Annoin anteeksi kiusaajalleni
Kiusaaja oli oma isäpuoli.
Ymmärsin vihdoin mistä on kysymys. Hänen kasvatusmetodit olivat hirveät koska hänen omat vanhemmat olivat kasvattaneet hänet huonosti, tätä on jatkunut pitkään heidän suvussa. Ne traumat siellä suvussa on kokoajan kulkeutunut sukupolvelta toiselle. Tää isäpuoli ei ollut osannut käsitellä näitä traumojaan, mikä taas aiheutti sen että hän kohdisti oman vihansa minuun.
Ei me parhaita kavereita olla edelleenkään, mutta kyllä mä hänelle synttärit toivotan.
Mikä tärkeintä, olen itse saavuttanut isomman ymmärryksen tason, mikä tarkoittaa sitä että minulla on avain purkaa tämä jatkumo. Kasvattaa oma lapsi paremmin.
Suosittelen muitakin ajattelemaan asioita ymmärryksen kautta.
Kommentit (12)
Minä en anna ikinä anteeksi kiusaajilleni. En koskaan. On sellaista, mitä ei saa tehdä ja mitä ei tarvitse antaa anteeksi.
Noin sitä pitää, se on aikuistumisen merkki. Monet aikuiset ovat lapsia mitä tulee näihin asioihin.
"yhyyyyyy en voi antaa anteeksii yhyyyyyy olen vihainen lopunelämäni"
Minä en antanut. Nyt kuollut ja kuopattu, lopullisesti pois elämästäni. Viimeiset parikymmentä vuotta ei minkäänlaista kontaktia mutta kuolema sitten lopullisesti vapautti siitä kahleesta.
Minulla on lapsia, ja kun ensimmäitä aloin odottaa tiesin kristallinkirkkaasti että ikinä en sitä lapsilleni tee mitä itse olen saanut kokea. Minulla oli valinta, mutta niin oli kiduttajallanikin, hän vain valitsi jatkaa sitä kaavaa.
Ihmisellä on vapaa tahto tehdä hyvää tai pahaa. Kumman valitset?
Tämä ihminen raunioitti monta elämää. En ala avata tämän enempää, mutta on asioita joita en voi toistenkaan puolesta anteeksi antaa. Koen että kiellän itseni jos annan anteeksi. Hyväksyn kylläettä elämä oli sitä mitä oli, en nyväksy sitä mitä minulle ja muille tehtiin. En voi muuttaa mennyttä mutta voin nousta sen ihmisen yläpuolelle ja ymmärtää miten mitätön hän oli. Hän ei ole edes vihan arvoinen. Viha on liian voimakas tunne sellaiseen tuhlattavaksi. Maailma on parempi paikka ilman häntä vaikka samanlaisia ikävä kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Minä en anna ikinä anteeksi kiusaajilleni. En koskaan. On sellaista, mitä ei saa tehdä ja mitä ei tarvitse antaa anteeksi.
Miten sun anteeksiantamattomuus vaikuttaa kiusaajaan? Ei mitenkään. Mutta sun viha ja katkeruus syövyttää sua itseäsi, itsellesi sä pahaa teet.
Ja ei, kiusaamista ei tarvitse hyväksyä, ei pidäkään hyväksyä. Ei anteeksiantaminen sitä tarkoita.
Hienoa kun olet tehnyt oivalluksia. Se auttaa pääsemään yli.
Uhrin kannalta ei ole edukasta pitää vihaa kiusaajia kohtaan. Anteeksianto on paras ratkaisu. Niin olen itsekin tehnyt ja nykyään voin hyvin, ei traumoja.
Sovintoseksiä kehiin ja eteenpäin vanhat unohtaen.
Minä en.Yhä kiusaa parveketupakoinilla häiritsevästi illalla ja yöt.Talossa jossa parveketupakointi kielto.Raskasta hänen mennä pihalle tupakointi paikalle,joka on asukaille osoitettu .
Hienoa <3