Pitääkö " tyytyä" vain lapsille hyvään isään, jos suhteesta ei muuta saa?

Olenko siis liian " vaativa" jos haluaisin miehen, jonka kanssa olen naimisissa, olevan perheessämme muutakin kuin loistavan hyvä isä lapselle? Me aletaan olla ihan tilanteessa sisko ja sen veli, ja miehelle se on ihan ok...Ihan sama jos olisin toteuttanut nuorena tyttönä sen aikaisen jutun, eli hankkiutunut raskaaksi muuten, ja mennyt yhteen homoystäväni kanssa! Meillä vaan olisi ihan varmasti miljoonasti hauskempaa yhdessä kuin tuon varsinaisen aviomieheni kanssa.

Meillä ei puhuta, mykkäkoulu on jatkuvaa, hauskanpito...voiko sellaistakin olla parisuhteessa? Tai yhteiset tekemiset? Puhumattakaan mistään seksiin, erotiikkaan tai edes hellyyteen viittavasta. Mutta siis, lapsillemme mies on mitä parhain isä, kaikessa.

Meillä siis on ihan toimiva symbioosi kaiken kaikkiaan, lapset ja mies tyytyväisiä, ja kodinkone toimii,minä, siellä taustalla... Tilanne alkaa olla minulle KESTÄMÄTÖN, ja tästä kaikesta on puhuttu ja tapeltu ziljoona kertaa, tuloksetta. Eihän loppuelämä voi näin mennä, eihän???