Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Me naiset voisimme laskeutua pilvilinnoistamme
02.01.2017 |
Ilahduin nimimerkin Mies, 35 vuotta kirjoituksesta ”Pankaa Tinderit kiinni ja lähtekää ulos” (HS Mielipide 31.12.). Haluan tuoda toisenlaisen näkökulman keskusteluun kumppanin etsimisestä ja löytämisestä. Olen samaa mieltä siitä, että me naiset – ja miehet – voisimme laskeutua pilvilinnoistamme tämän maan kamaralle. Eletään hetkessä ja kohdataan toisemme todellisessa maailmassa enemmän kuin virtuaalitodellisuudessa tai Tinderissä.
Entisaikaan, kun lähikylissä oli vain vähän naimaiässä olevia miehiä ja naisia, valittiin muutamasta sopivin. Ylimääräiseksi jäänyt lähti kosintamatkalle viereiseen kylään.
Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Suuri tarjonta ei todellakaan helpota valintaa. Virheellinen luulo on, että jostain voi tulla entistäkin parempi vastaan. Josko joku olisi vielä täydellisempi kuin toinen? Vaan ei ole!
Olen itse yhden lapsen yksinhuoltajaäiti alusta alkaen. Ehdin olla naimisissa runsaat 15 vuotta ennen avioeroa. Syy eroon oli se, ettei mieheni halunnutkaan lasta ja minä halusin.
Olen sittemmin lapseni kasvaessa käynyt treffeillä ja etsinyt rentoa ja mukavaa kumppania. En etsi elättäjää, en kintussa roikkuvaa aikuista, en passattavaa. Etsin symppistä ja oman itsensä kanssa sinut olevaa miestä, jota ei myöskään järkytä se tosiasia, ettei hän ole se yksi ja ainoa tärkeä asia elämässäni – hän joutuu jakamaan huomioni lapseni, työni ja ystävieni kanssa.
Suunnataan uuteen vuoteen kukin avoimin ja ennakkoluulottomin mielin. Nostetaan pinnalle yksinkertaiset asiat, kuten läheisyys, yhdessäolo ja seksuaalisuus. Jätetään vähemmälle huomiolle se kaikki, mikä on pelkkää pintaa. Annetaan jokaisen elää omaa, kunkin itselleen parhaaksi valitsemaansa elämää. Oli se sitten kahden aikuisen tai yhden aikuisen muodostama lapseton talous tai lapsiperhe yhdellä tai kahdella vanhemmalla – sukupuolista riippumatta.
Epätäydellisyys ja ennakkoluulottomuus olkoot vuoden 2017 tavoitteita! Uskalletaan kysyä toista rohkeasti kahville, kun kohtaamme oikeassa elämässä. Eipä sitten tule haudassa kaduttua, kun ei tullut kysyttyä.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005028790.html?utm_campaign=tf-HS&ut…
Kommentit (111)
En ole Tinderissä enkä haluakaan olla. En pyöri baareissa enkä yökerhoissa, sosiaalinen elämäni on totaalisen kuollutta. Eikä minulla ole näyttäviä ulkoisia attribuutteja, joilla hurmata miehet, joten miten ihmeessä minä koskaan pääsisin suhteeseen? Olen hivenen rumahko nainen, ja ihan sairaalloisen ujo. Ei minun kaltaisillani ihmisillä ole mitään toivoa deittailumaailmassa. Tämä nykyinen deittailukulttuuri on ihan mahdottoman pinnallinen, pitäisi olla jokin akateemisen tason nainen, joka näyttää Barbie-nukelta. Ihmisten vaatimukset kumppanin suhteen ovat ihan epärealistiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse tyhmä, noutaja tulee kirjoitti:
Sosiaalinen kyky ontuu pahasti.
Miksi häiriköit saastainen naishäirikkö miehille jotka eivät piittaa sinusta edes katuojassa? Kannattaako rikkoa se pikku psyykkeesi? Painaako hermostunut stressi päälle?
Mikä riepoo kun seurailet miestä kosmetiikkaosastoille, kahviloihin, ruokakauppoihin, museoihin, asuinalueelle?
Nyt on kyllä todella sekavaa "ajatuksenkulkua", eikä edes millään tavalla keskustelun aiheeseen liittyen :/
Pitäisiköhän sinun hankkia itsellesi jotain apua? Soita vaikka aluksi paikalliseen terveyskeskukseen ja varaa aika ihan yleilääkärille, kyllä ne sieltä osaavat ohjata eteenpäin, ja saat selkeästi tarvitsemaasi apua noihin sekavuustiloihin ja vainoharhaisuuteen... Tsemppiä!
Ehkä se vain on toisille helpompaa. Joillekin se on vaikeaa.
Mussa on jotain vikaa. En pysty harrastamaan seksiä tai edes koskemaan ihmiseen, jota kohtaan en tunne jotain todella suurta. Olen mies. Koko elämäni aikana olen tavannut vain pari tällaista ihmistä. Muuten kaikki ovat vain massaa. En pysty edes sanomaan, olenko homo, hetero vai bi, koska se, että tykkäisin jostakusta "sillä tavalla" on niin harvinaista. Olen lakannut etsimästä, koska aiheutan vain pahaa mieltä, kun en pysty vastaamaan tunteisiin. Jonkun kyllä haluaisin, mutta kun en vain siedä lähelläni "väärää" ihmistä, vaikka tämä olisi kuinka mukava ja näyttäisi filmitähdeltä. Nämä oikeanlaiset ovat olleet kaukana siitä, mikä on tässä kulttuurissa täydellistä.
Joskus aikanaan olisin kai ottanut vain jonkun vaimokseni tähän ikään mennessä. Kohtelisin häntä hyvin ja olisin hyvä ystävä, mutta tekisin kaikkeni, ettei tarvitsisi koskea häneen. Olisin hyvin helpottunut, jos hän löytäisi jonkun rakastajan. Kärsimystä sellainenkin aiheuttaisi.
Yllätyin, että hesari on julkaissut näin lattean tekstin. Kuinkahan monta kertaa jokainen sinkku on kuullut nämä " ei muuta kuin avoimin mielin ulos kumppania etsimään" -vinkit? Vanhoihin hyviin aikoihin vertaaminen on myös kyseenalaista. Kyllähän pienissä maaseutuyhteisöissä puolison löytäminen saattoi olla helpompaa, mutta pitäisi myös keskustella siitä, kuinka onnellisia näissä lähes pakkotilanteessa syntyneissä liitoissa oltiin. Kirjoittaja ihannoi parinvalintamenettelyä, joka on nykyään käytössä suurin piirtein vain kehitysmaissa maaseudulla. Asuin itse lapsuuteni maalla ja kun mietin niitä kymmenen kilometrin säteellä asunutta edes suurin piirtein ikäistäni viittä poikaa, olen todella tyytyväinen siitä, että elämme modernissa yhteiskunnassa, jossa minun ei ollut pakko valita puolisoa näistä.
Vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että haluaa itsenäisen, omillaan toimeentulevan, ei naisesta kodinhoitajaa odottavan miehen, jonka kanssa on kivaa, on yleensä aika paljon vaadittu, jos varattu mies ei kelpaa.
Onneksi ei ole pakko ottaa ketään :)
Eikä ole prinsessahaihattelua, jos ei ota omaa elämänlaatua laskevan miestä. Kivempi olla ilman.
Olen muuten ollut juuri tuollaisen miehen kanssa naimisissa 27 vuotta. Hän ei edes ollut varattu tavatessamme.
Ensimmäisellä kierroksella tämä onnistuukin. Toisella kierroksella suurin osa kelvollisista miehistä on naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ensimmäisellä sivulla mammat kertovat, kuinka miestä tarvitaan vain siitoskoneeksi ja elättäjäksi,
muutoin voikin sitten elää yksin.
Kertoo kaiken oleellisen. MGTOW
Vierailija kirjoitti:
"Entisaikaan, kun lähikylissä oli vain vähän naimaiässä olevia miehiä ja naisia, valittiin muutamasta sopivin."
Muistan jostain psykologian opinnoista, että työmuistin rajallisesti koosta johtuen esim. ravintolassa löytää todennäköisimmin mieleisensä annoksen, jos listalla on vain 5-7 vaihtoehtoa. Jos listalla on esim. 20 vaihtoehtoa, mieleisen annoksen löytyminen on paljon hankalampaa. Koskisikohan sama myös parinvalintaa? Kun nykyään on "ääretön" määrä vaihtoehtoja, niiden järkevä vertaaminen ja valinta on käytännössä mahdotonta?
Kyllä, juuri näin! Lisäksi entisaikaan oli vähän pakko valita joku, sillä sekä sosiaalisesti että hengissäpysymisen kannalta sitä vaan piti pariutua. Oli siis ihan eri motivaatio ottaa joku joka nyt suunnilleen kelpaa. Nykyään on ihan "sallittua" myös valita olla valitsematta jollei löydy mieluista, sekä tilanteissa että on liian vähän tai liian paljon vaihtoehtoja tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleekohan vielä aika, jolloin ei enää yritetä saada naisia "laskemaan" kriteerejään kumppanin valinnassa. Nyt taidetaan elää eräänlaista murroskautta. Enää naimisiinmeno tai parisuhteessa oleminen ei ole se asia, jota kaikki tavoittelisivat ensisijaisena. Kaikki eivät halua hyväksyä tätä. Kannetaan huolta yksinäisistä miehistä. Siihen lääkkeeksi nähdään se, että naiset muuttaisivat pariutumiskäyttäytymistään. Niin ei kuitenkaan tule ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.
Mitä nyt olen seurannut tuttujen naisten ongelmia sinkkuna, deittailussa ja parisuhteissa, niin yleensä vika on kyllä miehissä! Vastuuttomia pleikkarin pelaajia, joilla ei huolta huomisesta, odotetaan että nainen tuo ruoan nenän eteen ja siivoo jäljet. Ja tietysti palvelee makuuhuoneessa kaikin tavoin! Jos pareilla on jo lapsia, niistä vastuun ottaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Eli miehet,katsokaa peiliin ja kasvattakaa selkäranka. Voisi vaikka nainen löytyä vierelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ideahan on peritaatteessa hyvä, eli mennä ulos ja tavata ihmisiä, eikä tuijotella Tinderiä.
Juu, mutta nykyisin käytännössä et välttämättä tapaa ketään "ulkona", koska Suomessa kukaan varteenotettava tyyppi ei ota kontaktia lenkkipolulla tai marketissa, vaan ko. tapaukset ovat melkein aina stalkkereita. Ne normaalit, ujommat ja kohteliaimmat ihmiset eivät vaan toimi noin.
Eikä pika-kontaktien syntyminen ole helppoa kun et voi tietää onko toinen jo varattu, tai hetero-, homo-, bi- tai joku muu. Eikä ulkoa Alepassa voi tietää, haluaako tuo yleensä perustaa perheen ja hankkia lapsia tai ei, onko allerginen kotieläimille vai ei, onko suunnittelut muuttoa maalle tai ulkomaille tulevaisuudessa, vai onko sitoutunut asumaan tietyllä paikkakunnalla, koska edellisen suhteen lapset asuvat siellä, jne.
Toisaalta monen elämänpiirissä (työ, oppilaitos, harrastukset, ystäväpiiri) ei välttämättä ole ketään sopivaa henkilöä. Jos opiskelee tai työskentelee tietyllä alalla, jossa ei ole paljon miehiä/naisia, on valikoima pieni jo siksi. Tietyssä iässä alkaa olla todella vähän vapaita ehdokkaita muutenkin kun suuri osa on pariutunut. Ja kun ollaan jo 30+ niin jokaisella on sinkulla oma elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa, joten voi olla aika vaikea luoda pitkäkestoista suhdetta kun elämät ja elämänvaiheet eivät sovi yhteen.
Suomessa on myös face-to-face -kontakteille huono kulttuuri eikä oikeastaan sopivia matalan kynnyksen sosiaalisia paikkoja ja tilanteita ole missä tapailla ihmisiä ilman lihatiskimeininkiä. Tarkoitan tällä sellaisia juttuja, joissa ihmiset ovat selvinä ja jossa voisivat jollain tavalla tutustua toisiinsa ilman paineita saati saada edes jonkilaisen käsityksen toisen luonteesta. Varsinkin heteromiehillä ja -naisilla on aika vähän yhteisiä harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että haluaa itsenäisen, omillaan toimeentulevan, ei naisesta kodinhoitajaa odottavan miehen, jonka kanssa on kivaa, on yleensä aika paljon vaadittu, jos varattu mies ei kelpaa.
Onneksi ei ole pakko ottaa ketään :)
Eikä ole prinsessahaihattelua, jos ei ota omaa elämänlaatua laskevan miestä. Kivempi olla ilman.
Olen muuten ollut juuri tuollaisen miehen kanssa naimisissa 27 vuotta. Hän ei edes ollut varattu tavatessamme.
Ensimmäisellä kierroksella tämä onnistuukin. Toisella kierroksella suurin osa kelvollisista miehistä on naimisissa.
Kyllä niitä kelvollisia miehiä ja naisia vapautuu, ne sitoutumishaluiset ja parisuhteeseen panostavat tosin usein pariutuvat suht nopeasti uudestaan. Jos on hyvin kauan sinkkuna alkaa ne omat tavat fiksoitua ja kompromissikyky vähenee. Miehiä pidetään ketjussa hankalina, mutta kyllä naisetkin osaa. Ne omat tiukat standardit joka asiassa ovat varsin hankalia asuinkumppanille, ei osaa siivota, laittaa ruokaa, syödä tarpeeksi vähän sokeria... Kirjoituksessa kohta "annetaan jokaisen elää omaa elämää" tuntuu olevan aika monelle naiselle hankalaa. Jos se oma koti pitää olla juuri oikeanlainen, oikealla lailla siivottu, oikeat huonekalut, oikea ruoka jne, miksi edes hakailla sinne kumppania? Eikä helpompaa ole pysyä sinkkuna tai deittaussuhteissa? Ajatus sielunkumppanista joka täyttää kaikki omat tarpeet ja haaveet on hieman lapsellinen. Terapia auttaisi paremmin, ja kun on tyytyväinen omaan elämäänsä ja omaan päähänsä voi helpommin löytyä oikein mukava ihminen viereen - kun siihen viereen tilaa tekee tuolle toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt olen seurannut tuttujen naisten ongelmia sinkkuna, deittailussa ja parisuhteissa, niin yleensä vika on kyllä miehissä! Vastuuttomia pleikkarin pelaajia, joilla ei huolta huomisesta, odotetaan että nainen tuo ruoan nenän eteen ja siivoo jäljet. Ja tietysti palvelee makuuhuoneessa kaikin tavoin! Jos pareilla on jo lapsia, niistä vastuun ottaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Eli miehet,katsokaa peiliin ja kasvattakaa selkäranka. Voisi vaikka nainen löytyä vierelle...
Tämän paskamyytin ylläpitämistä en jaksa ymmärtää, enkä sulata.
Kuinka moni mies pelaa pleikkaria? Makaa kaljapullojen ja pitsalaatikoiden täyttämässä kämpässä?
En tunne yhtäkään. Saastaisin asunto , missä olen käynyt, oli sinkkunaisen asunto.
Nimenomaan myyttien ylläpitämistä, monilla naisilla joilla on ongelmia pariutumisessa näyttää olevan myös ongelmia sisäistää käsitystä ihmiset sukupuolista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tarvita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.
Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.
Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.
Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
"Entisaikaan, kun lähikylissä oli vain vähän naimaiässä olevia miehiä ja naisia, valittiin muutamasta sopivin."
Muistan jostain psykologian opinnoista, että työmuistin rajallisesti koosta johtuen esim. ravintolassa löytää todennäköisimmin mieleisensä annoksen, jos listalla on vain 5-7 vaihtoehtoa. Jos listalla on esim. 20 vaihtoehtoa, mieleisen annoksen löytyminen on paljon hankalampaa. Koskisikohan sama myös parinvalintaa? Kun nykyään on "ääretön" määrä vaihtoehtoja, niiden järkevä vertaaminen ja valinta on käytännössä mahdotonta?
Juuri näin. Samaan aikaan puhutaan koko ajan siitä että etsikää onnea ja etkikää sitä oikeata. Joten vaikka menee yhteen jonkun kanssa niin kuitenkin katsellaan koko ajan ympärille että löytyykö parempaa.
Tuollaisella toiminnalla ei ikinä tule onnelliseksi
Vierailija kirjoitti:
En ole Tinderissä enkä haluakaan olla. En pyöri baareissa enkä yökerhoissa, sosiaalinen elämäni on totaalisen kuollutta. Eikä minulla ole näyttäviä ulkoisia attribuutteja, joilla hurmata miehet, joten miten ihmeessä minä koskaan pääsisin suhteeseen? Olen hivenen rumahko nainen, ja ihan sairaalloisen ujo. Ei minun kaltaisillani ihmisillä ole mitään toivoa deittailumaailmassa. Tämä nykyinen deittailukulttuuri on ihan mahdottoman pinnallinen, pitäisi olla jokin akateemisen tason nainen, joka näyttää Barbie-nukelta. Ihmisten vaatimukset kumppanin suhteen ovat ihan epärealistiset.
Nykyinen deittailukulttuuri on todella pinnallinen ja siksi se ei toimikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei te naiset, jotka murehditte sopivan kumppanin löytämisen vaikeutta ja pohditte ”yksinhuoltajiksi aikovien” hedelmöityshoitoja. Oletteko koskaan miettineet, mitkä ovat ihmisen perustarpeet?
Itse en ole mikään biologi tai asiantuntija, mutta koen läheisyyden ja seksin olevan samanlaisia tarpeita kuin vessassa käymisen tai syömisen. Näiden tarpeiden täyttämiseen ei tarvita älyä, autoa, rahaa, näkyviä vatsalihaksia, asuntolainaa, parransänkeä tai muita muualta tavoiteltaviksi opittuja asioita. Tunnetta vain tietysti.
Suosittelisin teitä lopettamaan täydellisyyden etsimisen ja ylisuoriutumisen. Laittamaan Tinderit ja tietokoneet kiinni ja lähtemään ulos ja tarttumaan hetkiin. Elämä on nyt.
Ei kukaan jaksa keskustella älykkäästi koko loppuelämäänsä, vaan ihmisen on hyvä saada myös toisenlaista perspektiiviä, erilaisuutta ja huumoria maailmaansa, jotta jaksaa sitten keskittyä taas niihin tärkeisiin työasioihin.
Epätäydellisyys, pienet erimielisyydet ja ongelmanratkaisut tuovat vain väriä elämäämme.
Vakipano onkin ihan hyvä ratkaisu, kunhan vaan löytää sellaisen miehen, jolle vakipanona oleminen riittää. Nuorena ei ole asiassa mitään ongelmaa, mutta jostain syystä miehetkin haluavat enemmän kuin vain silloin tällöin seksiä ja läheisyyttä, kun ikää alkaa tulla lisää.
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin, että hesari on julkaissut näin lattean tekstin. Kuinkahan monta kertaa jokainen sinkku on kuullut nämä " ei muuta kuin avoimin mielin ulos kumppania etsimään" -vinkit? Vanhoihin hyviin aikoihin vertaaminen on myös kyseenalaista. Kyllähän pienissä maaseutuyhteisöissä puolison löytäminen saattoi olla helpompaa, mutta pitäisi myös keskustella siitä, kuinka onnellisia näissä lähes pakkotilanteessa syntyneissä liitoissa oltiin. Kirjoittaja ihannoi parinvalintamenettelyä, joka on nykyään käytössä suurin piirtein vain kehitysmaissa maaseudulla. Asuin itse lapsuuteni maalla ja kun mietin niitä kymmenen kilometrin säteellä asunutta edes suurin piirtein ikäistäni viittä poikaa, olen todella tyytyväinen siitä, että elämme modernissa yhteiskunnassa, jossa minun ei ollut pakko valita puolisoa näistä.
Hyvinkin onnellisia oltiin.
Asiaa on jopa tutkittu. Amerikassa elävät Intialaiset edelleenkin tekevät sitä että ne naittavat tyttörensä ja poikansa. Avioliitot on sovittuja ja pari ei tunne toisiaan entuudestaan.
Tulokset on mykistäviä: Ne avioliitot on onnellisempia ja pitkäikäisempiä kuin niin sanotut "rakkaudesta" alkaneet avioliitot. Koska tuolla kumpi tahansa saa hakea avioeroa koska tahansa.
Katsos onni ei tule sillä että koko ajan etsii jotain eikä se tule sillä että etsii juuri jotain määrättyä. Koska sitä ei tule koskaan löytymään ja aina jossain on parempaa.
Sama pätee työpaikkaan, kotiin ja mihin tahansa.
Deittalukulttuurissako sitä deittaillaan? Onko tämä jotain ryhmäseksin hakemista vai? Ongelma ei ole muissa tai kuvitellussa systeemissä. En voisi mitenkään syyttää geenejäni tai ympäristöä etten itse saa aikaiseksi normaaleja, halutessaan saavutettavia asioita. Toki on turvallista selitellä asioita ennemmin kuin tarttua asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Vain otettu lääke auttaa ;-)