura täytyy samasta kaupungista löytyä? Varsinkin jos matkustetaan niin kuitenkin täytyy liikkua jonnekin muualle. Tai eikö sulla ole omia kavereita kun lapsen kavereiden vanhemmista vaan puhut. Vaikutat kyllä aika vaativalta...monilapsiset perheet ei kelpaa seuraksi, muilla ei ole ehkä varaa...yleensä porukkareissut tehdään yhteisesti sovitussa budjetissa ja pienituloisimman mukaan mennään.

Kaikilla 'omilla' kavereilla on joko useampi lapsi tai sitten ovat lapsettomia. Sori nyt kauheasti. Ja jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa ja meillä nyt on sen verran että niitä ylimääräisiä reissuja voidaan tehdä useammin kuin monet muut. Pääse nyt yli jo mun kirjoituksesta. Jos en halua matkustaa ruokaa heittelevien ja kitisevien taaperoiden kanssa telttaretkillä niin ei pitäisi olla sinulta pois :D

No ei tosiaan mutta tuntuu lievästi sanottuna ironiselta kun vaadit että kavereiden pitäisi matkustella sinun tahtiin ja sitten valitat kun ei löydy matkaseuraa :D

Itse olen nainen jolla on pikkuveli parin vuoden ikäerolla. Ja kyllä ollaan läheisiä näin aikuisinakin. Erityisesti vanhempien erotessa aikanaan riitaisasti oli onnea, että olimme toistemme turvana (muutimme samaan huoneeseenkin joksikin aikaa). Nyt aikuisina ja eri kaupungeissa asuenkin meillä on paljon yhteisiä kavereita ja menoja. 

En yritä tässä mitenkään nollata ainoana lapsena oloa tai sellaisen hankkimista, mutta omalta osaltani elämä olisi ollut aika paljon raskaampaa ja tyhjempää ilman tuota veljeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Sisarussuhdetta on mahdonta yrittää selittää sellaiselle, jolla ei sisaruksia ole.

-ohis

Varmasti, mutta se sisaruussuhde ei ole mitenkään pakollista ja autuaaksi tekevää. Ihminen voi olla onnellinen myös ilman sisaruksia.

Ja hei, en tarkoittanut, että useamman lapsen äidit ovat väsyneitä jatkuvasti. Mutta faktahan se on, että he sitä väsymystä valittavat eniten. On ihan täysin selvää, että jos perheessä on monta lasta, niin ei välttämättä pysty lähteä viemään lasta ja sen kavereita uimahalliin sponttaanisti. Tarkoitus ei ollut loukata, mutta jostain syystä kaikki, mitä me yksilapsiset sanomme, loukkaa useamman lapsen äitejä. Teidän pitää ymmärtää se, että on meidän oma valintamme olla vanhempia vain yhdelle lapselle, emmekä arvostele tai tuomitse suurempia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi ja oikein hyvä näin. Tyttö on todella mukava ja fiksu, ystävällinen ja hauska. Aika kehittynyt huumorintaju joka johtuu varmaan siitä että on tottunut aikuisseuraan. Suurin osa ainoista lapsista vaikuttaisi olevan enemmänkin kilttejä (ehkä jopa liian) koska eivät ole tottuneet puoliensa pitämiseen, siihen ei ole tarvetta. Jos tytöllä on 5 karkkia, kysyy halutaanko me vanhemmatkin niistä.

Ikää on jo 7v. Hieman ujo on joskus myös, ei todellakaan näsäviisastele kuin omille vanhemmilleen. Hänen kanssaan on voinut vauvasta asti mennä joka paikkaan, käytöstä ei ole tarvinnut hävetä.

Tosin ärsyttävin lapsi jonka tiedän on myös ainoa lapsi, tosin vanhemmatkin ovat aika outoja tapauksia.

Harmi kun tuttavapiirissä ei ole kauheasti yksilapsisia perheitä joiden kanssa voisi tehdä reissuja ym. Liian rasittavaa lähteä useampilapsisten kanssa, liian häsläystä minun luonteelle. Kaikilla on ne taaperot/vauvat ja vaikka ne kivoja on niin reissuun-ei kiitos. Yleensä monilapsisilla ei myöskään ole varaa lähteä reissuille, varmasti menevät mieluiten omalla porukalla ne harvat kerrat mitä käyvät missään. Usein yksilapsiset ovat yksinhuoltajia eikä ydinperheitä joten ei montaa samassa tilanteessa oikein ole... :/

Eikö sulle kelpaa seuraksi kuin ydinperheet? Meinaan että mitä tuo haittaa vaikka yksilapsinen olisikin yksinhuoltaja.

No kelpaa kyllä mutta harvemmin niillä yksinhuoltajillakaan paljoa ylimääräistä rahaa on huvitteluihin. Ja ei moni halua lähteä reissuun perheen kanssa. Kivoja äitejä kyllä ovat, fiksuja, ne keitä tiedän lapseni kavereiden vanhemmista. Kauhean montaa ei vielä tunneta, kun vastikään muuttaneita ollaa tähän kaupunkiin. Mutta olisihan se kiva että miehellekkin olisi miesseuraa.

Miksi se reissuseura täytyy samasta kaupungista löytyä? Varsinkin jos matkustetaan niin kuitenkin täytyy liikkua jonnekin muualle. Tai eikö sulla ole omia kavereita kun lapsen kavereiden vanhemmista vaan puhut. Vaikutat kyllä aika vaativalta...monilapsiset perheet ei kelpaa seuraksi, muilla ei ole ehkä varaa...yleensä porukkareissut tehdään yhteisesti sovitussa budjetissa ja pienituloisimman mukaan mennään.

Kaikilla 'omilla' kavereilla on joko useampi lapsi tai sitten ovat lapsettomia. Sori nyt kauheasti. Ja jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa ja meillä nyt on sen verran että niitä ylimääräisiä reissuja voidaan tehdä useammin kuin monet muut. Pääse nyt yli jo mun kirjoituksesta. Jos en halua matkustaa ruokaa heittelevien ja kitisevien taaperoiden kanssa telttaretkillä niin ei pitäisi olla sinulta pois :D

Tosiaan, ainoana kasvava taapero ei ikinä kitise eilä ikinä heittele ruokaa. 😂😂😂😂😂

Kirjoitustyylistä päätellen yksi ja sama ihminen kommentoi joka viestiin negatiivisesti. Jos olet niin tyytymätön omiin valintoihisi niin sulje ketju!

Ja mun mieles olisi todella väärin tehdä lapsi sen takia että lapsista on seuraa toisilleen. Lapsi on oikea ihminen eikä mikään nukke. Jokainen ansaitsee olla toivottu omana itsenään eikä esikoisen seuraneidiksi. Jos haluaa useamman lapset ja niihin riittää rahkeet taloudellisesti ja henkisesti/fyysisesti niin go for it.

Minulla ei riittäisi, siksi tein yhden lapsen. Tulisin hulluksi useamman kanssa :D Yhdelle lapselle olen loistava äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Sisarussuhdetta on mahdonta yrittää selittää sellaiselle, jolla ei sisaruksia ole.

-ohis

Varmasti, mutta se sisaruussuhde ei ole mitenkään pakollista ja autuaaksi tekevää. Ihminen voi olla onnellinen myös ilman sisaruksia.

Ja hei, en tarkoittanut, että useamman lapsen äidit ovat väsyneitä jatkuvasti. Mutta faktahan se on, että he sitä väsymystä valittavat eniten. On ihan täysin selvää, että jos perheessä on monta lasta, niin ei välttämättä pysty lähteä viemään lasta ja sen kavereita uimahalliin sponttaanisti. Tarkoitus ei ollut loukata, mutta jostain syystä kaikki, mitä me yksilapsiset sanomme, loukkaa useamman lapsen äitejä. Teidän pitää ymmärtää se, että on meidän oma valintamme olla vanhempia vain yhdelle lapselle, emmekä arvostele tai tuomitse suurempia perheitä.

Moni on yhden lapsen äiti ihan valitsematta.

En näe mikä tavaton autuus on siinä että pystyy lähtemään uimahalliin spontaanisti... Kun äiti on töissä ja se ainoa lapsi päivähoidossa/koulussa, se spontaanius karisee joka tapauksessa.

Itse asiassa minä jolla on kaksi lasta olen kyennyt tarjoamaan esikoiselle paljon spontaanimman lapsuuden koska olimme pidempään kotona. Kaikki ne ainokaisiksi jääneet esikoisen ikäiset alkoivat jumputtaa rutiinia paljon aikaisemmin koska hoitovapaa loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Sisarussuhdetta on mahdonta yrittää selittää sellaiselle, jolla ei sisaruksia ole.

-ohis

Varmasti, mutta se sisaruussuhde ei ole mitenkään pakollista ja autuaaksi tekevää. Ihminen voi olla onnellinen myös ilman sisaruksia.

Ja hei, en tarkoittanut, että useamman lapsen äidit ovat väsyneitä jatkuvasti. Mutta faktahan se on, että he sitä väsymystä valittavat eniten. On ihan täysin selvää, että jos perheessä on monta lasta, niin ei välttämättä pysty lähteä viemään lasta ja sen kavereita uimahalliin sponttaanisti. Tarkoitus ei ollut loukata, mutta jostain syystä kaikki, mitä me yksilapsiset sanomme, loukkaa useamman lapsen äitejä. Teidän pitää ymmärtää se, että on meidän oma valintamme olla vanhempia vain yhdelle lapselle, emmekä arvostele tai tuomitse suurempia perheitä.

Ymmärrän sen hyvin ja good for you. Mutta voiko pyytää myös vastavuoroisesti että meitä ei arvostella lapsien lukumäärästä. Se, mitä täällä on yritetty sanoa, on että ei tuollaiset asiat ole kiinni siitä lapsien lukumäärästä. Yhden lapsen äiti voi olla kiireinen yrittäjä ja uraohjus, joka ei ehdi hypätä jonnekin spontaaneille uimahallikeikoille, monen lapsen äiti taas voi olla kotiäiti, joka ehtii viemään ihan koska vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuuden ainoa ikävä puoli on useamman lapsen äitien arvosteleva ja vähättelevä asenne.

Edelleen suurin ongelma on se että se yhden lapsen äiti katsoo kaikkea vain äidin kannalta... ei lapsen.

Näinhän sinä luulet, eiköhän jokainen tee valinnan lapsimäärästä harkitusti koko perhettä ajatellen.

Edelleen täällä kaikki perustelut on perusteltu äidin näkökulmasta.

Kommentissa 61 kerroin hieman, millaista minulla oli ainoana lapsena ja omalla kokemuksellani en näe syytä sisarusten hankkimiseen omalle ainoalleni. Yhden lapsen äitinä mulla on tarjota aikaa ja rakkautta lapselle. Syliä ei tarvitse koskaan jakaa, en tunne itseäni niin väsyneeksi, että tiuskisin hänelle. Meille on aina kaverit tervetulleita, useampi saa tulla kerralla, eikä tarvitse pelätä, että herättäisi pikkusisaren päiväunilta. Minulla on mahdollisuus kuljettaa lapsia ja kavereitaan, koska ei ole muita lapsia. Lapsella on mahdollisuus harrastaa kalliimpiakin harrastuksia. Meillä on varaa syödä laadukasta ruokaa.

Miksi se sisarus on muka niin tärkeä? Minullakaan ei ole ja hyvin olen pärjännyt. Opin jakamaan tavarani, koska kukaan ei koskaan yrittänyt omia minun lelujani tai varastanut karkkejani (näistä kaverit aina valitti). Opin sosiaaliseksi ja etsimään itse leikkiseuraa, koska sitä ei ollut automaattisesti tarjolla. En kokenut itseäni lapsena yksinäiseksi.

Sisarussuhdetta on mahdonta yrittää selittää sellaiselle, jolla ei sisaruksia ole.

-ohis

Varmasti, mutta se sisaruussuhde ei ole mitenkään pakollista ja autuaaksi tekevää. Ihminen voi olla onnellinen myös ilman sisaruksia.

Ja hei, en tarkoittanut, että useamman lapsen äidit ovat väsyneitä jatkuvasti. Mutta faktahan se on, että he sitä väsymystä valittavat eniten. On ihan täysin selvää, että jos perheessä on monta lasta, niin ei välttämättä pysty lähteä viemään lasta ja sen kavereita uimahalliin sponttaanisti. Tarkoitus ei ollut loukata, mutta jostain syystä kaikki, mitä me yksilapsiset sanomme, loukkaa useamman lapsen äitejä. Teidän pitää ymmärtää se, että on meidän oma valintamme olla vanhempia vain yhdelle lapselle, emmekä arvostele tai tuomitse suurempia perheitä.

Moni on yhden lapsen äiti ihan valitsematta.

En näe mikä tavaton autuus on siinä että pystyy lähtemään uimahalliin spontaanisti... Kun äiti on töissä ja se ainoa lapsi päivähoidossa/koulussa, se spontaanius karisee joka tapauksessa.

Itse asiassa minä jolla on kaksi lasta olen kyennyt tarjoamaan esikoiselle paljon spontaanimman lapsuuden koska olimme pidempään kotona. Kaikki ne ainokaisiksi jääneet esikoisen ikäiset alkoivat jumputtaa rutiinia paljon aikaisemmin koska hoitovapaa loppui.

Niinpä. Omasta tuttavapiiristä voin myös sanoa, että aika usein ne yhden lapsen vanhemmat ovat melko urasuuntautuneita. Yksi lapsi on ollut kompromissa perhe- ja työelämän väliltä.

Spontaanius on kiinni ihan muista asioista kuin lapsiluvusta. Me ollaan yrittäjiä, joten määrätään aikataulumme itse. Nytkin olen ollut koululaisten kanssa lomalla kolme viikkoa. Tehty vaikka mitä.

Yhden lapsen virkaäidin joululoma on helposti se kolme päivää ja se ainokainen sitten ihan ilman vanhempia sen loppuloman.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustyylistä päätellen yksi ja sama ihminen kommentoi joka viestiin negatiivisesti. Jos olet niin tyytymätön omiin valintoihisi niin sulje ketju!

Ja mun mieles olisi todella väärin tehdä lapsi sen takia että lapsista on seuraa toisilleen. Lapsi on oikea ihminen eikä mikään nukke. Jokainen ansaitsee olla toivottu omana itsenään eikä esikoisen seuraneidiksi. Jos haluaa useamman lapset ja niihin riittää rahkeet taloudellisesti ja henkisesti/fyysisesti niin go for it.

Minulla ei riittäisi, siksi tein yhden lapsen. Tulisin hulluksi useamman kanssa :D Yhdelle lapselle olen loistava äiti.

Kukahan täällä on väittänyt että toinen lapsi olisi tehty vain esikoisen "seuraneidiksi"? Mutta tuo, että sisaruksista on seuraa toisilleen, yksi monilapsisuuden positiivinen puoli. Miksi se on teille niin myrkkyä sanoa ääneen?

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mistä päättelet että ottaisi päähän tai oma elämä olisi jotenkin paskaa? Täällä on lähinnä kritisoitu tuota ajattelutapaa, että se lapsiluku olisi jotenkin ratkaiseva tekijä siinä että kuinka helppoa, hankalaa tai spontaania se elämä on.

Mulla on äitipiiri joka sai esikoisensa yhtä aikaa. Seitsemän äitiä. Meille tuli sitten vielä toinenkin. Nää ainoiden lasten äidit aikatauluttaa elämänsä niin, että seitsemän perheen yhteistapaamonen pitää sopia VUOTTA aikaisemmin, jotta se onnistuu. Ja kaikilla muilla on minuuttirytmi ja vielä 13-vuotiaatkin menee joka ikinen päivä nukkumaan kello 21 viimeistään. Siis yhtenä iltana vuodessa tätä ei voi venyttää edes tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mitä kommenttaja oikein tarkoitat? Nähdäkseni kukaan ei ole täällä mormannut yhden lapsen perheitä. Oletkohan itse sittenkään aivan sinut valintasi kanssa jos otat tuollaista osumaa joistain anonyymin keskustelupalstan kommenteista?