Kamalin työpaikkasi?

up

Eräs nimeltä mainitsematon helsinkiläinen kauneuskirurginen sairaala, jonka johdossa on täysin narsistinen henkilö. Todella sairasta ja vainoharhaista menoa..Ekatyöpäivänä normaalit työkaverit supattivat korvaan, että pidä varasi tuon herra N:n kanssa, ei kannata luottaa jne

Eräs metallislan yritys, jossa pomot olivat hyvin ailahtelevaisia. Joskus juttelivat mukavia ja naureskelivat, useimmiten tuli haukkuja muiden työntekijöiden edessä - lähes kaikille työntekijöille. Töissä oli myös paljon etelänaapurimme kansalaisia, joiden jälkiä saimme aamuisin siivota kun pomo huusi meille, että paikat on pidettävä siisteinä.

Päivittäiset tavoitteet oli ihan jostain, millään ei olisi voinut sellaisiin venyä vaikka ylitöitä tehtiin tunneittain joka päivä. Työnjohtajat saivat eniten kuraa niskaan, ja oli paljon päiviä jolloin eivät 'uskaltaneet' / viitsineet pomoille mennä sanomaan mitään. Eivät edes kysymään voisiko työkalujen kuluvia osia hankkia.

Yksi työnjohtajista ei noina päivinä uskaltanut yksin mennä pomon kanssa edes puhumaan, vaan halusi aina talossa kauemmin olleen työntekijän mukaansa. Jos joku teki jotain pomojen mielestä väärää, saatettiin seuraavana aamuna yhdeltä osastolta ottaa työntekijä(-jöitä) toiselle osastolle, vaikka tuon osaston töitä ei voinut tehokkaasti pienemmällä ryhmällä tehdä. Annettiin vain lisää työvälineitä ja odotettiin että hommat hoituu, vaikka mitä niillä teki kun ei ollut tarpeeksi porukkaa niitä käyttämään.

Osa työntekijöistä lähti kesken projektin pois. Loput teki ylitöitä, ja lisää etelänaapurin asukkeja palkattiin vaikka pomot sanoivat suoraan, että niitä saa aina olla joku pomoportaasta vahtimassa. Kielimuurin takia ongelmiakin syntyi, mutta tekiväthän he mukisematta 12-18 tunnin työpäiviä - kun eivät muutakaan voineet.

Eräs suomalainen isohko rakennusfirma. Työnkuva ei vastannut ollenkaan sitä mitä olin sinne menossa tekemään. Mitään perehdytystä ei annettu. Koko ajan oltiin kyttäämässä, mutta mitään ei sanottu. Kun koitti olla omatoiminen mm työvälineiden suhteen tuli vain nyrpeää naamaa ja vaihdettiin nekin toisiin, vaikka mitään syytä ei työn hoitamisen kannalta ko asialla ollut.

Viiden päivän jälkeen sain potkut, samaan aikaan kun isopomo oli lomalla. Kyllä sitäkin sai olla työkkäriin päin selvittelemässä miksi näin Tein työni enkä käynyt tupakalla tai puhellut puhelimessa niinkuin useat muut. Kaikkeni yritin antaa, mutta ei kelvannut. Minulla ihan koulutus ja kokemustakin ko tehtävästä. Naama ei kai sitten miellyttänyt. Enpä ole tuon jälkeen edes ajatellut kyseisiä työtehtäviä sivuaviakaan töitä hakea. Sen verta itsetunto kärsi, enkä vieläkään usko olevani hyvä tuöntekijä.

Päiväkoti. Mitään en osannut tehdä oikein, ruokin, puin ja vaihdoin lapset väärin. Ohjasin väärin. Puhuin väärin. Lopulta minut laitettiin pois lasten luota ja jouduin valmistelemaan askarteluja. Sitäkään en osannut oikein, liian hidas. Nopeutin tahtia ja leikkasin kartonkia enemmän kuin ikinä ja noin viikossa käsi kipeytyi pahasti. Lääkärissä kävin ja jännetupintulehdus.

Lopetin työt. Kaiken kukkuraksi ryhmän muut aikuiset olivat loukkaantuneita ja aivan ymmällään mukamas kun sanoin kokevani asiat kuten koin. Heittivät pihalle tilasta.

Seuraavassa päiväkodissa olin tykätty työntekijä. Sain erittäin hyvää palautetta ja kun lopetin pomo yritti vielä käännyttää minua jäämään heille.

Vierailija kirjoitti:

Turun Työvoimatoimisto. En oikein edes tiedä, mistä aloittaa. En tajua ettei ministeriössä kukaan valvo ja yritä kontrolloida mitä noissa toimistoissa tehdään. 

kerro!!!

Kun menee pieneen firmaan töihin, joskus joutuu pomolle ihan rautalangasta vääntämään että ei ole kyseisen pomon henkilökohtainen avustaja/palvelija vaan ihan tavallinen työntekijä.

Varsinkin harjottelijoille sysätään ihan kaikki alaan liittymättömät paskahommat, yhteyttä otetaan hanakasti myös vapaa-ajalla (työasioihin liittyen siis) ja tulee kamala hyytävä haukkuryöppy jos et vastaa viestiin heti tai vastaat väärin. Ohjeistusta ei anneta, jos sen saa jotain kautta lypsettyä niin se on ympäripyöreä ja ylimalkainen. Sitten teet tuon hataran ohjeen mukaan omasta mielestäsi hyvin, ja taas tulee haukut kun et osannut lukea pomon ajatuksia. Harjoittelijat ovat monille huonoille pomoille pelkkiä likasankoja, jotka vastaanottavat huonon palautteen pelossa mukisematta huudot ja haukut. On se kätevää että oman huonon olon voi purkaa johonkuhun, eikä tämä voi sanoa mitään vastaan. Tätä 3-6kk.

Mieslukija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin muistaa miten tärkeää on kohdella muita hyvin vaikka itse olisikin saanut joskus vähemmän mukavaa käytöstä osakseen..

Tämä oli ketjun tärkein kommentti. Ei alennuta tuollaiseen paskaan itse.

Olin erään pikkukylän kirjastossa työkkärin työharjoittelujaksolla ja ilmapiiri oli sanoinkuvaamattoman hirveä! Henkilön, jonka olisi pitänyt opastaa minua, haukkui minut vain selän takana pomolle, kun en itsestäni osannut tehdä asioita, joissa hänen olisi kuulunut neuvoa. Minut laitettiin myös keittämään kahvia ja siellä oli käytössä semmoinen tuplalusikka, jollaista en ollut ennen nähnyt ja kun keitin kahvit normaaliin tapaan ja siitä tuli erikoisen jättilusikan takia liian vahvaa, sain kuivakalta tätilaumalta haukut, kun en osaa edes kahvia keittää. (Itse en huomannut kahvissa mitään pahaa, pidän vahvasta kahvista.)

Itse kirjasto oli mukava paikka olla töissä, asiakkaat, paikka ja kirjat ihania. Työporukka oli vain ihan hirveä.

Minulla on vain yhden päivän kokemus kamalasta työpaikasta. Ennen tuolla olemista, ajattelin että työpaikalla viihtyminen on pelkästään omasta asenteesta kiinni. No ei ole.

Olin ruokakaupassa työharjoittelussa lukion ohella, jossa väki vaihtuu n.3 viikon välein. Syynä on kauppiasrouva joka puhuu tarkoituksella kovaan ääneen työntekijöistään pahaa, kyykyttää, ja haukkuu. Esimerkiksi sain haukkuja siitä että pidin ruokatauon klo 14 (työni loppuivat klo 16, eikä kukaan suostunut tulemaan tuuraamaan minua kassalle ennen tuota kello kahta, ja olin siis ollut pitämättä mitään taukoja alkaen klo 8). Kun menin vaihtamaan vaatteita, rouva alkoi huutamaan pukuhuoneen vieressä toiselle työntekijälle miten "muija lähtee 1h ennen vuoron loppumista tauolle" ja "niin hidas että v*ttuako me tuolla tehdään". Sitten kun tulin ulos pukuhuoneesta nainen hyökkää halaamaan (!!) ja kysymään että tulenhan huomenna myös samaan aikaan.

En tiedä oliko minun tarkoitus kuulla tuota keskustelua, vai ei. Kuitenkin ekana työpäivänä 17-vuotiaana oli aika karseaa kuulla tuollaista, ja jätin työt seuraavana päivänä.

Tämän keskustelun lukemisesta tulee vain pahalle tuulelle.

Olin 19-vuotiaana eräässä Espanjasta käsin toimivassa puhelinmyyntifirmassa töissä. Aluksi kaikki oli ihan kivasti. Meillä oli aina kuuden tunnin päivät ja viikottain vaihtui iltavuorosta aamuvuoroon, soitettavia numeroita riitti ja kuulokkeet olivat hyvät käyttää pitkään. Kauppaakin tuli ihan ok. Sitten paikan nuori pomo päätti alkaa vähän "motivoida" tiimiänsä. Meidät alettiin jakaa kahteen osaan, viikon parhaat ja viikon huonoimmat. Parhaat saivat valita joka viikko kumpaa vuoroa tekevät ja se oli luonnollisesti aamuvuoro, joten me muut 50% tiimistä jumitimme iltavuorossa viikosta toiseen. Tämähän ei pikkupomolle riittänyt, vaan huonommalta puolelta otettiin myös kuulokkeet pois ja saimme käyttää vain lankapuhelimen luureja. Tiedättekö sen tunteen, kun painat sitä hiostavaa muovikapulaa korvaa vasten kivuliaasti tunnista toiseen? Jep. Hyvä tiimi sai syödä ilmaiseksi myytäviä välipaloja ja herkkuja, eikä heidän tarvinnut sitä edes itse hakea, vaan riitti kun huikkasi pomolle ja hän kantoi pöytään.

Ja sitten vielä ne soitettavat numerot: uutta listaa ei enää saanut huonommassa tiimissä ennen kuin oli tehnyt kauppaa annetulta listalta. Ja yhdessä listassa saattoi olla jopa vain kuusi numeroa! Yritäppä siinä perjantaina kuuden jälkeen soittaa kieltäytyneisiin tai vastaamattomiin numeroihin uudestaan ja uudestaan. Oikeastiko se ajatteli että jos soittaa samalle asiakkalle viisi kertaa, se muuttaa mielensä ja päättääkin ostaa?

Ihan törkeetä kiusantekoa myös asiakkaita kohtaan!

Onneksi otettiin sit kuuden ihmisen kanssa yhdessä samaan aikaan loparit keskellä päivää heti kun oltiin saatu palkka käteen (jep, käteisellä kirjekuoressa, mutta sentään tuli pohjapalkkaa). Sen pomon ilme oli näkemisen arvoinen. :D

Jälkikäteen oon kuullut ko. lafkasta että on ollut lain kanssa ongelmia. Pitääkin googlata vieläkö on pystyssä.

Eräs pankki. Olin ollut nousukiidossa ja esimiestehtävissä n. nelikymppiseksi ja sitten eräs pomo sai henkilökohtaisista mielipiteistään aiheen ns. sivuraiteuttaa minut.

Minut siirrettiin tomihenkilöksi ryhmään jossa tehtävät olivat ääliömäisen manuaalisia ja samoja asioita kirjattiin moneen paikkaan yhtaikaa. Kaikki työtoverini olivat nuoria tyttöjä ja poikia jotka bilettivät yhdessä ja kävivät yhdessä syömässä. Ne saattoivat pääni yli kutsua toisiaan ruokatunnille tai kekkereihin, minä olin kuin pölyinen huonekasvi.

Häviäjän haju oli tarttunut minuun. Sain vain vähän neuvoja mutta paljon nuhtelua ja päivittelyä jos tein jotain väärin (enkä usein tehnyt). Virheistäni puhuttiin niin että esimies VARMASTI kuuli ja usein  puitiin vielä ryhmäpalaverissa. Vanhojakaan duunikavereita en töissä tavannut, sijaitsimme eri paikassa. Pari niistä piti aktiivisesti yhteyttä, yritin olla valittamatta liikaa.

Olin romuna, työpäivät tuntuivat kauheilta,  kyyneleet silmissä poistuin joskus töistä ja pulssi hakkasi kun menin aamulla töihin. Onneksi töitä oli vähän ja solvausten pelossa minusta tuli hyvin huolellinen (toisin kuin muut) ja opin lintsaamaan MELKEIN yhtä paljon kuin nuoret kollegani.

Miksi jäin? Olin sanut pitää kovan palkkani (ilmeisesti työtoverini eivät koskaan tajunneet että sain tuplasti heidän palkkansa).  Itsetuntoni oli nollassa, joten en uskonut saavani uutta työtä alennuksen jälkeen. Ajattelin että minun täytyy nousta takaisin esimieheksi tai asiantuntojaksi ennenkuin saisin uuden paikan. No, ketään toimihenkilöä ei sielläoloaikanani ylennetty, väki vain vaihtui. Esimiehet ja asinatuntijat pestattiin AINA kilpailijalta, se oli meillä meriitti jos teki "hyvän kaappauksen" kilpailijalta. 

Miksi lopetin?  Firma järjesti YT:t ja koska olin kovapalkkainen, sain tietenkin kenkää. Sain erorahan. Tunsin itseni todella epäonnistuneeksi, itkin pari viikkoa. Ensimmäiset hakemukseni olivat noloja, niukkoja. Sitten kun tein niitä hakemuksia, niin asiat painuivat perspektiiviinsä ja muistin miten paljon osasin ja miten hyviä juttuja olin tehnyt. Sain uuden hyvän duunin 4kk irtisanomisen jälkeen.

Olen kuitenkin päättänyt olla olematta lojaali yhdellekään työnantajalle. Tästedes vaihdan paikkaa parin vuoden vuoden välein, haluan nyt sen nousujohteisen uran jonka yksi pikkusielu minulta vei.

Huonoin työpaikkani oli eräs optikkoliike, jossa pomona oli täysin narsistinen keski-ikäinen nainen. Inhosi automaattisesti nuorempia naisia ja suosi miehiä. Lomien suhteen ei ottanut huomioon mitään toiveita,  perheelliset työntekijät olisi toivoneet edes yhden viikon kesällä yhteistä lomaa kesälomailevien koululaisten kanssa, mutta laittoi aina kesäloman toukokuulle tai elokuun lopulle tai syyskuulle, ellei sattunut kuulumaan pomon perseennuolijaporukkaan. Itse pomo lomaili aina koko heinäkuun.

Pahinta oli, että tuo nainen oli myrkyttänyt ilmapiirin yrityksessä täysin. Oli agitoinut itselleen kätyreitä, jotka sitten kellon kanssa vahtivat muiden taukojen pituutta.

Itse jouduin puhutteluun kun tulin töihin, kirjasin itseni sisään, otin takin pois ja vaihdoin työkengät (ennen liikkeen avaamista, tuohon meni noin 1-2 min). Piti ensin ottaa takki pois ja vaihtaa työkengät ja sitten vasta kirjata itsensä töihin. Usein liikkeeseen jäi ihmisiä sulkemisajan jälkeen, eli vaikka vuoro päättyi klo 19, saattoi töistä päästä lähtemään vasta 19:20. Pomo ei antanut kirjata tuota ylimääräistä 20 min, vaan ilmoitti että työt loppuu klo 19. Kotiin ei tietenkään saanut lähteä klo 19, vaan asiakkaat piti palvella loppuun asti (ihan ok, jos siitä olisi maksettu). Pakollisia koulutuksia oli myös esim. viikonloppuisin, palkattomana, mutta pakollisena. Pomon mukaan työntekijällä ei ollut mitään oikeuksia, pelkästään velvollisuuksia ja piti nöyristellä ja olla kiitollinen että sai olla töissä hänen alaisuudessaan.

Tämä pomo kertoi myös alaistensa sairaslomien syitä muille, juorusi yhden työntekijän vaikeasta masennuksesta. Itselleni nousi korkea kuume kesken työpäivän ja aivan järjetön räkätauti: Pomo ilmoitti että olen ihan työkykyinen enkä saa lähteä kotiin. Koitin palvella asiakasta, joka totesi että sä oot aivan hirveessä kunnossa, et sä voi tehdä töitä. Pomo oli onneksi vieressä, kuuli tämän eikä voinut siinä alkaa asiakkaalle inttämään vastaan. Lähdin kotiin, pomo tuli sihisemään takahuoneeseen että "sä tasan tuot lääkärintodistuksen" ja sanoi että olen lusmu ja paska työntekijä. Itkien lähdin kotiin. Lääkärissä kävin onneksi, sillä se oli angiina ja sain viikon sairausloman.

Lopetin itse tuolla nopeasti, ja pomo haukkui minut maan rakoon irtisanoutuessani. Olin huonoin hänen tuntemansa työntekijä, en tulisi koskaan saamaan muita töitä ja tulisin vielä anelemaan duuniani takaisin häneltä. Tuo hirviöpomo sai potkut vähän sen jälkeen kun itse olin lopettanut. Tästä on aikaa kohta 10 vuotta, olisi kiva tietää mitä tuolle mulkulle akalle kuuluu nykyään.

No, nyt olen täysin toisella alalla, asiantuntijatehtävissä eikä kukaan kyttäile työaikaani tai kyseenalaista sairastamista.

Itsellä on kokemusta eräästä melko isosta siivousalan firmasta. Ensinnäkin henkilöstomitoitukset oli päin sitä itseään suoraan sanottuna, mistä seurasi jatkuva henkilöstöpula. Isommat pomot olivat tehneet tarkat laskelmat per neliömäärä jokaiselle työntekijälle. No, eivät olleet ottaneet huomioon mm. likaisuusastetta tai taukojen pitämistä saatikka edes käytännön asioita työn kannalta noissa laskelmissaan.

Lakisääteisiä taukoja ei todellakaan useimpina päivinä kerennyt millään pitämään työaikana, jos meinasi kaiken vaadittavan keretä tekemään työajan sisällä (ylitöistä olisi pitänyt tehdä selvitys lähiesimiehelle) ja tauot joka tapauksessa vähennettiin palkasta, piti niitä tai ei. Jos tauot piti kuten olisi kuulunut, se meinasi, ettei kaikkia vaadittuja työtehtäviä kerkeä päivän aikana tekemään, vaan osan olisi joutunut jättää tekemättä, mistä toki olisi seurannut valitus asiakkailta ja siitäkin selvitys lähiesimiehelle, miten näin on päässyt käymään.

Pahimpia päiviä oli ne, jolloin joku oli sairaana tai poissa muuten eikä sijaista saatu paikalle. Silloin sitten olikin sen poissaolevan henkilön 8h työt tehtävänä vielä omien töiden päälle. Työporukka joutui jakautumaan (ne ketkä pystyivät jäämään ylitöihin) ja se meinasi sitä, että käytännössä 8h työpäivän päälle tuli vielä parin tunnin edestä ylitöitä. Toki korvaukset niistä sai, mutta melko pitkiksi ne päivät venyi tahtomattaan ja vieläpä ilman niitä taukoja, eli ei se raha ihan hirveästi sitä vapaa-ajan puutetta ja taukojen puutetta korvannut. Tosin hyvinhän noissa töissä laihtuikin, kun ei kerennyt syömään ja suuna päänä sai juosta tavallisenakin työpäivänä, jotta ehtii tehdä kaiken tarvittavan. 

Lähiesimies kyllä yritti puhua ylemmille johtajille henkilöstöpulasta ja koitti kaikkensa paikatakseen asiaa, jotta kerettäisi edes lakisääteiset tauot pitämään, mutta minkä teet kun ylempi johto piiloutui laskelmiensa taakse eikä tullut ollenkaan vastaan asiassa. 

Sen lisäksi työputket oli välillä aivan järjettömiä, sillä siivoustehtäviä oli läpi viikon. Yleinen putki oli 11 päivää, minkä jälkeen lain mukaan täytyy katkaista yhdellä vapaalla työputki. Ei se yksi vapaa riitä mitenkään palautumaan 11 päivän työputkesta, kun sen vapaan jälkeen on seuraava 5-11 päivän työputki mahdollisine ylitöineen fyysisesti raskaassa työssä. Pisimmillään vapaat kesti jopa 2 päivää, se oli luksusta se.

Lähiesimies ja työporukka teki parhaansa annetuissa olosuhteissa, sinällään työhengessä ei ongelmaa ollut sen suuremmin, vaikka olisi voinut niin olettaa kaikesta kiireestä ja paineesta johtuen. Jos siellä olisi työhengessä ollut mitään hämminkiä, olisi tilanne mennyt jo ihan sairaaksi ja todennäköisesti henkilökunnan vaihtuvuus olisi ollut paljon isompaa.

Luulen, että aika useissa isommissa siivousfirmoissa meininki on yleensäkin tällaista, sen vuoksi itse suosisin kyllä pienempiä paikallisia siivousfirmoja sekä työntekijänä että asiakkaana, jos joskus olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, mistä siivouspalvelut ostetaan. Jostakin se voitto on vedettävä, ja valittevasti yleisesti ottaen se varsinkin isommissa firmoissa on oman henkilökunnan vahvuudesta ja jaksamisesta. Vedetään työntekijät ihan piippuun. Nostan hattua isosti pidempiaikaisille siivoojille, jotka tekevät tätä työtä koko ikänsä. Itse en pystyisi.

Upp!