Yhden lapsen kanssa on helppoa ja ihanaa

Minulla on yksi lapsi, pian 3-vuotias. Ihanan helppo ja rauhallinen lapsi, hyvin tottelevainen ja on myös niiltä osin "itsenäinen", että hänen kanssaan kaksin asuminen ei tuota jatkuvaa yhdessäoloa (siis voin käydä vessassa rauhassa, esim. tänään aamulla jatkoin tunnilla uniani kun lapsi läks olkkariin leikkimään itsekseen, käy itsenäisesti vessassa jne), mutta kuitenkin sellainen kenen kanssa on ihana viettää aikaa yhdessä, touhuta ja tehdä asioita.

En todellakaan halua enempää lapsia. Tämä on juuri hyvä näin. Vaikka olen omien veljieni kanssa todella läheinen, tiedän ettei kaikki sisarukset ole. En koskaan tekisi toista lasta myöskään sillä perusteella, että lapsella on sitten seuraa, jos en itse vilpittömästi toista lasta haluaisi.

Isänsä kyllä todennäköisesti haaveilee useammasta, joten hän voi sitten tehdä niitä sisaruksia ;)

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Luepa se oma tekstisi ajatuksella...

Itselläni on 3 sisarusta, meillä on hyvin viileät välit. Siskoa sentään näen noin kerran vuodessa, veljiä nähnyt viimeksi 10 vuotta sitten. Ehkä sisarukset pienillä ikäeroilla ovat läheisimpiä? Itselläni on nyt 3 teiniä,käytännössä siis talo täynnä teinejä kun kavereita on täällä päivittäin. Ei tässä paljon ole varaa matkustella kun jääkaappi on aina tyhjänä saati että olisi jotain "parisuhde aikaa" kun noita ei muuten niin vaan työnnetäkään tuossa iässä muualle hoitoon. Kahdestaan miehen kanssa ei olla siis koskaan. Pikkulapsiaika oli siinä mielessä helpompaa.

Olen samaa mieltä, että helppoa on. Ja toisen kanssa tulee varmasti olemaan hankalampaa. Silti toista tähän perheeseen nyt odotetaan. Olkaa tyytyväisiä valintoihinne ystävät! Me halusimme näin ja otamme vastaan myös ne asian negatiiviset puolet. Samoin kuin yhden lapsen vanhemmat varmasti näkevät sekä hyvät että huonot puolet valinnoissaan. Eiköhän jokainen optimitilanteeseen pyri, millainen se sitten kullekin onkaan. 

tuttavapiirissämme no on tämmöinen yksilapsinen pariskunta. Lapsi 5 vuotias ja ihana maailman napa.Ollut elämänsä kotihoidossa. Näsäviisastelee aikuisille, kuvittelee olevansa aikuisten kanssa samalla viivalla. Väittelee ja vänkyttää vastaan minulle ja miehelleni käydessään meillä kylässä,nähdään joitain kertoja vuodessa. Ei tule toimeen muiden lasten kanssa. Meillä häntä 6vuotta vanhempi lapsi ja aina ottanut leikkiin mukaan ja ollut kivasti. Tämä ainokainen nimittelee meillä käydessään meidän 2 vuotiasta ja vauvaa tyhmiksi ja osaamattomiksi. Vie pienempien kädestä legot ja istuu lattialla selkä pienempiin päin leikkimässä omiaan. Meidän lapset olisi tehneet yhteistä rakennelmaa legoista. Äitinsä hehkuttaa sitten vieressä, kuinka meidän lapsi osaa sitä ja tätä ja kouluun mennessä varmasti on jo 3.luokkalaisen tasolla osaamisessa. Juu teoreettiset taidot ei paljon auta jos ei omaa sosiaalisia taitoja.. Heilläkin on niin mukavaa ja ihanaa matkustella ja olla yhden lapsen perheenä. Valitettavan monia tapauksia on missä tällä yhden lapsen helppoudella on kääntöpuolena, että siinä kasvatetaan helvetin itsekäs ja heikot sosiaaliset taidot omaava yksilö. Sitten eskarissa, koulussa, työelämässä nämä mielensäpahoittajat löytävät aina syyllisen jostain toisesta, kun omassa itsessään ei voi olla mitään vikaa. Ei päde tietysti kaikkiin mutta aika monta on tullut omalla kohdalla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Luepa se oma tekstisi ajatuksella...

En minä kirjoittanut tuota viestiä mihin vastasit.

Tätä ei varmaan saisi sanoa, meillä varmaan huono onni, mutta vihaan ainoita lapsia lasteni kavereina. Tai en niitä lapsia, mutta niiden äitejä... se hyppyyttäminen ja pompottaminen... "Lissu on yksinäinen leikeissään, lähetä lapsesi tänne asap".... "Liinulla on tylsää kolun jälkeen iltapäivisin, laita se lapsesi tänne"... "Tiinu tarvitsee harrastukseen kaverin, kun yksin on kurja mennä, lähetä se lapsesi tänne vieraan alueen partioon asap"... "Eikö x voisi jäädä seuraksi yökylään"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Luepa se oma tekstisi ajatuksella...

En minä kirjoittanut tuota viestiä mihin vastasit.

Estääkö se sinua lukemasta sitä? Ajatuksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Luepa se oma tekstisi ajatuksella...

En minä kirjoittanut tuota viestiä mihin vastasit.

Estääkö se sinua lukemasta sitä? Ajatuksella?

Luin jo.  Mahtoi osua johonkin kohtaan kun noin provosoiduit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Luepa se oma tekstisi ajatuksella...

En minä kirjoittanut tuota viestiä mihin vastasit.

Estääkö se sinua lukemasta sitä? Ajatuksella?

Luin jo.  Mahtoi osua johonkin kohtaan kun noin provosoiduit?

Taisi tosiaan kolahtaa, kun noin repesit.😂 Kasvatatko sinäkin sellaista hemmoteltu maailmannapaa siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma- ja vaatimustasoero. Itse ajattelen asian ennen kaikkea lapsen kannalta, en sen mukaan, mikä itselle on helpointa. Ja samaten mietin sen miten lapsesta kasvaa mahdollisimman tasapainoinen, en sitä miten hänen mielihalunsa toteutetaan helpoiten...

Ja on muuten hassua että jos useamman lapsen äiti sanoo että yhden lapsen kanssa elämä ei juuri eroa sinkkuudesta niin hän saa ainokaisten uupuneet äidit heti silmilleen.😂

Hiukka lapsellista yritystä piikitellä... Huomaa ettet aivan suju ole omien valintojesi kanssa. 

Luepa se oma tekstisi ajatuksella...

En minä kirjoittanut tuota viestiä mihin vastasit.

Estääkö se sinua lukemasta sitä? Ajatuksella?

Luin jo.  Mahtoi osua johonkin kohtaan kun noin provosoiduit?

Taisi tosiaan kolahtaa, kun noin repesit.😂 Kasvatatko sinäkin sellaista hemmoteltu maailmannapaa siellä?

Ei jumankauta mitä hiekkalaatikkomeininkiä. Ei jaksa lähteä tähän.

Kirjoitin kolmossivulle siitä, että itselläni on vain yksi pian 3-vuotias lapsi. Jatkan tekstiä sen verran, että omani on hyvin sosiaalinen, osin varmasti perusluonteensa vuoksi mutta osin myös kasvatuksen takia.

Jo vauvana me kävimme vauvakerhoissa yms. ja sosiaalisuutta opeteltu siten. Olemme aina asuneet kaksin, koska isän kanssa erosimme jo raskausaikana, joten lapsi on myös kotona oppinut sen että aina ei voi saada täyttä huomiota. Olemme käyneet paljon muiden lasten kanssa leikkimässä ja lapsi on erittäin huomaavainen (tähän uskon kyllä perusluonteen vaikuttavan voimakkaasti); hän on mieluummin se tossukka, jolta viedään lelut kuin "kiusaaja". Kantelee kyllä helposti ("hei ei toi sais ottaa multa lelua!"), mutta yleensä mieluummin jakaa omastaan kuin omii.

Tosin hän aloitti jo alle 2-vuotiaana päivähoidon, ja sitä myöten oppinut myös sosiaalisia taitoja. Vaikka hän kotona onkin ainoa lapsi, olemme isän kanssa yhtä mieltä siitä että kaikkea ei aina voi saada ja joskus pitää olla omillaankin, jotta vanhemmillakin on aikaa tehdä mm. ruokaa tai ihan vain olla - kuten nyt, kun hän leikkii tuolla lattialla ja itse istuskelen puhelimella sen hetken. Ja pian leikimme taas yhdessä, kunnes hipsin lounaan tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen kanssa oli helppoa kun tämä oli hieman isompi, oli helppo liikkua paikasta toiseen jne.. Mutta vauva-aikana hän oli enemmän "viihdytettävä", kun taas nyt pikkuveljelle riittää viihdykkeeksi isoveljen touhujen seuraaminen ja matkii kaikessa isoveljeä. Voisin siis sanoa että tämäon myös helppoa aikaa! Sisarussuhde on suuri onni.

Meillä meni just noin, isosisko ott pikkuveljen kaverikseen leikkeihinsä ihan vauvasta. Pieni ikäero, tekivät paljon yhdessä. Myöhemmin heillä oli enemmän erilaiset kuviot, mutta kun on kaksi ovat hyötyneet siinä mielessä ettei kaikki vanhempien paineet ja huomio ole ollut aina siinä yhdessä - ja ne teini-iän toilaukset yms. on menneet vähemmillä verenpaineen nousuilla kun on ollut monenlaisia kokemuksia, toisen kanssa hankalaa tässä jutussa muttei kuitenkaan tuossa toisessa minkä takia vanhemman kanssa riideltiin. Paras jos jokainen perhe (ja sen kaikki jäsenet) on tyytyväisin omaan lapsimäärään.

Vierailija kirjoitti:

tuttavapiirissämme no on tämmöinen yksilapsinen pariskunta. Lapsi 5 vuotias ja ihana maailman napa.Ollut elämänsä kotihoidossa. Näsäviisastelee aikuisille, kuvittelee olevansa aikuisten kanssa samalla viivalla. Väittelee ja vänkyttää vastaan minulle ja miehelleni käydessään meillä kylässä,nähdään joitain kertoja vuodessa. Ei tule toimeen muiden lasten kanssa. Meillä häntä 6vuotta vanhempi lapsi ja aina ottanut leikkiin mukaan ja ollut kivasti. Tämä ainokainen nimittelee meillä käydessään meidän 2 vuotiasta ja vauvaa tyhmiksi ja osaamattomiksi. Vie pienempien kädestä legot ja istuu lattialla selkä pienempiin päin leikkimässä omiaan. Meidän lapset olisi tehneet yhteistä rakennelmaa legoista. Äitinsä hehkuttaa sitten vieressä, kuinka meidän lapsi osaa sitä ja tätä ja kouluun mennessä varmasti on jo 3.luokkalaisen tasolla osaamisessa. Juu teoreettiset taidot ei paljon auta jos ei omaa sosiaalisia taitoja.. Heilläkin on niin mukavaa ja ihanaa matkustella ja olla yhden lapsen perheenä. Valitettavan monia tapauksia on missä tällä yhden lapsen helppoudella on kääntöpuolena, että siinä kasvatetaan helvetin itsekäs ja heikot sosiaaliset taidot omaava yksilö. Sitten eskarissa, koulussa, työelämässä nämä mielensäpahoittajat löytävät aina syyllisen jostain toisesta, kun omassa itsessään ei voi olla mitään vikaa. Ei päde tietysti kaikkiin mutta aika monta on tullut omalla kohdalla vastaan.

Minulla täysin päinvastaisia kokemuksia. Valtaosa tuntemistani ainoista lapsista on hyvin kasvatettuja muut huomioon ottavia ja empaattisia ihania ihmisiä, ja heillä on laaja ystäväpiiri ympärillään. Eikä vanhempien ole tarvinut hakea kasvatusapua perheneuvolasta, päinvastoin kuin monessa monilapsisessa perheessä.

Tää on kyllä aihe, johon ei voi tulla tolkkua täällä keskustelemalla. Toisilla on paskat sisarussuhteet, toisilla on tuttavapiirissä kusipäisiä ainokaisia, toiset on sisarusten kanssa kuin paita ja peppu, monilapsiset perheet tarvitsee kasvatusapua ja perheneuvolaa...

Yhden lapsen kanssa voi olla helppoa tai sitten ei. Samoin useamman lapsen kanssa.

No mistäs sinä sen tiiät jos sulla on vaan yksi? Daa. 

Mulla on kaksi. Yhden kanssa oli helpompaa. Mulla on kokemusta jolla voin verrata. En kuitenkaan tehnyt lapsia sillä ajatuksella että pääsen mahdollisimman helpolla. Ollaan tekemässä jo kolmatta. Vaikka voin arvata, että työnmäärä saattaa kasvaa. Mutta rakastan lapsiani. Näitä kahta kumpaakin ja tulevaa. En antaisi yhtäkään pois. En vaikka työnmäärä tuplaantuisi. Saan heistä niin paljon iloa ja sisarrakkautta ei voita mikään. Meillä sisarrakkaus näkyy elämässä joka päivä. 

Tää on kyllä aihe, johon ei voi tulla tolkkua täällä keskustelemalla. Toisilla on paskat sisarussuhteet, toisilla on tuttavapiirissä kusipäisiä ainokaisia, toiset on sisarusten kanssa kuin paita ja peppu, monilapsiset perheet tarvitsee kasvatusapua ja perheneuvolaa...

Yhden lapsen kanssa voi olla helppoa tai sitten ei. Samoin useamman lapsen kanssa.

Aloitus ei kerro kyllä mistään muusta kuin aloittajan kapeakatseisuudesta. Kuten täällä on jo todettuakin, niin lasten luonteet tuohon vaikuttaa enemmän kuin lukumäärä. Yksi lapsi voi olla vaativa, huono nukkuja ja haastava kasvatettava erityistarpeineen. Kaksi lasta voi olla helppoja, jotka pitävät seuraa toinen toisilleen ja vanhempi saa tehtyä muita juttuja vapaammin. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa, meillä varmaan huono onni, mutta vihaan ainoita lapsia lasteni kavereina. Tai en niitä lapsia, mutta niiden äitejä... se hyppyyttäminen ja pompottaminen... "Lissu on yksinäinen leikeissään, lähetä lapsesi tänne asap".... "Liinulla on tylsää kolun jälkeen iltapäivisin, laita se lapsesi tänne"... "Tiinu tarvitsee harrastukseen kaverin, kun yksin on kurja mennä, lähetä se lapsesi tänne vieraan alueen partioon asap"... "Eikö x voisi jäädä seuraksi yökylään"...

On sulla elämä varmaan vaikeeta ja ankeaa, kun ihan vihaa tunnet noin pienestä asiasta.

Viha syövyttää sisältä ja tekee pahaksi ihmiseksi.