Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Me naiset voisimme laskeutua pilvilinnoistamme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä tyytynyt kehenkään ja silti minulla on ollut monta poikaystävää. Kriteerinä ovat: komea, suht hyvin tienaava, lapseton (ei ihan ehdoton, mutta tähän asti kaikki olleet) antelias, luotettava ja samanlainen huumori kuin minulla. Hyvin on löytynyt tälläisiä miehiä!

No maksulliset suhteet on erikseen.

Nyt puhuttiin oikeasta parisuhteesta

Hei lompakkolasse. Juu en kelpuuta sinua työtön rotta, jatka matkaasi :)

Enpä usko että kukaan mies mistään av palstalta maksullisia naisia etsii. Joten turhaa sinä vaivaudut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?

Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa ­käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tar­vita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta ­tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.

Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.

Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten ­keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.

Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.

Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.

Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.

Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.

Olet aika sukupuoli stereotypioiva ihminen. Minulle kumppani on ystävä ennenkaikkea, hän ei edusta muita ihmisiä vaan itseään. Miksi et vain alkaisi elämään sinun elämääsi?

Moni ottaisi itselleen kumppaniksi ystävän ja monelle se kumppani on ystävä. Mutta löytyykö kaikille sellainen? En puhu kaikista, mutta moni nainen ajattelee kuten kirjoitin. Tilastot puhuvat karua kieltä seksistä ja haluista. Minä yleistän ihan yhtä oikeutetusti kuin hesarin ap tai muut tähän ketjuun kirjoittajat. Tiedän, että maailmaan mahtuu kaikenlaista, mutta kuulen myös mitä yhä useampi nainen ympärilläni kertoo ja kirjoittaa.

Mihin perustat viimeisen lauseesi? Siihen ettet halua, kuulla jotain epämieluisaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entisaikaan, kun lähikylissä oli vain vähän naimaiässä olevia miehiä ja naisia, valittiin muutamasta sopivin."

Muistan jostain psykologian opinnoista, että työmuistin rajallisesti koosta johtuen esim.  ravintolassa löytää todennäköisimmin mieleisensä annoksen, jos listalla on vain 5-7 vaihtoehtoa. Jos listalla on esim. 20 vaihtoehtoa, mieleisen annoksen löytyminen on paljon hankalampaa. Koskisikohan sama myös parinvalintaa? Kun nykyään on "ääretön" määrä vaihtoehtoja, niiden järkevä vertaaminen ja valinta on käytännössä mahdotonta?

Juuri näin. Samaan aikaan puhutaan koko ajan siitä että etsikää onnea ja etkikää sitä oikeata. Joten vaikka menee yhteen jonkun kanssa niin kuitenkin katsellaan koko ajan ympärille että löytyykö parempaa.

Tuollaisella toiminnalla ei ikinä tule onnelliseksi

Eivät nämä lasipalatsista maailmaa katsovat prinsessat tajua perimmäistä ongelmaa eli sitä, että vain itseään voi muuttaa. Jos lähtökohtaisesti onnettomuus ja parisuhteen huonous laitetaan kumppanin vastuulle ja syyksi, ei onnea löydä koskaan. Jos taas naisella ei edes ole tarkoitusta hankkia parisuhdetta vaan elää yksin, niin miksi helvetissä edes jauhaa jostain miesten huonosta laadusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan vielä aika, jolloin ei enää yritetä saada naisia "laskemaan" kriteerejään kumppanin valinnassa. Nyt taidetaan elää eräänlaista murroskautta. Enää naimisiinmeno tai parisuhteessa oleminen ei ole se asia, jota kaikki tavoittelisivat ensisijaisena. Kaikki eivät halua hyväksyä tätä. Kannetaan huolta yksinäisistä miehistä. Siihen lääkkeeksi nähdään se, että naiset muuttaisivat pariutumiskäyttäytymistään. Niin ei kuitenkaan tule ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.

Kummallisinta on, että on tullut lähes hyväksyttäväksi kritisoida koko ajan naisten valintakriteerejä. Kuitenkin varmasti jokainen nainen on saanut myös pakkeja. Miksi niiden pakkeja antaneiden miesten kriteerejä ei kritisoida? Miksi he saavat olla prinssiharhailijoita ja kuvitella, että heille kuuluu tietyn tasoinen nainen?

"Mutta kun naiset arvioivat tasonsa väärin!" - Millä perusteella? Jos Hanna ei huoli Anttia mutta Maija haluaisi hänet, niin miksi Hannalla on väärät kriteerit, miksi ei Antilla? Ai koska naiset eivät ymmärrä, mitkä asiat vaikuttavat tasoihin? Miten niin eivät ymmärrä? Miksi naisten käsitys siitä, mistä taso muodostuu olisi yhtään sen väärempi kuin miesten jankuttamat tasokäsitykset?

Sinänsähän koko tasokeskustelu on ihan huuhaata. Parisuhdetta ei löydä etsimällä sopivan tasoista, se tulee kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu (ja se ihastuminen on molemminpuolista). Voitte jankuttaa vaikka vuosikausia, mikä olisi millaisenkin naisen taso, mutta ihastumisen perusmekanismia se ei tule muuttamaan. Ihminen joko kolahtaa tai sitten ei.

Kumppani pitää valita järjellä ei tunteella. On aivan mahdotonta saada kestävä liitto aikaiseksi jos valitsee tunteiden mukaan kumppanin eikä järjellä.

No, itselleni tärkeintä on parisuhteen onnellisuus, sen kestolla ei ole itseisarvoa. Olen"valinnut" kumppanini tunteella (= tapasin ihmisen, johon ihastuin) ja olen onnellinen. Miksi solmisin järkiliiton? Mihin sitä tarvitsisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?

Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa ­käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tar­vita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta ­tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.

Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.

Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten ­keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.

Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.

Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.

Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.

Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.

Olet aika sukupuoli stereotypioiva ihminen. Minulle kumppani on ystävä ennenkaikkea, hän ei edusta muita ihmisiä vaan itseään. Miksi et vain alkaisi elämään sinun elämääsi?

Moni ottaisi itselleen kumppaniksi ystävän ja monelle se kumppani on ystävä. Mutta löytyykö kaikille sellainen? En puhu kaikista, mutta moni nainen ajattelee kuten kirjoitin. Tilastot puhuvat karua kieltä seksistä ja haluista. Minä yleistän ihan yhtä oikeutetusti kuin hesarin ap tai muut tähän ketjuun kirjoittajat. Tiedän, että maailmaan mahtuu kaikenlaista, mutta kuulen myös mitä yhä useampi nainen ympärilläni kertoo ja kirjoittaa.

Mihin perustat viimeisen lauseesi? Siihen ettet halua, kuulla jotain epämieluisaa?

Viimeinen lause tarkoittaa juuri sitä, että ei kannata elää muiden kautta elämäänsä, sen ohjeen kun sinäkin antaisit noille useille toisiaan kopioville. Miltei jokaiselle löytyy monen montakin mahdollista kumppania. Useamman kannattaisi elää sitä aivan omaa elämäänsä eikä tehdä asioita naiset vastaan miehet kysymyksiä, se ei ole älykästä eikä yksilöllistä.

Mieluummin olisin yksin kuin jonkun "Nojoo meh, ihan ok kai" -tyypin kanssa. Toivon myös ettei minuun vaan tyydytä kun muita ei saada.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa ­käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tar­vita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta ­tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.

Ei. Läheisyys ja seksi eivät ole samanlaisia tarpeita kuin syöminen tai vessassa käyminen. Ihminen selviää elossa ilman seksiä ja läheisyyttä, mutta ei ilman syömistä ja vessassakäyntiä.

Minulle säännöllinen seksi ja läheisyys EIVÄT ole niin tärkeitä, että niiden vuoksi olisi valmis tiputtamaan elämänlaatuani huonommaksi muilta osin. Muilta elämänosilta elämäni pitää pysyä laadultaan vähintään samalla tasolla parisuhteessa kuin sinkkunakin. Jos näin ei ole, niin pysyn mieluusti sinkkuna ja hoidan seksintarpeen omin käsini ja läheisyydentarpeeni ystävieni kautta.

Parempi yksin kuin paskassa parisuhteessa. Koulutettavana, töissäkäyvänä naisena en tarvitse elättäjää, mutten halua myöskään elätettävää tai päätyä kotiorjaksi kenellekään. Enkä myöskään ikinä ottaisi puolisoksi ketään, jota en haluaisi seksuaalisesti, vaikka tämä muilta osin olisikin ok. En ryhdy seksiin kenenkään kanssa vain velvollisuudentunteesta vaan minun täytyy oikeasti haluta sitä. Sen vuoksi miehen ulkonäkö ja meidän välinen kemia vaikuttaa tietysti myös.

En etsi mitä vain parisuhdetta, etsin tajunnanräjäyttävää seksiä ja parisuhdetta.

En voisi koskaan tyytyä keneen tahansa kylän jamppaan. On mahdollista löytää kumppani kenen kanssa on mieletöntä seksiä, ja kenen kanssa sopii muutenkin yhteen. Uskon että näin on. Jos ei ole, sitten jään ilman suhdetta.

Ymmärrän ap:n pointin, mutta ap ei taida ymmärtää että kaikki ei ole kuten hän. Halukkaat ottakoot kylän jampat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?

Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa ­käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tar­vita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta ­tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.

Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.

Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten ­keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.

Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.

Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.

Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.

Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.

Olet aika sukupuoli stereotypioiva ihminen. Minulle kumppani on ystävä ennenkaikkea, hän ei edusta muita ihmisiä vaan itseään. Miksi et vain alkaisi elämään sinun elämääsi?

Moni ottaisi itselleen kumppaniksi ystävän ja monelle se kumppani on ystävä. Mutta löytyykö kaikille sellainen? En puhu kaikista, mutta moni nainen ajattelee kuten kirjoitin. Tilastot puhuvat karua kieltä seksistä ja haluista. Minä yleistän ihan yhtä oikeutetusti kuin hesarin ap tai muut tähän ketjuun kirjoittajat. Tiedän, että maailmaan mahtuu kaikenlaista, mutta kuulen myös mitä yhä useampi nainen ympärilläni kertoo ja kirjoittaa.

Mihin perustat viimeisen lauseesi? Siihen ettet halua, kuulla jotain epämieluisaa?

Viimeinen lause tarkoittaa juuri sitä, että ei kannata elää muiden kautta elämäänsä, sen ohjeen kun sinäkin antaisit noille useille toisiaan kopioville. Miltei jokaiselle löytyy monen montakin mahdollista kumppania. Useamman kannattaisi elää sitä aivan omaa elämäänsä eikä tehdä asioita naiset vastaan miehet kysymyksiä, se ei ole älykästä eikä yksilöllistä.

Entä sitten vaikka ihmiset kopioivat? Eikö tärkeintä ole heidän onnellisuutensa, ei kuinka yksilöllistä jokin on?

Nyt osa porukasta kuvittelee, että nainen ei valitse jotain miestä, koska kaverit ei hyväksy. Se on ihan luuloa. Naiset sanovat sen kymmenin eri tavoin miksi he eivät löydä mieleistä puolisoa, mutta heitä ei uskota. Väkisin väitetään, kuinka oikeasti on kyseessä pilvilinnat, raha, ulkonäkö tai kaverit.

Jos nainen sanoo kuinka hänestä olisi ihanaa puoliso, joka osaa keskustella ja jonka kanssa voisi asua keskustassa ja matkustella, niin se väännetään kuinka kaverit painostaa parinvalinnassa tai raha ratkaisee jne. Eikä nainen voi laittaa tuollaista kriteeriä, koska se ei ole kovin originelliä muutenkaan.

Vaikka nainen itse tietäisi juuri tasantarkkaan, että pitää vaikka tuollaisesta ja haluaa elää elämänsä niin.

Ei hiljaa, ei lähiössä, eikä matkustamatta tai matkustaa ilman puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä tyytynyt kehenkään ja silti minulla on ollut monta poikaystävää. Kriteerinä ovat: komea, suht hyvin tienaava, lapseton (ei ihan ehdoton, mutta tähän asti kaikki olleet) antelias, luotettava ja samanlainen huumori kuin minulla. Hyvin on löytynyt tälläisiä miehiä!

No maksulliset suhteet on erikseen.

Nyt puhuttiin oikeasta parisuhteesta

Hei lompakkolasse. Juu en kelpuuta sinua työtön rotta, jatka matkaasi :)

Enpä usko että kukaan mies mistään av palstalta maksullisia naisia etsii. Joten turhaa sinä vaivaudut

Juu et sinä ikinä ketään saakaan, koska naiset haluavat jonkun joka pitää itsestään huolta ja sinähän et mihinkään muuhun kuin täällä valittamisen pysty. Parempaa tätä vuotta, mene vaikka töihin ;)

No se ongelma näyttää edelleen olevan ristiriitainen kaksinaismoraali naisten valintojen suhteen.

Monien mielestä naisten eivät saisi olla prinssessoja, vaan pitäisi ottaa se mies, joka on tyrkyllä. Ettei vaan leimautuisi nirsoksi, hui!

Sitten kun se "tarjolla oleva" mies onkin juoppo, väkivaltainen, pettäjä, laiska, kotitöistä laistava, lapsia huonosti kohteleva, seksiä ja hellyyttä pihtaava sosiaaliummikko, niin naista syytetään, jos hän ei heti eroa. "Jätä se sika" jne.

Lisäksi vielä pahempaa on jos nainen avoimesti kertoo haluavansa tasoisensa ja mieleisensä kumppanin, niin se nyt on todella väärin. Huoh.

Miten päin vain nainen tekee, se on väärin. Kun ne miehet eivät vaan kestä sitä, että naisillakin on mielipiteitä, mielihaluja ja vielä oikeus ihan lain mukaan niitä käyttää. On vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen seurannut tuttujen naisten ongelmia sinkkuna, deittailussa ja parisuhteissa, niin yleensä vika on kyllä miehissä! Vastuuttomia pleikkarin pelaajia, joilla ei huolta huomisesta, odotetaan että nainen tuo ruoan nenän eteen ja siivoo jäljet. Ja tietysti palvelee makuuhuoneessa kaikin tavoin! Jos pareilla on jo lapsia, niistä vastuun ottaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Eli miehet,katsokaa peiliin ja kasvattakaa selkäranka. Voisi vaikka nainen löytyä vierelle...

Tämän paskamyytin ylläpitämistä en jaksa ymmärtää, enkä sulata.

Kuinka moni mies pelaa pleikkaria? Makaa kaljapullojen ja pitsalaatikoiden täyttämässä kämpässä?

En tunne yhtäkään. Saastaisin asunto , missä olen käynyt, oli sinkkunaisen asunto.

Minä pelaan, tosin siistissä kämpässä. Töistä kun tulen ja yksin olen niin miksi en saisi tehdä mitä haluan? Olen harrastanut pelaamista yli 30 vuotta niin sekö pitäisi lopettaa siksi, että jonkun naisen mielestä se ei ole "sopivaa"?

Minä olen sanonut tämän joskus aikaisemminkin, mutta minulle ei sopisi kumppani joka vertaa seksiä yhtä arkiseksi kuin vessassa käynti tai maitopurkin osto. Ei ihme että jossain parisuhteissa seksielämä lässähtää kun se siitä tulee samanlainen arkirutiini kuin imuroinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä tyytynyt kehenkään ja silti minulla on ollut monta poikaystävää. Kriteerinä ovat: komea, suht hyvin tienaava, lapseton (ei ihan ehdoton, mutta tähän asti kaikki olleet) antelias, luotettava ja samanlainen huumori kuin minulla. Hyvin on löytynyt tälläisiä miehiä!

No maksulliset suhteet on erikseen.

Nyt puhuttiin oikeasta parisuhteesta

Hei lompakkolasse. Juu en kelpuuta sinua työtön rotta, jatka matkaasi :)

Sinähän se olet lompakolla, kun vaadit että mies on hyvin tienaava. Ei siis riitä, että mies tulee toimeen omilla rahoillaan, pitää pystyä kustantamaan sinunkin elämäsi?

Minä tein niin, että nimenomaan tyydyin suunnilleen ensimmäiseen vastaantulevaan mieheen, joka oli kunnollinen työssäkäyvä ihminen. Oli iso virhe. Pidemmän päälle ajatusmaailmat lähtivät niin eri teille ja fyysinen vetovoimakin katosi täysin (se vähä, mitä alun perin edes oli). Katkeroituuhan tuollaisessa suhteessa, jossa toinen ei vain viehätä ja mitään yhteistä ei ole. Ainakaan minulle ei enää riitä se, että tullaan toimeen ja halutaan tasaista arkea. Mieluummin olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?

Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa ­käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tar­vita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta ­tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.

Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.

Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten ­keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.

Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.

Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.

Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.

Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.

Mies ei tarvitse naisesta muuta kuin kumppanuutta ja siihen liittyviä asioita. Seksi mielestäni kuuluu tähän, ikävää jos se ei naisten mielestä ole yksi elämän nautinnoista, vaan kurjaa pakkopullaa. Myöskin lapsen saamiseksi tarvitaan naista, tätä ei tarvinne avata enempää jos peruskoulu on käyty. Pojaksi jääneet raakileet taas tarvitsevat lisäksi kotitalouskonetta ja jopa rahan tuojaa, miksi pyöritte näiden poikien kanssa?

Olen varma että ap on mies. Jo aamulla HS jutusta tuli sama vaikutelma.

Naisten/miesten=kenenkään ei ole PAKKO olla kenenkään kanssa jos ei tapaa sitä kenen kanssa haluaa olla. "Ennenvanhaan" oli pakko tilanhoidon takia löytää puoliso ja tehdä lapsia vanhuuden turvaksi. 

Missä ajassa ap elää?

Vierailija kirjoitti:

Deittalukulttuurissako sitä deittaillaan? Onko tämä jotain ryhmäseksin hakemista vai? Ongelma ei ole muissa tai kuvitellussa systeemissä. En voisi mitenkään syyttää geenejäni tai ympäristöä etten itse saa aikaiseksi normaaleja, halutessaan saavutettavia asioita. Toki on turvallista selitellä asioita ennemmin kuin tarttua asioihin.

Sinulla on erittäin heikko käsitteellinen ajattelu, deittailukulttuuri kuvastaa niitä tapoja, jotka ovat nykyisessä kulttuurissamme vallalla olevia mitä tulee deittailuun. Ne koskevat sinua, minua ja ihan jokaista ihmistä tällä maapallolla, ja niitä ei voi paeta mitenkään. Niiden vaikutus ulottuu kaikkialle, nykyisin on ihan erilaiset pariutumismetodit kuin menneinä vuosikymmeninä. Silloin ei valittu puolisoa ainoastaan pinnallisten kriteereiden perusteella kuten nykyään. Kyseinen kirjoittaja osui juuri naulan kantaa sanoessaan että nykyään ei tavalliset ihmiset enää kelpaa vaan miesten -ja naisten tulisi olla jotakin poikkeuksellista edes erottuakseen joukosta, ja kelvatakseen vastakkaiselle sukupuolelle. Tavalliset ihmiset eivät kelpaa kenellekään vaan miesten -ja naisten tulisi olla kuin jostakin Disneyn sadusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan vielä aika, jolloin ei enää yritetä saada naisia "laskemaan" kriteerejään kumppanin valinnassa. Nyt taidetaan elää eräänlaista murroskautta. Enää naimisiinmeno tai parisuhteessa oleminen ei ole se asia, jota kaikki tavoittelisivat ensisijaisena. Kaikki eivät halua hyväksyä tätä. Kannetaan huolta yksinäisistä miehistä. Siihen lääkkeeksi nähdään se, että naiset muuttaisivat pariutumiskäyttäytymistään. Niin ei kuitenkaan tule ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.

Kummallisinta on, että on tullut lähes hyväksyttäväksi kritisoida koko ajan naisten valintakriteerejä. Kuitenkin varmasti jokainen nainen on saanut myös pakkeja. Miksi niiden pakkeja antaneiden miesten kriteerejä ei kritisoida? Miksi he saavat olla prinssiharhailijoita ja kuvitella, että heille kuuluu tietyn tasoinen nainen?

"Mutta kun naiset arvioivat tasonsa väärin!" - Millä perusteella? Jos Hanna ei huoli Anttia mutta Maija haluaisi hänet, niin miksi Hannalla on väärät kriteerit, miksi ei Antilla? Ai koska naiset eivät ymmärrä, mitkä asiat vaikuttavat tasoihin? Miten niin eivät ymmärrä? Miksi naisten käsitys siitä, mistä taso muodostuu olisi yhtään sen väärempi kuin miesten jankuttamat tasokäsitykset?

Sinänsähän koko tasokeskustelu on ihan huuhaata. Parisuhdetta ei löydä etsimällä sopivan tasoista, se tulee kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu (ja se ihastuminen on molemminpuolista). Voitte jankuttaa vaikka vuosikausia, mikä olisi millaisenkin naisen taso, mutta ihastumisen perusmekanismia se ei tule muuttamaan. Ihminen joko kolahtaa tai sitten ei.

Ei niitä tasoja etsitä, ne vaikuttavat taustalla siten että ne määräävät sen joukon, josta sinulla on mahdollisuus valita ja kenellä on mahdollisuus valita sinut. Mutta se on totta, että ihmisen pitää kolahtaa, sama taso ei vielä kerro siitä asiasta mitään.

Parempi olla yksin kuin liittyä Tinderiin näiden hemmetin kauluspaita-Gigolojen iskettäväksi, he laittavat jokaiselle naiselle ne samat litaniat, ja ovat vain helpon seksin perässä. Tämä on niin oksettavan pinnallista että ajatus parisuhteesta tuo tätä nykyä inhonväristykset selkää pitkin. Miten tämä meininki on tällaiseksi muuttunut? Miksi pariutuminen on niin hemmetin vaikeaa?