Lue keskustelun säännöt.
Ateisti vastailee aivopestyjen uskovaisten kysymyksiin tovin.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen ateisti ei pilkkaa muiden uskoa. Hän on tod. näköisesti myös perehtynyt erilaisiin uskomuksiin ja uskontoihin, muodostaakseen oman näkemyksensä. Hän ei usko jumalaan, mutta rehellisenä hänen on myönnettävä että sekin voisi olla mahdollista. Tiedekään ei selitä kaikkea.
Asioista on otettava selvää, ennen kun voi sanoa olevansa mitään. Maailma on täynnä tyhmiä ateisteja ja tyhmiä uskovaisia, jotka eivät todellisuudessa tiedä mitään eivätkä omaa edes hyvää yleissivistystä. Uskaltakaa ottaa asioista perusteellisesti selvää, tutkikaa. Voitte oppia jotain. Tällainen typerä päteminen ja väittely ei ole mikään todiste älykkyydestä.
Otapa itse ensin selvää, mikä ero on ateistilla ja agnostikolla. Kuvauksesi "rehellisestä ateistista" viittaa enemmän agnostikkoon. Eli olepa sinäkin hiljaa äläkä arvostele muiden mielipiteitä ja arvomaailmaa 😊
Arvasin tällaisen kommentin tulevan. Tiedän ateistin ja agnostikon eron oikein hyvin, joten päteminen ja arvostelu jääköön sinne suuntaan. Rehellinen ateisti ei häviä siinä mitään, jos hän ei usko jumalaan, mutta jättää sen asian muutoin avoimeksi. Ei se ole häneltä itseltään pois. Ateistin ei tarvitse todistella aatettaan väkisin, silloin on jotain vialla. Ainakin käytöstavoissa.
Ohis.
Rehellinen ateisti ymmärtää myös jo sen mitä aidalla vielä varmuuden vuoksi istuksiva tai ainakin aidasta vielä toisella kädellä tiukasti kiinni pitävä agnostikko, joka luulee olevansa (jo) ateisti mutta käytännössä sitä vielä oleva Ei ole hoksannut.
Nimittäin sen että vaikka meillä ei olekaan suoria todisteita jumalan olemassa olemattomuudesta (olemattomuuttahan on tunnetusti vaikea todistaa ...) ETTÄ meillä on varsin paljon epäsuoria aihetodisteita jumalan olemassa olemattomuuta tukemassa. Uskonnot ja niiden väitteet eivät kestä kriittistä loogista tarkastelua ja ne (uskonnot) ovat hyvin pitkälle ainoina oikeina pitämine väittinensä ristiriitaisia.keskenään. Uskonnot ovat myös hyvin kulttuuri- ja paikkasidonnaisia sen suhteen mitä kukin pitää pyhänä, oikeana ja mitä pahana ja tuomittavana jne. Pahan ongelma (teodikea ongelma) on filosofinen kysymys ja looginen ongelma jonka mukaan Jumalan on mahdotonta olla samalla kaikkivaltias ja hyvä, samalla kun sallii pahuuden viattomia kohtaan jne.
Lyhyesti, lukekaa Dawkinsin Jumalharha kirja niin ymmärrätte, että a) uskonnot ovat hölynpölyä ja b) jos nyt joku yliluonnolliseksi katsottava voima on alkuräjähdykseen alkuunpannut ja kaiken tämän saanut aikaan niin sillä c) ei ole yhtään mitään tekemistä minkään maanpäällisten uskontojen esittämän persoonallisen jumalan tai jumalien kanssa kanssa ja d) sellaisen persoonattoman voiman palvonta olisi yhtä viisasta kuin palvoa painovoimaa.
Voidaan siten hyvin suurella todennäköisyydellä jo todeta että jumalaa tai jumalia ei ole eikä ole koskaan ollut muutoin kuin uskovien ihmisten mielikuvituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tekee ateistina olosta jotenkin parempaa?
Saatko siitä jotenkin ylivertaisemman olon?
Koetko olevasi älykkäämpi?
Miksi sitä on julistettava täällä?
Nim. Kaikki ismit näyttää olevan syvältä
Tiede ei osaa selittää esim. tietoisuutta. En ole itse uskonnollinen mutta toisaalta on aika lapsellista kuvitella että nykytiede olisi kovinkaan hyvä selittämään moniakaan asioita. Todellisuus on jotenkin huomattavasti moniuolotteisempi kuin mitä kuvitellaan....
Juuri kun alkoi käydä mielenkiintoiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ateistina olosta jotenkin parempaa?
Saatko siitä jotenkin ylivertaisemman olon?
Koetko olevasi älykkäämpi?
Miksi sitä on julistettava täällä?Nim. Kaikki ismit näyttää olevan syvältä
Parempaa? Jaa-a, itse asiassa asia on juuri päin vastoin. Tieto lisää tuskaa ja ateistina on varsin usein surullista katsella kun ihmiset ympärillä tyytyvät höpöhöpöön vaikka ansaitsivat parempaa. Mutta voihan sitä aina yrittää lohduttauttua että vähä kerrassaan yhä useampi alkaa miettiä itse eikä usko enää vuosituhansia syötettyä pajunköyttä. Parempi sekin kuin ei mitään. Muitakin hyviä puolia on toki on vapaa mm. uskontojen velvotteista ja vastuista joita niiden seuraajiltaan odotetaan.
En toki koe olevani ylivertainen, mutta tyytyväisyyttä tunnen että tein asian aikanaan itselleni selväksi kun olin lukenut ja miettinyt asiaa itsekseni aikuistuttuani.
En koe olevani merkittävästi älykkäämpi kun vastaavissa tehtävissä kanssani töitä muuten tekevät, toki se ympäristö jossa työskentelen on aika korkealle koulutettuja joten olen melko varmasti jossain siellä,keskimääräistä älykkäämpiä joukossa jos koko kansaan verrataan.
Jaaha, vai julistamistako tämä onkin? No jos ae sellaiselta jonkun mielestä tuntuu niin kainsemsitten jossain määrin sellaista on. Tarkoitukseni oli kuitenkin tuoda tähän säikeeseen edes jokunen järkeväkin mielipide ateismista ja kommentoida esitettyjä kysymyksiä.
Miksi Ateisti ei usko Jumalaan? Jos kerta Jumalaa ei ole ei voi kieltää siihen uskomista. Joten ateismia ei oikeastaan voi olla koska se myöntää kielteisesti Jumalan olemassa olon. Hmmm..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ateisti ei usko Jumalaan? Jos kerta Jumalaa ei ole ei voi kieltää siihen uskomista. Joten ateismia ei oikeastaan voi olla koska se myöntää kielteisesti Jumalan olemassa olon. Hmmm..
Jumaluskon puute ei ole minkään kieltämistä. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Minua ihmetyttää ateistien halu pilkata ja haukkua uskovaisia. Siis.. miksi teette näin? Jos joku on uskossaan tai uskomattonuudessaan onnellinen eikä satuta muita, niin mitä saatte toisen kiusaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ateismi tuottaa joillekin viha? Mikä ateisti on kertomaan kenellekään mihin uskoa tai olla uskomatta?
Mut jos ei ole aivopesty mutta on uskovainen niin saako kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ateistina olosta jotenkin parempaa?
Saatko siitä jotenkin ylivertaisemman olon?
Koetko olevasi älykkäämpi?
Miksi sitä on julistettava täällä?Nim. Kaikki ismit näyttää olevan syvältä
Totta kai ap kokee olevansa älykkäämpi, koska muuten hän ei puhuisi aivopestyistä uskovaisista.
Ateistille: miksi ateismi on yleisintä juurikin "sopivasti älykkäiden" keskuudessa?
Esimerkiksi:
ÄO alle 100: uskovaisia
ÄO 100-130: ateistia & agnostikkoja
ÄO +130: lähes yksinomaan agnostikkoja tai uskovaisia
Vrt. Newton, Einstein, Pascal, jne.
Voisiko olla niin, että ateismi vaatii tietyn määrän tyhmyyttä ja aivojen vajaatoimintaa, jotta ateismiin voi hyvillä mielin uskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ateistina olosta jotenkin parempaa?
Saatko siitä jotenkin ylivertaisemman olon?
Koetko olevasi älykkäämpi?
Miksi sitä on julistettava täällä?Nim. Kaikki ismit näyttää olevan syvältä
Parempaa? Jaa-a, itse asiassa asia on juuri päin vastoin. Tieto lisää tuskaa ja ateistina on varsin usein surullista katsella kun ihmiset ympärillä tyytyvät höpöhöpöön vaikka ansaitsivat parempaa. Mutta voihan sitä aina yrittää lohduttauttua että vähä kerrassaan yhä useampi alkaa miettiä itse eikä usko enää vuosituhansia syötettyä pajunköyttä. Parempi sekin kuin ei mitään. Muitakin hyviä puolia on toki on vapaa mm. uskontojen velvotteista ja vastuista joita niiden seuraajiltaan odotetaan.
En toki koe olevani ylivertainen, mutta tyytyväisyyttä tunnen että tein asian aikanaan itselleni selväksi kun olin lukenut ja miettinyt asiaa itsekseni aikuistuttuani.
En koe olevani merkittävästi älykkäämpi kun vastaavissa tehtävissä kanssani töitä muuten tekevät, toki se ympäristö jossa työskentelen on aika korkealle koulutettuja joten olen melko varmasti jossain siellä,keskimääräistä älykkäämpiä joukossa jos koko kansaan verrataan.
Jaaha, vai julistamistako tämä onkin? No jos ae sellaiselta jonkun mielestä tuntuu niin kainsemsitten jossain määrin sellaista on. Tarkoitukseni oli kuitenkin tuoda tähän säikeeseen edes jokunen järkeväkin mielipide ateismista ja kommentoida esitettyjä kysymyksiä.
Mikä on se parempi mitä ateisteilla on mutta uskovaisilla ei?
Mä olen masentuvaisuuteen taipuvainen nihilisti, joka kääntyi uskoon oman mielenterveytensä takia. Mun mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä. Elämäni ei ole niin kivaa tai mielekästä, että jaksaisin hengailla täällä vaan katsomassa miten tässä maailmassa käy. Ihmiset on kuin muurahaisia enkä mä jaksa niitäkään seurata jotain 80 vuotta. Yhdessä vaiheessa pohdin jo vakavasti päivieni päättämistä, koska miksi odotella samaa lopputulosta vielä vuosikymmeniä, jos voin saada saman heti.
Päätin sitten, että minun kannattaa yrittää uskoa Jumalaan, koska kuolemanjälkeinen elämä antaisi edes jonkin merkityksen. Olen täysin tietoinen siitä, ettei Jumalaa välttämättä ole. Olotilani on nyt paljon parempi kuin aiemmin ja minulla on enemmän elämäniloa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää ateistien halu pilkata ja haukkua uskovaisia. Siis.. miksi teette näin? Jos joku on uskossaan tai uskomattonuudessaan onnellinen eikä satuta muita, niin mitä saatte toisen kiusaamisesta?
Itse en ateistina pilkkaa tai hauku uskovaisia, mutta ihan samalla tavalla voidaan kysyä, että minkä takia uskovaisten täytyy tuputtaa uskontoaan muille? Lähetystyö, käännytystyö jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ateistina olosta jotenkin parempaa?
Saatko siitä jotenkin ylivertaisemman olon?
Koetko olevasi älykkäämpi?
Miksi sitä on julistettava täällä?Nim. Kaikki ismit näyttää olevan syvältä
Parempaa? Jaa-a, itse asiassa asia on juuri päin vastoin. Tieto lisää tuskaa ja ateistina on varsin usein surullista katsella kun ihmiset ympärillä tyytyvät höpöhöpöön vaikka ansaitsivat parempaa. Mutta voihan sitä aina yrittää lohduttauttua että vähä kerrassaan yhä useampi alkaa miettiä itse eikä usko enää vuosituhansia syötettyä pajunköyttä. Parempi sekin kuin ei mitään. Muitakin hyviä puolia on toki on vapaa mm. uskontojen velvotteista ja vastuista joita niiden seuraajiltaan odotetaan.
En toki koe olevani ylivertainen, mutta tyytyväisyyttä tunnen että tein asian aikanaan itselleni selväksi kun olin lukenut ja miettinyt asiaa itsekseni aikuistuttuani.
En koe olevani merkittävästi älykkäämpi kun vastaavissa tehtävissä kanssani töitä muuten tekevät, toki se ympäristö jossa työskentelen on aika korkealle koulutettuja joten olen melko varmasti jossain siellä,keskimääräistä älykkäämpiä joukossa jos koko kansaan verrataan.
Jaaha, vai julistamistako tämä onkin? No jos ae sellaiselta jonkun mielestä tuntuu niin kainsemsitten jossain määrin sellaista on. Tarkoitukseni oli kuitenkin tuoda tähän säikeeseen edes jokunen järkeväkin mielipide ateismista ja kommentoida esitettyjä kysymyksiä.
Mikä on se parempi mitä ateisteilla on mutta uskovaisilla ei?
Mä olen masentuvaisuuteen taipuvainen nihilisti, joka kääntyi uskoon oman mielenterveytensä takia. Mun mielestä elämällä ei ole mitään merkitystä. Elämäni ei ole niin kivaa tai mielekästä, että jaksaisin hengailla täällä vaan katsomassa miten tässä maailmassa käy. Ihmiset on kuin muurahaisia enkä mä jaksa niitäkään seurata jotain 80 vuotta. Yhdessä vaiheessa pohdin jo vakavasti päivieni päättämistä, koska miksi odotella samaa lopputulosta vielä vuosikymmeniä, jos voin saada saman heti.
Päätin sitten, että minun kannattaa yrittää uskoa Jumalaan, koska kuolemanjälkeinen elämä antaisi edes jonkin merkityksen. Olen täysin tietoinen siitä, ettei Jumalaa välttämättä ole. Olotilani on nyt paljon parempi kuin aiemmin ja minulla on enemmän elämäniloa.
Harvoin saa lukea näin psykologisesti osuvaa ja (inho?)realistista postausta tällä foorumilla.
Itselläni on samat syyt uskovaisuuteen.
Ateismi on hyvä ideologia rationaalisuuden perässä juoksijoille, mutta elämän johtavaksi prinsiipiksi siitä ei ole.
Moni on yrittänyt rakentaa elämänsä kokonaan rationalismin pohjalle; yksikään ei ole vielä onnistunut. Jopa Nietzche menetti lopulta järkensä yrittäessään.
Paradoksaalisesti, juuri ääretöntä rationalismia ihannoivat tuntuvat usein olevan kaikkein irrationaalisimpia ihmisiä. Psyykkeen vastareaktio, oletan.
Olen uskovainen ja minulla on teoreettisen fysiikan tutkinto.
Onko aloittajalla mielipidettä tähän? En löytänyt opintojeni aikana mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa Jumalan kanssa.
Entä mikä on oma koulutustasosi tai pätevyytesi?
no jos raamattu ei oo mukamas totta niin miten sitten jeesus käveli veden päällä? selitäppäs se..
tai että miten nooa rakensi arkin ja pelasti kaikki eläimet tulvalta, häh?
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen ateisti ei häviä siinä mitään, jos hän ei usko jumalaan, mutta jättää sen asian muutoin avoimeksi. Ei se ole häneltä itseltään pois.
No tämä on jokaisen oma asia "jättääkö avoimeksi" vai ei. Eikai jumalan kieltämiseen ole sen enempää syytä kuin peikkojen, haltioiden tai muiden satuolentojen suhteen, mutta kun hämmentävän suuri osa ilmoittaa tähän "jumalaan" uskovansa. Minä en toki oikein ymmärrä mitä sillä silloin tarkoitetaan, ts. uskovatko ihmiset tosissaan että jossain on "taivas" ja siellä pilvenlongalla rötköttää tämä "Isä-Jumala" taivaaseen nousseiden oikein uskoneiden viettäessä ikuista riemujuhlaansa jossain taaempana? Ja samaan aikaan "ateistit" ja väärin uskoneet kituvat helvetin kuumissa tulissa...
Minulle uskovat ihmiset ovat outoja ja hämmentäviä, eräänlaisia friikkejä. Ihan oikeastiko te uskovat uskotte näihin kamelinkasvattajien ja lammaspaimenten keksimiin iänikuisiin taruihin, siis että ne kuvaavat oikeasti tapahtuneita asioita? LOL, ei, ne ovat mielikuvituksen tuotetta, ihmisten keksimiä satuja ja taruja.
Lapselle uskominen satuihin vielä käy, on hyväksyttävää, mutta ei aikuiselle. Jos ei kykene erottamaan satua todellisuudesta niin tyhmähän sellainen ihminen on, ei siitä pääse mihinkään.
Juuri tuo Dawkinsin mukahauska päteminen ja mollaaminen tökkii. Pitäytyisi asiassa niin kirjassa voisi olla jotain kiinnostavaakin. Näin kirjan itsekin lukeneena tuli mieleen.