Käräytänkö varatun, puhunko asiat selväksi vai annanko mennä?

Ap:n kannattaisi kutsua sekä mies että avovaimo keskustelemaan ja tarjota nimimerkki "Äityliinin" öljyssä uppopaistettua possunkassleria ja voilla tuunattua lanttulaatikoa. Hyvän ruuan ääressä asiat selviäisivät mukavasti ja voisitte löytää tilanteeseen jonkin luovan ratkaisun.

Miehet osaavat kyllä vedättää elämänsä naisia niin, että itse vetävät pisimmän korren joka kerta. 

Minä hölmö ihastuin, rakastuin ja siis edelleen rakastan tuota miestä, vuosien takaiseen tuttavaan ystävyyden kautta. Mies puhui jo siitä, että heti kun ero on selvä, haluaa saman tien viedä minut vihille! 

Ja sitten tulikin pupu pöksyyn, kun avioero oli jo vireillä ja alkoi empimään josko sen avioliiton kuitenkin voisi pelastaa… 

Aivan käsittämättömän loukkaavaa minua kohtaan, joka yritin varjella miestä tekemästä hätiköityjä päätöksiä. Hän oli se joka vei meidän juttuamme aktiivisesti siihen suuntaan, että minusta tulisi (sanojensa mukaan olin jo) se hänen ykkösnaisensa. Ettei hänen sydämeensä mahtunut muuta kuin minä, olin hänen vaimonsa syrjäyttänyt. 

Sitten aivan puskista tuli se, että hän kuitenkin yrittää vielä pelastaa liittoaan. Pelastaa sitä, jossa ei ole ollut mitään läheisyyttä vuosikausiin, ei edes puheyhteyttä. Molemmilla vaan omat viihdykkeet ja elämä. 

 

Että kyllä miehet osaavat. Ja minä hölmö, muuten ujona, vielä uskoin miestä. Että tässä mennään kohden yhteistä. 

Sydänhän siinä särkyi. Eikä mies varmasti tule kertomaan vaimolleen syrjähypyistään. Minähän en suinkaan ole ainoa. En todellakaan… Mutta koskaan ei miehellä ollut juttu mennyt näin pitkälle. Kertoo, että on jo lopettanut jutut ennen tunteiden syvenemistä. Nyt olisi paukauttanut jo kaiken päin vaimonsa näköä, jos en olisi toppuutellut. 

Ja sitten sinne kuitenkin luikki pakoon. 

Käsittämättömän itsekästä. Etenkin kun vaimo ei tule saamaan koskaan rehellisesti tietää mitä kaikkea miehensä on tehnyt. Uusi alku ja suhteen uudelleen rakentaminen kun edellyttää minun mielestäni sitä, että ne kipupisteet avataan ihan rehellisesti. Nyt vaan sitten rakennetaan valheen päälle lisää valhetta. 

En voi ymmärtää. Mutta eipä ole minun suoni se. Minulle jäi särkynyt sydän ja ihan oma vika. Harkintakyky petti ja pahemman kerran.

Mistä sitä olisi voinut tietää, että vuosikausien tunteminen, hiljalleen punottu ystävyys ja sitä kautta intohimon leimahtaminen, se kaunis rakastuminen, olikin ihan täyttä huijausta toisen puolelta? 

En tiedä voiko keneenkään luottaa. Tämäkin mies kun sanoi olevansa minulle se peruskallio. No eipä ollut ei. Ei ollut sitä kyllä vaimollensakaan. Jos vaan vaimonsa tietäisi mitä kaikkea on puuhattu selkänsä takana. Hävettää minua itseänikin. Aivan suunnattomasti. 

Itse en todellakaan tule vaimolle mitään paljastamaan. Turhaa inhimillistä kärsimystä olisi se. Mies kertoo jos kertoo. Minä en heidän suhteeseensa halua yhtään sen enempää sekaantua kuin olen jo miehen välityksellä tehnyt. 

Hirveä ihminen olen. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrot miehen ykkösnaiselle! Itse ainakin haluaisin hänenä tietää jotta voisin heittää miehen pihalle ja etsiä paremman...

Siellä voi odottaa aikamoinen sekopää joka jo ehkä tietää ja haluaa vain selvittää kuka sinä olet. Sen jälkeen olet itse koston kohteena. Rupeaa tulemaan puhelinsoittoja kotiin ja työpaikalle, pomollesi, kirjeitä, someviestejä. Hän saattaa kytätä uutta miesystääväsi ja selvittää vaikka rekkarista tämän tiedot ja ottaa tähän yhteyttä. Varaudu tähän. Elämäsi voi olla senjälkeen helvettiä ja pitkään. Joudut ehkä muuttamaan, vaihtamaan työpaikkaa ja laittamaan väesterekisteriin turvakiellon päälle. Tämmöisestä naisesta on kokemusta.

Ole eheä kirjoitti:

Ole konsistentti moraalisi kanssa. Jos olet hyväksynyt, et kantele.

Jos kantelet, tiedät olevasi syyllinen aviorikokseen.

Kolmas vaihtoehto olisi ehkä sitten armeliaisuus: anna itselle ja miehelle anteeksi, menkää eteenpäin toisillenne hyvää toivoen. Mietit vaikka sitten seuraavan ukkomiehen kohdalla näitä moraalin ongelmia.

Hyvin perusteltu. Kolme vaihtoehtoa, viimeinen paras.

Käräytä. On käyttänyt sinua hyväkseen.

Käräytä ihmeessä, vaimo on varmaan mielissään kun olet vienyt hänen miehensä.

Tuo ehdotus tapaamisesta "Äityliinin" hyvien ruokien äärellä (reseptit löytyvät vauva av:stä) on paras neuvo koko ketjussa. Hyvästä ruuasta tulee hyvä mieli ja vaikeatkin asiat selviävät.

Täältä ei kannata neuvoja etsiä, suurin osa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on naisia, joihin miehellään on into ja halu loppunut. Osa porsii lapsia ukolle, jotta saa pidettyä ukon kynsissään ja aisoissa. Kyttäävät ukkojaan kuin kerberokset konsanaan, jottei ukko vaan kassankaan kanssa yhtään hymyä vaihda.

Surkeita äityleitä, jotka nukkavieruissa ryysyissä tukka ponnarilla, läskit hölskyen ja naama meikittömänä ja meikaamattomana kuvittelevat omistavansa miehen kun on kuitenkin joskus aikoinaan naimisiinkin menty ja lapsia puskettu muutama maailmaan niin eihän se ukko minua silloin hylkää. Eka, jotta sai ukon satimeen ja jokainen kerta kriisissä uusi, vaikka ehkäisy sopivasti unohtamalla.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Ilman niitä kakaroita se ukko lähtisi ensi tilassa lätkimään, se vaan ei monelle äitylille ole mieluisaa tajuta. Kun lapset aikuistuvat, ottaa moni ukko siinä vaiheessa hatkat, jos on vielä vetreä ja komea sekä sopiva nainen tulee vastaan. Synkkä totuus. Koskee myös naisia.

Jos mies haluaa suhteen lopettaa niin anna jo olla. Etsi joku vapaa mies niin ei tarvii nyyhkiä jälkeenpäin kun ei ole tasapuolista kun toinen jatkaa suhdettaan ja itse jäät yksin. Hyvin todennäköisesti vaimo jo jollain tavalla tietää miehen pettämiset, joita voi olla sinun lisäksesi muitakin. Ne ei yleensä pysy salassa vaikka mies niin luulisikin. Joten tuskin saat sitä "kostoa"kertomallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Täältä ei kannata neuvoja etsiä, suurin osa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on naisia, joihin miehellään on into ja halu loppunut. Osa porsii lapsia ukolle, jotta saa pidettyä ukon kynsissään ja aisoissa. Kyttäävät ukkojaan kuin kerberokset konsanaan, jottei ukko vaan kassankaan kanssa yhtään hymyä vaihda.

Surkeita äityleitä, jotka nukkavieruissa ryysyissä tukka ponnarilla, läskit hölskyen ja naama meikittömänä ja meikaamattomana kuvittelevat omistavansa miehen kun on kuitenkin joskus aikoinaan naimisiinkin menty ja lapsia puskettu muutama maailmaan niin eihän se ukko minua silloin hylkää. Eka, jotta sai ukon satimeen ja jokainen kerta kriisissä uusi, vaikka ehkäisy sopivasti unohtamalla.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Ilman niitä kakaroita se ukko lähtisi ensi tilassa lätkimään, se vaan ei monelle äitylille ole mieluisaa tajuta. Kun lapset aikuistuvat, ottaa moni ukko siinä vaiheessa hatkat, jos on vielä vetreä ja komea sekä sopiva nainen tulee vastaan. Synkkä totuus. Koskee myös naisia.

No huh mikä vuodatus! Meinaatko, että jos tämä pettäjämies uskaltaisi jättää sen vaimonsa, toisesta naisesta ei voisi koskaan tulla tuollaista?

Se ukko on löytänyt sua paremman salaisen naisen itselleen. Siksi haluaa nyt lopettaa kanssasi kun ei voi jakaantua kolmeen osaan.

Pettäjä on aina pettäjä. Se ei siitä muuttu. Itse voisinkin käräyttää vaimolleen. Olen hullu siinä mielessä että usein kerron ihmisille suoraan mitä on tekeillä. Otin kerran yhteyttä erääseen naiseen joka petti omaa aviomiestään (heillä yhteiset lapset) mun exän kanssa. Syy siihen oli että tämä ex vonkasi samaan aikaan myös minua takaisin. Nainen olikin täysi sekopää ja mielisairas, joten en suosittele sekaantumista kenenkään pettämiskuvioihin. Siellä voi olla täysin mielisairaita ihmisiä osallisina ja saat vaan turhaan lokaa niskaasi, ehkä jopa uhkailua.

Et omista ketään, etkä myöskään omista keitään.

Vierailija kirjoitti:

Täältä ei kannata neuvoja etsiä, suurin osa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on naisia, joihin miehellään on into ja halu loppunut. Osa porsii lapsia ukolle, jotta saa pidettyä ukon kynsissään ja aisoissa. Kyttäävät ukkojaan kuin kerberokset konsanaan, jottei ukko vaan kassankaan kanssa yhtään hymyä vaihda.

Surkeita äityleitä, jotka nukkavieruissa ryysyissä tukka ponnarilla, läskit hölskyen ja naama meikittömänä ja meikaamattomana kuvittelevat omistavansa miehen kun on kuitenkin joskus aikoinaan naimisiinkin menty ja lapsia puskettu muutama maailmaan niin eihän se ukko minua silloin hylkää. Eka, jotta sai ukon satimeen ja jokainen kerta kriisissä uusi, vaikka ehkäisy sopivasti unohtamalla.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Ilman niitä kakaroita se ukko lähtisi ensi tilassa lätkimään, se vaan ei monelle äitylille ole mieluisaa tajuta. Kun lapset aikuistuvat, ottaa moni ukko siinä vaiheessa hatkat, jos on vielä vetreä ja komea sekä sopiva nainen tulee vastaan. Synkkä totuus. Koskee myös naisia.

:D

Ja tämä liittyi aiheeseen miten?

Missähän maailmassa sä elät, aika surkealta kuulostaa 😄

Täällä oli järkevää pohdintaa ap.n motiiveista, miehen motiiveista, moraalista jne, kunnes joku (yksi ja sama?) tuli kommentoimaan aivan älyttömiä juttuja, joilla pilaa koko ketjun idean. Kohtuullisen ärsyttävää.

Mene muualle haukkumaan naisia, tai vielä parempi, katso peiliin. Yksinkertaisuus ei ainakaan kaunista ketään.

Kuinka todennäköistä on oikeasti, että miehen puoliso on joku mielisairas sekopää josta moni täällä pelottelee. Kertoo miehessäkin jotain, jos puoliso on sellainen.

Ap varmaan tuntee miehen melko hyvin, jos on pannut tätä 2 vuotta. Varmasti tässä ajassa tietää, olisiko miehen puoliso joku sekopää.

Minulle on kerrottu mieheni pettävän ja lähinnä olin kiitollinen, että minulle kerrottiin. Ihan asiallisesti pystyin myös kommunikoimaan kaikkien osapuolten kanssa. Eläisin vieläkin valheessa, jos kukaan ei olisi vaivautunut kertomaan, onneksi kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna jatkaisin elämää ja etsisin uuden seksisuhteen mielummin ihan sinkkumiehestä.

Näinhän mä teenkin, mutta haluan käsitellä tämän jotenkin alta pois. Mies ei suostu tulemaan luokseni juttelemaan, koska ei luota itseensä kuulemma. Mä taas en halua itkuherkkänä ihmisenä jutella julkisella paikalla.

Ap

Miten olis normaali toisen kunnioitus? Ei hän ole sun omaisuuttasi. Se että haluat kostaa sen et toinen lähtee, kertoo siitä et sulla on isoja tunne-elämän ongelmia. Terve tapa olisi surra, että suhde päättyy, että menetät jotain tärkeää. Sairas tapa on vahingoittaa muita, kostaa, käyttää valtaa. Miehen elämä ja päätökset eivät ole vallassasi ja olet itse valinnut osasi kakkosnaisena. Että annapa olla, annat miehen mennä ja suret mitä suret. Jos et pysty, kannattaa hakeutua terapiaan, sillä tuollaiset tunnevammat tulavat pilaamaan kaikki ihmissuhteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kyllästyi sinuun, kun muutuit tutuksi siinä parin vuoden aikana! Ei saa enää kanssasi seksistä samanlaisia kiksejä, kun alun huumassa. Etkö muka arvannut, että näin käy? Luulitko, että suhteenne jatkuu vuosia?

Voit käräyttää miehen vaimolleen toki. Voi kuitenkin olla, että kostosi jää saamatta. Kaikki eivät pettämistä pidä niin isona loukkauksena, että erota haluaisivat. Parisuhde on niin paljon muutakin kuin seksiä. Vaimo voi olla tyytyväinen, että olet toiminut "ilmaisena" ilolintuna ja terapeuttina ja mies on tullut hyväntuulisena kotiin ja on jaksanut arkea. Sinäkin hyödyt kun sait suhteesta sitä mitä halusit. Nyt sun pitää vain luopua siitä. Jos haluat jatkossa välttää tunnetilat, joita nyt koet, niin suojaa itseäsi ja älä lähde tuollaiseen mukaan. Ota opiksi nyt tuosta tilanteesta ihan omaksi parhaaksesi!

Hmm, ei. Mies ei kyllästynyt. Hän on jo jossain vaiheessa yrittänyt päättää suhteen mutta ei ole pystynyt. Sortui kuitenkin. Suhde muuten jatkui vuosia. Enää miestä ei ilmeisesti haittaa, että puoliso ei ole kaunis tai että seksi ei ole niin hyvää tai että keskustelut eivät ole niin nokkelia ja hauskoja, kuten hän on kertonut. Hän rakastaa varmaan paljon sitä naista. Haluaisin "antaa" hänelle mahdollisuuden perheeseen ja avioliittoon ja kaikkeen. Haluan myös jonkinlaisen päätöksen tälle. Olla pettynyt ja vihainen ja lähettää sitten menemään.

Ap

Ymmärsinkö oikein, että vika onkin vain siinä, että päättäjä et ollutkaan sinä? Jos sinä olisit saanut päättää asian yksin, kaikki olisi ollut hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Noin miljoonas versio aiheesta "pitääkö minun jeesussyndroomaisen korostuneesta hallinnantarpeesta kärsivän huomiohuoran käräyttää varattu mies". Suorastaan toivoisin, että tämä olisi totta ja aloittaja tuntisi nahoissaan, miltä tuntuu kun toinen ihminen satuttaa. Tosin siinä tapauksessa hän, mikäli hänellä olisi tippaakaan normaalia empatiakykyä, ei edes harkitsisi satuttavansa täysin syytöntä osapuolta. Mutta 99,9 % todennäköisyydellä aloittaja on trolli ja ketju täyttyy jälleen kirjoittajista, jotka jupisevat kuinka he ainakin haluaisivat tietää jos mies pettäisi.

Ei vaan jaksa näitä enää. Mitä on vialla sellaisen ihmisen päässä, joka haluaa satuttaa syytöntä ihmistä?

Oma moraalitajuni pohjaa siihen, että totuus on vahvempi velvoite kuin tunteiden suojeluvelvollisuus, koska sillä petetylläkin osapuolella on oikeus päättää omasta elämästään tosiasioiden pohjalta. Pettämistapauksen kertomisella toteutuu fyysinen "suojeluvelvollisuus", joka menee henkisen edelle. Pettäminen on aina vaara petetyn ( ja laajennettuna myös jopa lasten) fyysiselle terveydelle (sairaudet, jotka aiheuttavat paljon kärsimystä, ehkä jopa ennen aikaisen kuoleman) ja ihmisellä on oikeus tietää, kun läheisistä läheisin valehtelee ja vaarantaa vieläpä puolisonsa terveyden.

Taisi AP kokeilla palaveria Äityliinin herkkureseptien äärellä, kun ei ole mitään kuulunut. Tilanne on saanut onnellisen lopun.

Luulin, että avauksessa kerrotaan jonkun varatun yrittäneen sinua ja siksi pohdit käräyttääkö tämä. Olisin vastannut, että käräytä, koska on vaimonsa parempi tietää totuus miehestään ja voisi jopa kiittää sua myöhemmin.

Nyt ei kiittäisi. Ei, vaikka miten ajattelisit. Joten niele kuule katkeruutesi ja anna olla.

Mies tekee kuitenkin vihdoin päätöksen mikä on oikein. Hän tarvitsi sinua vain väliaikaisesti ja vahvistaakseen tunteensa vaimoonsa, jotka on nyt ansiostasi vahvemmat kuin aiemmin. Siksi päästää sinusta ny irti.

Missä tahansa suhteessa saa yksipuolisesti pöättää lopettavansa sen milloin haluaa. Et koskaan voi omistaa toista. Katkeraksi taitaa tehdä vaan tosiaan tuo, että mies palaa vaimonsa luokse onasta vapaasta tahdostaan, eikä sinun.

Nolaat vaan itsesi jos menet kertomaan. Vaimollakin kun painaa vuosien yhdessäolo vaakakupissa sekä lopulta miehen päätös ja se MIKSI sinä kertoisit asiasta vasta nyt. Tuskin eroa tulis vaan pettymyksen jälkeen vaino näkisi kyyneltensä läpi sen, että mies valitsi hänet.

Tai jos vaimo päätyisi eroon niin ei se mies ainakaan silloin sua enää valitsisi ja munisit itsesi. Osoittaisit näin miehelle kuinka lujille se otti, että sinut jätti. Kannattaako?