Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Me naiset voisimme laskeutua pilvilinnoistamme
02.01.2017 |
Ilahduin nimimerkin Mies, 35 vuotta kirjoituksesta ”Pankaa Tinderit kiinni ja lähtekää ulos” (HS Mielipide 31.12.). Haluan tuoda toisenlaisen näkökulman keskusteluun kumppanin etsimisestä ja löytämisestä. Olen samaa mieltä siitä, että me naiset – ja miehet – voisimme laskeutua pilvilinnoistamme tämän maan kamaralle. Eletään hetkessä ja kohdataan toisemme todellisessa maailmassa enemmän kuin virtuaalitodellisuudessa tai Tinderissä.
Entisaikaan, kun lähikylissä oli vain vähän naimaiässä olevia miehiä ja naisia, valittiin muutamasta sopivin. Ylimääräiseksi jäänyt lähti kosintamatkalle viereiseen kylään.
Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Suuri tarjonta ei todellakaan helpota valintaa. Virheellinen luulo on, että jostain voi tulla entistäkin parempi vastaan. Josko joku olisi vielä täydellisempi kuin toinen? Vaan ei ole!
Olen itse yhden lapsen yksinhuoltajaäiti alusta alkaen. Ehdin olla naimisissa runsaat 15 vuotta ennen avioeroa. Syy eroon oli se, ettei mieheni halunnutkaan lasta ja minä halusin.
Olen sittemmin lapseni kasvaessa käynyt treffeillä ja etsinyt rentoa ja mukavaa kumppania. En etsi elättäjää, en kintussa roikkuvaa aikuista, en passattavaa. Etsin symppistä ja oman itsensä kanssa sinut olevaa miestä, jota ei myöskään järkytä se tosiasia, ettei hän ole se yksi ja ainoa tärkeä asia elämässäni – hän joutuu jakamaan huomioni lapseni, työni ja ystävieni kanssa.
Suunnataan uuteen vuoteen kukin avoimin ja ennakkoluulottomin mielin. Nostetaan pinnalle yksinkertaiset asiat, kuten läheisyys, yhdessäolo ja seksuaalisuus. Jätetään vähemmälle huomiolle se kaikki, mikä on pelkkää pintaa. Annetaan jokaisen elää omaa, kunkin itselleen parhaaksi valitsemaansa elämää. Oli se sitten kahden aikuisen tai yhden aikuisen muodostama lapseton talous tai lapsiperhe yhdellä tai kahdella vanhemmalla – sukupuolista riippumatta.
Epätäydellisyys ja ennakkoluulottomuus olkoot vuoden 2017 tavoitteita! Uskalletaan kysyä toista rohkeasti kahville, kun kohtaamme oikeassa elämässä. Eipä sitten tule haudassa kaduttua, kun ei tullut kysyttyä.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005028790.html?utm_campaign=tf-HS&ut…
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
No ideahan on peritaatteessa hyvä, eli mennä ulos ja tavata ihmisiä, eikä tuijotella Tinderiä.
Juu, mutta nykyisin käytännössä et välttämättä tapaa ketään "ulkona", koska Suomessa kukaan varteenotettava tyyppi ei ota kontaktia lenkkipolulla tai marketissa, vaan ko. tapaukset ovat melkein aina stalkkereita. Ne normaalit, ujommat ja kohteliaimmat ihmiset eivät vaan toimi noin.
Eikä pika-kontaktien syntyminen ole helppoa kun et voi tietää onko toinen jo varattu, tai hetero-, homo-, bi- tai joku muu. Eikä ulkoa Alepassa voi tietää, haluaako tuo yleensä perustaa perheen ja hankkia lapsia tai ei, onko allerginen kotieläimille vai ei, onko suunnittelut muuttoa maalle tai ulkomaille tulevaisuudessa, vai onko sitoutunut asumaan tietyllä paikkakunnalla, koska edellisen suhteen lapset asuvat siellä, jne.
Toisaalta monen elämänpiirissä (työ, oppilaitos, harrastukset, ystäväpiiri) ei välttämättä ole ketään sopivaa henkilöä. Jos opiskelee tai työskentelee tietyllä alalla, jossa ei ole paljon miehiä/naisia, on valikoima pieni jo siksi. Tietyssä iässä alkaa olla todella vähän vapaita ehdokkaita muutenkin kun suuri osa on pariutunut. Ja kun ollaan jo 30+ niin jokaisella on sinkulla oma elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa, joten voi olla aika vaikea luoda pitkäkestoista suhdetta kun elämät ja elämänvaiheet eivät sovi yhteen.
Suomessa on myös face-to-face -kontakteille huono kulttuuri eikä oikeastaan sopivia matalan kynnyksen sosiaalisia paikkoja ja tilanteita ole missä tapailla ihmisiä ilman lihatiskimeininkiä. Tarkoitan tällä sellaisia juttuja, joissa ihmiset ovat selvinä ja jossa voisivat jollain tavalla tutustua toisiinsa ilman paineita saati saada edes jonkilaisen käsityksen toisen luonteesta. Varsinkin heteromiehillä ja -naisilla on aika vähän yhteisiä harrastuksia.
On se vaikeata. Miten tässäkin maassa on tavattu uusia ihmisiä ja menty naimisiin ilman nettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Etsin symppistä ja oman itsensä kanssa sinut olevaa miestä, jota ei myöskään järkytä se tosiasia, ettei hän ole se yksi ja ainoa tärkeä asia elämässäni – hän joutuu jakamaan huomioni lapseni, työni ja ystävieni kanssa."
Tämä on todella iso vaatimus kylläkin. Kyllä mies haluaa olla kuitenkin kokevansa olevan erittäin tärkeä, ainakin selvästi tärkeämpi kuin ystävät tai työ. Lasten tärkeyden tietenkin jokainen ymmärtää.
Juuri näin. On täysin järjetöntä haikailla parisuhdetta jos pistää kaverit ja työn(mitä hemmettiä?) tärjeämmksi kuin oman kumppanin.
Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei ala parisuhteeseen missä kaverit menee toiselle ennen tai edes tasoisin kumppanin kanssa. Se että työ on yhtä tärkeä kuin kumppani on jo mielisairasta
Vierailija kirjoitti:
Jo ensimmäisellä sivulla mammat kertovat, kuinka miestä tarvitaan vain siitoskoneeksi ja elättäjäksi,
muutoin voikin sitten elää yksin.
Kertoo kaiken oleellisen. MGTOW
Sehän onkin ihmeellistä. Naiset valittavat kun kumppania ei löydä ja seuraavaksi he julistavat miten ei tarvitse miestä mihinkään. Miksi kukaan seurustelisi naisen kanssa joka pitää miestä vain kivana lisänä mutta hyvin pärjää ilmankin?
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan vielä aika, jolloin ei enää yritetä saada naisia "laskemaan" kriteerejään kumppanin valinnassa. Nyt taidetaan elää eräänlaista murroskautta. Enää naimisiinmeno tai parisuhteessa oleminen ei ole se asia, jota kaikki tavoittelisivat ensisijaisena. Kaikki eivät halua hyväksyä tätä. Kannetaan huolta yksinäisistä miehistä. Siihen lääkkeeksi nähdään se, että naiset muuttaisivat pariutumiskäyttäytymistään. Niin ei kuitenkaan tule ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.
Toi johtaa siihen että lapsia ei synny. Se taas johtaa siihen että tähän maahan pitää ottaa hyvin paljon muslimeja.
Se johtaa siihen että talous kaatuu koska väki vähenee.
Sitten jos jotkut naiset tekevät lapsia yksinään niin se johtaa lasten huonovointisuuteen ja varsinkin poikien syrjäytymiseen ja rikoskierteeseen.
Joten onnea valitsemalle tielle.
Mummo otti miehen samalta kylältä.
Mies muuttui tuurijuopoksi ja hakkasi mummoani.
Että sellasia elämänvalintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole ikinä tyytynyt kehenkään ja silti minulla on ollut monta poikaystävää. Kriteerinä ovat: komea, suht hyvin tienaava, lapseton (ei ihan ehdoton, mutta tähän asti kaikki olleet) antelias, luotettava ja samanlainen huumori kuin minulla. Hyvin on löytynyt tälläisiä miehiä!
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä tyytynyt kehenkään ja silti minulla on ollut monta poikaystävää. Kriteerinä ovat: komea, suht hyvin tienaava, lapseton (ei ihan ehdoton, mutta tähän asti kaikki olleet) antelias, luotettava ja samanlainen huumori kuin minulla. Hyvin on löytynyt tälläisiä miehiä!
No maksulliset suhteet on erikseen.
Nyt puhuttiin oikeasta parisuhteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä tyytynyt kehenkään ja silti minulla on ollut monta poikaystävää. Kriteerinä ovat: komea, suht hyvin tienaava, lapseton (ei ihan ehdoton, mutta tähän asti kaikki olleet) antelias, luotettava ja samanlainen huumori kuin minulla. Hyvin on löytynyt tälläisiä miehiä!
No maksulliset suhteet on erikseen.
Nyt puhuttiin oikeasta parisuhteesta
Hei lompakkolasse. Juu en kelpuuta sinua työtön rotta, jatka matkaasi :)
Vierailija kirjoitti:
Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tarvita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.
Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.
Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.
Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.
Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.
Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.
Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin, että hesari on julkaissut näin lattean tekstin. Kuinkahan monta kertaa jokainen sinkku on kuullut nämä " ei muuta kuin avoimin mielin ulos kumppania etsimään" -vinkit? Vanhoihin hyviin aikoihin vertaaminen on myös kyseenalaista. Kyllähän pienissä maaseutuyhteisöissä puolison löytäminen saattoi olla helpompaa, mutta pitäisi myös keskustella siitä, kuinka onnellisia näissä lähes pakkotilanteessa syntyneissä liitoissa oltiin. Kirjoittaja ihannoi parinvalintamenettelyä, joka on nykyään käytössä suurin piirtein vain kehitysmaissa maaseudulla. Asuin itse lapsuuteni maalla ja kun mietin niitä kymmenen kilometrin säteellä asunutta edes suurin piirtein ikäistäni viittä poikaa, olen todella tyytyväinen siitä, että elämme modernissa yhteiskunnassa, jossa minun ei ollut pakko valita puolisoa näistä.
Hyvinkin onnellisia oltiin.
Asiaa on jopa tutkittu. Amerikassa elävät Intialaiset edelleenkin tekevät sitä että ne naittavat tyttörensä ja poikansa. Avioliitot on sovittuja ja pari ei tunne toisiaan entuudestaan.
Tulokset on mykistäviä: Ne avioliitot on onnellisempia ja pitkäikäisempiä kuin niin sanotut "rakkaudesta" alkaneet avioliitot. Koska tuolla kumpi tahansa saa hakea avioeroa koska tahansa.
Katsos onni ei tule sillä että koko ajan etsii jotain eikä se tule sillä että etsii juuri jotain määrättyä. Koska sitä ei tule koskaan löytymään ja aina jossain on parempaa.
Sama pätee työpaikkaan, kotiin ja mihin tahansa.
Näinhän se on. Onni ei tule etsien vaan eläen. Mutta vaikka tämän ymmärtää, on silti itsekin siinä parhaan mahdollisen etsinnässä kiinni. Yhden kohdalla olisin jo voinut lopettaa etsinnät mutta tämä ei ollut omalta osaltaan valmis siihen vaan haikaili jotain erilaista kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tarvita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.
Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.
Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.
Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.
Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.
Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.
Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.
Olet aika sukupuoli stereotypioiva ihminen. Minulle kumppani on ystävä ennenkaikkea, hän ei edusta muita ihmisiä vaan itseään. Miksi et vain alkaisi elämään sinun elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ideahan on peritaatteessa hyvä, eli mennä ulos ja tavata ihmisiä, eikä tuijotella Tinderiä.
Juu, mutta nykyisin käytännössä et välttämättä tapaa ketään "ulkona", koska Suomessa kukaan varteenotettava tyyppi ei ota kontaktia lenkkipolulla tai marketissa, vaan ko. tapaukset ovat melkein aina stalkkereita. Ne normaalit, ujommat ja kohteliaimmat ihmiset eivät vaan toimi noin.
Eikä pika-kontaktien syntyminen ole helppoa kun et voi tietää onko toinen jo varattu, tai hetero-, homo-, bi- tai joku muu. Eikä ulkoa Alepassa voi tietää, haluaako tuo yleensä perustaa perheen ja hankkia lapsia tai ei, onko allerginen kotieläimille vai ei, onko suunnittelut muuttoa maalle tai ulkomaille tulevaisuudessa, vai onko sitoutunut asumaan tietyllä paikkakunnalla, koska edellisen suhteen lapset asuvat siellä, jne.
Toisaalta monen elämänpiirissä (työ, oppilaitos, harrastukset, ystäväpiiri) ei välttämättä ole ketään sopivaa henkilöä. Jos opiskelee tai työskentelee tietyllä alalla, jossa ei ole paljon miehiä/naisia, on valikoima pieni jo siksi. Tietyssä iässä alkaa olla todella vähän vapaita ehdokkaita muutenkin kun suuri osa on pariutunut. Ja kun ollaan jo 30+ niin jokaisella on sinkulla oma elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa, joten voi olla aika vaikea luoda pitkäkestoista suhdetta kun elämät ja elämänvaiheet eivät sovi yhteen.
Suomessa on myös face-to-face -kontakteille huono kulttuuri eikä oikeastaan sopivia matalan kynnyksen sosiaalisia paikkoja ja tilanteita ole missä tapailla ihmisiä ilman lihatiskimeininkiä. Tarkoitan tällä sellaisia juttuja, joissa ihmiset ovat selvinä ja jossa voisivat jollain tavalla tutustua toisiinsa ilman paineita saati saada edes jonkilaisen käsityksen toisen luonteesta. Varsinkin heteromiehillä ja -naisilla on aika vähän yhteisiä harrastuksia.
On se vaikeata. Miten tässäkin maassa on tavattu uusia ihmisiä ja menty naimisiin ilman nettiä?
No katsos, Eskoseni, kun maailma muuttuu. Ennen ajettiin hevoskärryillä, nyt kuljetaan autolla.
Olen kiitollinen siitä, ettei tarvinnut valita kotikylän muutamasta vaihtoehdosta sitä sopivinta. Mieluummin yksin kuin jonkun ihan ookoon kanssa. En elä pilvilinnoissa, mutta kannatti kyllä odottaa sitä täydellistä kumppania, vaikka ehdinkin 30-vuotiaaksi ennen kuin mieheni tapasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan vielä aika, jolloin ei enää yritetä saada naisia "laskemaan" kriteerejään kumppanin valinnassa. Nyt taidetaan elää eräänlaista murroskautta. Enää naimisiinmeno tai parisuhteessa oleminen ei ole se asia, jota kaikki tavoittelisivat ensisijaisena. Kaikki eivät halua hyväksyä tätä. Kannetaan huolta yksinäisistä miehistä. Siihen lääkkeeksi nähdään se, että naiset muuttaisivat pariutumiskäyttäytymistään. Niin ei kuitenkaan tule ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.
Kummallisinta on, että on tullut lähes hyväksyttäväksi kritisoida koko ajan naisten valintakriteerejä. Kuitenkin varmasti jokainen nainen on saanut myös pakkeja. Miksi niiden pakkeja antaneiden miesten kriteerejä ei kritisoida? Miksi he saavat olla prinssiharhailijoita ja kuvitella, että heille kuuluu tietyn tasoinen nainen?
"Mutta kun naiset arvioivat tasonsa väärin!" - Millä perusteella? Jos Hanna ei huoli Anttia mutta Maija haluaisi hänet, niin miksi Hannalla on väärät kriteerit, miksi ei Antilla? Ai koska naiset eivät ymmärrä, mitkä asiat vaikuttavat tasoihin? Miten niin eivät ymmärrä? Miksi naisten käsitys siitä, mistä taso muodostuu olisi yhtään sen väärempi kuin miesten jankuttamat tasokäsitykset?
Sinänsähän koko tasokeskustelu on ihan huuhaata. Parisuhdetta ei löydä etsimällä sopivan tasoista, se tulee kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu (ja se ihastuminen on molemminpuolista). Voitte jankuttaa vaikka vuosikausia, mikä olisi millaisenkin naisen taso, mutta ihastumisen perusmekanismia se ei tule muuttamaan. Ihminen joko kolahtaa tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tarvita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.
Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.
Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.
Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.
Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.
Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.
Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.Olet aika sukupuoli stereotypioiva ihminen. Minulle kumppani on ystävä ennenkaikkea, hän ei edusta muita ihmisiä vaan itseään. Miksi et vain alkaisi elämään sinun elämääsi?
Lokeromme vaikka sanomme ettemme lokeroi. Minulle ei esim kelpaa 99,999% naisista ollenkaan en kuitenkaan syyttäisi siitä naisia tai miehiä sukupuolineen, niin kuin tällä palstalla kovin monella on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tarvita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.
Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.
Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.
Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.
Ongelma ei ole naiselle naisen omat vaatimukset vaan tietoisuus siitä mitä mies haluaa naiselta. Moni nainen tietää, että mies haluaa hänestä seksihalujensa tyydyttäjän, kodinkoneen, äitikorvikkeen, lastenhoitajan ja rahantuojan. Nainen haluaisi miehen joka jakaa noiden tekemisen ja jonka kanssa tehtäisiin yhdessä asioita ja keskusteltaisiin. Mutta moni mies taas haluaa naisen joka olisi hiljaa ja antaisi miehelle omaa aikaa ja nuo edellämainitut jutut. Se ei vaan enää sovi monelle naiselle. Ei kiinnosta viettää aikaa ihmisen seurassa, joka vain ahdistaa ja on ystävällinen ainoastaan kun hänellä hyrrää hormoonit.
Monia naisia on seksi ja passaaminen alkanut tympimään. Eikä edes lasten hankkiminen tunnu tarpeelliselta. Eikä siinä ole kyse miehen ulkonäöstä tai rahasta Vaan silti miltä hyvä arki tuntuu naisesta itsestään.
Ei naiset elä pilvilinnoissa, vaan ovat heränneet ihan oikeasti siihen, että parempi yksinään kuin ahdistavassa ihmissuhteessa. Enkä näe mitään syytä syyllistää naista siitä, että hän valitsee mieleisen elämän. Joko yksin tai sitten sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa se elämä on oikeasti hyvää. Vaikka osa miehistä siten jäisikin yksin.
99% miehistä EI ole tuollaisia kun sanot niiden olevan.
Minkälainen ihminen ei halua seksiä? Sellaisen ihmisen kannattaa mennä lääkärille koska hän on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan vielä aika, jolloin ei enää yritetä saada naisia "laskemaan" kriteerejään kumppanin valinnassa. Nyt taidetaan elää eräänlaista murroskautta. Enää naimisiinmeno tai parisuhteessa oleminen ei ole se asia, jota kaikki tavoittelisivat ensisijaisena. Kaikki eivät halua hyväksyä tätä. Kannetaan huolta yksinäisistä miehistä. Siihen lääkkeeksi nähdään se, että naiset muuttaisivat pariutumiskäyttäytymistään. Niin ei kuitenkaan tule ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.
Kummallisinta on, että on tullut lähes hyväksyttäväksi kritisoida koko ajan naisten valintakriteerejä. Kuitenkin varmasti jokainen nainen on saanut myös pakkeja. Miksi niiden pakkeja antaneiden miesten kriteerejä ei kritisoida? Miksi he saavat olla prinssiharhailijoita ja kuvitella, että heille kuuluu tietyn tasoinen nainen?
"Mutta kun naiset arvioivat tasonsa väärin!" - Millä perusteella? Jos Hanna ei huoli Anttia mutta Maija haluaisi hänet, niin miksi Hannalla on väärät kriteerit, miksi ei Antilla? Ai koska naiset eivät ymmärrä, mitkä asiat vaikuttavat tasoihin? Miten niin eivät ymmärrä? Miksi naisten käsitys siitä, mistä taso muodostuu olisi yhtään sen väärempi kuin miesten jankuttamat tasokäsitykset?
Sinänsähän koko tasokeskustelu on ihan huuhaata. Parisuhdetta ei löydä etsimällä sopivan tasoista, se tulee kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu (ja se ihastuminen on molemminpuolista). Voitte jankuttaa vaikka vuosikausia, mikä olisi millaisenkin naisen taso, mutta ihastumisen perusmekanismia se ei tule muuttamaan. Ihminen joko kolahtaa tai sitten ei.
Kumppani pitää valita järjellä ei tunteella. On aivan mahdotonta saada kestävä liitto aikaiseksi jos valitsee tunteiden mukaan kumppanin eikä järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ideahan on peritaatteessa hyvä, eli mennä ulos ja tavata ihmisiä, eikä tuijotella Tinderiä.
Juu, mutta nykyisin käytännössä et välttämättä tapaa ketään "ulkona", koska Suomessa kukaan varteenotettava tyyppi ei ota kontaktia lenkkipolulla tai marketissa, vaan ko. tapaukset ovat melkein aina stalkkereita. Ne normaalit, ujommat ja kohteliaimmat ihmiset eivät vaan toimi noin.
Eikä pika-kontaktien syntyminen ole helppoa kun et voi tietää onko toinen jo varattu, tai hetero-, homo-, bi- tai joku muu. Eikä ulkoa Alepassa voi tietää, haluaako tuo yleensä perustaa perheen ja hankkia lapsia tai ei, onko allerginen kotieläimille vai ei, onko suunnittelut muuttoa maalle tai ulkomaille tulevaisuudessa, vai onko sitoutunut asumaan tietyllä paikkakunnalla, koska edellisen suhteen lapset asuvat siellä, jne.
Toisaalta monen elämänpiirissä (työ, oppilaitos, harrastukset, ystäväpiiri) ei välttämättä ole ketään sopivaa henkilöä. Jos opiskelee tai työskentelee tietyllä alalla, jossa ei ole paljon miehiä/naisia, on valikoima pieni jo siksi. Tietyssä iässä alkaa olla todella vähän vapaita ehdokkaita muutenkin kun suuri osa on pariutunut. Ja kun ollaan jo 30+ niin jokaisella on sinkulla oma elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa, joten voi olla aika vaikea luoda pitkäkestoista suhdetta kun elämät ja elämänvaiheet eivät sovi yhteen.
Suomessa on myös face-to-face -kontakteille huono kulttuuri eikä oikeastaan sopivia matalan kynnyksen sosiaalisia paikkoja ja tilanteita ole missä tapailla ihmisiä ilman lihatiskimeininkiä. Tarkoitan tällä sellaisia juttuja, joissa ihmiset ovat selvinä ja jossa voisivat jollain tavalla tutustua toisiinsa ilman paineita saati saada edes jonkilaisen käsityksen toisen luonteesta. Varsinkin heteromiehillä ja -naisilla on aika vähän yhteisiä harrastuksia.
On se vaikeata. Miten tässäkin maassa on tavattu uusia ihmisiä ja menty naimisiin ilman nettiä?
No katsos, Eskoseni, kun maailma muuttuu. Ennen ajettiin hevoskärryillä, nyt kuljetaan autolla.
Autot on sentään parempia kuin hevoset. Mutta joku Tinder on umpisurkea verrattuna siihen että öytää kumppanin oikeasti elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ideahan on peritaatteessa hyvä, eli mennä ulos ja tavata ihmisiä, eikä tuijotella Tinderiä.
Juu, mutta nykyisin käytännössä et välttämättä tapaa ketään "ulkona", koska Suomessa kukaan varteenotettava tyyppi ei ota kontaktia lenkkipolulla tai marketissa, vaan ko. tapaukset ovat melkein aina stalkkereita. Ne normaalit, ujommat ja kohteliaimmat ihmiset eivät vaan toimi noin.
Eikä pika-kontaktien syntyminen ole helppoa kun et voi tietää onko toinen jo varattu, tai hetero-, homo-, bi- tai joku muu. Eikä ulkoa Alepassa voi tietää, haluaako tuo yleensä perustaa perheen ja hankkia lapsia tai ei, onko allerginen kotieläimille vai ei, onko suunnittelut muuttoa maalle tai ulkomaille tulevaisuudessa, vai onko sitoutunut asumaan tietyllä paikkakunnalla, koska edellisen suhteen lapset asuvat siellä, jne.
Toisaalta monen elämänpiirissä (työ, oppilaitos, harrastukset, ystäväpiiri) ei välttämättä ole ketään sopivaa henkilöä. Jos opiskelee tai työskentelee tietyllä alalla, jossa ei ole paljon miehiä/naisia, on valikoima pieni jo siksi. Tietyssä iässä alkaa olla todella vähän vapaita ehdokkaita muutenkin kun suuri osa on pariutunut. Ja kun ollaan jo 30+ niin jokaisella on sinkulla oma elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa, joten voi olla aika vaikea luoda pitkäkestoista suhdetta kun elämät ja elämänvaiheet eivät sovi yhteen.
Suomessa on myös face-to-face -kontakteille huono kulttuuri eikä oikeastaan sopivia matalan kynnyksen sosiaalisia paikkoja ja tilanteita ole missä tapailla ihmisiä ilman lihatiskimeininkiä. Tarkoitan tällä sellaisia juttuja, joissa ihmiset ovat selvinä ja jossa voisivat jollain tavalla tutustua toisiinsa ilman paineita saati saada edes jonkilaisen käsityksen toisen luonteesta. Varsinkin heteromiehillä ja -naisilla on aika vähän yhteisiä harrastuksia.
On se vaikeata. Miten tässäkin maassa on tavattu uusia ihmisiä ja menty naimisiin ilman nettiä?
No katsos, Eskoseni, kun maailma muuttuu. Ennen ajettiin hevoskärryillä, nyt kuljetaan autolla.
Autot on sentään parempia kuin hevoset. Mutta joku Tinder on umpisurkea verrattuna siihen että öytää kumppanin oikeasti elämästä.
Mitennii? Moni sieltä on suhteen löytänyt.
Alue: Aihe vapaa
"Etsin symppistä ja oman itsensä kanssa sinut olevaa miestä, jota ei myöskään järkytä se tosiasia, ettei hän ole se yksi ja ainoa tärkeä asia elämässäni – hän joutuu jakamaan huomioni lapseni, työni ja ystävieni kanssa."
Tämä on todella iso vaatimus kylläkin. Kyllä mies haluaa olla kuitenkin kokevansa olevan erittäin tärkeä, ainakin selvästi tärkeämpi kuin ystävät tai työ. Lasten tärkeyden tietenkin jokainen ymmärtää.