Yhden lapsen kanssa on helppoa ja ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitipiiri joka sai esikoisensa yhtä aikaa. Seitsemän äitiä. Meille tuli sitten vielä toinenkin. Nää ainoiden lasten äidit aikatauluttaa elämänsä niin, että seitsemän perheen yhteistapaamonen pitää sopia VUOTTA aikaisemmin, jotta se onnistuu. Ja kaikilla muilla on minuuttirytmi ja vielä 13-vuotiaatkin menee joka ikinen päivä nukkumaan kello 21 viimeistään. Siis yhtenä iltana vuodessa tätä ei voi venyttää edes tunnilla.

Hassua, ovatko iäkkäämpiä vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitipiiri joka sai esikoisensa yhtä aikaa. Seitsemän äitiä. Meille tuli sitten vielä toinenkin. Nää ainoiden lasten äidit aikatauluttaa elämänsä niin, että seitsemän perheen yhteistapaamonen pitää sopia VUOTTA aikaisemmin, jotta se onnistuu. Ja kaikilla muilla on minuuttirytmi ja vielä 13-vuotiaatkin menee joka ikinen päivä nukkumaan kello 21 viimeistään. Siis yhtenä iltana vuodessa tätä ei voi venyttää edes tunnilla.

Hassua, ovatko iäkkäämpiä vanhempia?

Ovat, mutten minäkään mikään teiniäiti ole. Sama koskee noita paikkoja missä voi tavata. Etelä-Savossa asuva ei pääse Helsinkiin, ei millään. Mutta oletusarvo on, että minä kyllä kätevästi menisin nytkin sinne kahden oman lapsen, yhden vaihtariteinin ja kahden koiran kanssa. Siis aina noin päin, ikinä se matka ei taitu toisinpäin.

Meille myös esim ne majoittautumiset on oikeasti paljon kalliimpia, koska me joudutaan aina ottamaan sviitti tms hotellista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuvittelet että useamman lapsen äidit pahoittaisivat mielensä ja haluaivat voida sille tilanteelleen jotain kun kerrot että sinä olet tyytyväinen yhteen lapseen? Huhhuh kuinka itsekeskeistä ajattelua!

Tarve hehkuttaa yhden lapsen ihanuutta kumpuaa yleensä silloin, kun useampilapsisen perheen äiti valittaa lasten jatkuvasta tappelusta tai tuskailee vaikeaa rahatilannetta tai harmittelee, kun ei pääse kaikkien lasten kevätjuhliin tai vanhempainiltoihin. Näissä tilanteissa pidän visusti suuni supussa. Pidän visusti suuni supussa myös silloin, kun he sanovat: "Teillä on niin helppoa, kun on vain yksi lapsi." Niin on, ja se on ihanaa! Mutta ääneen en tohdi sitä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuvittelet että useamman lapsen äidit pahoittaisivat mielensä ja haluaivat voida sille tilanteelleen jotain kun kerrot että sinä olet tyytyväinen yhteen lapseen? Huhhuh kuinka itsekeskeistä ajattelua!

Tarve hehkuttaa yhden lapsen ihanuutta kumpuaa yleensä silloin, kun useampilapsisen perheen äiti valittaa lasten jatkuvasta tappelusta tai tuskailee vaikeaa rahatilannetta tai harmittelee, kun ei pääse kaikkien lasten kevätjuhliin tai vanhempainiltoihin. Näissä tilanteissa pidän visusti suuni supussa. Pidän visusti suuni supussa myös silloin, kun he sanovat: "Teillä on niin helppoa, kun on vain yksi lapsi." Niin on, ja se on ihanaa! Mutta ääneen en tohdi sitä sanoa.[/

Ai meinaatko että yksilapsisilla ei ole koskaan ikinä rahapulaa tai työesteitä jotka estää vanhempainiltaan/kevätjuhlaan menon? Meillä on aina niissä joku ja yleensä siellä on noin viisi vanhempaa eli aika moni yksilapsinenkin jättää menemättä. Koko syksy ollaan myös setvitty kuopuksen kahden kaverin tappeluita. Molemmat ainoita lapsia ja mustasuukaisia meidän lapsesta toisilleen. Se se vasta kiva tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuvittelet että useamman lapsen äidit pahoittaisivat mielensä ja haluaivat voida sille tilanteelleen jotain kun kerrot että sinä olet tyytyväinen yhteen lapseen? Huhhuh kuinka itsekeskeistä ajattelua!

Tarve hehkuttaa yhden lapsen ihanuutta kumpuaa yleensä silloin, kun useampilapsisen perheen äiti valittaa lasten jatkuvasta tappelusta tai tuskailee vaikeaa rahatilannetta tai harmittelee, kun ei pääse kaikkien lasten kevätjuhliin tai vanhempainiltoihin. Näissä tilanteissa pidän visusti suuni supussa. Pidän visusti suuni supussa myös silloin, kun he sanovat: "Teillä on niin helppoa, kun on vain yksi lapsi." Niin on, ja se on ihanaa! Mutta ääneen en tohdi sitä sanoa.

Miksi et? Tottahan se sinänsä on ja näkyy nuo monilapsiset perheetkin tietävän sen. Mutta eipä se sitä tarkoita, että perheet katuisivat useamman lapsen tekemistään. Kummallisesti ajattelet että sulle oltaisiin kateellisia tai haluttaisiin vaihtaa paikkoja sinun kanssa. Yksi lapsi on teidän päätös, miksei ne usemammat lapset saa olla vastaavasti muiden perheiden omia päätöksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mitä kommenttaja oikein tarkoitat? Nähdäkseni kukaan ei ole täällä mormannut yhden lapsen perheitä. Oletkohan itse sittenkään aivan sinut valintasi kanssa jos otat tuollaista osumaa joistain anonyymin keskustelupalstan kommenteista?

No onhan tässä ketjussakin monta viestiä siitä, miten yhden lapsen perheet ovat itsekkäitä uraihmisiä kun eivät suo sisarta lapselle. Tai että miten kolmen lapsen perheellä on ihan yhtä paljon aikaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mitä yhden lapsen perheellä. Kun jokainen tietää, ettei se nyt vain käytännössä voi olla mahdollista, jos ei ole kuutta vanhempaa perheessä. Ei tämä ole mikään kilpailu vaan järkiperäinen toteamus. Pointtihan on juuri tämä, ettei yhden lapsen perhe SAA julkisesti olla tyytyväinen elämänsä helppouteen, kun siinä on heti joku suurperheen äiti marmattamassa, että "ihan yhtä helppoa mullakin on ja jos ei oo, niin en oo helppoa halunnutkaan" . No se on suurperheen äidin valinta, mutta turha itkeä jos elämä on vähän erilaista kuin yhden lapsen perheessä, joissa kasvatetaan suurperheen äidin mielestä hirviöitä ja siellä monilapsisessa perheessä ovat ne enkulit.

Hitsi vaan, että aika monella helvetin vaikealla ihmisellä on myös sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitipiiri joka sai esikoisensa yhtä aikaa. Seitsemän äitiä. Meille tuli sitten vielä toinenkin. Nää ainoiden lasten äidit aikatauluttaa elämänsä niin, että seitsemän perheen yhteistapaamonen pitää sopia VUOTTA aikaisemmin, jotta se onnistuu. Ja kaikilla muilla on minuuttirytmi ja vielä 13-vuotiaatkin menee joka ikinen päivä nukkumaan kello 21 viimeistään. Siis yhtenä iltana vuodessa tätä ei voi venyttää edes tunnilla.

No jos teitä on seitsemän ja asutte vielä eri puolilla Suomeakin niin ei tuo kyllä mitenkään älyttömältä kuulosta että vuotta etukäteen pitää sopia tapaamiset. Siinä on 14-15 ihmisen harrastukset, kaverimenot, työajat, lomat ym. sanelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mitä kommenttaja oikein tarkoitat? Nähdäkseni kukaan ei ole täällä mormannut yhden lapsen perheitä. Oletkohan itse sittenkään aivan sinut valintasi kanssa jos otat tuollaista osumaa joistain anonyymin keskustelupalstan kommenteista?

No onhan tässä ketjussakin monta viestiä siitä, miten yhden lapsen perheet ovat itsekkäitä uraihmisiä kun eivät suo sisarta lapselle. Tai että miten kolmen lapsen perheellä on ihan yhtä paljon aikaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mitä yhden lapsen perheellä. Kun jokainen tietää, ettei se nyt vain käytännössä voi olla mahdollista, jos ei ole kuutta vanhempaa perheessä. Ei tämä ole mikään kilpailu vaan järkiperäinen toteamus. Pointtihan on juuri tämä, ettei yhden lapsen perhe SAA julkisesti olla tyytyväinen elämänsä helppouteen, kun siinä on heti joku suurperheen äiti marmattamassa, että "ihan yhtä helppoa mullakin on ja jos ei oo, niin en oo helppoa halunnutkaan" . No se on suurperheen äidin valinta, mutta turha itkeä jos elämä on vähän erilaista kuin yhden lapsen perheessä, joissa kasvatetaan suurperheen äidin mielestä hirviöitä ja siellä monilapsisessa perheessä ovat ne enkulit.

Hitsi vaan, että aika monella helvetin vaikealla ihmisellä on myös sisaruksia.

Sorry mutta kyllä moni asia onnistuu kolmen lapsen kanssa tismalleen yhtä hycin tai yleensä paremmin kuin yhden lapsen kanssa. Esim matkustaminen on todella helppoa kun on itsellä ne leikkikaverit omasta takaa. Ja ihan vaikka etelän kohteessa on helppo laittaa uimakouluun/leikkikerhoon useampi lapsi. Ainokaista joutuu aikuinen leikittämään ja viihdyttämään, useampaa ei tod. Kaksivuotiaasta eteenpäin lapsi kun on nimenomaan sosiaalinen eläin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mitä kommenttaja oikein tarkoitat? Nähdäkseni kukaan ei ole täällä mormannut yhden lapsen perheitä. Oletkohan itse sittenkään aivan sinut valintasi kanssa jos otat tuollaista osumaa joistain anonyymin keskustelupalstan kommenteista?

No onhan tässä ketjussakin monta viestiä siitä, miten yhden lapsen perheet ovat itsekkäitä uraihmisiä kun eivät suo sisarta lapselle. Tai että miten kolmen lapsen perheellä on ihan yhtä paljon aikaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mitä yhden lapsen perheellä. Kun jokainen tietää, ettei se nyt vain käytännössä voi olla mahdollista, jos ei ole kuutta vanhempaa perheessä. Ei tämä ole mikään kilpailu vaan järkiperäinen toteamus. Pointtihan on juuri tämä, ettei yhden lapsen perhe SAA julkisesti olla tyytyväinen elämänsä helppouteen, kun siinä on heti joku suurperheen äiti marmattamassa, että "ihan yhtä helppoa mullakin on ja jos ei oo, niin en oo helppoa halunnutkaan" . No se on suurperheen äidin valinta, mutta turha itkeä jos elämä on vähän erilaista kuin yhden lapsen perheessä, joissa kasvatetaan suurperheen äidin mielestä hirviöitä ja siellä monilapsisessa perheessä ovat ne enkulit.

Hitsi vaan, että aika monella helvetin vaikealla ihmisellä on myös sisaruksia.

Sorry mutta itse oot kyllä tulkinnut kommentit tuolla tavalla :D Ja kuulostaa valitettvasti siltä, että jos joku niin sinä tässä et ole tyytyväinen valintaasi. Miksi muuten kolahtaa noin pahasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mitä kommenttaja oikein tarkoitat? Nähdäkseni kukaan ei ole täällä mormannut yhden lapsen perheitä. Oletkohan itse sittenkään aivan sinut valintasi kanssa jos otat tuollaista osumaa joistain anonyymin keskustelupalstan kommenteista?

No onhan tässä ketjussakin monta viestiä siitä, miten yhden lapsen perheet ovat itsekkäitä uraihmisiä kun eivät suo sisarta lapselle. Tai että miten kolmen lapsen perheellä on ihan yhtä paljon aikaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mitä yhden lapsen perheellä. Kun jokainen tietää, ettei se nyt vain käytännössä voi olla mahdollista, jos ei ole kuutta vanhempaa perheessä. Ei tämä ole mikään kilpailu vaan järkiperäinen toteamus. Pointtihan on juuri tämä, ettei yhden lapsen perhe SAA julkisesti olla tyytyväinen elämänsä helppouteen, kun siinä on heti joku suurperheen äiti marmattamassa, että "ihan yhtä helppoa mullakin on ja jos ei oo, niin en oo helppoa halunnutkaan" . No se on suurperheen äidin valinta, mutta turha itkeä jos elämä on vähän erilaista kuin yhden lapsen perheessä, joissa kasvatetaan suurperheen äidin mielestä hirviöitä ja siellä monilapsisessa perheessä ovat ne enkulit.

Hitsi vaan, että aika monella helvetin vaikealla ihmisellä on myös sisaruksia.

Sanoit sen, mitä minäkin ajattelin! Koittakaa nyt kaikki kestää se, että jokainen tarjoaa lapselleen ja perheelleen sen, minkä itse haluaa. Minä olen valinnut tarjota enemmän aikaa ja taloudellista turvaa, joku muu saattaa joutua pihistämään näistä, mutta on valinnut tarjota lapselleen sisarussuhteen. Kumpikaan ei ole yleismaailmallisesti oikea valinta, mutta se on valintana oikea niille, jotka sen valinnan ovat tehneet. Ja kumpaakaan valintaa ei ole tarve kritisoida, molemmissa tapauksissa on mahdollista kasvattaa onnellisia tai onnettomia lapsia.

Mä luulen, että ihminen, joka vaivautuu tälläisessa asiassa todistelemaan kovasti omaa perhekokoaan on jotenkin epävarma valinnastaan tai muuten vaan heikko itsetuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitipiiri joka sai esikoisensa yhtä aikaa. Seitsemän äitiä. Meille tuli sitten vielä toinenkin. Nää ainoiden lasten äidit aikatauluttaa elämänsä niin, että seitsemän perheen yhteistapaamonen pitää sopia VUOTTA aikaisemmin, jotta se onnistuu. Ja kaikilla muilla on minuuttirytmi ja vielä 13-vuotiaatkin menee joka ikinen päivä nukkumaan kello 21 viimeistään. Siis yhtenä iltana vuodessa tätä ei voi venyttää edes tunnilla.

No jos teitä on seitsemän ja asutte vielä eri puolilla Suomeakin niin ei tuo kyllä mitenkään älyttömältä kuulosta että vuotta etukäteen pitää sopia tapaamiset. Siinä on 14-15 ihmisen harrastukset, kaverimenot, työajat, lomat ym. sanelemassa.

Niin eli se spontaanisuus ei ole lapsiluvusta kiinni? Vaan ihan jostain muusta?

Meillä ei edelleenkään ole kahden lapsen kanssa vaikeuksia tehdä asioita spontaanisti... ei esim suosita lapsilla noita kahlitsevia harrastuksia.

Ja ei myöskään aina tarvita kqhta vanhempaa noihin tapaamisiin mukaan. Sen sijaan nämä ainokaisten vanhemmat ei kuulemma "pärjää" jos molemmat ei pääse. Pörräävätkin kyllä sitten sen silmäteränsä yllä kuin helikopterit aivan tauotta. Kaksi on jo hakenut uupumukseen sairauslomaakin...

Et voi tietää kuinka helppoa tai vaikeaa jollain muulla on. Mulla on 2 lasta ja ihan yhtä helppoa tää on. Isompi osaa pukea itse, osaa käydä itse vessassa ja ulkona ollessa sanoa jos tulee vessahätä, osaa ottaa aamupalaksi itse leipää ja maitoa jos mä syötän pikkusiskoa. Hän ei myöskään kaipaa jatkuvaa viihdytystä vaan jos mulla on joku homma kuten vaipan vaihto niin tyttö sen aikaa lukee kirjaa tai touhuaa muuten omiaan. Pienempi on 1v4kk ja isompi 7 vuotta. Ja totta kai lapsilla on se isäkin, että mun ei edes tarvi yrittää revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa, kun isä voi olla vauvan kanssa kun mä autan esikoista läksyissä tai luen iltasatua ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ottaa useamman lapsen äideillä koville, että yhden lapsen vanhemmat ovat tyytyväisiä OMAAN valintaansa. Miksi teitte useamman, jos se oma elämä tuntuu niin paskalta, että pitää morkata yhden lapsen perheitä oikeuttaakseen oman lapsiluvun?

Mitä kommenttaja oikein tarkoitat? Nähdäkseni kukaan ei ole täällä mormannut yhden lapsen perheitä. Oletkohan itse sittenkään aivan sinut valintasi kanssa jos otat tuollaista osumaa joistain anonyymin keskustelupalstan kommenteista?

No onhan tässä ketjussakin monta viestiä siitä, miten yhden lapsen perheet ovat itsekkäitä uraihmisiä kun eivät suo sisarta lapselle. Tai että miten kolmen lapsen perheellä on ihan yhtä paljon aikaa ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mitä yhden lapsen perheellä. Kun jokainen tietää, ettei se nyt vain käytännössä voi olla mahdollista, jos ei ole kuutta vanhempaa perheessä. Ei tämä ole mikään kilpailu vaan järkiperäinen toteamus. Pointtihan on juuri tämä, ettei yhden lapsen perhe SAA julkisesti olla tyytyväinen elämänsä helppouteen, kun siinä on heti joku suurperheen äiti marmattamassa, että "ihan yhtä helppoa mullakin on ja jos ei oo, niin en oo helppoa halunnutkaan" . No se on suurperheen äidin valinta, mutta turha itkeä jos elämä on vähän erilaista kuin yhden lapsen perheessä, joissa kasvatetaan suurperheen äidin mielestä hirviöitä ja siellä monilapsisessa perheessä ovat ne enkulit.

Hitsi vaan, että aika monella helvetin vaikealla ihmisellä on myös sisaruksia.

Sanoit sen, mitä minäkin ajattelin! Koittakaa nyt kaikki kestää se, että jokainen tarjoaa lapselleen ja perheelleen sen, minkä itse haluaa. Minä olen valinnut tarjota enemmän aikaa ja taloudellista turvaa, joku muu saattaa joutua pihistämään näistä, mutta on valinnut tarjota lapselleen sisarussuhteen. Kumpikaan ei ole yleismaailmallisesti oikea valinta, mutta se on valintana oikea niille, jotka sen valinnan ovat tehneet. Ja kumpaakaan valintaa ei ole tarve kritisoida, molemmissa tapauksissa on mahdollista kasvattaa onnellisia tai onnettomia lapsia.

Eipä nuo aikaa ja taloudellista turvaa tai sisarussuhteita ole välttämättä mitään toisensa poissulkevia asioita. Monen lapsen perhe voi olla rikas ja toinen vanhempi kotona, yksilapsisen perheen tulot voi olla pienet tai vanhemmat jatkuvasti töissä tai poissa. Perheitä ja tilanteita on niin monia, ettei voi mitenkään sanoa että yksilapsisella perheella arki on tällaista ja monilapsisella tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että ihminen, joka vaivautuu tälläisessa asiassa todistelemaan kovasti omaa perhekokoaan on jotenkin epävarma valinnastaan tai muuten vaan heikko itsetuntoinen.

Niinpä. Ihmeellistä pulttia täällä jotkut tosiaan tuntuvat ottavan.

Onhan se. Pystytään elämään enemmän aikuisten ehdoilla kuin monilapsisissa perheissä. Toki sitten yritetään myös järjestää lapselle ikätoveriseuraa.

Minulla itselläni on 1 lapsi, miehellä 3, yhteensä siis 4. Olin tyytyväinen elämääni yhden lapsen äitinä, oli elämä niin helppoa kun ei tullut paljoa pyykkiä, sotkua syntyi vähemmän ja oli aina välillä hiljaistakin kun yksinään puuhasteli jotain. Nyt kun niitä on saman katon alla 4, olen edelleen yhtä tyytyväinen. Ääntä ja siivottavaa syntyy paljon enemmän, mutta ei tarvitse viihdyttää ja keksiä tekemistä. Kun mennään johonkin niin kyllä ne 4 ihan yhtä hyvin kuosissa pysyy kuin yksikin. Katsovat myös pihalla toistensa perään eikä tarvitse vahtia koko ajan niin paljoa. Että kummassakin on puolensa... kahdenkeskistä aikaa lapsille ei niin paljon jää kuin ennen, mutta on sekin järjestettävissä.

Kirjoitustyylistä päätellen yksi ja sama ihminen kommentoi joka viestiin negatiivisesti. Jos olet niin tyytymätön omiin valintoihisi niin sulje ketju!

Ja mun mieles olisi todella väärin tehdä lapsi sen takia että lapsista on seuraa toisilleen. Lapsi on oikea ihminen eikä mikään nukke. Jokainen ansaitsee olla toivottu omana itsenään eikä esikoisen seuraneidiksi. Jos haluaa useamman lapset ja niihin riittää rahkeet taloudellisesti ja henkisesti/fyysisesti niin go for it.

Minulla ei riittäisi, siksi tein yhden lapsen. Tulisin hulluksi useamman kanssa :D Yhdelle lapselle olen loistava äiti.

Meidän lapsi on erityislapsi. Elämä ei ole helppoa ja ihanaa, elämä on raskasta ja haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi ja oikein hyvä näin. Tyttö on todella mukava ja fiksu, ystävällinen ja hauska. Aika kehittynyt huumorintaju joka johtuu varmaan siitä että on tottunut aikuisseuraan. Suurin osa ainoista lapsista vaikuttaisi olevan enemmänkin kilttejä (ehkä jopa liian) koska eivät ole tottuneet puoliensa pitämiseen, siihen ei ole tarvetta. Jos tytöllä on 5 karkkia, kysyy halutaanko me vanhemmatkin niistä.

Ikää on jo 7v. Hieman ujo on joskus myös, ei todellakaan näsäviisastele kuin omille vanhemmilleen. Hänen kanssaan on voinut vauvasta asti mennä joka paikkaan, käytöstä ei ole tarvinnut hävetä.

Tosin ärsyttävin lapsi jonka tiedän on myös ainoa lapsi, tosin vanhemmatkin ovat aika outoja tapauksia.

Harmi kun tuttavapiirissä ei ole kauheasti yksilapsisia perheitä joiden kanssa voisi tehdä reissuja ym. Liian rasittavaa lähteä useampilapsisten kanssa, liian häsläystä minun luonteelle. Kaikilla on ne taaperot/vauvat ja vaikka ne kivoja on niin reissuun-ei kiitos. Yleensä monilapsisilla ei myöskään ole varaa lähteä reissuille, varmasti menevät mieluiten omalla porukalla ne harvat kerrat mitä käyvät missään. Usein yksilapsiset ovat yksinhuoltajia eikä ydinperheitä joten ei montaa samassa tilanteessa oikein ole... :/

Eikö sulle kelpaa seuraksi kuin ydinperheet? Meinaan että mitä tuo haittaa vaikka yksilapsinen olisikin yksinhuoltaja.

No kelpaa kyllä mutta harvemmin niillä yksinhuoltajillakaan paljoa ylimääräistä rahaa on huvitteluihin. Ja ei moni halua lähteä reissuun perheen kanssa. Kivoja äitejä kyllä ovat, fiksuja, ne keitä tiedän lapseni kavereiden vanhemmista. Kauhean montaa ei vielä tunneta, kun vastikään muuttaneita ollaa tähän kaupunkiin. Mutta olisihan se kiva että miehellekkin olisi miesseuraa.

Miksi se reissuseura täytyy samasta kaupungista löytyä? Varsinkin jos matkustetaan niin kuitenkin täytyy liikkua jonnekin muualle. Tai eikö sulla ole omia kavereita kun lapsen kavereiden vanhemmista vaan puhut. Vaikutat kyllä aika vaativalta...monilapsiset perheet ei kelpaa seuraksi, muilla ei ole ehkä varaa...yleensä porukkareissut tehdään yhteisesti sovitussa budjetissa ja pienituloisimman mukaan mennään.

Kaikilla 'omilla' kavereilla on joko useampi lapsi tai sitten ovat lapsettomia. Sori nyt kauheasti. Ja jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa ja meillä nyt on sen verran että niitä ylimääräisiä reissuja voidaan tehdä useammin kuin monet muut. Pääse nyt yli jo mun kirjoituksesta. Jos en halua matkustaa ruokaa heittelevien ja kitisevien taaperoiden kanssa telttaretkillä niin ei pitäisi olla sinulta pois :D

Tosiaan, ainoana kasvava taapero ei ikinä kitise eilä ikinä heittele ruokaa. 😂😂😂😂😂

No koululainen lapsi ei kyllä kitise turhia tai heittele ruokia. Ainakaan kukaan minun tuntemani.... Johan kerroin ettei meidän ole tarvinnut ikinä miettiä kehdataanko mennä minnekkään lapsen käytöksen vuoksi, se kun aina on ollut erittäin hyvää. Ei olla pellossa eletty.