Mitä mieltä jos äiti on perheessä ns kakkosvanhempi?

Olet selvästikin sitä mieltä, että äidin valitus on aiheetonta. Tekstistäsi ei kuitenkaan ilmene, että näin olisi. Enemmän minusta olisi uskottavaa, että äiti puhuu ihan asiaa ja hänet todellakin on jyrätty.

Niin ja äiti valittaa, että toivoisi miehen löytävän töitä, jotta saisi olla lapsen kanssa. Mutta tuskin osaisi olla lapsen kanssa, kun ei heillä ole minkäänlaista suhdetta.

Meillä on suvussa kanssa yksi tällainen, lapsi tosin jo kouluikäinen. Isää käy sääliksi, koska rankan työn ohella joutuu huoltamaan kodin, lapsen ja vaimon. Nainen sillä välin käy salilla, lenkillä, shoppailemassa jne. Ei ole ikinä osannut hoitaa lasta omillansa, aina on hoitopaikkaan/mummolaan viemässä jos joutuisi itsekseen olemaan tai ottamaan vaikka mukaansa esim. kauppaan. Auto on vain rouvan käytössä, esim. parin km päähän joogatunnille autolla, niin mies & lapsi odottelee kotona/kävelee/pyytää joltain kyytiä jos on menoa. Tosi vinoonhan tuota tuttavapiirissä katsotaan. Vanhemmalla iällä mennyt naimisiin joten sinkkuelämään ilmeisen tottunut, eikä nyt sitten tajua että perheen eteen sitä omaa aikaa voi joutua vähän uhraamaan. En tiedä kauanko lähipiiri jaksaa vielä mahdollistaa, mutta pojot rouvalle tehokkaasta ulkoistamisesta....

Nössö joka jättäytyy sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan saa paljon "omaa aikaa" koska mies on kulkenut lapsen kanssa vauvasta asti mummolassa päiviä.

Olin aluksi sitä mieltä, että aika yllättävää jos noin pahasti lapsen äiti on jättäytynyt taka-alalle, mutta tämä lainaamani lause sai karvat nousemaan pystyyn.

En tuon lauseen jälkeen yhtään ihmettele jos äiti tuntee itsensä syrjäytetyksi. Jos ei saa edes vaikuttaa vaatteisiin tai syömisiin niin jollain on ongelma, eikä se ole lapsen äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Eli isä on valvonut vauvasta saakka lapsen kanssa, käy lapsen kanssa kerhoissa, hoitaa tätä kotona, lähtee lapsen kanssa mummolaan, käyttää lääkärissä.. Vaikka molemmat ovat suurimmaksi osaksi olleet kotona.

Äiti opiskelee osa-aikaisesti, tekee vapaaehtoistyötä, näkee kavereitaan.. Mikään noista ei kuitenkaan ole niin sitovaa, etteikö äiti voisi olla lapsen kanssa. Opiskelua on muutama tunti viikossa ja vapaaehtoistyötä kerran kuussa.

ja sitten tämä äiti itkee, miten hänellä on niin vähän päätösvaltaa lapseensa, mm. että ei saa päättää vaatteista vaan mies ja miehen vanhemmat pukee lapsen ja päättää milloin tämä syö ja mitä. Äiti ei tiedä lapsen asioista juuri mitään ja valittaa että hänet jyrätään, vaikka itse jättäytyy sivuun.

Tosiaan saa paljon "omaa aikaa" koska mies on kulkenut lapsen kanssa vauvasta asti mummolassa päiviä.

Nyt tämä äiti haaveilee uudesta raskaudesta, jotta uusi vauva olisi "hänen".

Mitä mieltä?

Lapsi on 1,5 vuotias.

Tavallisempaa on, että äiti omii lapsen. Tässä tapauksessa se on ollut isä. Oliko äidillä synnytyksen jälkeinen masennus, vai miten näin pääsi käymään?

Vierailija kirjoitti:

Isää käy sääliksi, koska rankan työn ohella joutuu huoltamaan kodin, lapsen ja vaimon. Nainen sillä välin käy salilla, lenkillä, shoppailemassa jne.

Ap:n aloituksessa molemmat vanhemmat suurimmaksi osaksi kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Eli isä on valvonut vauvasta saakka lapsen kanssa, käy lapsen kanssa kerhoissa, hoitaa tätä kotona, lähtee lapsen kanssa mummolaan, käyttää lääkärissä.. Vaikka molemmat ovat suurimmaksi osaksi olleet kotona.

Äiti opiskelee osa-aikaisesti, tekee vapaaehtoistyötä, näkee kavereitaan.. Mikään noista ei kuitenkaan ole niin sitovaa, etteikö äiti voisi olla lapsen kanssa. Opiskelua on muutama tunti viikossa ja vapaaehtoistyötä kerran kuussa.

ja sitten tämä äiti itkee, miten hänellä on niin vähän päätösvaltaa lapseensa, mm. että ei saa päättää vaatteista vaan mies ja miehen vanhemmat pukee lapsen ja päättää milloin tämä syö ja mitä. Äiti ei tiedä lapsen asioista juuri mitään ja valittaa että hänet jyrätään, vaikka itse jättäytyy sivuun.

Tosiaan saa paljon "omaa aikaa" koska mies on kulkenut lapsen kanssa vauvasta asti mummolassa päiviä.

Nyt tämä äiti haaveilee uudesta raskaudesta, jotta uusi vauva olisi "hänen".

Mitä mieltä?

Lapsi on 1,5 vuotias.

Jos nämä roolit olisivat toisin päin, niin kukaan ei kyselisi vauvapalstalla "mitä mieltä." 

Ja asiaan, itse olen ollut käytännössä koko lapsen kolmivuotisen eliniän se kakkosvanhempi: mies jäi työttömäksi raskausaikana ja minun oli vähän pakko mennä takaisin töihin. Mies käy lapsen kanssa ulkona, vie muskariin, kerhoon, kirjastoon. Mies päättää mitä lapsi syö, milloin ja kenen kanssa. Mies todellakin tietää paremmin, onko unilelu pesussa, missä on kurakinttaat, voiko naapuriin mennä leikkimään kun viime viikolla oli se ja se kulkutauti. 

Jos mies olisi työelämässä niin todellakin harkitsisin toista lasta ihan siksi, että kismittää miten paljon lapseni vauva-ajasta missasin. En nähnyt kääntymisiä, ensimmäisiä askeleita, en kuullut ensimmäisiä sanoja - koska painoin töitä. Kyllä, kuulostan katkeralta.

Muuten ihan ok, mutta kuulostaa oudolta, ettei äiti saa vaikuttaa lapsen asioihin. Itse olen ollut se kotivanhempi, joka kantaa lapsien arjesta vastuun, mutta todellakin isä sai sitten myös tehdä ja päättää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suvussa kanssa yksi tällainen, lapsi tosin jo kouluikäinen. Isää käy sääliksi, koska rankan työn ohella joutuu huoltamaan kodin, lapsen ja vaimon. Nainen sillä välin käy salilla, lenkillä, shoppailemassa jne. Ei ole ikinä osannut hoitaa lasta omillansa, aina on hoitopaikkaan/mummolaan viemässä jos joutuisi itsekseen olemaan tai ottamaan vaikka mukaansa esim. kauppaan. Auto on vain rouvan käytössä, esim. parin km päähän joogatunnille autolla, niin mies & lapsi odottelee kotona/kävelee/pyytää joltain kyytiä jos on menoa. Tosi vinoonhan tuota tuttavapiirissä katsotaan. Vanhemmalla iällä mennyt naimisiin joten sinkkuelämään ilmeisen tottunut, eikä nyt sitten tajua että perheen eteen sitä omaa aikaa voi joutua vähän uhraamaan. En tiedä kauanko lähipiiri jaksaa vielä mahdollistaa, mutta pojot rouvalle tehokkaasta ulkoistamisesta....

Vaihda äiti ja isä toisinpäin niin tämä on ihan perus monessa perheessä...

Ei äidillä ollut synnytyksen jälkeistä masennusta tietääkseni, isä vaan alkoi käydä vauvan kanssa päiviä poissa. Aluksi äiti oli iloinen omasta ajasta, sitten alkoi valitus.

Tämä äiti myös usein syö vaan ulkona ruokansa, vaikka isä on laittanut kotona ruokaa. Ap

Niin no, äidin kannattaa rohkeasti ottaa osaa lapsen elämään enemmän. Yhtälainen "oikeus" kummallakin vanhemmalla on lapseen.

Ei taida olla tuolla pariskunnalla kaikki ihan hyvin, jos ei voi lapseen liittyvistä asioista keskustella ja sopia. Muuten kuulostaa ihanalta isältä. Useinkaan tuo kuvio on toisin päin.

Miksi olet itse isän puolella, ja moitit äitiä? Mikä on suhteesi porukkaan? Tuntuu tosiaan siltä, että äiti on työnnetty sivuun ja sinä jostain syystä paheksut äitiä.

Meillä on vähän tuolleen, paitsi ettei mies ole ominut lapsia. Hiukan ehkä pitää minua itseään heikompana vanhempana, joka kyrsii hiukan, koska tarttisin tukea, en tuollaista asennetta, mutta mies koittaa tiedostaa asenteensa ja havaita sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli isä on valvonut vauvasta saakka lapsen kanssa, käy lapsen kanssa kerhoissa, hoitaa tätä kotona, lähtee lapsen kanssa mummolaan, käyttää lääkärissä.. Vaikka molemmat ovat suurimmaksi osaksi olleet kotona.

Äiti opiskelee osa-aikaisesti, tekee vapaaehtoistyötä, näkee kavereitaan.. Mikään noista ei kuitenkaan ole niin sitovaa, etteikö äiti voisi olla lapsen kanssa. Opiskelua on muutama tunti viikossa ja vapaaehtoistyötä kerran kuussa.

ja sitten tämä äiti itkee, miten hänellä on niin vähän päätösvaltaa lapseensa, mm. että ei saa päättää vaatteista vaan mies ja miehen vanhemmat pukee lapsen ja päättää milloin tämä syö ja mitä. Äiti ei tiedä lapsen asioista juuri mitään ja valittaa että hänet jyrätään, vaikka itse jättäytyy sivuun.

Tosiaan saa paljon "omaa aikaa" koska mies on kulkenut lapsen kanssa vauvasta asti mummolassa päiviä.

Nyt tämä äiti haaveilee uudesta raskaudesta, jotta uusi vauva olisi "hänen".

Mitä mieltä?

Lapsi on 1,5 vuotias.

Jos nämä roolit olisivat toisin päin, niin kukaan ei kyselisi vauvapalstalla "mitä mieltä." 

Ja asiaan, itse olen ollut käytännössä koko lapsen kolmivuotisen eliniän se kakkosvanhempi: mies jäi työttömäksi raskausaikana ja minun oli vähän pakko mennä takaisin töihin. Mies käy lapsen kanssa ulkona, vie muskariin, kerhoon, kirjastoon. Mies päättää mitä lapsi syö, milloin ja kenen kanssa. Mies todellakin tietää paremmin, onko unilelu pesussa, missä on kurakinttaat, voiko naapuriin mennä leikkimään kun viime viikolla oli se ja se kulkutauti. 

Jos mies olisi työelämässä niin todellakin harkitsisin toista lasta ihan siksi, että kismittää miten paljon lapseni vauva-ajasta missasin. En nähnyt kääntymisiä, ensimmäisiä askeleita, en kuullut ensimmäisiä sanoja - koska painoin töitä. Kyllä, kuulostan katkeralta.

Aika normaalilta kuulostaa monelle miehelle. Kestä kuin mies, äläkä katkeroidu tai valita. Niin ne miehetkin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet itse isän puolella, ja moitit äitiä? Mikä on suhteesi porukkaan? Tuntuu tosiaan siltä, että äiti on työnnetty sivuun ja sinä jostain syystä paheksut äitiä.

Minusta kyllä tuntuu siltä, ettei naista oikeasti voi työntää syrjään äidin asemasta, jos nainen ei itse halua tai ajattele, että se on lapsille parempi. Eri asia sitten on, jos äiti pysyy sivussa koska se on lapsille parempi ja mies käyttää tilannetta hyväkseen ja alkaa eristää äitiä lapsista. Sama tietysti sukupuolet toisin päin.

No sun esittämä esimerkki kuulostaa vähän kummalliselta.

Meidänkin taloudessa minä, äiti, olen kakkosvanhempi. Ihan vain siksi että olen paljon töissä. Mies on hoitanut lapset siitä asti, kun tissistä irrottivat. Mies on muutenkin jotenkin empaattisempi ja hoivaavampi, kuin minä.

Mun hommia on kyllä hankkia vaatteet ja pestä ne, siinäpä ne... Paitsi että minulta kysytään aina sitä viimeistä mielipidettä, vaikka olen useita vuosia kannustanut miestä ja lapsia tekemään enemmän itsenäisiä päätöksiä. Kuitenkin usein kuulen: "Kysytään äidiltä! Joo!"

Äiti ei osaa olla äiti. Mikä estää sanomasta miehelle ja appivanhemmille että minä päätän nyt?

Jos molemmat ovat kotona, tulee mieleen että onko äiti oikeasti kykenevä hoitamaan lasta. Jos isä hoitaa siksi vanhempiensa kanssa kun äiti ei kuitenkaan jaksa. Ja häneltä on nyt vaan unohtunut vauva-ajan vaativuus. Normaalisti molemmat osallistuvat vauvanhoitoon kun ovat kotona.

Jos toinen on töissä, se on eri asia ja töissä oleva voi olla kumpi vain. Mutta kotona olevissa ihmettelen aina sitä joka ei hoida. Tuskinpa se toinen täysin kieltääkään, ei sellanen toimi jos asutaam samassa asunnossa.