Kamalin työpaikkasi?

Eräs pikaruokaketjun ravintola Etelä-Pohjalaisessa pienessä kaupungissa. Ravintolan omistaja (mies) palkkasi töihin vain (nuoria ja hyvännäköisiä) naisia, koska miehet olivat hänen sanojensa mukaan laiskoja. Ei luottanut meihin naisiinkaan vaan tuli aina itse avaamaan ja sulkemaan ravintolan ja laski kassan. Me emme saaneet avaimia ravintolaan. Saattoi olla kuitenkin ravintolan auetessa kesäsunnuntaisin aivan helvetinmoisessa kännissä ja jopa toisessa kaupungissa niin että asiakkaat ja työntekijät joutuivat odottelemaan miestä oven ulkopuolella.  

Pukuhuonetta ei ollut vaan vaatteet vaihdettiin takahuoneessa johon mies saattoi "vahingossa" tulla paikalle kesken vaihdon. Sai raivarin jos joku meistä oli pessyt lattian ja siihen oli jäänyt pesijän oma jalanjälki, piti paria naista suosikkinaan ja puhui näiden kanssa muista pahaa selän takana yms.

Olen jo muuttanut pois kyseisestä kaupungista mutta olen kuullut että ravintola meni konkkaan aika pian erinäisten taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. Veikkaisin, että ne liittyvät siihen että mies laski aina itse kassan ja juhli paljon..

kertokaa lisää!

Minulla samantyyppisiä kokemuksia kuin Ap:lla, mutta puutarhamyymälästä. Olen kertonut tämän ennenkin täällä mutta kerron uudestaan.

Olin vastavalmistunut puutarhuri kun pääsin sinne kesätöihin, perehdytys oli tyyliin kerran kierrätys alueella ja se siitä, töihin. Yritin olla oma-aloitteinen, purin kuormaa, kastelin ynnä muuta, ja kaikki oli aina väärin tehty. Ok, aloin kysymään ohjeita mutta sitten äyskittiin että "älä häiritse".

Tämä kaikki sotkeminen tuli lähiesimieheltäni ja ko. Osaston päälliköltä. Lähiesimieheni takia koko kesätyöpoppoo oli kireä eikä uskaltanut neuvoa toisiaan koska se oli kuitenkin väärin eikä kukaan halunnut syitä niskaansa.

Pistän vaikka ihan ranskalaisilla viivoilla muutamat törkeydet, jotka ovat syöpyneet mieleen:

- olin AINA liian hidas. Jos laitoin tavaraa myyntiin, lähiesimies ämmä tuli repimään tavaraa käsistä ja sanoi "saat paljon enemmän töitä tehtyä jos teet tehokkaammin"! Kysyin että voitko näyttää tehokkaamman työtavan, mutta kuulemma "pitää osata itse".

- "hitauteni" antoi minusta ilmeisesti vajaan kuvan, sillä yksi päivä osaston päällikkö tuli luokseni katsellessani kukkia. Hän kulki vierelläni liikkuessani kukkapöytien seassa ja kyseli "tiedäthän sinä nyt varmasti näistä lajikkeista mitään kun asiakas kysyy? Mikä menee valoon ja varjoon? Mikä tuon kukan nimi on, entä tuon?" Lopulta hän lähti jouduttuni todistelemaan ammattipätevyyttäni kireällä äänellä, tosin epäuskoinen ilme kasvoillaan.

- Sama päällikkö väitti että koko ajan kyselen lähiesimieheltä jotain. Koko ajan? Välttelen häntä parhaani mukaan ja kysyin vain pakon edessä ja maha kuralla.

- tein yhden kerran KAMALAN virheen ja hui, ohjasin asiakkaat lähiesimiehen luo! Nuori pariskunta kyseli jotain omenapuumyrkkyjä, ja en osannut heitä neuvoa joten ajattelin että asiakkaille olisi kivuttominta saada apua sellaiselta, joka osaa neuvoa vaivattomasti. Kohteliaasti neuvoin heitä kääntymään lähiesimieheni puoleen. N. 10 minuutin kuluttua (asiakkaat oli ilmeisesti palveltu) lähiesimies hyökkää vaahtoamaan "Et voi KAIKKIA asiakkaita ohjata minun luokseni", ja käski seurata myrkkypuolelle. Näytti myrkyn takaa jotain präntti ja sähisi "olisit sinä tuosta osannut lukea"!

- lähiesimies puhui minusta paskaa (omasta mielestään kai totuutta) ylimmälle esimiehelle, joka oli minut palkannutkin. Olin juuri kerännyt rohkeutta kertoakseni työpaikan hirveästä ilmapiiristä, mutta sitten tämä palkannut pomo kutsui minut keskusteluun. Sanoi näin: "olen kuullut Sarilta (lähiesimies), että et saa töitä tehtyä etkä osaa palvella asiakkaita. Minun on purettava työsuhde jos tästä ei tule mitään". En saanut kerrottua mitään mitä oli aikonut, ja muistan kun menin keskustelun jälkeen itkemään piiloon. Tarvitsin työn kovasti ja olin ollut ylpeä itsestäni kun olin työn saanut.

- sitten vielä koko puljun sihteeri. Olin juuri tullut tauolle ja istunut alas, kun sihteeri tulee tiukkaamaan "tiedäthän että tauko on TASAN 12 minuuttia"? Öö joo, sanoin. Tulin vasta äsken. Lisäksi kaikki yllämainitut eukot hiljentyivät heti kun saavuin kahvihuoneeseen, eivätkä edes vastailleet vaikka puhuin ystävällisesti. Lopulta välttelen samaan aikaan kahvihuoneeseen menoa...

Tämän koko sotkun mielestä menetin ammatillisen itsetuntoni ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Tämä työpaikka sairastutti minut. Vieläkin pelkään uusia työpaikkoja, varsinkin naisvaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen, töihin pitää tulla 10min etuajassa sen takia, että voi laittaa tietokoneen päälle ja vaihtaa sisäkengät jalkaan. Tästä ajasta ei makseta palkkaa, mutta jos jätän tulematta on huuto varmaa. Myös ruokatauko kellotetaan minuutilleen ja ruokatauon aikana pitäisi vastata puhelimeen jos asiakas soittaa. Palkkataso on selvästi heikompi kuin alan keskiarvopalkka. Pomo on todella ailahteleva, yhtenä päivänä kehuu ja juttelee mukavia, seuraavana päivänä haukkuu pystyyn kun olen niin tyhmä. Pomo haluaa aina kaikki ilmaiseksi, mutta olettaa vain parasta. Tekee itse paljon virheitä, mutta ei ikinä tunnusta niitä. Jos joku muu tekee virheen on pomo haukkumassa ja uhkailemassa potkuilla.

Haen työ- ja opiskelupaikkoja työn ohessa ja lähden samantien kun saan jommankumman.

Voi kauheeta, joutuu tulemaan 10 minuuttia etuajassa töihin. On kuule ihan arkipäivää lähes joka työpaikassa. Ja monessa ei edes 10 minuuttia riitä.

Eräässä kahvilassa 18 vuotiaana. Ei muuten vikaa, mutta omistajan tytär, minua noin 10 vuotta vanhempi nainen jostain syystä vihasi minua ensihetkestä lähtien. Jos autoin tiskien siivoamisessa hän huusi "älä sinä nyt mene sinne sohlaamaan! Anna hänen tehdä se!" jos en auttanut niin "mene nyt auttamaan äläkä siinä seiso!" puuttui myös taukosyömisiini, jotka eivät hänelle millään tavalla kuuluneet. Oli aikamoinen ensikosketus työelämään.. Tuosta johtuen ajattelun pitkään että olen ihan paska. Nykyään ymmärrän että hän oli sairas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkea. Hierarkia, nokkimisjärjestys, kuppikunnat, huono henki. Mukavimmat opettajat olivat ne, jotka pysyivät poissa opettajain huoneesta kokonaan. Itse hallinto-osastolla, jossa järjestys oli vielä pahempi kuin opettajien keskuudessa. Osa opettajista tosi ylimielisiä, osa tosi mukavia. Pari vaihtoi amikseen ja viihtyi siellä paremmin, kertoo varmaan jotain sekin. Itse olin harjoittelussa amiksen puolella ja siellä oli paljon viihtyisämpää oppilasaineksesta huolimatta. Nyt olen yksityisessä pikkuyrityksessä ja viihdyn, vaikka pomo onkin jämähtänyt kahdeksankymmentäluvulle. 

Ammattikorkea minullakin. Työskentelin lehtorina ja samana vuonna minun lisäkseni irtisanoutui muitakin. Kuppikuntaisuus ja oli tavallista myös siinä ammattikorkeassa, jossa itse työskentelin. Lisäksi omassa ammattikorkeassa muutamalla miespuolisella kollegalla oli sovinistisia mielipiteitä ja puhuivat ihan yleisenä huvinaan opiskelijoiden ulkonäöstä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkea. Hierarkia, nokkimisjärjestys, kuppikunnat, huono henki. Mukavimmat opettajat olivat ne, jotka pysyivät poissa opettajain huoneesta kokonaan. Itse hallinto-osastolla, jossa järjestys oli vielä pahempi kuin opettajien keskuudessa. Osa opettajista tosi ylimielisiä, osa tosi mukavia. Pari vaihtoi amikseen ja viihtyi siellä paremmin, kertoo varmaan jotain sekin. Itse olin harjoittelussa amiksen puolella ja siellä oli paljon viihtyisämpää oppilasaineksesta huolimatta. Nyt olen yksityisessä pikkuyrityksessä ja viihdyn, vaikka pomo onkin jämähtänyt kahdeksankymmentäluvulle. 

Ammattikorkea minullakin. Työskentelin lehtorina ja samana vuonna minun lisäkseni irtisanoutui muitakin. Kuppikuntaisuus ja oli tavallista myös siinä ammattikorkeassa, jossa itse työskentelin. Lisäksi omassa ammattikorkeassa muutamalla miespuolisella kollegalla oli sovinistisia mielipiteitä ja puhuivat ihan yleisenä huvinaan opiskelijoiden ulkonäöstä.

Lisää ääniä ammattikorkealle! Todella ahdistavaa ja vanhanaikaista, vaikka ollaan olevinaan nykyajassa. Johtamista on kai opiskeltu jossain Siperian takana, kyvyttömät johtaa haluttomia...

Monenlaista on tullut tähän ikään koettua, mutta ehdottomasti pahin on liikenneohjaajan pesti. Siis tällainen joka pysäyttää ja ohjaa liikennettä tietyömaiden kohdalla. Työnantajana oli firma, joka teki näitä asfalttihommia. Tämän kokemuksen sain eräänä kesänä 90-luvulla ollessani noin 20-vuotias opiskelija. Ensinnäkin työvuorot olivat aivan jumalattoman pitkiä ilman taukoja. 10-14 tunnin rupeama oli ihan tavallinen. Ja ei taukoja tarkoittaa että ihan oikeasti ei päässyt syömään tai juomaan. Mikä oli kyllä siinä mielessä ihan hyvä, koska mitään wc-mahdollisuutta ei luonnollisestikaan ollut, jos ei sattunut huoltoasemaa tietyön kohdalle ;D . Äijät kävi tietty puskissa kusella, mutta se vaihtoehto ei houkutellut syystä jonka kerron lopuksi. Ohi ajavat ihmiset olivat tietenkin kypsiä jonottamaan ja odottamaan, ja tietysti puskivat sen meihin liikenteenohjaajiin. Mieleen on jäänyt eräskin valopää äijä, joka huuteli autonsa ikkunasta raivohulluna että pitäkää vaan pidempiä kahvitaukoja. Hän oli joutunut sen 10 minuuttia odottamaan jonossa. Me ei oltu kahvi- tai pissataukoa pidetty kahdeksaan tuntiin. Että joo, ihmisten yleinen kusipäisyys tuli kyllä selväksi tuon työpestin aikana. Lisäisin vielä, että se aika jonossa riippuu tietysti siitä, kuinka pitkältä matkalta toinen kaista on suljettu. Asia, johon me liikenteenohjaajat, työporukan alin kasti, emme kyllä villeissä unelmissammekaan olisi pystyneet vaikuttamaan. Ai niin, se ehditon huippujuttu vielä. Pomona meillä oli tyyppi, joka tykkäsi kyykyttää kirjaimellisesti, mutta vain meitä nuoria naispuolisia työntekijöitä. Tämä rasvainen ja möhömahainen aarre pomojen joukossa muun muassa pyysi minua korjaamaan autonsa lattiamaton asentoa. Siinä sitten olisin pyllypystössä mattoa suoristellut tyypin tsiikatessa peräpäätäni. Huippuna jutussa, hällä oli oma noin 9-vuotias poikansa jostain syystä mukana. Ajatteli varmaan opastaa poikaansa miten naispuolisia alaisia kohdellaan. Hymähdin pyynnölle enkä siis perääni isä-poika kombolle esitellyt. Tällaisten kivojen tempausten lisäksi pomolla oli jonkinlainen pakkomielle naisalaistensa terveyteen. Tarkemmin määriteltynä virtsarakon terveyteen. Toistuvasti ja usein hän muisti huolehtia että ettehän tytöt nyt saa pissatulehdusta kun istutte kiviportailla/menette vapaalla juhlimaan/ oletteko nyt varmasti pukeneet villahousut? Vaikka nuorena aika ujo ja arka olinkin, ja yleensä vain silmät pyöreinä sen äijän touhuja seurasin, niin kyllä mulla sitten yhdesti meni kuppi nurin. Sanoin lakonisesti takaisin että kyllä sulla taitaa olla vähän huolehdittavaa (oikeasti oli tosi stresssaantunut, huusi ja ärjyi jatkuvasti miesalaisilleen), kun joudat päätäsi vaivaamaan meikäläisen virtsarakon takia. Äijä meni vaikeaksi, lähinnä varmaan hämmästyksestä että sanoin vastaan, eikä niinkään mun "nokkeluudesta" (not), ja mumisi että ei nyt tarvi suuttua. Ei tosin enää mun pissatulehduksista kysellyt. Tästä tuli aika pitkä sepustus, anteeksi. En ollut pitkään aikaan muistellut tätä kokemusta, kiitos kun sain jakaa tämän kanssanne.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaista on tullut tähän ikään koettua, mutta ehdottomasti pahin on liikenneohjaajan pesti. Siis tällainen joka pysäyttää ja ohjaa liikennettä tietyömaiden kohdalla. Työnantajana oli firma, joka teki näitä asfalttihommia. Tämän kokemuksen sain eräänä kesänä 90-luvulla ollessani noin 20-vuotias opiskelija. Ensinnäkin työvuorot olivat aivan jumalattoman pitkiä ilman taukoja. 10-14 tunnin rupeama oli ihan tavallinen. Ja ei taukoja tarkoittaa että ihan oikeasti ei päässyt syömään tai juomaan. Mikä oli kyllä siinä mielessä ihan hyvä, koska mitään wc-mahdollisuutta ei luonnollisestikaan ollut, jos ei sattunut huoltoasemaa tietyön kohdalle ;D . Äijät kävi tietty puskissa kusella, mutta se vaihtoehto ei houkutellut syystä jonka kerron lopuksi. Ohi ajavat ihmiset olivat tietenkin kypsiä jonottamaan ja odottamaan, ja tietysti puskivat sen meihin liikenteenohjaajiin. Mieleen on jäänyt eräskin valopää äijä, joka huuteli autonsa ikkunasta raivohulluna että pitäkää vaan pidempiä kahvitaukoja. Hän oli joutunut sen 10 minuuttia odottamaan jonossa. Me ei oltu kahvi- tai pissataukoa pidetty kahdeksaan tuntiin. Että joo, ihmisten yleinen kusipäisyys tuli kyllä selväksi tuon työpestin aikana. Lisäisin vielä, että se aika jonossa riippuu tietysti siitä, kuinka pitkältä matkalta toinen kaista on suljettu. Asia, johon me liikenteenohjaajat, työporukan alin kasti, emme kyllä villeissä unelmissammekaan olisi pystyneet vaikuttamaan. Ai niin, se ehditon huippujuttu vielä. Pomona meillä oli tyyppi, joka tykkäsi kyykyttää kirjaimellisesti, mutta vain meitä nuoria naispuolisia työntekijöitä. Tämä rasvainen ja möhömahainen aarre pomojen joukossa muun muassa pyysi minua korjaamaan autonsa lattiamaton asentoa. Siinä sitten olisin pyllypystössä mattoa suoristellut tyypin tsiikatessa peräpäätäni. Huippuna jutussa, hällä oli oma noin 9-vuotias poikansa jostain syystä mukana. Ajatteli varmaan opastaa poikaansa miten naispuolisia alaisia kohdellaan. Hymähdin pyynnölle enkä siis perääni isä-poika kombolle esitellyt. Tällaisten kivojen tempausten lisäksi pomolla oli jonkinlainen pakkomielle naisalaistensa terveyteen. Tarkemmin määriteltynä virtsarakon terveyteen. Toistuvasti ja usein hän muisti huolehtia että ettehän tytöt nyt saa pissatulehdusta kun istutte kiviportailla/menette vapaalla juhlimaan/ oletteko nyt varmasti pukeneet villahousut? Vaikka nuorena aika ujo ja arka olinkin, ja yleensä vain silmät pyöreinä sen äijän touhuja seurasin, niin kyllä mulla sitten yhdesti meni kuppi nurin. Sanoin lakonisesti takaisin että kyllä sulla taitaa olla vähän huolehdittavaa (oikeasti oli tosi stresssaantunut, huusi ja ärjyi jatkuvasti miesalaisilleen), kun joudat päätäsi vaivaamaan meikäläisen virtsarakon takia. Äijä meni vaikeaksi, lähinnä varmaan hämmästyksestä että sanoin vastaan, eikä niinkään mun "nokkeluudesta" (not), ja mumisi että ei nyt tarvi suuttua. Ei tosin enää mun pissatulehduksista kysellyt. Tästä tuli aika pitkä sepustus, anteeksi. En ollut pitkään aikaan muistellut tätä kokemusta, kiitos kun sain jakaa tämän kanssanne.

Siis apua. Nuo työpaikkakiusaamistapaukset on tietysti kamalia, mutta tämä kyllä saa minun pisteet kamalimmaksi työpaikaksi tässä ketjussa tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut tästä toiseenkin keskusteluun, mutta hirvein työpaikkani oli muuan kahvilaketju, jossa meininki oli samanlaista kuin ap:n kuvauksessa. Sain ala-arvoista kohtelua paikan muilta työntekijöiltä (kaikki tyttöjä, tietenkin). Tuo asenne alkoi heti ekana päivänä, kun kysyttäessä kerroin että "mä olen vielä opiskelija, tää on mulle vain osa-aikatyötä". Kaikki muut olivat vakkareita, mutta silloin en vielä tiennyt sitä - muuten olisin muotoillut sanani toisin. Eräs työkavereista alkoikin sitten viitata minuun "yliopistotyttönä".

Minulle laitettiin kaikki ikävimmät hommat, vaikka niiden kanssa olisi kuulunut vuorotella. Koko ajan hoputettiin toimimaan nopeammin, ja sitten kun toimin, työnjälki oli huolimatonta ja haukut tuli taas. Haukkujen lisäksi nuo työkaverit eivät juuri puhuneetkaan minulle. Aluksi yritin tehdä tuttavuutta, mutta kun heitä ei kiinnostanut, aloin keskittyä vain työntekoon ja vastailin ainostaan puhuteltaessa. 

En edes tajua miten kestin töissä viisi kuukautta. Päällikkö kutsui minut lopulta takahuoneeseen keskustelemaan ja kertoi, että minut erotetaan. Vastasin ihan suoraan, että ei haittaa, koska olisin joka tapauksessa lopettanut pian itse. Minulla ei ollut ikinä ennen ollut yhtä kevyt olo, kun lähdin kotiin siitä paikasta.

Mikä oli irtisanomisperusteena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Kahvitauot kellotetaan sekunnilleen ja ylityöt sitten kätevästi

Joo. Cittarilla kahvi/lounastauko alkaa just sillon kun lähdet siitä KASSALTA. Kävelet ison kaupan päästä päähän taukotilaan, matkalla asiakkaat pysäyttää ja kyselee, ja perille päästyäsi 20 min tauosta on jäljellä 5 min. "Ihan oma syy."

Täällä toinen cittarilainen. Meillä koitti eräs esimies väittää samaa, mutta luottamusmies otti selvää asiasta ja ei mee noin.

Tauko alka siitä kun leimaat ittes tauolle. Jos ostat jotain evästä tms. se lasketaan mukaan taukoon.

Asiakkaan palvelemista ei, eikä myöskään sitä kävelyä toiseen päähän taloa.

Jos teillä on tollasta niin laittakaa luottamusmies ottamaan yhteyttä liittoon ja selvittämään sen..

Uppista

Rax ravintola 10 vuotta sitten. Meitä oli ehkä 5 nuoren naisen porukka, ravintolapäällikkönä tyhjäpäinen teinikana. Sitä paskanpuhumisen määrää! Ravintolapäällikkökin jauhoi paskaa muista selkien takana minkä ehti. Ja itse työ oli ehkä vielä hirveämpää, vain päivävuorossa oli kaksi ihmistä samaan aikaan, mutta aamut ja illat teit yksin kaiken, hoidit kassan, salin, ruuanlaiton, siivoilun ja vielä teit järjestelyitä seuraavaa päivää varten. Se oli vaan niin hirveää, ihan järkyttävä määrä työtä ja palkka sen 7 euroa tunti vai mitä olikaan. Huhhuh. Kyllä monesti oli itku kurkussa kun tuli isompi porukka illalla syömään ja koitat siinä yksin vääntää parhaas mukaan kun jengi huutaa lisää ruokaa kun pöytä ammottaa tyhjyyttään. Lisäksi sun oli pakko maksaa (vähentää palkasta) joka päivä joko muutaman euron ns juomaraha tai ruokaraha (joka tuntipalkkaan nähden oli jo oikeasti tosi iso summa) koska oletuksena on että juot siellä limsaa tai pidät ruokiksen, vaikka välillä siis oli niin kiire ettet ehtinyt edes vesilasia käyttää huulilla koko päivän aikana. Voi vittu mikä paikka, en suosittele kenellekään enkä menisi mistään hinnasta tuonne enää töihin. 

Vieläkö löytyisi karmaisevia tarinoita?

"Hieno" ravintola jonka omisti mielivaltiainen poika. Vanhan rahan perijä joka halusi olla cool, pisti pystyyn snobi ravintolan.

Hänellä ei ollut koulutusta tai kokemusta ravintola-alasta. Hänellä ei ollut kokemusta johtamisesta. Hänellä ei ollut mitään työkokemusta.

Kahden vuoden aikana mulla ehti olla 8 ravintolapäällikköä. Olin itse vuoropäällikkö ja pomo vaihtu tiheään tahtiin. Joko he lähtivät tai saivat potkut, riippuen tajusivatko tilanteen toivottomuuden ajoissa vai ehtikö omistaja keksiä, että ei tykkää ihmisestä.

Vuoropäällikkönä olin alempaa kastia, eli omistaja ei alentunut puhumaan mulle. Onneksi. Kahden vuoden aikana musta tuli erittäin kyyninen. Pyöritin ravintolaa. Katsoin, kun ovesta tulee sisään uusi pomo, uudet ideat, uusi tapa tehdä asioita, täynnä intoa, omistaja on tyytyväinen, ekalla viikolla ei tule ennätystulosta, omistaja hermoilee, pomo hermoilee, omistaja heittää pomon pihalle, ovesta tulee sisään uusi pomo, uudet ideat, uusi tapa tehdä asioita, täynnä intoa,omistaja on tyytyväinen, ekalla viikolla ei tule ennätystulosta, omistaja hermoilee, pomo hermoilee, omistaja heittää pomon pihalle, ovesta tulee sisään uusi pomo, uudet ideat, uusi tapa tehdä asioita, täynnä intoa, jne, jne

8 pomo kun tuli taloon, en edes kuunnellut hänen puhetta tai ideoita. Ihan vitun sama. Ei kiinnosta. Ulos kumminkin lennät, itse tai avustettuna.

Palkka oli hyvä, sain olla rauhassa, hyvä tiimi ja otin loparit oman mielenterveyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs hypermarket. Olen tästä ennenkin kertonut tällä palstalla, mutta en löytänyt enää sitä keskustelua. Työporukka paljastui todella kaksinaamaiseksi ja myrkylliseksi, esittivät kauhean mukavia ja sitten puhuttiin paskaa ja juoruiltiin selän takana. Tutustuin itseäni hieman nuorempaan työkaveriin, itse olin 20-vuotias, ja erehdyin paljastamaan hänelle henkilökohtaisia asioitani (luotin ko. henkilöön, hän oli ystävällinen ja avautui itsekin joistain asioista). Lopputulos: hän kertoi juttuni eteenpäin työpaikan pahimmalle juoruajalle ja väritti sitä erittäin räikeästi. Pari vuotta lähtöni jälkeen kuulin tutulta, jolla oli kaverin kaveri tjsp siellä työpaikalla, että osa työporukasta oli yrittänyt saada minulle potkut tämän paisutellun juorun takia. Ja kyseessä ei siis alun perin ollut mikään iso juttu, saatika sellainen, josta voisi mitenkään antaa potkut. Edelleen vituttaa asioida ko. kaupassa, vaikka irtisanoutumisestani on jo yli neljä vuotta.

Taitaa olla kyseessä Ideaparkin Prisma?

Pari kesää sitten Savonlinnassa eräs kesäravintola lähellä Olavinlinnaa. Niin huonoa pomoa ei ikinä ole ollut saati työhenki uusien ja vanhojen välillä. Jo kahden viikon jälkeen oikeasti vitutti mennä duuniin. Kun kesä loppui lähdin heti ensimmäisellä junalla takas Tampereelle.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaista on tullut tähän ikään koettua, mutta ehdottomasti pahin on liikenneohjaajan pesti. Siis tällainen joka pysäyttää ja ohjaa liikennettä tietyömaiden kohdalla. Työnantajana oli firma, joka teki näitä asfalttihommia. Tämän kokemuksen sain eräänä kesänä 90-luvulla ollessani noin 20-vuotias opiskelija. Ensinnäkin työvuorot olivat aivan jumalattoman pitkiä ilman taukoja. 10-14 tunnin rupeama oli ihan tavallinen. Ja ei taukoja tarkoittaa että ihan oikeasti ei päässyt syömään tai juomaan. Mikä oli kyllä siinä mielessä ihan hyvä, koska mitään wc-mahdollisuutta ei luonnollisestikaan ollut, jos ei sattunut huoltoasemaa tietyön kohdalle ;D . Äijät kävi tietty puskissa kusella, mutta se vaihtoehto ei houkutellut syystä jonka kerron lopuksi. Ohi ajavat ihmiset olivat tietenkin kypsiä jonottamaan ja odottamaan, ja tietysti puskivat sen meihin liikenteenohjaajiin. Mieleen on jäänyt eräskin valopää äijä, joka huuteli autonsa ikkunasta raivohulluna että pitäkää vaan pidempiä kahvitaukoja. Hän oli joutunut sen 10 minuuttia odottamaan jonossa. Me ei oltu kahvi- tai pissataukoa pidetty kahdeksaan tuntiin. Että joo, ihmisten yleinen kusipäisyys tuli kyllä selväksi tuon työpestin aikana. Lisäisin vielä, että se aika jonossa riippuu tietysti siitä, kuinka pitkältä matkalta toinen kaista on suljettu. Asia, johon me liikenteenohjaajat, työporukan alin kasti, emme kyllä villeissä unelmissammekaan olisi pystyneet vaikuttamaan. Ai niin, se ehditon huippujuttu vielä. Pomona meillä oli tyyppi, joka tykkäsi kyykyttää kirjaimellisesti, mutta vain meitä nuoria naispuolisia työntekijöitä. Tämä rasvainen ja möhömahainen aarre pomojen joukossa muun muassa pyysi minua korjaamaan autonsa lattiamaton asentoa. Siinä sitten olisin pyllypystössä mattoa suoristellut tyypin tsiikatessa peräpäätäni. Huippuna jutussa, hällä oli oma noin 9-vuotias poikansa jostain syystä mukana. Ajatteli varmaan opastaa poikaansa miten naispuolisia alaisia kohdellaan. Hymähdin pyynnölle enkä siis perääni isä-poika kombolle esitellyt. Tällaisten kivojen tempausten lisäksi pomolla oli jonkinlainen pakkomielle naisalaistensa terveyteen. Tarkemmin määriteltynä virtsarakon terveyteen. Toistuvasti ja usein hän muisti huolehtia että ettehän tytöt nyt saa pissatulehdusta kun istutte kiviportailla/menette vapaalla juhlimaan/ oletteko nyt varmasti pukeneet villahousut? Vaikka nuorena aika ujo ja arka olinkin, ja yleensä vain silmät pyöreinä sen äijän touhuja seurasin, niin kyllä mulla sitten yhdesti meni kuppi nurin. Sanoin lakonisesti takaisin että kyllä sulla taitaa olla vähän huolehdittavaa (oikeasti oli tosi stresssaantunut, huusi ja ärjyi jatkuvasti miesalaisilleen), kun joudat päätäsi vaivaamaan meikäläisen virtsarakon takia. Äijä meni vaikeaksi, lähinnä varmaan hämmästyksestä että sanoin vastaan, eikä niinkään mun "nokkeluudesta" (not), ja mumisi että ei nyt tarvi suuttua. Ei tosin enää mun pissatulehduksista kysellyt. Tästä tuli aika pitkä sepustus, anteeksi. En ollut pitkään aikaan muistellut tätä kokemusta, kiitos kun sain jakaa tämän kanssanne.

Apua!! :DDD Alkoiko firman nimi S-kirjaimella ja toimiko Pohjois-Suomessa?? Ollaankohan oltu samassa paikassa töissä?

lisää tarinoita!